Pomppulasta pomppien Laosiin

Viime tiistai (16.12) oli meijan viiminen paiva Phnom Phenissa. Aamulla nukuttiin rehvakkaasti aika pitkaan ja aloteltiin aamua iisisti. Aamupala napsittiin poskeen sellasella reppureissaajien alueella, koska siella on niin outoa. Samalla kaytiin sitten justeeraamassa meille sielta bussiliput ihan Laosiin saakka.

Iltapaivalla lahdettiin sitten piipahtamaan yhdessa museossa, joka kertoo surullista tarinaansa punakhmeerien vankilasta.. Tama museo on siis ihan oikea entinen punakhmeerien vankila, joten jo itsessaan se on aika ikavia mielikuvia herattava.. Eivatka nama mielikuvat vierailun aikana yhtaan parane. Paikka oli todella raivorealistinen. Jotenkin kun oli viela edellisena iltana kuullut, etta tuktuk-kuskimme veli oli kuollut taalla.. Ja miten monta muuta ihmista siella on menehtynyt.. Ja millaisiin julmuuksiin velimeikalainen on kykenevainen.. Tuossa siis riittaa pureskeltavaa hetkeksi.

Museovierailun jalkeen lahdimme ihan vaan hoitelemaan viisumiasioita yms..

Illalla Hannekin jaksoi lahtea viela meijjan kanssa porraamaan kaupungille vaikka olikin pikkuisen pipi. Oli taas mukavaa ja Hannelta kuuli niin monta hyvaa juttua naista Pomppulan kiemuroista. Ilta kylla osittain sitten huipentui lansimaisten turistien "miten kayttaydytaan Aasiassa"-naytokseen. Oltiin yhdessa ravintolassa jalkiruokailemassa kunnes sisaan rynnisti sellainen kahden miehen vahvuinen joukkio. Tassa ravintolassa porrasi myos kolmin kappalein sellaisia varmaankin 7-10-vuotiaita lapsukaisia myymassa kirjoja. Naa ravintolan tarjoilijat yrittivat sitten ystavallisesti ohjastaa nama lapset ulos tasta ravintolasta. Sehan otti sitten naille lansimaisille ukoille tuulta purjeisiin ja eikos siina alkanu perinteinen kukkotappelu naitten lankkariukkojen puolelta ja ne alkoivat vahan rayhata naille ravintolan tarjoilijoille. Naitten lankkariukkojen mielesta ois ollu kiva ostaa nailta lapsilta jotain ja rupatella niille. No jokatapauksessa ei naa lapset enaa tullu tahan ravintolaan vaan jaivat odottamaan siihen ulkopuolle. Ukkelit sitten laskunsa maksettueen lahtivat rinta royhistellen ulos ja oikein naytostyyliin antoivat dollareita naille pikkulapsille ulospaastyaan. Sitten vahan silitettiin lapsukaisten paita ja katottiin pahansuovasti ravintolan tarjoilijoita. Voin kylla sanoa, etta jonkinverran otti pannuun.. Ensinnakaan taalla itamaissa ei paljon kannata alkaa rayhata, koska se johtaa kasvojen menetykseen ja sitten mitkaan asiat ei hoidu. No rahan antamisesta lapselle, joka on kello kymmenen aikaan kadulla myymassa kirjoja voi varmaan jokainen paatella mihin se johtaa. Sitten tuo paansilittaminen on jokseensakin virhe, koska paa on taallapain pyha eika siihen tulisi ainakaan tuntemattoman koskea. Naihin maihin myo turistit vaan tullaan haukkumaan naitten maitten kehnoja systeemeja ja ite ollaan vahintaan ihan yhta kopsia:D Aaah oli pakko saada avautua tasta, koska niin paljo hermostutti, mutta enpa kylla valiinkaan mennyt, joten..

No mutta Kambodia on maana mita mainioin ja suurin kiitos tasta kuuluu myos Hannelle, joka ystavallisesti jaksoi meita kaikissa jannissa paikoissa kierrattaa seka turinoida juttuja! Aika helposti taalla hurahtaa kauhistelemaan taman maan verista historiaa ja vinksahtaineita nykypaivan kuvioita. Itte sitten yritin myos kiinnittaa huomiota iloisiin juttuihin. Se oli hauskaa kun keskiviikkoaamuna herattiin aikaisin ja nain lahipuistossa jotakin taistelulajia reenavia nuoria. Siellahan oli joukossa myos yksi tytto pitkan mustan poninhantansa kanssa heilumassa!

Keskiviikkona alettiin siis taittaa matkaa kohti Laosia. Matkalla oltiin yota yhdessa Kamppulan pikkukylassa ja torstaina jatkettiin taas matkantekoa. Iltapaivalla paastiin meidan Laosin paamaaraan. Kerronpa tasta ehka huomenna lissaa.

Kaikki on siis hyvin! Jos yritatte soitella niin minapa en varmaan vastaa:D Pelkaan jattipottia Elisalta(puhelinyhtio).

-S

Lue lisää

Vietnamista Kambodiaan

Huuuh kun taas on aika menny niin huikian sukkelaan. Meilläkään ei ole kuin viikko reissua jäljellä! Pelottavaa ja toisaalta mukavaa päästä takaisin kotosuomeen.. En vaan tiedä miten onnistus menettelemään nuiden kotimaan kelien kanssa! Mutta eipä murehdita siitä vielä.

Viime perjantaina (12.12) aloitimme siis hurjan transportaatiourakan Phu Quokin saarelta kohti Kambodian pääkaupunkia Phnom Penhiä. Päivällä kello 12 kirjauduttiin ulos meidän hotlasta ja lähdettiin minilinja-autolla kohti satamaa. Satamassa saatiin sitten odotella hetkinen kunnes paatti lähti kahden aikaan kohti Ha Tienin kaupunkia. Lauttamatka meni mukavasti vaikka paatissa soitettu musakki olikin aika kauhiaa:D Kajareista pauhas kaikenmaailman länkkärihevibiisit diskoversioina.. Sitten Ha Tienin kaupungissa päästiin taas todistamaan vietnamilaisten yltiöpäinen tehokkuus. Meidän laiva ei ollu päässy edes kunnolla satamaan kunnes jo ensimmäiset moottoripyöräkuskit olivat hypänneet sisään ja tulleet meidän luokse kauppaamaan kyytiä! Todettiin kumminkin, että jos mentäin ihan ensteks ulos ja ruvettais vasta sitten miettimään tuota kyytihässäkkää. Sataman vieressä näyttikin olevan hotelli, joten pujahdettiin sinne sisään ja otettiin vähän kuviosta selvää ennenkuin alettiin mopokuskien kanssa mitään sopimaan. Lopputulos oli se, että lähdettiin mopojen kyydissä kohti Kamppulan rajaa, koska takseja ei ollu ja busseista ei ollu juurikaan tietoa..

Kamppulan rajalle oli lyhyt matka ja sinne saavuttiinkin hyvin sukkelaan. Rajamuodollisuudet Vietnamin puolella sujuivat sutjakasti ja sitten Kamppulan puolella tahti vähän verkastui. Ensinnäkin meillä ois pitäny olla joku kansäinvälinen rokotuskortti.. Oon siitä joskus jotain lukenu, mut eipä oo tullu hommattua. Sitten se rajaäijä oli jotenkin uhkailevinaan meitä karanteenillä ja heti perään totesi, että voitte kyllä yhdellä dollarilla ostaa tälläisen terveystodistuksen. Luultavasti tää oli ihan huijaamista, mutta hymyillen ostettiin ittemme terveeks! Sitten passinleimaukseen. Äijällä oli hyvin monta leimasinta:D Samalla yritti tietysti myydä meille kaverin taksia..

Matka rajalta jatkui kummistekin mopedien kyydillä. Tarkoitus oli päästä sellaiseen kaupunkiin kuin Kampot. Matkaa oli joku 60 kilsaa ja osa siitä oli aika kantturaista monttutietä. Maisemat oli sitten taas toisaalta aivan hengästyttävän kauniit. Riisipeltoa, palmuja ja aurinko painumassa mailleen. Huikeat värit! Vähän tietysti jouduttiin pysähtymään keskelle ei mitään (yllättäen) neuvottelemaan mopokyydin hinnasta.. Argh ainaista vääntöä:D

Kampottiin päästin sitten kuitenkin oikein turvallisesti. Kampotista matka jatkui vuorostaan taksilla kohti pääkaunkia. Kyseessä ei tainnut olla ihan virallinen taksi, mutta siinä vaiheessa illan pimetessä halu oli kova päästä perille Phnom Penhiin Hannen luokse. Myö hypättiin takapenkille ja etupenkille hyppäsi NELJÄ Khmeeripoikaa! Ei heistä ykskään suostunu tulemaan meijän kaa takapenkille. Ne vaan nauro ja totesivat, että tämä on Cambodian taxi:D Tälläisellä kokoonpanolla me sitten tehtiin matkaa ja hyvinhän se sujui. Joskus vissiinkin yhdeksän aikoihin oltiin perillä Hannen luona. Hanne on siis meidän koulukaveri, joka on täällä Kambodiassa töissä. Hannella on huippu kämppä ja kiva kun myö saahan asua siellä!

Lauantaiaamuna (13.12) myö koisittiin johonkin varmaan yhdeksään asti?! Sitten miä tapasin täällä tuttuja maanmittareita Etelä-Savon maanmittaustoimistolta! Hyö olivat tulleet tänne häihin, joihin myös Hanne sujahti illaksi. Päivällä pyörittiin siis Hannen kanssa ympäriinsä.. Illalla myö mentiin sitten valokuvausliikkeeseen otattamaan meistä kuvia Khmer-asuissa. Se oli kivaa! Pitää laittaa kuvia kunhan saan ne tuolta kehtittämöstä.. Yöohjelmana oli taas baareissa kiekarointia. Taidettiin käydä kolmessa eri baarissa! Niissä oli kyllä älytön meno ja itte sai ihmetellä ihan innoissaan.

Sunnuntaiaamuna (14.12) meitejä nukutti aika pitkään.. Päivä kului pääasiassa tässä Pomppulan keskustassa pörrätessä ja ihmetellessä meininkejä. Kävimme myös alueella missä on paljon, hyvin paljon tälläisä samanlaisia reppureissaajia kuin mekin. Se oli kyllä koominen paikka, mutta en nyt ala keuhkota siitä enempää:D Illalla katsottiin myös Killing Fields-niminen leffa, joka kertoi punakheerien aikaansaannoksista täällä Kamppulassa.

Eilen maanantaina (15.12) oli sitten taas vähän aktiivisempi päivä. Heti aamusta lähdimme käymään Killing Fields nimisellä paikalla (CHOEUNG EK GENOCIDAL CENTER). Tämä on yksi niistä monista paikoista, joissa punakhmeerit ovat tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä. Ei tuosta paikasta oikein osaa sanoa mitään. Hiljaiseksi vetää. Ihmisen julmuudella ei taida olla minkäänlaisia rajoja. Jos haluatte lukea lisää niin osoitteesta http://www.cekillingfield.com/ löytyy lisää tietoa. Sivusto on enklanniksi.

