• Kisakausi avattu takkuisesti

    Alkuperäinen suunnitelma oli avata kisakausi kesäkuun lopussa Kiskossa, mutta joku ilkeämielinen virus päätti laittaa asiassa vastaan ja sain tyytyä selaamaan online-tulospalvelua sohvan syövereistä käsin. Onneksi tauti oli viikossa taputeltu ja pääsin vihdoin viime sunnuntaina starttiviivalle asti Voimarinteen teräsmieskisoissa!

    Lue lisää
  • Girona - Serinyà treenilomakohteena

    Kesän kisakausi on jo hyvässä vauhdissa eikä kenelläkään varmaan tällä hetkellä ole akuuteimmalla todo-listalla lähteä treenileirille. Siitä huolimatta ajattelin tehdä pienen yhteenvedon Gironan seudulla sijaitsevasta Serinyàsta ja sen treeniolosuhteista.

    Lue lisää
  • Aurinkoa, treeniä, lepoa ja ruokaa

    Edellisen ja tämän viikon tekemiset voisi vallan mainiosti tiivistää otsikon neljään sanaan. Elo Gironassa on siis ollut vallan yksinkertaista ja turistihommat ovat jäänet enimmäkseen luonnonmaisemien ihailuun, museoissa ja kirkoissa en ole paljon käynyt muita häiritsemässä.

    Lue lisää

maanantaina, elokuuta 26, 2013

Treenileiri, raportti 5

Turinat treenileiristä saa jatkua, koska sieltä on olemassa edes jonkinmoista kuvamateriaalia.

Treenileirin maanantai oli tosiaan suunniteltu hieman kevyemmäksi päiväksi, mutta tiistaina palattiin heti ruotuun ja treenattiin enemmän kuin 1H/päivä. Aamu alkoi tuttuun tyyliin uintitreenillä Calellan Crol Centressä. Siellä ei ollut edelleenkään ruuhkaa ja aurinko piti selkälihakset vetreinä. Keskityin tässä uintitreenissä oikeastaan vain tekniikan  hiomiseen, kun ei oikein muuta jaksanut. Samalla opetin Tintille parit perusjipot uintitekniikasta tavoitteenani käännyttää hänetkin tämän lajin pariin :) Tinttihän hoksasi tekniikan sukkelasti, joten käännytyksen suhteen kaikki näyttää lupaavalle.





















Videoitiin myös vähän uintitekniikkaa. BÖÖ!


Iltapäivästä sipaistiin lenkkarit jalkaan ja lähdettiin hikoilemaan kohti Pineda de Marin-kaupunkia. Tarkoituksena oli siis juosta sinne ja käydä vuokraamassa sieltä Tintillekin hieno maantieruoska pyörälenkkejä varten. Olin jo heti alkuun masentunut kun sain lähteä kahden entisen pikajuoksijan peesiin. Lopullisesti surkastuin kun otimme vähän loppukiriä pyörakaupan pihaan. Onneksi Ironman kestää pikkusen pidempään kuin 10 sekuntia.

Tappiosta huolimatta Pineda de Marista piti vielä länkyttää takaisin Calellaan noin 8 kilometrin verran. Matkahan meni oikein mukavasti kun onnistuin kehittämään itselleni valtavan juoksutekniikkakriisin ja jaksoin vatvoa sitä juoksukumppaneilleni. Kriisi jatkaa kyllä edelleen eloaan ja ensi talven aikana asialle varmaan tartteis tehdä jotain ja ehkä aika paljonkin :)

Näin se kului tämäkin treenipäivä aurinkoisissa ja iloisissa merkeissä. Illalla syötiin muuten jänistä ja juotiin Cava-sangriaa. Hups.




















Blob-blob-blob

PS. Jos meinasi juoksutekniikka ahdistaa, niin illalla sain lisää päänvaivaa. Oman uintitekniikan videolta katselu herätti nimittäin lisää ajatuksia. Eihän tuokaan lapiointi ihan parhaalla mahdollisella tavalla suju ja tekniikassa olisi vielä rutkasti kehitettävää. Onneksi nyt on tuota videomateriaalia käytettävissä korjaavien toimenpiteiden hahmottamiseksi.

tiistaina, elokuuta 20, 2013

Treenileiri, raportti 4

Nyt tulisi vihdoin raportti numero neljä Calellan treenileiristä! Palataanpa siis ajassa reilusti taaksepäin, aina maanantaihin 29.7.

