Kisaraportti: Ironman 70.3 Miami

Iso kiitos omille tukijoukoilleni, ystävilleni ja muille kannustajille! Teidän tsempit kantautuivat Atlantin yli ja niiden voimalla on jälleen rynnitty yksi triathlon maaliin asti. Miamin Ironman oli eittämättä elämys sen kaikissa vivahteissaan ja mahtava huipennus tälle kisakaudelle. Seuraavaksi tarkempi selonteko kisan käänteistä.

Kisa-aamuna kello herätti totutusti ennen viittä ja tajunnantason noustua aloitin normiaamutoimet, eli nautin epämääräisistä eväksistä kootun aamupalan, heitin viimeiset kisakamppeet kokoon ja nappasin taksin kisapaikalle. Taksi hiipi hotelille vähän mañana meiningillä, joten tietenkinhän siinä meinasi taas tulla hoppu ja takahampaat kiristyä.

Ehdin kuitenkin kisapaikalle ihan hyvissä ajoin ja henki alkoi taas kulkea :) Heti ensimmäiseksi kävin "merkkauttamassa" itseni. Merkkauksessa kisajärjestäjät tuhertavat tussilla kisanumeron käsivarteen ja ikä merkattiin pohkeeseen. Ikä piti kertoa sen mukaan mikä se olisi joulukuun 30. päivä tänä vuonna, joten sain numeron 30 koristamaan oikeaa pohjettani. Kyllä kismitti viettää näin viimeistä päivää 29-vuotiaana :)

 Kisarojujen asentelua.

Muiden valmisteluiden jälkeen siirryin rannan tuntumaan katselemaan pro-sarjojen lähtöä. Tässä vaiheessa aurinko oli jo noussut horisontin yli ja satama-alue näytti kauniilta aamuauringon valossa. Kisafiilis nousi huippuunsa siinä vaiheessa kun näin pro-sarjalaisten juoksevan pyörävaihtoon uinnista. Näin muun muassa huipputriathlonisti Leanda Caven. Häneen harvemmin Suomen kisoissa törmää!

 Tyyntä ennen myrskyä. Tämän perusteella voisi odottaa helppoa uintia...

Oma lähtöni tapahtui reilun tunnin pro-sarjojen jälkeen ja pääsimme veteen pari minuuttia ennen starttia. Siinä ei kerennyt juuri muuta kuin hypätä laiturilta mereen ja kauhoa lähtöpoijujen väliin. Yrittäessäni pysyä lähtöpoijujen välissä tajusin, että lähtö tapahtui melkoiseen vastavirtaan. Jos nimittäin poijujen väliin jäi paikoilleen lillumaan, virta tuuppasi aika äkkiä porukan hännille ja pois eturintamasta. En halunnut jäädä uinnissa mihinkään sumppuihin, joten hilasin itseni sinnikkäästi takaisin eturiviin.

Lähtö oli onneksi väljä ja aika nopeasti pääsin uimaan omaan rytmiin. Tuntui, että meressä sai puskea voimalla eteenpäin eikä matka oikein edennyt minnekään. Välillä uin joihinkin meriheinikkoihin ja siemailin perinteisiä suolavesiannoksia. Koitin olla ajattelematta viereisten risteilijöiden septitankkeja...

Lopulta pääsin uinnin loppuun ja vilkaisin kelloani. Uintiajaksi tuli lähes 53 minuuttia ja se oli todellakin yllätys eikä niin kovin kiva sellainen. Vertailun vuoksi todettakoon, että Joroisilla uinti kulki noin 36 minuuttiin. Toki tajusin ettei uintiaika ilman märkkäriä ja noissa virtauksissa tulisi olemaan kovin hyvä, mutta kyllä 53 minuuttia oli silti pettymys. Tuloslistojen mukaan olin uinnin jälkeen sijalla 28/125, joten oli se muillekin ollut hankalaa.

Pyöräilyosuus alkoi noin 10 kilometrin kaupunkipätkällä ja siinä ei vielä päässyt kokemaan suurta vauhdinhurmaa. Pitkän suoran maantiepätkän auetessa päästiin ajon makuun, jota tosin vastatuuli pyrki hillitsemään. Vuokrapyörällä ajo tuntui sujuvan kivuttomasti ja äkkiä olinkin jo lähellä vaihtoaluetta.

Kisainfossa käskettiin poseerata reitin varrella oleville valokuuvaajille.

Pyöräosuus meni muuten oikein mallikkaasti, mutta jouduin pysähtymään yhdelle vessakeikalle ja viimeisen kolmanneksen alkaessa pyörästäni paukahti pinna poikki. Yritin irrottaa katkenneita pinnoja, mutta eihän siitä mitään näillä narukäsillä tullut. Katkenneista pinnoista ei onneksi ollut muuta haittaa kuin rämisevä ääni.

Pyöräajaksi tuli 2.49, joka ei kyllä ole kovin kummoinen, vaan sitä samaa ainaista omaa tasoani :)  Ilman pakollisia pysähdyksiä aika olisi ollut 2.45 tienoilla ja lähempänä omia odotuksiani. Pyöräilyn jälkeen olin kuitenkin kisassa sijalla 21/125, joten sijoituksellisesti sain vähän tikistettyä parempaan suuntaan.