Choeung Ekin vierailun jälkeen pää oli pikkaisen pyörällä.. Otettiin sitten ihan iisisti, käytiin syömässä ja käpyteltiin vähän ympäriinsä..

Illalla meillä oli sitten vuorossa Khmer-nyrkkeilyä. Yksi paikallinen tuktuk-kuski pyysi meidät mukaansa katsomaan tätä turnausta ja tottahan toki me haluttiin lähteä. Hannen mukaan on todellinen ihme, että paikallinen tyyppi pyytää mukaansa vapaa-ajan viettoon. Täällä on kuulemma luokka-ajattelu niin vahvasti voimissaan, ettei tälläistä todellakaan tapahdu usein! Ihmiset kattovat ihan kummissaan jos Khmeeri liikkuu valkoihoisen kanssa.. En oo muuten ennen ollu oikeastaan kattomassa nyrkkeilyä ja vähän pelkäsin millaista se tulis olemaan. Lopputulokseen olinkin hyvin tyytyväinen. Eihän se ollukaan lähellekään niin brutaalia (ainakaan katsomosta käsin) kuin ajattelin!!! Tuomari puuttui peliin aikas äkkiä eikä nuo matsi t ollu mitään silmitöntä turpaan mättämistä niin kuin olin vähän kuvitellu. Huippu ilta!

Lue lisää

Tarina Sannan uudesta kahvinkeittimesta

Taalla Vietnamissa on janna tapa juoda kahvia. Ensinnakin sita ryystetaan taalla aika innokkaasti ja kahvia on tarjolla kylmana, kuumaana, mustana, maidolla niin kuin eras bandi tapaa laulaa:D Sitten kaikista hauskin juttu siina on mun mielesta se miten kahvi tarjoillaan. Kahvikupin on paalla on nimittain sellainen juttu, mista se kahvi sitten valuu tuoreeltaan sinne mukiin. Taa systeemi on todella suloinen ja mia oon ihastunu siihen ihan kympilla! Harmi vaan etten mistaan kaupasta oo loytany sellaista kotiin vietavaksi!!! Oon kylla kolunnu Epun kanssa jos jonkinlaisia shoppailuluolia. Viimeisena oljenkortena kaytin sitten meijan hotellin tarjoilijoita ja kysaisin niilta mista voisin ostaa tuollaisen oman kahvinkeittimen. Naa tarjoilijat olivat sitten niiiiin ystavallisia, etta lahjoittivat minulle ihan ikiomaksi tuollaisen keittimen! Ihan huippua mahtavaa makeeta ihanaa!!!! Taa kahvinkeitin ratkaisee myos monia ongelmia meilla kotosalla:D Ensinnakin oon nimittain oppinu juomaan leikkikahvia taalla reissusssa, suuri ihme on siis tapahtunut. No onneksi sentaan vain leikkikahvia. Sitten, jotta voin jatkaa tata hienoa aikuistumisriittia kotosalla ja juoda edelleen kahvia tarvitsen keittimen. No Epun mielesta meille ei tule minkaansortin moccamasteria rupsuttamaan. No nyt minulla on maailman hienoin kahvinkeitin minka Eppukin hyvaksyy ilomielin!!! Hienoa. Nyt sitten vaan kantamaan selka vaarana kahvinpuruja kotiin. Voi tuosta keittimesta teetakin juoda!

Miun kahvinkeitin!


No mitapas muuta naina paivina on tapahtunut? No keskiviikkona paatettiin jatkaa mopoilua. Aamusta mentiin vaan ensiks mattamaan tunti tennista, koska loydetttiin tenniskentta talta saarelta. Mailojen tilaaminen oli taas hauskaa hassakkkaa ku nayteltiin palloja ja mailoja parhaimmalla teatteritaidollamme. Naama punaisena hehkuen jatkettiin tenniskentilta kohti unelmarantoja. Ja sellaisia loydettiinkin. Oltiin siella ihan kahdestaan ja rouskuteltiin sipsia:D Valilla lehma ja koirat kavi tuijottamassa meita. Tietysti myos paikalliset ahisivat valilla ymparillamme. Rento paiva!

Eilen torstaina sitten aloitetttiin aamu lenkkeilemalla. Juoksin rantahiekassa paljain varpain tunnin verran. Se oli mukavaa. Sitten loppupaiva lotkotettiin rantahiekassa kirjoja lukien ja auringonlaskussa juotiin oluet. Ei tullu ressia.

Tanaan oli vuorossa matkapaiva kohti Phon Phenia. Katsotaan mita siita tulee. Vahan jannittaa! Adios taas seuraaviiin teksteihin.

-Kahvipapu

ps. kohta annan banaania pikkuapinoille, koska ne on niin sopoja, koska ne nukkuu sylikkain.

Lue lisää

Elamaa Phu Quocilla

Viime sunnuntaina aloitimme aamusta siis rynnimisen tanne Vietnamin suurimmalle saarelle Phu Quocille. Meijan lautta lahti kahdeksalta aamulla ja paatin taas herata aika aikaisin, jotta ehtisin ihmetella satamakaupunki Rach Gian elamaa. Jaksoin kylla herata aikaisin, mutta ihmettely tossasi siihen kun puol seitteman aikaan hotellin aula oli kiinni. Mita kummaa! Eiko naitten vietnamilaisten pitany olla todellisia aamuvirkkuja?! No hetken kun odottelimme niin kylla sielta sitten respan henkilo tuli avaamaan meille ovet ja paasimme kappailemaan kaupungille. Onneks edes yksi leipomo oli kaupungilla auki ja saimme sielta sitten aamupalaa mukaan.

Lauttamatka meni rattoisasti keikkuen torkkuessa. Sitten Phu Quocin satamassa alkoi hervoton hermopoukkoilu kaikkien taksimyyjien kanssa. No siita sitten vain kyytiin ja nokka kohti jotakin hotellia. Lopulta loydettiin kiva mokki yhden amerikkalaisen ja yhden vietnamilais-amerikkalaisen tyton avustuksella. Kiitos vietnaminkielentaidon saimme hotellin taas pikkuisen edullisemmin! Sitten ei muuta kuin rannalle, joka on kylla ihana! Eka paiva menikin sitten siina. Pikkasen omalla hotlalla mollottaessa ja narskuvassa rantahiekassa tepsutellessa.. Niin ja taas sain jonkun elaimen kakkaa paalleni. Viime tammikuussa meni suhteet apinoihin, koska yks sellanen pissi miun paahan ja nyt sit joku otokka onnistui heittamaan kakkakikkareensa miun kadelle. Onneks ei ollu iso kontti.
















Auringonlasku ekana iltana, aivan upea!

Maanantaina 8.12 aloitettiin aamu sitten juoksemalla. Ah, taalla on edes pikkuisen viileampaa aamulla, joten juokseminen on oikeastaa todella miellyttavaa, jei! Juoksun jalkeen mereen puljaamaan ja herkuttelemaan aamupalaa rantaravintolaan. Aamupalalla paatettiin sitten, etta vuokrataan nyt pariksi paivaksi mopot, niin voidaan helpommin seikkailla tata saarta ympari. Eilen sitten taraytettiin tutkien taman saaren etelaosa. Matkalla tuli vastaan toinen toistaan iloisempia lapsenveijareita ja upeaa maisemaa&rantaa. Matkanteko meinas tosin tyssata renkaan puhkeamiseen, mutta onneksi loydettiin paikallinen huoltoasema nopeasti! Vartissa ukko korjas meijan mopon eika puhunu sanaakaan englantia, siistia:D Korjaus maksoi 50 senttia euroissa.. Auringolaskuksi ehdimme omille kampille ja illalla kavimme paikallisilla yomarkkinoilla.
















Pojat oli vaaittamassa meille uutta tieta!
















Paikallisia ilopillereita!
















Ranta, meika siella tallustaa...

Tanaan tiistaina oli sitten astetta hurjempi mopoilupaiva. Lasiin tuli 130 kilometria sellaisilla teilla, joita ei aina oikeastaa edes teiksi voi sanoa! Mopo joutui hirmuisen koville, mutta ei onneksi hajonnut. Maisemat reitilla olivat toki aivan upeita, mutta kylla oltiin vasyja kun paastiin takaisin hotellille! Matkalla kylla myos eksyttiin ihan totaalisesti ja jouduttiin todistamaan kylatappelua! Nyt on naatti olo. Ehdin muuten tanaan myos luulla, etta olisin ruskettunu ,kunnes tajusin tulleeni polytetyksi punaruskealla tiepolylla:D
















Aaah mika tie?!

Paulalle, Pekalle ja Ruutille hirmuisesti terkkuja!!! Ja tietysti muillekin muikeille veijareille.

terveisin Santtu

Lue lisää

2. paiva Mekongilla

Hyvin nukutti homestayssa pienen peiton alla aina kello viiteen saakka. Sitten alkoi sellainen harina ja parina ymparilla, etta oli pakko nousta ihmettelemaan mita tapahtuu. Naa vietnamilaiset taitaa tosiaan olla aika aamuista sakkia. Aamulla oli porukkaa suihkimassa motskareiden kanssa ympariinsa ja sitten meijan majoitusta vastapaata kaynnisteltiin markkinoita kovaaanisten saattelemana mitenkas muutenkaan! No sittenhan naita markkinoita ja kylan puuhasteluja piti menna ihmettelemaan. Se oli mukavaa ja aikaisessa aamussa on taikaa!

Vahan seitteman jalkeen suuntasimme sitten veneella kovasti kehutuille kelluville markkinoille. Meita kylla Epun kanssa vahan harmitti, koska nuo kelluvat markkinat on jo kahdeksan aikaan aamulla jo vahan niinkuin ohi ja me mentiin sinne niin myohaan (joskus 7.45). Matkatoimisto ilmeisesti saalii laiskoja turisteja ja ei kehtaa kiikuttaa niita ajoissa noille markkinatouhuille. Ihan tyhmaa. Ois ollu kiva nahda millanen kuhina siella oikeesti on paalla. Nyt kun me sinne mentiin niin siella toden totta oli jo vahan meiningit ohi. Ostettiin jokatapauksessa yks bisse ja yks kokis. Voitte ite paatella miten juomat jaettiin. Muut tyypit ei sitte oikeestaan ostanu mitaan. Sekin vahan arsytti, koska tuollaisilta markkinoilta ostaminen ois ollu just oikeeta kaytannon hyvantekevaisyytta. Tai ainakin niin mia ajattelen, en tiia sitten onko oikeesti niin. Ei noilla markkinoilla pyorivat myyjat kuitenkaan niita rikkaimpia vietnamilaisia ole ja se on siistia, etta ne oikeella tyolla ansaitsevat elantonsa. Sellasta on mukava tukea!

Nailta ensimmaisilta markkinoilta jatkettiin sitten seilausta Mekongilla. Liplateltiin ihanilla pienilla joen sivuhaaroilla, vilkuteltiin kiljuville pikkulapsille ja kaytiin vahan ihmettelemassa riisinuudelin tekoa! Rentouttavaa, aurinkoista, buenoa...