Heräsin maanantaihin melko voipuneena sunnuntaisesta seikkailusta. Onneksi tällä kertaa oli kyseessä hieman spesiaalimpi päivä, joten väsymyksestä viis. Heti aamun alkajaisiksi Tintti nimittäin löyttäityi meidän sporttijengiin. Alunperin Tintin tosin piti tulla jo sunnuntai-illasta meitä ilahduttamaan, mutta Finskin siivissä ei ollut tällä kertaa luvattua pitoa. Noh, aamuksi perille :)

Aloitimme aamun yhdessä syömällä oikein tuhdin aamupalan ja nautiskelemalla vakkarikahvilastani hakeemaani aamukahvia. Pupeltamisen lomassa aloimme kartoittaa päivän action plania. Lopulta suunnitelmaksi muodostui kevyt uintitreeni päivälle ja illaksi katsomaan MM-uinteja Barcelonaan.

Uintireenit käytiin vetäisemässä paikallisessa Crol Centressä, joka on ilmeisesti suhteellisen suosittu huippu-uimareiden harjoitusmekka. Kun me sinne ensi kertaa astelimme, niin meinasihan siinä leuka loksahtaa auki itse kultakin. Paikka oli käytännössä tyhjä ja meillä oli kymmenen 50 metrin ulkouimarataa käytössämme. Ei kyllä käynyt kaakeleiden katselu kyrsimään!

  


















Päivän treenit hoidettuamme hyppäsimme iltapäivästä Barcelonaan vievään junaan ja suuntasimme kohti MM-uinteja. Olimme ostaneet liput etukäteen netistä, joten sen kummempia säätöjä ei tarvinnut enää vääntää. Kävelimme vain kisapaikalle ja istahdimme nautiskelamaan kisatunnelmasta. Harmillisesti maanantai-iltana ei uinut yhtään suomalaista. Olisi ollut kiva kannustaa heitä!





















Kisahalli





















Kannustettiin hulluna ja mietittiin miten tuollaiset lihakset saa ;)





















Tapasteltiin pimientoseja, patataseja ja quesoja.





















Jotain sattumanlaukaisuja kännykästä. Olin aika huono turisti tällä reissulla.





















Illan kruunasi mikäs muukaan kuin Justin Bieber-gelato, se maistui ihan HubbaBubba-purkalle. Olisihan se pitänyt arvata :)

torstaina, elokuuta 08, 2013

Treenileiri, raportti 3

Lauantaisen testilenkin tuupattuani ja havahduttuani hikoillen sunnuntaihin, sain onnekseni todeta, ettei flunssani ollut halukas kiusaamaan minua sen enempää. Oloni oli siis hieman parempi ja pystyimmekin lähteä taas pyörän selkään tutustumaan Calellan ympäristöön. Jos olisin tiennyt etukäteen millainen lenkki minua odotti, minulla olisi saattanut olla mielihaluja livistää tästä setistä pakoon.
 















Suunnittelimme reittimme etukäteen ja tiesimme kyllä, että pitkä ajo olisi tiedossa. Arviomme mukaan lenkki tulisi olemaan noin neljä tuntia. Tosin arvioiteassa reitin pituutta perinteiseltä paperilituskakartalta, suattaapi siihen tulla heittoa.




















Lähdimme aamusta liikeelle ja jälleen sataprosenttinen auringonpaiste toi hyvää fiilistä ajoon. Tällä kertaa reitinvalinta osui kohdille ja pääsimme varsin nopeasti ajamaan rauhallisia ja kauniita pikkuteitä. Maisemien ja pikkuteiden ansiosta taisin päästä ensimmäistä kertaa maantiepyöräilyn tunnelmiin a la España.
















Heti alkuun minulla oli myös vaikeuksia havaita reitille osuvia ylämäkiä. Suomessa niiden havainnointi on mielestäni helpompaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa eniten ajelen, ylämäet ovat lyhyitä ja teräviä. Espanjan suunnalla taas ylämäki saattaa olla esim. 10 kilometriä pitkä, mutta se hivuttautuu ylöspäin aika ovelasti. Jaloissa tuntuu mäki, mutta jos puusto saattuu sopivasti peittämään, niin silmissä mäki ei oikein näytä miltään.
 