Juoksuun lähdin tekemään tasaista napakkaa suoritusta. En odottanut mitään helppoa tekemistä, sillä kisapäivä oli aurinkoinen eikä reittikään tainnut olla mitenkään erityisen nopea. Juoksu oli alusta saakka aikamoista taistelua eikä se kulkenut ihan totutulla tatsilla. Sawgrass Mills-ostoskeskuksessa juoksentelu kellon ympäri ei ilmeisesti toimi kovin hyvänä valmistautumistreeninä.

Onneksi tällä kertaa kyseessä ei ollut täysmatka, joten maaliin sain jo kirmata toisen juoksukierroksen päätteeksi. Juoksuaika hiipui 1.56 pintaan, joka sekin on oma "ennätykseni" sieltä toisesta päästä. Lopputuloksissa pääsin sijalle 15/125, joten kokonaisuutena kisa taisi mennä kuitenkin hyvin.

Maalissa sain käteeni aivan todella ison mitalin ja hieman hengähdettyäni raahustin palautusmisteltan kautta eväineni merenrannalle huoahtamaan. Nautiskelin kylmää kokistani, tuoreita hedelmiä ja katselin vielä kisareitillä olevia triathleetteja. Kävipä siinä vielä manaattikin moikkaamassa minua ja kramppisia reisiäni.

Manaatti maalissa!

Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa päästä kisaamaan näin urbaaneissa olosuhteissa ja loistavasti järjestetyissä kilpailuissa. Vaikka kisa oli ajallisesti pettymys, nautin siitä muuten täysin siemauksin. Kisakausi 2014 sai upean päätöksen ja nyt voi hyvin fiiliksin nauttia Suomen syyssateista kahvikupponen kourassa viltin alla. Toivottavasti levollinen mieli ja kroppa keksii myös hienoja kujeita ensi vuodelle!

Lue lisää

Ironman 70.3 Miami huomenna!

Huomenna on edessä kauan odotettu Miamin puolikas Ironman (uinti 1,9 km, fillari 90 km ja juoksu 21,1 km). Kisaa ajatellen kaikki alkaa vihdoin olla kunnossa vaikka aiemmin päivällä hermojen kestävyyttä koeteltiin useampaan otteeseen. Onneksi leppoisa merituuli vei kaikki hermosauhut mennessään.

Uinti suoritetaan Miamin sataman läheysyydessä yhtenä lenkkinä. Merivesi on sen verran lämmintä ettei kotona kaapissa olevalla Orcalla tee täällä mitään (jes, onneksi en raahannut sitä tänne turhaan). Uintipaikka vaikuttaa myös aika tyynelle, joten homma pitäisi olla lätkyttelyä vaille valmis.

Kävin aiemmin tällä viikolla testaamassa uintia Miami beachillä ja olin suunnitellut uivani oikein kunnon lenkin nyt kun kerta noin hieno mahdollisuus olisi. Sinänsä idea oli loistava, mutta käytännön toteutus jäi torsoksi. Heti alkuun silmiini osui useita pieniä meduusan mötiköitä. Jatkoin kuitenkin uintia ja yritin olla ajattelematta niitä. Hetken päästä meinasin sitten kauhoa pienen taulutelevision kokoisen hytyilijän päälle ja siinä vaiheessa totesin tämän olevan tässä. Yäk.

Uintini starttaa huomenna 8.31 ja samaan aikaan lähtee taivaltamaan kaikki ikäryhmäni naiset eli 125 kisailijaa. Hartain toiveeni on etten törmää uinnin aikana muihin kuin toisten jalkoihin ja käsiin. Kaikki merilillurat saisivat pysyä poissa tieltä säikyttelemästä. 

Fillariosuus tulee olemaan mielenkiintoinen, koska allani on vuokrattu Cervelon triathlonpyörä. Ehdin tehdä sillä vain yhden testilenkin aiemmin tällä viikolla. Mieluusti olisin tehnyt useamman, mutta sateisten kelien puolesta se nyt jäi... Jännä nähdä tuuppaako triathlonpyörällä tavallista maantiepyörää kovempaa?

Minun piti myös käyttää Garminin tehoa mittaavia polkimia, mutta niiden toimintakuntoon saattaminen aiheutti aika paljon päänvaivaa. Sinänsä ne on todella yksinkertaiset ottaa käyttöön, mutta se ei nyt vaan onnistunut. En saa teholukuja millään ulos polkimista vaikka olen käyttänyt kaikki mahdolliset keinot ongelman korjaamiseksi. Olen niin tottunut tehomittarin käyttäjä, että tottahan tuo hieman harmittaa. Toisaalta on kuitenkin kiva päästä ajamaan omien tuntemusten mukaan!

Juoksu mennään taas tutulla kaavalla sen verran mitä irtoaa. Reitille osuu yhden sillan ylitys kahdeksan kertaa, mutta muuten se on tasainen. Oman haasteensa tuo porottava aurinko ja kuumuus. Onneksi Joroisillakin oli hellettä, joten tiedän kyllä mitä on luvassa noin suunnilleen :) 

Toivottavasti huomenna on vetreät kintut ja kova vauhti!