Veneretken jalkeen heitettiin hetulaan vahan murkinaa. Ois voinu tilata sammakkoa, karmesta taikka vaikka mureenaa, mutta ne jai nyt talla kertaa kanaan:D Sitte tuon ruokailun jalkeen istuskeltiin kadunvarressa ja odoteltiin meijan bussia. Siina sitten pisti silmaan taas yks arsyttava juttu. Meijan ymparilla pyori siina kolme vietnamilaista. Yks kerjalainen, yks jatskimyyja ja yks kaikenlaistahassakkaa myyva henkilo. No myo ostettiin jatskit ku herkkusuita ollaan. Sit meijan viereiset tyypit antoivat talle kerjalaiselle rahaa eika kukaan ostanu talta tavarakeisarilta mitaan. En silla et kokoajan tartteis olla jotain ostamassa, mut se vahan harmitti ku toinen rehellisella tyolla tavaroita myymalla yrittaa hankkia elantonsa ja sitten rahat menee kerjalaiselle. En nyt paasaa asiasta sen enempaa ku en siita oikeesti kauheesti mitaan ymmarra:D

Iltapaivan puhde olikin sitten persauslihasten puudutusoperaatio ala monen tunnin minilinja-automatkalla! Vaihdettiin Can Thon kaupunki Rach Gian kaupunkiin tai miten nuo nyt ikina kirjoitetaankin. Matka kului yllattavan kivuttomasti vaikka olikin ahdasta. Hyva vietnamilainen musiikki ja hauskat maisemat veivat huomion istumiselta..

Perille saavuttiin viela valoisan aikaan ja viiletettiin meijan hotellille. Se olikin ennakoitua huomattavasti siistimpi, jes! Ilta kului kapytellessa Rach Giassa. Siella ei kylla paljon muita matkustelijoita nakyny ja immeiset tuijottelivat meita aika pitkaan. Iltaruoan ettiminen oli myos oikein hauska sessio. Porrattiin kaupungilla varmaanki yli tunnin verran ettien jotakin ravintolaa. Kadunvarsiravintolatkin nayttivat enemman kahviloilta.. Ne ravintolat mita sitten loydettiin perati kaksi kappaletta olivat varattuja. Kummassakin naista juhlittiin haita aikamoisella nayttavyydella! Vietnamilaiset taitavat olla aika innokkaita haajuhlijoita, koska taalla on joka nurkalla toinen toistaan hienompia haapukuliikkeita! Ei ihan kehdattu menna meijan ryntyissa kuokkimaan noihin pippaloihin, joten istahdettiin sitten sellaiseen kadunvarsikuppilaan minka poydalta bongattiin syomapuikot. Pakkohan tallaisessa paikassa on saada ruokaa jos kerran puikotkin on! Ruoka piti luonnollisesti tilata nayttelemalla, koska ei ravintolan pitaja puhunut juurikaan englantia ja hyva niin. Hyvat seti kylla saatiin! Jonkinsortin nuudelikeitto oli siis menuussa. Ravintolanpitaja myos naytti kuinka setti pitaa popsia, kivaa!

Ruoan paatteeks lampsittiin takaisin hotlalle ja aikaisin petiin. Sunnuntaiaamuksi oli taas tiedossa aikainen heratys..

Nyt pistan vahan kuvia tulemaan taalta Vietnamista, jotta paasette fiilikseen! Enpas pistakkaan kuvia ku ei tassa koneessa oo javaa ja toisessa koneessa on, mut se ei kesta paalla. Huomenna siis uusiksi! Nakojaan olikin eli kuvia tulee sitteski!
















Kiinalaista shakkia Ho Chi Minh Cityssa. Eppu oppipoikana.
















Sita kuuluisaa vesinukketeatteria!
















Kun aamulla heraa aikasin niin valilla taytyy ottaa nokosia. Naita viekkuja nakee hyvinkin usein torkkumassa jos jonkilaisissa asetelmissa. Tassa yksi hyva esimerkki siita!















Peruskatumaisemaa ja hienot sahkoviritelmat.





















Tama kuva on Mekongin risteilylta.
















Kaunis aamukuva homestayn nurkilta.
















Fiilista kelluvilta markkinoilta.

Lue lisää

Onnea Suomi!

Heipahei taas ja suhperia itsenaisyyspaivaa kaikille! Toivottavasti Kristiinakin on selvinnyt pikkujouluista.

Eilen myo suunnattiin Mekong-joen risteilylle. Bussi lahti kahdeksalta ja meika pomppas aamusta aikasiin ylos (eli kuudelta), koska se on maan tapa. Taalla pidetaan yhdeksaan asti nukkuvia jotenkin vinksahtahneina. Sen myos huomasi siita kun edellisena iltana maksoin meijan hotellihuoneen ja sanoin et haluan maksaa sen siksi, koska lahdemme seuraavana aamuna aikaisin. Sitte tytto kysy monelta lahdemme, ja mia sanoin et seitteman aikaan. Sit se vaan nauro miulle ja sano ettei se oo aikasin! Aha. No jokatapauksessa siis aikasin lahettiin eilen liikkeelle. Piti kayda vahan viel ottaa kuvia Saigonilaisten aamupuuhista ja aamussa on aina se joku siisti fiilis.

Meijan retki alko ensiks parin tunnin ajomatkalla kohti satamakaupunkia nimelta My Tho, mista hypattiin paatiin kyytiin. Meijan linikassa oli jos jonkinlaista (reppu)reissaajaa. Sit ku myo matkalla pysahdyttiin pasikuikalle niin myo alettiin naha punasta. Vessassakaynti hoitui periaatteella, etta hyvantekevaisyysboksiin sai laittaa rahaa jos tahtoi. Talla hyvantekevaisyysboksilla ilmeisestikin rahoitettiin taman vessan siisteys. No meijan lisaks kukaan muu ei laittanu tahan boksiin rahaa (jaatiin oikein vahtaamaan, ku haukkoja ollaan). Tyhmaa sinallaan ku ihmiset ei voi edes viitta eurosenttia antaa. Kohta se vessa on sit varmaan pakollisesti maksullinen. No pientahan tama..

Paatille paastyamme lahdettiin seilaamaan ympari Mekong-joen pienia haaroja. Siella oli tosi makeita maisemia! Matkalla poikettiin yhdessa saaressa missa syotiin rambutania (aasialaisten herkkuhedelma, oli hyvaa), kuultiin Vietnamilaista kansanmusiikkia ja kaulailtiin boakaarmeen kanssa!!! Onneks tuo karmes oli just syony, joten se motkotti kaulalla sen enempia ressaamatta. Se oli muutes aika painava otus ja janskan tuntunen. Ei pelottanu yhtaa! Mut kyl jos se tappaa haluais, niin ei se varmaan mikaan ongelma olis. Siina oli vahan lihasta siina otokassa.

Tuolta saarelta jatkettiin seilaamista ympari Mekongia. Viimiseks ennen rantautumista kaytiin viela kummastelemassa miten kookoksesta tehdaan karkkia! Tytot vaansikin siita aika hyvia melleja ja myoha ostettiin vahan herkkuja mukaan. Ne kookoskarkit oli sellasia tosi toffeemaisia.

Rantautumisen jalkeen matka jatkui taas bussilla useemman tunnin verran sellaiseen kylaan kuin Can Tho (kirjoitusasusta en oo niinkaan varma). Sitte ku tanne paastiin niin vaihdettiin taas veneeseen. Veneella putkuteltiin sellanen puoli tuntia kunnes saavuttiin meijan majapaikalle. Taa majoitus oli olevinaan sellainen homestay elikka et oltais nukuttu niinku vietnamilaisten kodissa. Ihan oma bungalovi meilla kylla oli, mutta ruokahassakat hoidettiin ihan nuitten paikallisten kanssa. Paastiin kokkaamaan muun muuassa kevatkaaryleita! Niista tulikin ihan torkysen hyvia! Tosin jos rasvassa paistaa niin voiko mikaan ruoka epaonnistua:D Syopettelyn jalkeen kaperryttiin paiton alle, joka oli tosi pieni.

Ainiin ja nahtiin myos tulikarpasia puissa matkalla sinne meijan majoitukseen. Ihan kuin ois ollu vilkkuvat jouluvalot puissa:D

Lue lisää

Toinen paiva Viekkulassa

Morjenssta poytaan!

Toinen paiva taalla viekkulassa on kulunut jalleen hyvinkin rattoisissa merkeissa! Meika ottaa tasta kylla ihan tosissaan huumaa. Hassu kaupunki kaikkine kujeineen. Muttabutta mitabas sita ollaan tanaan puuhasteltu? Siihen kyssariin tulee vastaus ny.

Aamulla meika pomppas sangysta ylos jo kahdeksan aikoihin ja aloin harvata Eetakin ylos. Aamupala syotiin kadunvarsiravintolassa haistellen kaupungin tohinaa ja sitten alettiin kieputtelemaan erilaisia vaihtoehtoja mita voitais taalla Viekkulassa tehda. Hieno vaihtoehto keksittiinkin. Paatettiin tama paiva viela surffata taalla herra Ho Chi Minhin kaupungissa ja sitten huomenissa singahdamme tutkimaan Mighty Mekongin Deltaa ja sielta sitten laivailemme Viekkulan suurimmalle saarelle. Tuo saari pitais olla aika muikia:D Paaaljon piitkia, valkohiekkaisia ja taysin koskemattomia rantsuja! Sita odotellessa siis.

Nyt takas tahan paivaan. Kaiken saatamisen lomassa ehdittiin tehda vahan jotain hyvaakin. Loydettiin lounarin avustuksella sellainen ravintola, joka palkkaa tyontekijoiksi koyhia taikka jollakin tapaa tayden toimintakykynsa menettaneita immeisia. Meidankin suloinen tarjoilijaneitokainen oli kuuro ja homma hoitui mainiosti sormella osoittamalla. Kiva fiilis jai paikasta mieleen!

Ilatapaivalla lahdettiin sitten riksa-ajelulle. Riksa (en tiia virallista nimea) on sellanen polkupyoran kaltainen harpatin mihin mahtuu kaks ihmista kyytiin ja sitte kuski polkee pyoriin vauhtia. Pikkuisen jannitti taalla hassakkamaisen liikenteen keskella, mutta hyvinhan myo selvittiin. Riksa-ajelun paatteeks mentiin ihmettelemaan jotakin kirkkoa. Ihan kaunis rakennus oli se.

Paiva huipentui sitten ihan alyttomyyteen. Me mentiin kattomaan vesinukketeatteria (Eppu etenkin oli innosta soikiona)! Kokemus oli erittain mielenkiintoinen, piti kylla juoda pari kaljaa suoraan sanottuna pohjalle:D Esitys oli hyvin eriskummallinen ja ihan kaikkia viekkulankielisia puheosioita en ymmartany. Juu ja naa tyypit taalla on harrastanu tata vesinukketeatteria jo yli tuhat vuotta. Vuonna 1984 se rantautui Eurooppaan, Ranskaan. Pistan kuvia sitten joskus hamaasssa tulevaisuudessa jahka paasen taas pelittavan tietokoneen aareen.