Loppujen lopuksi päivän treeni taukoineen kesti noin 9 tuntia, noususummaksi muodostui 3 kilometriä ja matkaa taisi kertyä 140 kilometriä. Helteisessä kelissä ja hieman haastavassa energiansaantipolitiikassa väliin mahtui muutamia synkkiä hetkiä.

Ensimmäinen näistä tummumisista tapahtui ennen puoliväliä. Olimme kinkanneet Villen kanssa yhtä syntistä ylämäkeä jo ties kuinka kauan ja juomamme alkoivat olla vähissä. Kieli pitkällä odotimme jokaisen mutkan jälkeen ensimmäistä paikkaa, josta saisi juomista. Onneksi sellainen löytyikin melko pian kun saavutimme mäen päällä olevan hylätyn juoma-automaatin. Tarjosimme sille rusinaisin suupielin viimeisiä kolikoitamme, mutta alkuun mokoma vehje hylki niitä. Noh, lopulta rakkine virkosi lepotilasta, nielaisi rahamme ja antoi meille vastineeksi kylmää kokista. Eipä ole kokis ihan hetkeen yhtä hyvälle maistunut.
















Toinen tummuminen taisi sattua reitin puoliväin tienoille, kun tienristeyksen jälkeen nenän eteen tupsahti liikennemerkki, joka kertoi tämmöiselle yksinkertaiselle ihmiselle mäen nousukulman. Se oli 10 astetta se, ei tarvinnut enää arpoa ollako vai eikö olla mäessä. Tottumattomalle helteen piiskaamalle pohjoismaalaiselle se oli täydellisintä herkkua niin kauan kunnes iski verensokerien vajaukset. Geelilimaa innolla suuhun ja vointi oli hetken päästä taas kohdillaan.

Kolmas selkärangan nitkahdus osui aivan viimeisille kilometreille. Loppumatka oli nimittäin tasaista hyväpintaista asfalttia ja tuntui että siinä sai paahdettua vähän kovempaa vauhtia. Paahtaminen loppui tosin lyhyeen kun verensokerit olivat alhaalla jälleen. Siinä vaiheessa päätin hidastaa tahtia ja ajella rauhaksiltaan kämpille. Mielessä pyöri tasan yksi haave, KitKat-suklaapatukka. Hoin mielessä rimpsua ”kitkatkitkat” ja painelin loppumatkan kotiin. Kämpän pihassa ryöstin Villen rahat ja painelin suklaakaupoille ennennäkemätöntä vauhtia.
















Tässä se taas nähtiin kuinka pitkissä suorituksissa on tärkeää huolehtia tasaisesta energian ja nesteen nauttimisesta. Täydenmatkan trillä ei ole varaa kokea kovin voimakkaita KitKat-hetkiä.

keskiviikkona, elokuuta 07, 2013

Treenileiri, raportti 2

Ensimmäisestä yöstä selvittiin kunnialla ja yritin aloittaa uuden päivän (sunnuntai 28.7) taas reippain mielin. Kotisuomessa niskaan puskenut flunssa piti kuitenkin edelleen minua pienessä pinteessä ja tahtomattaan tämä veti fiilismittaria hieman alaspäin. Tällekin päivälle jäi kuitenkin vielä muutamia käytännön asioita hoitamatta, joten onneksi suurta painetta täysimääräiselle treenaamiselle ei vielä ollut.

Kävimme aamusta muun muassa vuokraamassa minulle maantiepyörän. En jaksanut raahata omaa pyörääni tuhansien kilometrien päähän vaan katsoin parhaaksi vuokrata paikan päältä maantiemenopelin. Olin katsonut netistä, että Calellassa pitäisi olla maantiepyöriä vuokraava firma nimeltänsä Medbikes. Lopulta selvisikin, ettei se ollut ihan Calellassa, vaan parin ”kylän” päässä pohjoisessa. Ei siis muuta kuin junan nokka kohti rannikkoa pohjoiseen. Lopulta vuokraamo löytyi ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen Medbikesin toimintaan. Sain heiltä ystävällistä ja ammattitaitoista palvelua sekä loistavan menopelin viikoksi käyttöön.
