PS. Seuraavaan ulkomaan kisaan haluan oman mekaanikon, oman shoppailjan, oman ruokavastaavaan ja yleisen huolehtijan :) 

Lue lisää

Mallorcalta vauhtia Miamiin

Menneen heinäkuun kohokohta oli Joroisten Finntriathlon, elokuun taas loputon päivänpaiste ja syyskuun Mallorcan Ironman. En kylläkään itse lähtenyt rykimään Ironmania vaan pysyin visusti kannustusjoukkojen puolella.

Kisaturistina olo oli mahtavaa ja tämän reissun päätavoitteeni oli kannustaa Ville hänen ensimmäisellä täysmatkalla maaliin. Meidänhän piti tehdä viime vuonna silloinen Challenge Barcelonan täysmatka yhdessä, mutta ikävien sattumusten vuoksi Ville ei päässyt tuolloin kisaamaan. Lupasin Villelle vuosi sitten, että olen paikalla kun hän viimein pääsee kisamaan oman ensimmäisen Ironmaninsa. Nyt oli aika lunastaa lupaukset ja suunnata syksyn sateista Mallorcan lämpöön.

Saavuin pelipaikoille Mallorcalle pari päivää ennen kisaa ja muu reissuseurue, eli isipappa, Tintti, Ville ja Daniela, olivatkin jo paikalla. Aika kului leppoisasti kisahumuun tutustuessa, hotellin uima-altaassa uidessa, merenrantoja pitkin juostessa, kannustustaktiikoita hioessa ja tietenkin kisakynsiä tuhertaessa. Triathlonisteja kuhisi kaikkialla toinen toistaan hienommilla pyörillä.

Kisa-aamuna kello herätti kannustajatkin hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Perusaamutoimien jälkeen siirryimme lähtöpaikalle ja parkkeerasimme itsemme hyviin asemiin uinnin loppusuoralle. Lähtöpamauksesta päivä lähti virallisesti käyntiin ja pitkä odotus oli ohi. Jännitti Villen puolesta niin pirusti, mutta samaan aikaan olin varma, että hän hoitaa homman kotiin.

Päivän valjettua täyteen mittaansa ohitsemme alkoi juosta tasaisena nauhana uinnin suorittaneita urheilijoita. Yritin valokuvata heitä sen minkä kerkesin, mutta paikoin sai olla tarkkana kameran kanssa ettei se kastu ihan täysin. Vaatteiden kanssa ei ollut mitään toivoa.

Villen suoriuduttua loistavasti uinnista ja siirryttyä pyörälle, kävimme Tintin kanssa tekemässä pienen juoksulenkin. Ensin tuuppasimme kisan juoksuosuuden reitin läpi (~10 km) ja sitten suuntasimme hölköttelemään pyöräilyreitin varteen. Juoksun lomassa yritimme kannustaa pyöräilijöitä sen minkä keuhkojen reservistä jäi yli. Saimme osaksemme huvittuneita katseita ja jopa muutaman kannustuksen takaisin. Villen bongasimme 100 kilometrin krouvissa ja tietenkin sovitussa aikataulussa. Ville kisa oli siis lähtenyt aivan loistavasti käyntiin, joten tähän väliin kannustajat ottivat pienen tauon.

Syömisen ja lepäilyn jälkeen olikin jo aika suunnata juoksureitin varteen. Siellä oli käynnissä jo melkoinen kuhina ja viimeistään tässä vaiheessa päivän kuumuus tuli selväksi. Aurinko porotti valtoimenaan eikä osin talojen välissä kulkeva juoksureitti tarjonnut minkäänlaista viilennystä triatleeteille (eikä kannustajille). Noh, mitä kovempi keli sitä suurempi meteli :) Katsoimme aina juoksijoiden numerolappuvöistä heidän nimensä/kansalaisuutensa ja kannustimme heitä äänekkäästi eteenpäin. Metelöinti kannatti - meitä tultiin siitä kisan jälkeen kiittämään pariin otteeseen. Pääasia, että siitä oli apua.

Pitkä päivä sai hienon päätöksen kun Ville kirmasi komealla askeleella vaikean juoksun jälkeen maalin. Ville - you are an ironman - MAHTAVAA ja onnea!!!!

Loppuloma Mallorcalla meni Villeä juhliessa ja sadetta pidellessä. Meillä oli kyllä tarkoituksena ajella useampikin lenkki maantiefillareilla, mutta kelien puolesta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Onneksi saimme kuitenkin yhden hyvän ajopäivän alle ja pääsimme testaamaan kisareitilläkin kavutun Llucin nousun. Jätetään ne muutamat eksymiset, ukkosmyräkät ja noitumiset tästä kertomuksesta pois :)

Tämä reissu oli sen verran lyhyt ettei Mallorcaan ehtinyt kovin hyvin tutustua. Se kävi kuitenkin selväksi, että saari on aktiivilomailijan/triathleetin/pyöräilijän paratiisi. Hyväpintaista tietä ja kirkasta merivettä riittää loputtomiin. Ehkäpä pääsen sinne vielä uudestaan joku päivä.