Paata huimaavan nukkeshown jalkeen suuntasimme yomarkkinoille. Siella ois saanu ainakin sammakkoa ruoaksi. Entisena sammakkofarmarina sydantariistava naky. Anna you must feel me:D

Nyt sitten kuvamateriaalia War Remnants museumista. Oon ottanu kuvia siella seinalla olevista kuvista. Naa on sitten todella jarkyttavia. Viimeinen kuva on sitten oikein hellyyttava toivoa herattava. Teos on 12-vuotiaan piirros, jonka nimi on maa rauhansiipien syleilyssa.

Lue lisää

Heihei Lumppuri... Tervepaivaa Vietnam

Nyt on sitten Lumppurin polyt karistettu lopullisesti kannoilta! Tana aamuna kello 8 reikaleipa irtos Aisasian koneen pyorat Malesian maankamaralta. Kylla se tuntui haikealta jattaa tutuksi tulleet maisemat, hieno kamppa ja muutenkin ihan tayden kympin maa! No en sentaan itkeny vaikka aina tuppaankin vetistelemaan:D Se ehka johtui siita, etta olin niin vasyny viiden tunnin younien jalkkeen etten edes tajunnu lahteneeni maasta. Kaikki romppeet sain ihme ja kylla mahtumaan miun rinkkaan eika lentokentallakaan tarttinu maksaa liikakiloista. Joululahjojen shoppailu saa siis jatkua!

Vietnamiin tumpsahdettiin yhdeksan aikaan aamulla. Taalla on siis kello seitteman tuntia edella Suomeen nahden. Ensivaikutelma Vietnamista oli suuri, positiivinen yllaripyllari. Olin jotenkin mielessani kuvitellu tulevani johonkin ihan paljon vahemman kehittyneeseen maahan. Sen olin myos kuullut, etta taalla porraa jokasortin mopedia niin maan hirmuisesti. Se mielikuva kylla pitaa enemman kuin paikkansa! Voin sanoa, etta tienylitykset ovat jokseenkin hikikarpaloita innoittavaa puuhaa! Paikallisten peesiissa parjaa loistavasti jos ei liikoja sivuille vilkuile:D Sivulle katsoessa saattaa akkiseltaan luulla joutuvansa justiinsa silla sekunnilla jonkinsortin parisyttajan ruoaksi. No matkaoppaitten mukaan tienylityksessa pitaa olla paattavainen ja viekkaat vietnamilaiset ovat tottuneet vaistelemaan tienylittajia..

Lentokentalta otettiin suoraan taksi yhden suomalaisen suosittelemaan hotelliin. Tama hotelli osoittautuikin aivan ihanaksi! Siisti, pieni ja sopo. Mitapa sita muuta tarttee. Kun saatiin kaikki kapsakit juntattua lattialle niin vedettiin pienet nokkaunet. Hyvin nukutti ja nokosten jalkeen oli mukava lahtee vahan tutustumaan ymparistoon. Paatettiin kappailla sellaseen sotamuseoon, joka kertoo tarinaa Vietnamin sodasta. Museo oli sopivan kokoinen (eli meikakin jaksoi innostuneena tutkia sen kokonaan lapi) ja siella oli kylla paikoitellen todella karmivaa kuvamateriaalia ja tarinaa. Pistan niista varmasti myohemmin kuvia kunhan jaksan taas latailla niita koneelle.

Mueseoreissun jalkeen kappaily mopokeilaradalla jatkui (niin siis kavelykaduilla voi myos ajaa mopetilla jos virallisen moottorikulkuneuvojen tien ruuhkat kismittaa). On taalla kaupungissa vaan niin siisti fiilis! Ihmiset on kylla vahan pidattyvaisempia ja ei ehka niin yltioystavallisia ku esim. Thaimaassa tai Indonesiassa, mutta siltikin hyvin lempean oloisia. Niita on niin hauska kattoo, ku ne puuhastelee taalla. Pienilla muovituoleilla istutaan ja matetaan nuudelia poskeen, tien pielessa voi pelata poikaporukalla jotain shakin tyylista pelia, tai pelata jalkapalloa yms.. Tietysti turistille pittaa myos yrittaa kaupitella jos jonkinlaista harpattajaa. Mielenkiinnolla odotan siis mita taalla viela ehtii nahda! Nyt on muuten myos Kambodian viisumit haussa, jotta sinnekin paastais jossain vaiheessa visiitille.

Palaillaan taas!

Ps. ei nay taalla muuten yhtaan mc.donaldsia taikka starbucksia.

Lue lisää

Balilta kuvatuksia

Heijjssan!

Nyt on Balin reissu takana ja eilen yolla ryomittiin meijan kamppaan toiseksi viimeiseksi yoksi (iso nyyyh). Tanaan vietellaan siis Lumppurissa viimeista paivaa. Taa paiva onkin mennyt sitten kaikenlaiseen saatamiseen. Pitais nuo kaikki romut naas saada mahtumaan tuohon miun pikkuruiseen rinkkaan! Janna juttu, etta tiukkaa tekee. Nooh kaipa se siitta lutviintuu. Huomenna aamulla singahdetaan siis Vietnamiin ja sen todelliseen kuhinakaupunkiin Ho Chi Minh-cityyn, joka tunnetaan ehka paremmin nimella Saigon.

Pistan tahan viela muutamat kuvat tuolta Balilta ilostuttamaan tata viimeaikoina hyvin tekstipitoista blogitusta.

Meika ja surffilauta.

Eppu rantahengailee.

Meika ja perinteinen Kuta-Cowboy:D

Tanah Lotin temppeli.

Korttipelia lentokentalla, koska lento oli myohassa noin kaks tuntia (taas).

Lue lisää

Tropiikin auringossa

Moikkatirallaa taas!

Nyt elellaa jo lauantaissa, mutta alanpa kertoa juttua viime tiistaista 25.11. Sillon meilla oli siis mopedit toista paivaa kaytossa. Hienon karttamme avulla tuumittiin, etta lahdetaanpa tsekkaamaan sellanen temppeli kuin Tanah Lot. Se naytti ainakin postikorteissa hienolta! Nyt myos meijan koulukaveri Joni lahti tyttoystavineen meijan punaisen ferrarimopon peesiin. Liikennehan taalla on aika kaoottista, mutta me vedeltiin taalla jo melkein kuin vanhat tekijat. Karttakin oli niin hieno, etta eksyttiin vaan pari kertaa ja pari kertaa piti kysyy neuvoa paikallisilta. Ihan jokakerta paikalliset eivat edes ymmartaneet mita kysyttiin. Sisainen GPS seka ajoittain bongatut tienviitat veivat meidat kuitenkin hienosti perille! Temppelilla oli taas kasoittain kaikenlaista turistikraasaa myynnissa ja tooosi halvaallla ja vaan just mulle lady. Eiha myo mitaan ostettu. Itte temppeli oli veikea ja Eppu kavi siunauttaumassa ittensa. Siunauksen merkiks haa sai riisia ottaansa ja kukan korvan taakse! Temppelilla kaytiin viela syomassa ja lehdettiin sit huruttelee takasin Kutaa kohti, jotta ehdittais viela surffaamaan auringonlaskuun.

Auringonlaskussa olikin muikiaa surffailla! Illalla lahdettiinkin sitten ihmettelemaan yoelamaa.

Keskiviikkona ei tehty oikein mitaan ihmeellista. Surffaamisestakaan ei tullu oikein mittaa ku ei ollu sitten minkaanlaisia aaltoja.

Torstaina piti ottaa heti takas kaikki keskiviikkona menetetyt aallot! Aamusta iltaan pelkkaa surffausta. Kelit vaihtu auringonpaisteen ja sateen valilla mukavasti. Aattelin, etta kiva kun on valilla pilvista ja sateista niin ei sitten karahda tuo nahka niin helposti. Eipa ei. Tietenkinhan kasien iho oli illalla sellanen mukavan punainen. Ja niinku mia luulin rasvanneeni ihteni hyvin. Taalla tuo aurinko tuntuu olevan aikas kirpakka, joten jos se paistaa pilvettomalta taivaalta niin ihan turha menna aurinkoon ainakaan keskipaivalla. Se nyt ainakin on opittu. Hyvia aaltoja saatiin jokatapauksessa ja hienoja kaatumisia. Valilla ne aallot heittelee silleen et tuntuu ku ois pesukoneessa! Sille meijan koulukaverille Jonille paikalliset huutelikin, etta laundry laundry aina kun se kaatu tai jai aaltojen alle:D Hauska lappa.

Torstaina kavin viela illalla vahan shoppailemassa tuliaisia/joululahjoja. Outille oon ainakin loytany jo jotain, mut enempaa en sitte paljastakaan!

Eilen perjantaina 28.11 kaytiin vahan pyorimassa noitten surffikauppojen outleteissa. Loysin sielta pari kivaa halpaa juttua. Eppu meni sit illalla viela surffaamaan, mut meikkis saasteli vahan tuota palanutta nahkaparkaa ja pidin piknikkia rannalla mutustellen muunmuassa suklaakekseja. Rantsussa viihdyttiin aina auringonlaskuun saakka. Oli komia naky kun tuo molluska uppos horisonttiin ja taivas roihusi komioissa vareissa!

Eilen illalla menin nettiin ja jaadyin ihan taysin. Miun nettilasku oli 5100 rupiaa ja mia annoin sille kassaneidille 51 000 rupiaa eli kymmenkertaisen hinnan. Naa on kamalia naa rupiat ku menee noista nollista ihan sekaste:D Sit myo ollaan aloitettu myos jonkinsortin kylla-halpa -huutelukampania. Taalla aina kun kavelet jonkinsortin kojun ohi (niita on kaikkialla) jokainen myyja huutaa yes! ja heti peraan cheap!. Vaihtoehtoisesti voidaan huutaa myos toisinpain. Aina niille ei jaksa vastata, joten ollaan todettu, etta niin metsa vastaa kuin sinne huutaa. Nykyaan siis kun kuljetaan kadulla ja kun myyjat huutelee meille, niin myo huudellaan niille takas. yessia ja chepia. Huutelutyyli on myos hieman liioiteltu kuten voitte kuvitella! Toistaseks homma toimii ja katumyyjat nauraa meille takas!

Nyt surffaamaan,

Terveisin laundry sanna

Lue lisää

Surffaa surffaa surffaa vaan!

Suomessa porukat on naemma taistellu tulvivan lumen kanssa. Taalla ollaan taisteltu aaltojen kanssa. Viime paivina on naas nuo Kutan aallot kasvattaneet kokoansa ja surffaus on muuttunu entista mielenkiintoisemmaks. Valilla tulee aallot niin kovaa niskaan, et meikat vaan keraa kamojaan veden seassa:D Siistia! Sit on bikinit taynna hiekkaa... No mut se vaan kuuluu asiaan. Meijjan piti siis lahtea taalta Balilta jonnekin Lombokin suunnille pyorimaan, mut eihan myo mihinkaan taalta olla osattu lahtee. Tuo surffaus on ollu niin kivaa ja kun sita taalla pystyy hyvin harrastamaan niin mikskas sita taalta mihinkaan haluis singahtaa. Sitapaitsi joulukuussa saadaan enivei reissata hiki hatussa, joten nyt on aika ottaa rennosti. Taisin kylla tasta jo paasata edellisessa tekstissa..