Pyörä uudemman kerran samassa fotossa

Käytännön asioiden ratkettua pyörän testailu alkoi poltella takaraivossa. Päätin tehdä kevyen testitreenin lauantain päätteeksi yhdessä Villen kanssa. (Ville on siis ystäväni ja aivan julmetun kova valmentautumis/varustementorini näissä trihommissa) Testitreenin tarkoituksena oli totuttaa minut uuteen pyörään ja katsoa mitä nuhainen nenä tuumaisi urheilusta. Pieni reitin plänäys siis alkuun ja ei muuta kuin sitkuttamaan.
















Aurinko nousee Espanjassakin
 
Ensimmäiseksi reitiksi emme osanneet valita sitä kaikkein rauhallisinta ja kauneinta vaihtoehtoa. Tulimme ajaneeksi melko paljon autojen joukossa ruuhkaisten teiden varressa. Aloimme jo hieman pohtia joskohan täällä Calellassa onkaan kovin hyvät mahdollisuudet maantiepyöräilylle. Seuraavat tarinat osoittavat tämän pelon onneksi turhaksi.

















Justin Ice, oli tietenkin pakko maistaa (maistui hubbabubba-purkalle yllättäen)


tiistaina, elokuuta 06, 2013

Treenileiri, raportti 1



Vietin reilun viikon kesälomastani Calellassa ja Barcelonassa treenaten syksyn päätavoitettani varten. Suuruudenhulluuspäissäni ajattelin, että ehdin kirjoitella sieltä reissu- ja treenipäiväkirjaa joka päivän osalta. Täyttäisin blogini hienoilla ja aurinkoisilla fiiliskuvilla jne…

Totuus onkin ihan toisenlainen. Taisin yhden kirjoituksen väsätä kännykällä ja siihen se sitten jäi. Rästissä on siis tuhat ja yksi tarinaa ja niitähän on hyvä alkaa kirjoittaa puhtaaksi lentomatkalla kotisuomeen. Hommaa vauhdittaa mukavasti myös läppärin hiipuva akku.

Saavuimme treenikohteeseemme siis perjantaina 26.7 iltapäivästä. Calellassa oli vastassa todellakin aurinkoinen ja kuuma keli. Tavaroiden kantelu ja vuokrakämpän avainten metsästys pienoisessa väsymys/flunssatilassa kävi kyllä ensimmäisestä treenistä. Lopulta pääsimme kuitenkin tukikohtaamme ja loput ensimmäisestä päivästä käytimme täysin asunnon teknisiin ominaisuuksiin tutustuen, keskustan kartoittamiseen ja vuokramaantieruoskan metsästykseen.

Junamatkalla Calellaan juttelin vanhan espanjalaisen herrasmiehen kanssa ja hän kertoili minulle hieman tarinaa Calellasta. Paikka on kuulemma venäläisten turistien suosima ja ravintolat painottavat tarjontansa ehkä enemmän turistiruoan suuntaan. Ensimmäisen päivänpuolikaan perusteella näin näytti olevankin. Lisähavaintona vielä sen verran, että kohde on myös eurooppalaisten abiturienttien suosima. Pikkubilehileitä kylässä tuntui siis myös kuhisevan.

Ensimmäinen päivä pistettiin sitten pakettiin toteamalla, että kämpässä olisi ehkä voinut olla ilmastointi (varauksessa taisi käydä bugi). Nukkumaan mennessä läähätytti ja soikkelia pukkasi. Kuumuuteen kuitenkin voi adaptoitua jokseensakin, joten ei otettu siitä hirveitä kierroksia. Sitä paitsi ilmastoinnista saa nuhan. Toinen nukkumista vastaan asettuva kilpakumppani oli sitten diskojytä ja öisillä kaduilla ilakoivat abiturientit. Muu ei auttanut kuin käydä avoimin mielin ja ikkunoin nukkumaan korvatulpat tärykalvoihin liimautuneena. 

Tässä vielä muutama vinkki Calellaan treenileiriä suunnitteleville:
  • Asuntoa ei ainakaan kesälomakautena kannata ottaa Riera Capaspre -nimiseltä kadulta jos mielii nukkua enemmän kuin bailata.
  • Kesäkuukausina ilmastoitu asumustila on aika bueno jos on tottunut nukkumaan viileähkösti.

Tarinat jatkuu taas huomenna!














 
Ensimmäisen päivän namipaellat.