Itselläni olisi vielä yksi kisa tälle kaudelle edessä, eli Miamin 70.3 Ironman. Siihen on aikaa tasan kaksi viikkoa. Jaiks!  Tästä lisää ensi viikolla, nyt nukkumaan.

Lue lisää

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2014

Tänä vuonna kesälomani alkoi kuumissa ja hikisissä merkeissä kun osallistuin Joroisten triathlonfestareille yhdessä muiden hupsujen ystävieni kanssa. Starttasin perjantaina iltapäivästä kohti Joroisia ja tuo päivä kuluikin hyvin pitkälti kisasäätöjen merkeissä. Onneksi ehdin sentään hetkeksi kannustamaan kakkosvalmentajaani Tinttiä, joka kirmasi huipputahtia päivän pikatriathlonilla. Päivän päätteeksi pidettiin vielä Tintin kanssa hieman kisapalaveria, eli päätettiin lauantain kisakynsien väri. Tiukan palaverin lopputulemana päädyttiin mintunvihreään lakkaan.

Kisakynnet ja erittäin kyseenalainen tsemppibiisi.

Onneksi kaikki tarvittavat säädöt oli tehty mahdollisimman pitkälle valmiiksi jo perjantaina, joten lauantaina ei tarvinnut muuta kuin hiissata itsensä kisapaikalle. Viimeisiä varustetarkistuksia tehdessäni päivittelin mielessäni vallitsevaa lämpötilaa ja pohdiskelin mitenköhän piinaava reissu sitä tässä on edessä. Aiemmin minulle on hieman jäänyt traumoja kuumassa kelissä kisaamisesta, joten nyt päänsisäiset ajatukset piti asettaa kohdilleen. Kovimmille aikatavoitteille oli pakko antaa hieman siimaa ja kuumia kisakelejä kohtaan tuntemani kauhu piti kääntää siisteimmäksi asiaksi ikinä.

Uintiin starttasin lähes eturivistä keskeltä ja lähtöpaukun vinguttua, yritin löytää paikkani taisteluareenalta. Nujuamista jatkui yllättävän kauan ennen kuin löysin oman paikkani, mutta sitten pääsin hyvin omaan uintirytmiin kiinni. Poijut tulivatkin aika vikkelästi vastaan ja aloin myös saada edellisten lähtöryhmien äijiä kiinni. Vedestä nousin ajassa 36.22 ja viime vuoden aikaan tuli parannusta noin nelisen minuuttia. Kisapäiväni sai siis kelpo alun.

Vaihtoalueella vähän höhhäilin alkuun, kun en meinannut löytää vaihtopussukkaani. Pienen jäädytyksen jälkeen selvisin vaihtoalueelta ilman suurempia kommervenkkejä ja olin tässä vaihdossa minuutin vikkelämpi kuin viime vuonna.

Fiilis pyörälle päästäessä oli hyvä ja lähdin polkemaan suunnitelmani mukaan. Jostain syystä Planet X ei kuitenkaan liikahtanut ihan suunnitelluilla tehoilla. Viimeisellä kolmanneksella etuvaihtaja alkoi temppuilla ja se heitti ketjut rattailta useamman kerran. Monesti sain pelastettua tilanteen niin ettei tarvinnut pysähtyä, mutta kerran oli pakko liata kädet ketjurasvaan. Loppumatkasta iski myös aika huono olo ja heikotti. Pyörän aikana nautitut geelit alkoivat mellastaa vatsassa...

Hypättyäni pyörältä pois olo oli niin helpottunut, että teki mieli oksentaa. Huonon olon takia vaihtoaika oli hitaampi kuin oletin, mutta parani se sentään minuutin edellisvuoteen. Hipsiessäni yrjöt kurkussa vaihtoalueella ajattelin, että nyt on kyllä luvassa oikein kunnon taistelujuoksu jollaista en ehkä ole aiemmin kokenut :)

Juoksu tuntui alkuun aika karmealta niin kuin oletinkin. En pystynyt juomaan juuri yhdelläkään juomapisteellä ja tyydyin kaatamaan ihanan viileät juomavedet suoraan päähäni. Käytin myös hyväkseni kaikki paikallisten tarjoamat puutarhaletkuviilennykset ja niistä oli todella iso apu! Tällä taktiikalla taitoin matkaani sen minkä pystyin. Jossain vaiheessa vatsa onneksi rauhottui ja eteneminen helpottui sitä myöten. Puolen välin paikkeilla pystyin jopa vetämään yhden geelin, kun energiavaje alkoi tuntua.

Lopulta juoksusta ei ollut jäljellä kuin yksi piinaava mäentömpyrä ja laskettelu maaliin. Viimeinen kilometri oli aikamoista vaappumista, mutta yritin silti vetäistä jonkin sortin loppukirin. Olin aika pyörryksissä maaliin päästyäni, mutta niin oli moni muukin!

 Lopputiristys with #TeamElinaJouhki!