Tanaan meikat vuokras yhen pikkusen mopon ja lahettiin tutkimaan tata saarta omatoimisesti. Piti jattaa surffaus valiin, ku on tullu sen verta mustelmaa ja muuta mukavaa polveen. Huomenna sit taas! Paatettiin lahtee mopedilla tutkimaan sellasta okyhotellialuetta. Siella maksaa parhaimmillaan hotelli 800 dollaria yo! Kuvitelkaa, ihan alytonta:D Tuo hotla-alue oli kyl aika koyha. Siis tietty oli mageen nakosia puljuja, mut jotenki vaha tylsaa. Juotiin siella sit yhet milkshaket ja ne oli kalleimmat ja huonoimmat mita ollaan taalta koskaan saatu:D Ei ton okyhotellialueen rantakaan ollu mitenkaan erityisen makee, joten ei viihdytty siella kauaa. Lahettiin ajelee takas meijan hotellille pain sellasta pienempaa kiertotieta. EIkos siella sit tietty parahtany sininutut vastaan. Se on siina mielessa huono juttu, koska jos turisti meinaa taalla Balilla huristella jollain mopovehkeella, niin pitais hankkii paikallinen ajokortti (pelkkaa rahastusta) ja jos tuota ajokorttia ei ole polliiisit tykkaa sakotella turistia mukavilla summilla. Poliisi kovin huito meita pysahtymaan, mut myo leikittiin tyhmaa ja ei mukamas huomattu:D Paikallisetkin alko sit huitomaan, et meijan pitais pysahtyy, mut aateltiin silti olla pysahtymatta. Jos pollari lahtee seuraa ni sitten lahtee! No eipa lahteny onneks! Sit ajettiin akkia sellaselle viela pienemmalle tielle ja mentiin yhelle pikkubiitsille turvaan:D Varmuuden vuoks pidettiin lompakossakin tosi vahan rahaa mukana, koska jos jouduttais pollarien satimeen, niin voitais vedota siihen et meilla ei oo rahaa maksaa niitten alyttomia sakkoja. Nii ja tietenkin naa sakot on epavirallisia, pollareitten omaan taskuun menevaa rahaa. Ei me kummiskaan virallista, korruptoimatonta poliisia uhmattais:D

Rantsussa otettiin rennosti ja tilattiin rantatateilta niska-hartia-hieronnat. Teki gutaa ja makso kolme euroa... Taidanpa kayttaa joskus uudestaankin tuollaista palvelua. Illaks takaisin omalle hotlalle hullun liikenteen seassa. Siella on jos jonkinlaista paristajaa, putkuttajaa ja sutkuttajaa!

Paljon paljon paljon terveisia kaikille omille suklaa-, vanilja- ja mansikkaeskimoille. Alkaa jaako lumen alle eika saa menna heikoille jaille! Putikalle erityisen paljon terveisia! Voin vaan kuvitella miten se siella kiukuttelee:D

Lue lisää

Heiijjaaa!

Zabadabaduu ja lomalla lollotellaan!!!

Talla hetkella hengastellaan Balilla Indonesiassa. Taalla Balilla ollaan siis kayty jo viime tammikuussa pienella visiitilla ja pakko oli paasta takas. En olis arvannu et nain nopiaan. Paasyy oli kylla tuo surffaaminen. Se on niin pirun mukavaa puuhaa ja taalla sita on helppo harrastaa! Aallot on sopivan kokoisia aloittelijalle ja ranta on kiva kun siina ei ole korallia. Ei tarttee sit jokaisen kaatumisen jalkeen lahtee paikkauttamaan paatansa sairaalaan:D Pehmee rantahiekka ei tee niin pahaa tuhoa jos sinne pyllahtaa.

Kerronpa teille nyt sitten pikkuisen meidan reittisuunnitelmasta, koska reissuhan ei ole viela lahellakaan loppua. Sorge vaan Tuula:D Alunperin meijan koulun piti siis loppua 4.12, mutta kikkailtiin kurssit siten, etta matkailulle jaa enemman aikaa. Hyvin hutkittiin siis monta karpsya samalla iskulla! Takaisinpain Suomelaan lennetaan Bangkokista 23.12 joten yli kuukausi on viela aikaa ruskaretkeilla!

Taalla Balilla/Indonesiassa ajateltiin viettaa kaksi viikkoa. Taalla ollaan niin lomalla kuin vain voidaan, koska loppuakohti vauhti kumminkin kiihtyy ja suunnitelmat on tiukemmat. Eli taalla on vaan tiedossa just sita mita tahtoo tehda. Ei ressia. Ja taalla elaminen on TODELLA halpaa. Ravintolasta saa kahdella eurolla massun tayteen ruokaa ja juomat viela kaupan paalle. Hyva juttu matkabudjetin kannalta:D Marraskuun viiminen paiva lennetaan taalta sitten takaisin Lumppuriin.

Lumppurissa vietetaan muutama yo meijan mukavassa kampassa. Sitten siita loppuukin vuokrasopimus ja 3.12 suuntaamme kohti Saigonia elikka Vietnamiin. Saigoniin ei ookkaan kauheesti mittaan suunnitelmia. Mennaan vaan haistelemaan sen maan ilmapiiria?!

Joskus itsenaisyyspaivan tienoilla yritetaan tranporteerata ihtemme Cambodian paakaupunkiin Phon Pheniin katsomaan meijan koulukaveria Hannea. Hanne on siella toissa jarjestelemassa maanomistuksia. Hanne on asustellu PP:ssa jo hyvan tovin ja ajateltiin et Hanne osaa parhaiten sanoo mita meijan kantsii tehda PP:ssa. Siit tulee varppina kivaa! Toisaalta vahan myos kauhistuttaa, koska asiat mita siella tullaan nakemaan ei oo kaikki sielta iloisemmasta paasta...

Cambodiasta matkustellaan sitten Laosin puolelle sellaiseen todella rauhalliseen paikkaan minka nimee en nyt muista. Siella ajateltiin olla aika monta yota. Noin viikko ennen lennon lahtoa meinattiin luikkia takas Thaikkulan puolelle. Minne sinne, niin se on jo toinen kysymys! Ehka pohjoiseen, koska siella ei olla kayty ja sinne haluttais menna. Siinahan se oliski sit reissu kasassa. Tekee mieli kinkkua, kermaperunoita ja italiansalaattia.

Kerronpa viela mita taalla Balilla ollaan tehty, koska nyt on aikaa kirjotella.

Tanne saavuttiin taman viikon maanantaina illalla. Maanantaina ei paljon muuta tehty ku marssittiin hotelliin sisaan ja kaytiin murkinoimassa. Tuo hotelli mihin mentiin oli vahan kamanen eika sielta tullu lamminta vetta suihkusta. Nyt ollaan lomalla, joten hotellin vaatimustaso on pikkusen ylempana! Tiistaiaamuna heti herattyamme mentiin ettimaan uutta hotellia. Sitapa vaan ei oikein tuntunu loytyvan. Joko ne oli kalliita tai hintalaatusuhde oli liian huono.. No meijan kamppikset oli ollu taalla Balilla aikasemmin yhdessa hotellissa ja ne kovin suositteli sita. Mentiin sit sinne ja sehan olikin TODELLA hyva! Hyvalla paikalla, kuumaa vetta, todella muikia huone ja halpa. Perfecto! Tassa hotellissa majottuu myos meijan kurssikavereita talla hetkella. Kivaa sekin. Voijjaan puuhastella niitten kanssa kaikkea.

Nyt naa paivat on kulunu paaasiassa surffauksen merkeissa! Pari tuntia paivassa vedessa meuhaamista ja loppupaiva jumitusta. Surffaus tuppaa viemaan mehut ihmisesta eika loppupaivana jaksa kauheesti enaa tehda muuta kuin syoda ja palkita itsensa surffibissella:D Ei sekaan tietysti huono vaihtoehto ole!

Tanaan torstaina Eppu + muut kurssikaverit lahtivat laskemaan koskea. Miua se homma ei niin kauheesti himottanut, joten meitsi jai pyoriskelemaan ittekseen tanne. Aamulla kavin lenkilla rantahiekassa ja nyt tulin nettiin paivittelemaan tata reissublogia. Yritan myos keksia minne voitais tehda retkia taalta Balilta. Ehka Lombokille?!

Pakko viela kertoo tarina siita kun yritettiin vaihtaa rahaa. Meilla on taalla siis jonkunverran ihan euroisia seteleita matkassa. Sit mentiin yhteen sellaiseen rahanvaihtopisteeseen mita taalla on joka nurkilla.. Tassa paikassa oli tarjolla hyva kurssi. Se pikkasen epailytti ja harmitti ku ei tullu otettua omaa laskinta mukaan.. Oma laskin ois siita hyva, koska yksi euro on jotain 14 000 rupiaa ja paassalaskut muuttuu akkia aika kinkkisiksi.. No mietittiin sit, et testataan noitten haiskien laskinta jollain yksinkertaisella jakolaskulla. Siit sit pitais nahda onko sita laskinta kopeloitu jotenkin. Janna juttu kun 4 jaettuna 2 antoi tulokseksi jotain 600 000 rupiaa! Jai rahat kylla vaihtamatta. Toisessa rahanvaihtopisteessa sellaset aussit oli meita ennen ja ne vaihto rahaa. Ilmeisesti laskin oli ihan ok, mut sit kun haiskat oli antamassa rupianippua naille ausseille niin jannasti se setelinippu tipahti sinne tiskin alle ja niista vaan puolet tuli naitten aussien kateen. Aussit ei sit loppujen lopuks vaihtanu rahaa talla tiskilla eika mekaan. Taalla saapi olla siis suhteellisen tarkkana kaiken suhteen. Turistia yritetaan jujuttaa kaikin keinon.

Hoynaytysterveisin Sannaliini

Lue lisää

Mitamitamita kun kestaa

Aaargh taas on vierahtany niiin kiesisesti aikaa kun on viimeeks ehtiny kirjotella tanne. Ja nykyaaan tuntuu, etta kaikki naa mun blogitekstit alkaa samalla valitusvirrella.. Haluaisko joku alkaa tuunailla melodioita?!?!

Nyt joutuu taas siirtymaan ajassa yli kymmenen paivaa taaksepain, keskiviikkoon 5.11. Sillon jatkui siis koulu Mabulin retken jalkeen. Voin sanoa, etta pikkisen vasytti aamulla tunnilla kun oli ehtiny nukkua niin vahan. Toisaalta aina noilla tunneilla alkaa vahan pilkkia:D Juu ja nyt oli sit kaks kurssia paallekain. Tutustuttiin meijan uuteen professooriin Intiasta. Se sai heti lempinimen Dr. Curry. Hirmuisen sympaattinen seta verrattuna tahan meijan toisen kurssin luennoitsijaan Nigeriasta.

Torstaina 6.11 oli taas normikoulupaiva. Illalla oli yhen koulukaverin synttarit ja perjantaina 7.11 normipaiva. Perjantaina mentiin myos tuijottamaan uusin Bond! Odotukset oli aika ristiriitaiset, pelkasin ihan kauheesti, et tuo leffa olis ihan suhu. Eika se kylla kauheen vakuuttavasti alkanu. Hirmee maiske oli jo kaynnissa ensimmaisen 15 sekunnin jalkeen. Lopputulos ei ollu pelatty pettymys, mut ei se leffa kylla mikaan hyvakaan ollu. Nii ja tietysti sita oli myos sensuroitu. Perussettia taalla.

8.11. Lauantai. Koulua. Jep. Motivaatio nolla. Ulkona aurinkoista. Iska lahti illalla kohti koti Suomea.

9.11. Sunnuntai. Kouluhommia. Kaikennakoista piti kirjottaa eika hommat meinaa valmistua. Moyh. Alkaa jo harmittaa kun taa loppuu viikon paasta. No koulun loppuminen ei niinkaan harmita vaan KL:ssa olemisen loppuminen!

Maanantain 10.11. Uusi viikko uudet kujeet! Eli viimeista kouluviikkoa viedaan. Talla viikolla tiedossa kauheesti esitelmia. Power pointti suhisee Margaret thatcerista, Jack Welchista, Fidel Castrosta, Urakarikoista ja kiinan markkinoille siirtymisesta. Paa suhisee silti tyhjaa. Nii kauhiast hommaa. Juu ja kaks tenttia olis viela. Epun porukat tuli myos kylaan!

Keskiviikkona meilla oli taman Nigerialaisen Nelsonin kurssin lopputentti. Voin sanoo et se oli aika tyhja arpa. Kaveri kysy tentissa yhden kysymyksen ja kysymys oli yhdesta ainoasta pp-kalvosta. Kurssimateriaali oli kumminkin suhteellisen laaja. Yhteistyo Nelsonin kanssa huipentui torstaina pidettaviin esityksiin. Mikaan ryhma ei saanu talta opettajalta positiivista palautetta toistaan. Se vaan lyttas kaikkien aikaansaannokset. Hieno fiilis! Kaikenlisaks Nelsoni jai viela moneen otteeseen kiinni siita ettei edes ollu kuunnellu meidan esityksia. Grr. Ja kurssikirjana meilla oli taman Nelsonin kirjottama opus, jossa oli kaytetty lahteena Wikipediaa. Hienoa. Tama kurssi oli suuuri pettymys naihin edellisiin verrattuna.

Perjantaina meilla oli sitten taman Dr. Curryn tentti. Tenttissa oli montamonituista kysymysta ja niihin kesti vastata kauhian pitkasti. Hyva tentti silti. Dr. Currysta jai huippufiilis. Se oli niin sympaattinen seta:D Tietysti perjantaina oli myos pikkujoulut ja siella oli joulupukki tonttuineen. Oli kaikki ulkomaalaiset ihmeissaan!

Nyt pitaa taas lopettaa. Tuleivaisuudensuunnitelmaa pistan taas tulemaan heti kun paasen tietsalle!

Lue lisää

1.11.2008 – 4.11.2008 Takaisin Borneooolle, Malesian osan Borneon kaakkoiskulmaan, Mabul-nimiselle saarelle

Taas on jo hurahtanu yli viikko siita kun on viimeeks ehtiny tanne sepitella seikkailujaan.. Arg. Aika menee taalla aivan liian kiivaasti. Nyt ei oo enaa ku tasan viikko aikaa taalla Malesiassa:( Alkaa jo pikkuhiljaa tulla suru pusesoon. Tama maa on vaan niin mukava ettei taalta TAHDO lahtea pois (vaikka on kylla kaikkia omia rakkaita immeisia ikava)! Pari kuukautta kun saisi viela olla pidempaan. Mutta enpa itke sita asiaa nyt sen enempaa vaan pistan vahan juttua Borneon retkesta numero dos eli kaksi!

Koska Epun porukoitten reissu siirtyi HARMILLISESTI parilla viikolla etiäpäin, niin meidämpä piti luovasti keksiä isukille jonkinsortin rantaelämä kohde täältä Malesiasta. No kun nää ingenjöörprentut laittaa laskemaan 1 + 1 niin siitähän tulee noin 2. Elikkä meillä oli sukelluskortit hanskassa + iskä halus rannalle = mennään Borneolle sellaseen sukelluskohteeseen, joka on rankattu maailman parhaiden joukkohon. Luvassa oli siis kolmen yön pikapyrähdys, koska kahta päivää enempää ei kehdattu lintsata koulusta.

Viime lauvantaina (1.11) oli siis startti, mut ekaks piti käydä vaan koululla rykimässä yks tentti pois alta. No sepä oli vähän hassu. Ei kummiskaan läpipääsemätön, joten hyvillä mielillä jännittyneen iskän kanssa lentokentälle. Lentokentällä oli ensiks kaikenmaailman jonoissa töröttämistä luvassa ja meinas jopa pikkusen tulla kiire koneeseen ehtimisen vuoks. No eipä siinä mitiä hyvin ehdittiin. Sit ehdittiin istua koneen sisälläkin hyvä tovi eikä siipien alla ollu ilmaa yhtään. Homma huipentui siihen kun vaihdettiin lentokoneen penkit takaisin odotusaulan penkkeihin. Koneella oli siis jotain probleemia eikä nousulupaa tipahtanu mekaanikoilta. Odotusaulassa aika kului kivasti suklaata mussuttaessa:D Lopulta myös päästiin ilmaan varmaanki jotain pari tuntia aikataulusta myöhässä..

Lensimme siis Lumppurista Tawau-nimiseen kylään. Ei nyt tällä kertaa jääty kummastelemaan Tawauta sen pidemmäks aikaa vaan heilautettiin kinkut taksin kyydillä Semporna-nimiseen kylään. Sempornassa oltiin puol kymmenen hujaikoilla illalla ja siinähän sitä oltiinki sen verran tokkuraisia, että kupoli kumoon ja luomet lurpalleen. Otettiin kämppä vaan yhdeks yöks sellasesta veden päällä olevasta majasta. Se oli hauska mökki se!

Sopo majoitus.

Sunnuntaiaamuna alotettiin sellanen säätäminen, vääntäminen, kääntäminen ja kiertäminen, et sai iskä ihmetellä ihan tosissan. Meidän piti siis jatkaa tuolta Sempornasta jonkin sortin veneellä sinne Mabulin saarelle jonkin sortin majaan ja hommata jonkin sortin sukellus/snorkkelointiretki. Sukelluksen ja snorkkeloinnin suhteen tavoitteena oli siis päästä Sipadan-nimiselle saarelle.

Mabul saari.

Kuulostaako Sipadan tutulle? Juu kyllä se on ihan mahdollista. Meinaan vaan, että vuonna 2000 meijän Seppo ja Risto kuuluivat siihen porukkaan, jonka Filippiiniläinen sissiryhmä kaappasi tuolta Sipadanin saarelta ja kuljetti Jolon saarelle panttivangeiksi. Tuohon aikaan tuolla Sipadanin saarella sai vielä yöpyä ja silloin kiisteltiin kuuluuko se Filippiineille vai Malesialle. Myös dynamiittikalastus oli tuohon aikaan ongelma tuolla alueella. Nykyään Sipadan saari+ ympäröivä seutu kuuluu Malesialle ja se on ristitty kansallispuistoksi. Sipadanin saarella ei voi enää yöpyä ja päästäkseen sukeltamaan sinne tarvitsee luvan. Lupia myönnetään ainoastaan 120 zipaletta päivässä. Aluetta myös partioidaan sellaisella antaumuksella että kyllä siellä on ihan ongelmatonta oleskella nykyisin. Ei siis todellakaan oltu menossa millekään taistelutantereelle, ei hätää!

Meijan maja tuolla taustalla.

Lopulta saatiin kasaan hyvänkuuloinen suunnitelma ja yhdentoista hujakoilla hypättiin Mabulille putkuttavaan veneeseen. Hienoa! Saatiin sellainen täyshoitopaketi mihin kuului majoitus kivassa ympäristössä, ruoat, viisi sukellusta tahi snorklausta ja kuljetukset joka suuntaan. Hienoa ja helppoa alun parin tunnin vääntämisen päätteeksi!

Nyt loppuu taas aan pilkut koska kirjottelen vaihteeks koulun koneella..

Eli eka sukellus oli puol kahdelta lauantaina. Meilla oli tasan viikko sukellussertifikaatin saamisesta, joten vahan janskatti miten homma lahtee rullaamaan ilman omaa sukellusopea Russia! Nyt veneessa oli mukana myos muita sukeltajia toisin kuin Russin kanssa. No eihan siina mitaan. Me yritettiin tarkastella meidan kamoja niin kuin oli opetettu ja plumpsista vaan veteen. Eka sukellus oli sellanen introsukellus ja hyvinhan meilla meni. Nahtiin taas kaikkia kivoja kaloja kuten krokotiilikala! Iska kavi vahan snorkkeloimassa kanssa. Nii joo tosiaan miulla heratti vahan huolta miun BC elikka se liivi missa on kaikki rensselit kiinni. Se nimittain taytetaan ilmalla ennen kun taraytetaan veteen, koska sitte se kelluttaa kivasti. Sit ku meika pulautti sen kaa sinne veteen niin sit se alko ruplatella ilmoja ulos siita. JAIKS! No ilmeisesti siina vaan oli jotku pakkoilmaventtiilit tai jotku sellaset vahan loysalla. Liivi oli siis ihan ok. Veden alla oli siis kivaa, mutta myos aikamoista sahlaamista. Sukeltamassa oli meitsien lisaks pari eurooppalaista kokenutta konkaria ja pari kiinalaista aloittelijaa. Naa kinkit ei viela ihan hanskannu homma ja meika sai naamalle niitten rapyloista useempaankin kertaan. Sit naa kinkit oli tosi arvaamattomia ku ne ei oikein hallinnu miten syvalla ne aina sukelsi. Niista ei tienny millon ne oli miun ylapuolella tai millon ne taraytti kolarin alhaaltapain..