Maalissa minua oli vastassa ihanat kannustusjoukkoni ja festariseuralaiseni, joita halailin säälimättä ruusuntuoksuisena. Samalla kuulin tulleeni sarjassani sijalle 3/51 eli nappasin ikäluokkasarjani SM-pronssia. Palkintoa en tosin ikinä älynnyt hakea, mutta kuulemma se tulee postilla perästä.

Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen suoritukseeni ja viime vuoteen verrattuna aikani parani noin kahdeksan minuttia. Pyörätulokseen olen pettynyt ja siihen jäi mielestäni paljon petrattavaa. Täytynee vähän pohtia millä nuo reiskat saisi piiskaamaan polkimia hieman paremmin! Toki kuuma keli vaikutti varmasti loppuaikaan, mutta turha sitä on liikaa miettiä, tämähän oli aivan loistava treenikisa Miamin 70.3 Ironmania ajatellen. 

Iso kiitos kisajärjestäjille, vapaaehtoisille ja reitin varrella kannustaneille. Erityiskiitos myös Villelle kaikista ohjeista ja päivän aikana ottamistasi kuvista. Äidille, Tintille ja Jennille lämpöiset halit, teidän ansiosta tossu nousi lauantaina hieman kepeämmin.

Loppuun vielä erityisonnittelut festariseurueen miehenkoltiaisille, jotka kaikki tekivät loistavat suoritukset ensimmäisellä puolikkaallaan. Onneks mun ei tartte kisata samassa sarjassa teidän kanssa :) 

Lue lisää

Kisataktiikka: Finntriathlon Joroinen 2014

Huomenna on edessä pitkään odotettu Finntriathlon Joroinen ja pääsen korkkaamaan kisakauden sarjassa mammat 30-34. Kisafiilis alkaa jo vihdoin nostaa päätään! Nyt sain vielä keskiyön puuskan ja päätin laatia itselleni ihan kirjallisen kisataktiikan. Tai olenhan minä sitä päässäni pyöritellyt tässä kevään mittaan, mutta tehdään tästä vielä julkinen.

Viimeisen kuukauden treenit eivät taaskaan menneet ihan niin kuin ajattelin, mutta se on taas asia josta en jaksa kimpaantua. Kaikesta huolimatta uskon, että pystyn parantamaan omaa ennätystäni jos ei mitään erikoisia rengasrikkoja tai muita isompia vastoinkäymisiä osu kohdalle. Sääennuste lupaa aika kesäistä keliä, joten siinä on ainakin yksi meikäläistä jännittävä momentti.


Pyörän tuunaamista ja huoltohommia!

Tämän vuoden reitti poikkeaa hieman viime vuotisesta ja reitit näkyvät alla olevassa kartassa. Tänä vuonna pyöräily on yhtenä lenkkinä ja juoksureitti kierretään kolmeen kertaan neljän sijasta. Alustavasti nämä vaikuttaisivat oikein hyviltä muutoksilta.


Näytä suurempi kartta

Pääsen tosiaan starttaamaan puumaryhmässä lähes viimeisten joukossa klo 11.34. Kaikki me hieman kokeneemmat katit lähdemme yhtäaikaa jahistamaan edellä rynnistävää äijälaumaa. Uskon, että lähdössä tulee olemaan alussa ruuhkaa, mutta viime vuoden hieman huonoista kokemuksista huolimatta ajattelin startata aika eturivistä. Ensimmäisen 100 metriä saa varmaan uida aika napakasti ja pitää hieman tarkkoa kun ottaa happea ettei tule yritettyä hengittää vettä. Ensimmäisen parin minuutin jälkeen meno varmasti hieman rauhoittuu ja uintirytmin pystyy sovittamaan itselle hyvälle tasolle. Tänä vuonna Valvatus ei todennäköisesti myllää yhtä paljon kuin viime vuonna, joten tavoittelen uintiaikaan parannusta. Vuosi sitten uintiin meni noin 40 minuuttia ja nyt tuosta ajasta voisi viilata vaikkapa pari minuuttia pois.

Pyöräilyn taktiikkani on hyvin simppeli. Polkutehon yritän pitää mahdollisimman tasaisesti siinä 150 watin kieppeillä. Vettä ja energiaa ajattelin taas nauttia noin 20 minuutin välein. Energiaa pyrin saamaan sisään pyöräilyn aikana noin 800-1000kcal riippuen vähän tuntumasta vatsassa. Tällä sapluunalla pyöräilyosuus pitäisi olla ohi alle kolmessa tunnissa. Viime vuonna meni noin 2.55 ja tokihan tavoitteena olisi ruuvata tuosta jokunen siivu pois.

Juoksuun minulla ei ole sen tarkempaa taktiikkaa. Lähinnä se pyritään vetämään niin limiitillä kuin mahdollista. Viime vuonna juoksuun meni 1.52 ja tokihan se olisi hauskaa olla tänä vuonna nopeampi. Tiedän, että olen paremmassa juoksukunnossa tänä vuonna, mutta nuo esilajit tuovat tähän kuvioon sen verran muuttuvia tekijöitä etten suotta ala laatia jotakin pakonomaista aikatavoitetta.

Viimeisenä on vielä pakko mainita vaihdot. Viime vuonna tuhersin vaihtoihin yhteensä 10 minuuttia. En tiedä mitä ihmettä olen noilla vaihtoalueilla kuhninut? Tänä vuonna ajattelin olla todellakin nopeampi :) Olen oikein panostanut näihin vaihtokuvioihin. Ostin lenkkareihin pikanauhat, jottei kengännauhoja tarvitse alkaa solmia. Tänään myös kakkosvalmentajani Tintti veti minulle märkäpuvun riisuntaharjoituksen Kuusijärvellä. Se oli niin raju treeni, että samassa rytäkässä meinasi päältä lähteä kaikki uimapukua myöten.


Tuunaushommat ohi ja viimeiset testit trainerin päällä. Asentaja-assari ehti jo kypsyä pahasti näihin asennushommiin.

Tsemppiä kaikille kanssakisaajille ja huoltoporukoille!  

Lue lisää

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki

Osallistuin hieman yllättäen viime viikonloppuna Vierumäellä järjestettyyn Finntriathlon uutuuteen. Olin pohdiskellut osallistuvani tähän neljännesmatkan (950 metriä uintia, 46 kilsaa pyöräilyä, 10,5 kilsaa juoksua) kisaan jo pidempään, mutta lopullisen päätöksen osallistumisesta taisin tehdä noin viikkoa ennen kilpailua. Onneksi päätin lähteä Vierumäelle! Kilpailu oli nimittäin todella hyvin järjestetty ja puitteet olivat säitä myöten ruuvattu kohdilleen. Kiitos siis jo tässä vaiheessa kaikille järjestelyissä mukana olleille!

En lähtenyt kilpailuun mitenkään erityisen palautuneena, mutta tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman napakka suoritus. Uinnissa tavoittelin reipasvauhtista suoritusta, mutta varsinaista aikatavoitetta en asettanut. Pyöräilyn kaavailin vetäväni noin 160 watin tehoilla ja juoksun ajattelin kulkevan alle 50 minuutin.

Uinti starttasi vedestä ja kaikki 200 kilpailijaa lähetettiin matkaan yhtäaikaa. Uintiosuus suoritettiin pienessä, syvässä ja kirkasvetisessä Valkjärvessä, joten kun lähtötorvi törähti, alkoi melkoinen mylläkkä käymään. Itse lähdin liikkeelle massan reunamilta, joten en joutunut pahimpaan ruuhkaan. Sainkin uida yllättävän rauhassa, mutta en tainnut mennä ihan optimaalisinta reittiä pitkin. Noustuani vedestä kello stoppasi aikaan 17.49 ja Ambit näytti uiduksi matkaksi 1,2 kilometriä. Olin ihan tyytyväinen uintiini etenkin kun pääsiin kiskomaan vaihtoalueelle itse Stubbin peesissä.

Ihanan kirkasvetinen Valkjärvi. Tänne on päästävä treenaamaan avovesiuintia uudelleen!

Pyörä lähti kulkemaan mukavasti suunnitelluilla wateilla, mutta oman rytmin pitäminen oli alkuun aika hankalaa kun porukkaa radalla oli aika paljon ja samalla piti huolehtia ettei tule ajettua sääntöjen vastaisesti liian lähellä edellä ajavaa kilpailijaa. Alamäet olisin etenkin mielelläni polkenut kovempaa, mutta aina se ei vaan onnistunut. Matkan edetessä porukka onneksi hälveni, mutta jostain syystä en saanut pidettyä suunnittelemiani watteja. Tuntui kuin energiat olisivat hieman loppuneet. Pyöräilyosuuteen sain tuhraantumaan 1.28 ja siihen en ole kovin tyytyväinen.

Vatuloituani lenkkareita jalkaan kaikki 2,5 minuuttia (!) lähdin juoksuosuutta kohti toiveikkaasti. Juoksureitin alku oli aika mäkinen ja ehdin jo ajatella, että mitähän tästä tulee. Onneksi alun mäkien jälkeen reitti vähän tasoittui ja kannustavat golffarit siivittivät menoa eteenpäin. Sain napsittua selkiä kiinni juoksun aikana ja tulihan se maalikin sieltä lopulta vastaan. Juoksuun meni 51.43, joten sekään ei mennyt ihan kuvitelmien mukaan. Toisaalta reitin profiilin huomioiden aika on ihan ok.


Silmät sirrillä ja TeamElinaJouhki-nauha vasemmassa kädessä maaliin.

Kokonaisajaksi tuli 2.45 ja sijaksi 9/30. Oli ihanaa osallistua loistavasti järjestettyyn kilpailuun ja kaikin puolin tämä oli hyvä treenikisa Joroisia ajatellen. Nyt vedetään treeniä vielä pari viikkoa ja toivotaan hyvää iskua Savon sydämessä Joroisilla!   

Lue lisää

Tavallinen treeniviikko

Viime viikko oli hyvin tavallinen ja mukava treeniviikko. Ajattelinkin nyt kertoa millaisia harjoituksia viime viikko sisälsi ja millä fiiliksillä eri treenit tuli vedettyä.