Toka sukellus oli sitten parin tunnin paasta ensimmaisesta. Nyt nahtiin kilpikonnia!!! Ihania!!! Eika kinuskit ollu talla sukelluksella mukana, joten regulaattorit ja maskit kesti naamalla paremmin:D

Illalla oltiin aika puhki. Syotiin navat tayteen sita ruokaa mita tarjottiin ja hyvaa oli. Sitten tutustuttiin pariin malesialaiseen sukeltajaan. Ne oli ihan huippuja ja niitten kanssa rupateltiinki hyvat tovit! Nii ja sit meijan nimet oli taululla Sipadanille sukeltamaan lahtevassa porukassa! Wau! Taisiko sittenkin kayda tuuri ja luvat herua?! No parin tunnin paasta nimet oli pyyhitty taululta pois. Voi kkaaaak:(

Ja maanantaiaamuna toivo taas herasi! Meijan malesialainen ystava, johon eilen tutustuttiin sanoi, etta pari sen kiinalaista ystavaa ei tahdo lahtea Sipadanille sukeltamaan, joten me voitais kayttaa niitten luvat! Ja eikun varmistamaan asiaa. Sitten tormattiin taysilla malesialaisen pyrokratian muuriin. Homma olis ollu ok jos me oltain oltu kiinalaisia naisia tai sitten nailla kiinalaisilla ois ollu lansimaiset nimet. Jep. Nimien vaihto lupiin ei onnistu, koska se kuulemma kestaa kaksi viikkoa. Jeah! No nain se homma taalla skulaa ja pettymyskarvas oli nieleskeltava. Taa Sipadan sukelluskohteena on siis maailman top5 kohde. Siella olis voinu nahda valkoevahaita, barracuda tornadoja, paholaisrauskuja seka tietysti kilpparikonnia. Eli pikkuisen hatutti.

Mutta murheet kaikkosivat heti pinnan alla. Meilla oli siis tiedossa maanantaiks kolme sukellusta. Kaiken kaikkiaan me tehtiin sitten vaan kaks, koska ensinnakaan aloittelijana sita vahan jo vasahtaa kahden sukelluksen jalkeen ja sitten meijan sukellustaulukoiden perusteella ei oltaiskaan saatu sukeltaa enempaa sukeltajantaudin vaaran takia. Iltapaiva otettiin sit rennosti tutkailemalla kalakirjoja ja surffaamalla vahan netissa. Oli muuten sateinen paiva tanaan!

Tiistaiaamu oli taas aurinkoisen aurinkoinen! Ihanaa! Nyt vedettiin kolmenkoplassa loysaa ihan vaan altaalla ennen kuin vene tuli kuljetti meidat takaisin Sempornaan:( Ei ois halunnu lahtee tuolta pois saatikka hyvastella uusia malesialaisia ystavia!

Eppu Tawaussa. Aika kiva kuva. Puhelinkopit alkaa Suomessa olla historiaa.

Tee tyotas laulellen!

Lue lisää

Synttäriviikko

Tarinatuvassa tällä kertaa luvassa juttua synttäreista yms. pikkukivasta. Mennään etiäpäin päivä kerrallaan niin saatatte ehkä kestää miun aatoksissa mukana. Välillä joutuu aina näitä juttuja raapustamaan sellasen tohinan keskellä ettei juurikaan ehi miettiä mille kirjaimille sitä sormensa sujauttaa tietsikan näppäimistöllä..

Ma 27.10

Isukki löysi siis sunnuntaina tiensä tänne Lumppuriin kaikkien epämukavien sattumuksien jälkeen. Hienoa, että iskä oli rohkea rokansyöjä ja tuli kaikkine kimpsuineen kampsuineen tänne suurkaupungin tohinaan!

Maanantaina juhlittiin siis miun synttäreitä aika yltiömäisellä tavalla. Ensikski heti aamutuimaan sain Epulta lahjaks sukelluskirjan:D Siitä päivä jatkui sitten Kuala Lumpurin eläintarhassa. Eläintarhassa riitti hirmuisesti ihmeteltävää ja siellä oli jos jonkinlaisia karvakorvia. Leijonat oli tietysti ehkä niitä kaikkein jännimpiä tassuttelijoita! Ja tietysti apinat jäivät myös mieleen. Se on niin hämäävä ku ne apinat osaa olla eleiltään niin samanlaisia kuin ihmiset.. Hermostuttavinta siellä oli muut turistit. Tää Lummpurin eläintarha on siitä kivasti rakennettu, että niitä elukoita voipi katsella/valokuvailla aika hyvin, koska niitä ei oo eristetty ihan kokonaan aidoilla. Tämä aidattomuus johtaa tietysti ihmisten ääliömäisyyten.. Esimerkkinä nyt se kun oltiin toljottamassa saukkoja. Näitä saukkoja pääsi siis katsomaan tosi läheltä. Tämä johti sit siihen ihmiset alko heitellä saukoille sipsejä ihan silleen reiluja kourallisia viskoen ja tietysti kiljuen äänekkäästi samalla (juu ei ollu lapsia). Saukkojen aitauksen vieressä oli myös maininta siitä, että niitä elukoita EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ RUOKKIA, KOSKA NIILLÄ ON OMA ERIKOISRUOKAVALIO. Grrrrr. Eiks ne ihmiset tajua, että se pieni suloinen saukko voi kuolla niitten heittämiin sipsin yms. burgerin palasiin. Täytyykin vissiin liittyä save the saukot yhdistykseen:D Muuten eläintarha oli kyllä oikein viihtyisä ja kaikki sen asukit näyttivät voivan lokosaisti.. Apinat jo ehkä liian lokoisasti elintasovatsasta päätellen..

Eläintarhasta sännättiin seuraavaan lapsille sopivaan kohteeseen elikkäs akvaariomaailman. Siellä oli paljon haikaloja!!! WAU! Tietysti myös satoja muita kidushengittelijöitä, mutta eihän niistä kaikista ota tolkkua. Akvaarion ovella taisteltiin myös vartin verran opiskelija-alennusten puolesta. Oltiin unohdettu Epun kanssa opiskelijakortit kämpille ja näin ollen opiskelijastatuksen osoittaminen oli normaalia hankalampaa. Ensimmäinen täti tiskillä ei suostunu antaa meille alennuksia vaikka Eellä oli näyttää Suomen opiskelijakortti. No ei se mitään. Tajuttiin siirtyä hierarkiassa ylöspäin ja kysäistä asiaa tämän tätin pomolta. Hierarkia on suht. kova juttu täällä Malesiassa ja normityöntekijät eivät uskalla tehdä päätöksiä oman työnkuvansa ulkopuolelta. Eli, jotta täällä saa hommat rullaamaan kannattaa aina neuvotella mahdollisimman korkea-arvoisen tyypin kanssa.. No tämä taktiikka tuotti sen verran meille, että edes Eppu sai opiskelija-alennuksen. Mä en saanu siks ku ei mulla ollu suomalaista opiskelijakorttiakaan mukana.. Kiva oli akvaario siis.

Akvaarion jälkeen mentiin syömään. Syömässä miä meninki sit ihan hämilleen ku Eppu oli järkänny miulle yllärin taas. Siinä syömisen loppupuolella useemman baarimikon rypäs tuli synttärilaulua hoilottaen ja kakkua kantaen koko baarin läpi. Enhän miä tajunnu yhtään ku ne asetti sen kakun miun naaman eteen, et se oli mulle! Näytin kyllä niin hoo moilaselta ku voi vaan näyttää! Mut niin siistiä ja ennen kaikkea herkullista. Pieni suklaakakku isolla jätskipallolla, que dulce!

Tiistai 28.10

Jaaha koulu jatkuu taas kurssilla management of small and medium size enterprices.. Nyt täytyy kyllä sanoa, että sattu vähän kuivahko rohvessoori näihin kahteen edelliseen verrattuna. Häntä pitäis nyt kuunnella neljä tuntia päivässä putkeen. Voi olla aika hapokasta. Tiistaina pidettiin muista aktiviteeteistä lomaa.

Keskiviikko 29.10

Tämän päivän riemu oli meijän kolmen koplan visiitti China Towniin. Siellähän isukille riitti taas jos jonkinlaista nähtävää ja hälinähulinaa. Ehkä kaikkein parasta oli kummiski se ku mentiin aitoon kiinalaiseen ravintolaan syömään. Tietenkinhän myö syötiin puikoilla eikä annettu isille haarukkaa eikä veistä! Isukki näytti kumminkin olevan luonnonlahjakkuus puikkojen kanssa ja hapanimeläkana sujahti suuhun ilman minkäänlaisia ongelmia! Hienoa ja eksoottista isukille varmasti kuin myös meille.

Torstai 30.10.08

Torstaina singahdettiin iskän kanssa kahdestaan paikkaan nimeltä Putraya. Se on Malesian hallinnollinen keskuspaikka ja siellä on paljon hienoja toimistorakennuksia. Sitten siellä on kaunis noin kymmenisen vuotta vanha moskeija ja pääministerin hieno kämppä. Kamarat paukkuivat ja tallensivat nuita rakennuksia muistikorteille.

Illalla rykäistiin vielä pikainen shoppailumarathon ja hankittiin iskän matkalaukkuun pikkusen täytettä!

Lue lisää

Kuvakollaasi

Heippulis hei ja kiitos kaikille synttarionnittelijoille!

Nyt kun taa kuvien lataaminen tuntuu kestavan niin taidanpa vahan turinoida tuosta sukelluskurssista. Viime keskiviikkonahan me siis palasimme vasyneina ja onnellisina Kinabalun vuorelta. Keskiviikkona ei jaksettu tehda juuri mitaan ja torstaiaamukin venahti miul johonki yhdentoista kantturoille. Puolen paivan aikaan loysin sitten itteni istumasta Borneo Diversin toimistolta buukkaamassa sukelluskurssia. Kurssi jarjestyi ja teoriatunnilla oltiin Epun kanssa 13.00. Sukkelaa actionia siis! Ah nyt alkaa tunti taalla luokassa eli tarina jatkuu myohemmin!

Kuvia saattaa muuten olla mukavampi katsella sellaisena diaesityksena. Se onnistuupi taman linkin kautta http://picasaweb.google.com/heinasirkkapapatti . Tuolta loytyy kaikki reissun aikana blogiin lataamani kuvat.

Kota Kinabalussa auringonlasku.

Tuonne meijan piti kiiveta.

Reittikartta. Oikeanpuoleista pitempaa reittia ylos ja vasenta alas.

Uskottavat vaeltajat.

























Sumussa.




























Naavaa --> puhdasta ilmaa?

Huipulla! Vasemmalla meijan opas, joka oli minuakin lyhkasempi ja sai sen vuoks lempinimen maskotti:D

Auringonnousu, upeaa!




















Mia ja aamuaurinko ja tropiikin lampo.















Nakymia alaspain mennessa.

Nyt siirrytaan sitten taas sukelluskurssin juttuloihin. Eli torstaina aloitettiin aika monen tunnin kalvosulkeisilla. Siella opeteltiin laitteiden nimia, millaisia riskeja sukellukseen liittyy ja millaisia otokoita sielta meresta voi loytya. Lopuks oli sitten koe, joka myo lapastiin kirkkaasti. No ei se ollu mitenkaan erityisen vaikee:D

Sukelluskurssilla mutustamassa pahkinoita.