Maanantaina pidin lepopäivän ja kävin koiratreffeillä tapaamassa muita Jekun rotuisia yksilöitä. Koirien temuamista ja uintia oli kiva katsella.

Tiistaina tein tunnin mittaisen voimaharjoituksen salilla. Punttitreenini koostuu tällä hetkellä erilaisista toiminnallisemmista liikkeistä sekä muutamista raskaammista painoharjoituksista. Ohjelmassani on muun muassa kyykkyjä, maastavetoja, leuanvetoja ja punnerruksia.

Keskiviikkoaamuna kävin kauhomassa uimahallissa ennen töihin menoa. Tämän viikon uintiohjelmani sisälsi verryttelyjä, hieman selkäuinnin tekniikkaa sekä 100 ja 200 metrin vetoja. Treenin jälkeen oli kiva mennä reippaana töihin!

Torstaina kävin sitten tekemässä peruskuntolenkin juosten. Suuntasin lenkkini tällä kertaa Espoon metsiin ja otin nelijalkaisen mukaan juoksukaveriksi. Metsäpoluilla juokseminen oli todella nautinnollista kauniissa keväisessä illassa. Jännittävintä lenkillä taisi olla kyykäärmeeseen törmääminen. Jekku meni tekemään innoissaan tuttavuutta tämän suhisijan kanssa, mutta onneksi tilanne ei äitynyt lähitappeluksi. Treeni kesti hieman vajaat kaksi tuntia.

Perjantaina ajaa karautin viikonlopuksi Mikkeliin ja illan päätteeksi ajoin pyörätreenin harjoitusvastuksen kanssa takapihalla. Pyörätreeniin meni aikaa tunti ja vartti. Treeni sisälsi eri mittaisia intervalleja. Alkuun 3 x 10 minuuttia ja siihen päälle vielä 5 x 1 minuutti. Kyllähän siinä hiki tuli ja reisiä heikotti.

Lauantaina kerkesin tekemään kaksi treeniä ja ne molemmat olivat jo tuttuja tältä viikolta. Ensin kävin uimassa saman treenin kuin keskiviikkona ja iltapäivästä kävin vielä ystäväni kanssa puhisemassa kuntosalilla.  

Viikon viimeinen treeni oli pitkä pyörälenkki. Sää oli todella kesäinen, joten oli aivan mahtavaa pyöräillä. Tulin ajaneeksi 91 kilometriä ja aikaa tähän sain tuhraantumaan hieman reilut kolme tuntia. Muistona tästä lenkistä jäi tietenkin kivat treenitopin rajat selkään :)

Yhteensä tälle viikolle treeniä tuli noin 10 tuntia. Vaikka viikko olikin aika aktiviinen ja tuli vähän husattua siellä sun täällä, niin sain silti kaikki suunnitellut treenit tehtyä ilman suurempaa stressiä.

Tämä viikko jatkuu suunnilleen samankaltaisena kuin edellinenkin viikko. Odotan myös kovasti, että tarkenisin korkata avovesiuintikauden!

Lue lisää

Team Elina Jouhkissa kohti Länsiväyläjuoksua

Baba Lybeck haastoi tällä viikolla sosiaalisessa mediassa ihmisiä liittymään Team Elina Jouhkiin. Teamin tarkoituksena on tempaista isommalla porukalla rintasyövän ehkäisemisen ja SPR:n kantasolurekisterin puolesta. Lisätietoa Elinan koskettavasta tarinasta ja teamin toiminnasta löytyy muun muassa näistä Baban blogikirjoituksista: http://www.anna.fi/baban-haba/page/2/ ja http://www.anna.fi/baban-haba/jussi-veikkanen-mukana-team-elina-jouhkissa/ .

Itse koin tämän haasteen tärkeäksi ja halusin liittyä teamin jäseneksi. Teamin innoittama sain vihdoin itsekin täytettyä hakemuksen kantasolurekisteriin liittymiseksi. Haluan myös omalla esimerkilläni haastaa läheisiäni ja teitä muutamia tuntemattomia blogiani lukeavia ihmisiä tukemaan tätä tärkeää asiaa jollakin alla olevista vaihtoehdoista:

• Elinan FB-sivu: https://www.facebook.com/pages/From-Breast-Cancer-to-Ironman/219509438197620?fref=ts
• Osallistu keräykseen: http://bit.ly/QABmFJ
• Suomen Roosa Nauha –kampanja: http://www.cancer.fi/roosanauha/
• SPR:n kantasolurekisteri: http://www.veripalvelu.fi/www/kantasolut

Esimerkiksi kantasolurekisteriin liittyminen on helppoa ja pienellä muutaman minuutin panoksella voit mahdollisesti auttaa toista henkilöä parantumaan vakavasta sairaudesta. 

Pääsen myös kohta juoksemaan teamin hengessä Länsiväyläjuoksua. Edessä olisi siis 17,4 kilometrin rutistus pitkin keväistä Espoota. Tämä on samalla kisaukauteni avaus enkä oikein tiedä miten juoksu tulee kulkemaan. Tuloksella ei ole minulle kauheasti merkitystä tässä vaiheessa vuotta ja aion nauttia puhtaasta juoksemisen ilosta!