Perjantaina siirryttiin sitten suoraan meijan opettajan Russin toiseen toimistoon elikka veteen reenailemaan. Vedessa tehtiin kaikkia perustemppuja. Heiteltiin maski pois, taytettiin ja tyhjennettiin se vedesta, heiteltiin regulaattoria (suukappale mista saa happea) ympariinsa ja vaihdeltiin niita yms.. Opettelimme siis sukeltamisessa tarvittavia perustaitoja. Mitaan erityisen hankalaa ei tullu vastaan ja myo opittiin Epun kanssa hyvin. Perustaitoja reenailtiin aikas matalassa vedessa, mut onneks myo paastiin paivan lopussa myos sukeltamaan ihan oikeesti! Se oli niiiiiiin mahtavaa, just niinku Ouppa sano! Syvimmillaan myo kaytiin jossain 12 metrissa. Tuolla sukellusreissulla tuli vastaan tietenkin Nemo-kaloja, Barracudia ja Kivikaloja mita nyt muistan. Kivikala on siita janna otokka, et sita ei tahdo huomata meren pohjasta loistavan maastoutumiskykynsa takia. Tuo fisun retale nayttaa pahjahiekassa ihan oikeelta kivelta ja se on siina mielessa pikkusen vaarallista, koska tuo kivikala sattuu olemaan pikkusen myos myrkyllista sorttia.



















Sukelluskurssin ranta.

Tallasia nahtiin:D

Toinen sukelluspaiva alkoi aika rajuissa merkeissa. Keli ulkona oli sen verran tuulinen, et merella aaltoili kohtuullisen komiasti. Se tietenkin vaikutti meijan ekaan sukellussettiin. Ensinnakin veneesta mereen meneminen oli aika nujuamista eika siella veden alla nahny oikein mitaan ku ne aallot pollytti sita pohjahiekkaa. Open perassa mentiin kuitenkin rohkeesti. Kymmenen minuutin pohjassa ihmettelyn paatteeks Rus kirjotti vedenalaiseen "paperiinsa" etta ei oo mielta sukeltaa tallasessa kelissa, lopetan tan sukelluksen tahan ja olette osoittaneet hallitsevanne kaikki sukeltamiseen vaadittavat taidot! Se oli hienoa se siella pollyavan hiekan ja nujuuttavan veden keskella. Seuraava haaste oli sitten nousta paattiin siina aallokossa. Hommaa tosiaan vaikeutti se, etta oltiin unohdettu ottaa tikkaat veneeseen mukaan... Sekin kummiski hoitui jotenkuten konyamalla:D

Iltapaivalla sitten jatkettiin sukellusta paljon rauhallisemmissa vesissa. Iltapaivalla meijan ei tarvinnu enaa opetella mitaan taitoja vaan myo voitiin keskittyy ihan pelkkaan sukellukseen. Siella myo sit paineltiin Russin perassa ihmetellen kaikkia pinnanalaisia otokoita. Taas tuli bongattua nemoja, iiisoja barracudia, lepakkokaloja, mureenoita ja joku hassu rapu. Niin siistia! Sit myo kaytiin noin 18 metrin syvyydessa. Sen syvemmalle ei saa talla meijan suorittamalla lisenssilla sukeltaa ja ehka ihan hyva niin.. Mita syvemmalle sukeltaa sen suuremmaks kasvaa riskit kaikenlaisista sukeltajan taudeista.. Mutta kaikki kaikessa: kurssi oli ihan mahtava ja luultavasti myo tullaan talla reissulla viela tekemaan muutama sukellus!

Lue lisää

Kinabalun valloitus

Hepulis hei!

Nyt ei taalla tietotekniikka skulaa niin ei saa kuvia ladattua, mutta runosuoni on ehtymaton eika vaadi sen kummempia kikkailuja toimiakseen;) Eli stooria Kinabalulta!

Maanantaina siis hasellittiin Kinabalulle kiipeamista kuntoon. Jotta tuonne vuorelle ylipaataan saapi lahtea raahustamaan tarvitsee varata majoitus 3000 metrin korkeudesta ja hommata kiipeamislupa. Tuolla 3000 metrissa on luonnollisesti rajoitettu maara peteja kaikille kiipeilijoille, joten jos petipaikkoja ei ole, ei heru kiipeamislupaakaan. Meita oli siis lahdossa kolme Veikkaa vuorelle. Aluks ei ollu paikkoja tiistana alkavalle kapuamiselle, sit loyty paikka yhdelle ja lopulta kaikille kolmelle saatiin paikat. Mystista siis. Onneks paikat kummiski loyty, ja viela halvimmat mahdolliset. Maanantaina ei muuta sit tehtykaan ku hurautettiin Kinabalu-vuoren luontopuistoon ja buukattiin siita lahtelta majoitus yhdeks yoks. Tiistaina oli siis vuorossa itte kiipeily. Maanantai-iltana jarkesteltiin ittellemme viela opas kiipeamista varten ja buukattiin kyydit sinne lahelle mista vaellus alkais.

Tiistaiaamuna herattiin aikaisin, mutustettiin aamupalaks nuudelia ja kahdeksan kantturoilla oltiin oppaan kanssa menossa kohti kiipeilyn alkupaikkaa. Vuorelle paasee muuten kahta reittia pitkin. Me valittiin naista reiteista pidempi, koska se ei kuulemma oo niin suosittu ja nain ollen se on vahemman kansoitettu. Eli kaytannossa ei tarvii kokoajan painaa vilkku paalla japanilaisista ohi:D Jeps, no yhdeksalta lahdettiin raahustamaan makea ylos. Jo heti reitin alussa tuli selvaks ettei tasta kauhian helpolla tulis paasemaan. Alhaalla oli aikas kuuma, joten kavutessa puski hyva hiki paalle. Sitte toisaalta reitti ei ollu yhta silee kuin takapihan pururata. Kivea, kantturaa ja jos jonkinnakoista kompastinkivea siina polulla oli.. No maisemat oli mahtavat. Aluks oli perus sademetsaa, sitte mentiin 'pilveen' ja pikkuhiljaa kasvillisuus muuttui karummaksi ja karummaksi.. Parin tonnin jalkeen alkoi tuullakin pikkusen navakammin. Onneks ei kuitenkaan satanu, koska sitten olis ollu kylyma! Kolmen tonnin perusleiriin paastiin 4,5 tunnin raahustamisen jalkeen. Silti ihan hyvin, koska normaalisti jengi kapuaa tuota reittia 6-7 tuntia.. Toisaalta tuolla vuorella jarjestetaan joka vuosi sellanen juoksukisa, jossa karpaasit vetaa sauhuten juosten vuoren huipulle ja alas. Matka on noin 21 kilsaa ja noususumma 2,5 km. Reittiennatys on 2 tuntia ja 17 minuuttia eli ihan hiton kova!

Huipulla myo sitten kaytiin suihkussa (kylmassa), majoituttiin meijan kamppaan (ei lammitysta) ja mutustettiin buffettiruokaa. Naminami. Sitten varauduttiin tulevan yon/aamun koitoksiin ostamalla suklaata ja vuokraamalla meikalle toppatakki:D Enpa ois uskonu toppatakkia tarvitsevani nailla leveysasteilla..Halusin kummiski varautua hyvin, koska huipulla lampotila huitoo nollan tienoilla.. Yhdeksan aikoihin kommittiin sitten peittojen alle, koska aamulla olis puol kolmen aikaan heratys!

Puoli kolmelta oli vahan pollamystynyt olo. Paata juimi edelleen pikkuisen korkean ilmanalan takia. Eipa siina sit muuta ku vaatetta niskaan ja vahan keksia kupuun. Kolmelta starttattiin oppaan kanssa makeen. Alkumatkasta me painettiin aikamoista vauhtia ylospain. Kavuttavana oli kilometrin verran ylospain ja matkassa mitattuna kolmen kilometrin verran. Huipulle pitais ehtia viimeistaan 5.30 koska sitte alkais aurinko nousta. Tuo meijan alkumatkan vauhti oli kuitenkin sen verran hurjaa, et jouduttiin lopulta jarruttelemaan ja kuluttamaan aikaa erinaisissa kivenkoloissa tuulelta suojassa. Ei ollu siis mitaan ongelmia ehtia huipulle auringonnousuun. Onneks! Tuo aamuyon patka oli myos kiva kavuta koska suurimmaks osaks se oli pelkkaa sileaa kalliota ja ei niin kauheen jyrkkaa sellasta. Tietty jonkin verran saatiin kavuta koysien avulla, mutta sehan oli vaan siistia pimeessa tahtitaivaan alla!

Auringonnousu oli huipultakatsottuna kaunis. Eipa siita sen enempaa. Saatte nahda kuvia sitten parin paivan paasta.

Auringonnousun jalkeen alkoi alaspain kikkailu. Sanotaanko, etta se oli melkein rankenpaa kuin ylosnousu. Olihan laskeutuessa kiva ihailla auringon kultaamia maisemia..

Eka kunnon tauko pidettiin taas siella 3000 leiripaikassa nimelta Laban Rata. Siella pakattiin meijan majapaikassa lojuvat romut yhteen kassiin, syotiin aamupala ja jatkettiin valittomasti laskeutumista. Ei voi muuta sanoa kuin etta pitka ja puuduttava oli matka alas.. Edelleen ihmettelen niita sisseja ketka vetaa vuoren huipulle reilussa kahdessa tunnissa. Ihana reissu kaikesta huolimatta, onneks ei satanu ja kaikki meista paasi huipulle!

Alhaalle paastyamme syotiin taas. Nyt oli onneks tarjolla ihan perinteista spagetti bolognesea ainaisen nuudelikanan lisaks, joten se maistui erityisen hyvalle kuten myos jalkiruokakut;) Illaks mentin viela minivanilla takaisin Kota Kinabalun kaupunkiin.

Torstaina herattiin sitten kohtuullisen jaykin kintuin:D Ajateltiin lahtea nuolemaan haavojamme jollekin ihanalle pienelle saarelle. Siella ois sit tarkoitus viettaa ihan rehellista laiskottelu rantalomaa. Eihan tuosta suunnitelmasta tietenkaan sit mitaan tullu vaan loydettiin ittemme istumasta kello 13 sukelluskurssin teoriatunnilla?! Siita myohemmin lisaa, nyt loppuu nettiaika ihan kesken! Tiistaina viimeistaan, heikka.

Lue lisää

Gunung Kinabalu

Tere!

Kinabalun vuori on nyt valloitettu. Virallinen korkeus 4092 metria. Maisemat uskomattomat ja sanottamaks vetaa! Setti oli yllattavan rankka, mutta kannatti. Moni ei huipulle asti paassy. Hommaa on nyt turha yrittaa sanoin kuvailla. Taytyy pistaa kuvia tulemaan kunhan taas kaikki tietotekniset systeemit on kunnossa. Nyt meen syomaan kaikkea sita mita mieli tekee, koska herasin tanaan kello 2.30 ja 3.00 lahin kapuamaan huipulle. Kinabalun juurella olin takaisin 11.40, yli seitteman tunnin kapuamisen/alaspain lykkaamisen jalkeen, ja noin 3000 kaloria koyhempana. Taytyy siis saada akkia kaikki ravinto takaisin:D Tiistaina tuli myos kiivettya ylospain yhteensa vajaa viis tuntia. Googlettakaa Gunung Kinabalu niin sitten voipi loytya kuvia sielta maisemista. Bon appetit!

Lue lisää