Lue lisää

Triathlonkauden 2014 tavoitteet

Wuhuu, nyt on suunnitelmat tälle kaudelle valmiina! Treenejähän tässä ollaan vedetty reidet pinkeänä jo useamman kuukauden ajan, mutta kisakalenteri on ammottanut tyhjyyttään eikä siellä ole ollut kuin yksi kisa merkattuna mihin tähdätä. Eihän sitä yhdellä kisalla kuuhun mennä, vaikka kyseessä olisikin legendaarinen Finntriathlon Joroisilla. Halusin loppukesälle jonkin kivan isomman tavoitteen ja yritin kuumeisesti etsiä jotakin inspiroivaa vaihtoehtoa...

 Siinä sitä Villen kanssa FTP-testiä väännetään nöyrin mielin.

Lopulta asiat loksahtivat hassusti kohdilleen ja minulle tarjoitui mahdollisuus osallistua Miamin puolikkaalle Ironmanille. Enhän minä tietenkään voinut jättää tälläistä mahdollisuutta välistä! Kisa pidetään vielä sopivasti päivä ennen kuin täytän 30-vuotta, joten mikäs tämän parempi tapa hukuttaa ikääntymisen tuomat murheet :) 

Näiden triathlonkisojen lisäksi aion osallistua erinäisiin juoksutapahtumiin aina sopivan sauman sattuessa sekä tietysti käyn testaamassa miten kartanluku sujuu suunnistuskisoissa ikänäön suomin edellytyksin.

Aloitin suunnitelmallisen treenaamisen tätä kautta silmällä pitäen Villen johdolla helmikuun alussa ja ensimmäinen treenijakso on jo hyvän matkaa takana. Vuosi takaperin aloittassani ohjelmoituja treenejä olin todella huonossa kunnossa, joten treeniohjelmassa lähdettiin sen pohjalta liikkeelle. Kevyttä perustreeniä ja sitä rataa...


Tänä vuonna tilanne on onneksi hieman parempi ja lähtökohdat näyttävät mielenkiintoisille tätä kautta ajatellen. Nyt minulla näyttäisi olevan realistiset mahdollisuudet saada itseni parhaimpaan kuntoon missä olen ikinä ollut, joten on mielenkiintoista seurata tätä henkilökohtaista ihmiskoetta ja katsoa miten pystyn rikkomaan omia rajojani.

Alla on rähmälaatuinen kuva tekemistäni suht. vakioiduista testeistä, jotka suoritan aina suunnilleen kuukausittain kunkin treenijakson päätteeksi. Testeinä minulla on 400 metrin uinti, FTP-testi pyöräilyssä (edellyttää tehomittaria) sekä 5 kilometrin juoksu. Onhan nuo tammikuun 2013 tulokset aika hirveitä (juoksutesti on tosin juostu sisällä matolla toisin kuin tämän vuoden testit).

Pääasiassa treenini ovat sujuneet tänä vuonna hyvin ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa kohti Miamin säihkettä.

-Ihania ja nautinnolisia treenejä kaikille-

Lue lisää

Kauden 2014 käynnistelyä Vierumäellä

Toissa viikolla houkuttelin Tintin matkaan mukaan ja lähdimme kohti Vierumäkeä treenileirille. Kyseessä ei ollut mikään triathlonhäppeninki vaan suunnistusleiri. Vuodenajasta johtuen suunnistuksen osuus leiriohjelmasta oli kuitenkin rajallinen, joten me mahduimme hyvin Tintin kanssa joukkoon mukaan. Leiriohjelma koostui tiukemmista juoksu- ja suunnistustreeneistä ja näiden vastapainoksi oli tarjolla kevyempää hiihtoa taikka uintia. Taitolajeista ohjelmaan oli valittu salibandy :)

Lähdimme tosiaan perjantaina iltapäivästä Tintin kanssa autolla kohti Vierumäkeä. Aikataulullisesti olimme ehtimässä oikein hyvin alkuillan treeniin. Mäntsälän hujakoilla meikäläisen kartturintaidot haihtuivat kuitenkin tuhkana tuuleen ja hojotimme Mäntsälän Shellin rampista ohi bensavalon huutaessa kojelaudalla punaisena.

Isi on usein toitottanut, että bensavalon syttyessä autolla ajaa vielä 100 kilometriä. No ei aja. Oikeasti sillä ajaa 53,2 kilometriä. Näillä spekseillä hyvin alkanut matkantekomme siis tyssäsi moottoritien varteen.

Menon hyydyttyä aloimme puntaroida useita erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta hyppäsimme autosta ulos ja aloimme huiskia ohikiitäville autoilijoille. Onneksi meidän ei tarvinnut siinä kovin kauaa viuhtoa, kun pelastava ritari kurvasi tien sivuun. Tämän ihanan ihmisen avustuksella kävimme hakemassa bensaa kanisteriin Mäntsälän Shelliltä ja saimme Sitikkaan vähän menovettä lisää. Matka jatkui tästä nauravissa tunnelmissa ja pääsimmehän me lopulta sinne Vierumäelle asti.

Saavutettuamme määränpään ehdimme käydä katsomassa muiden juoksutreeniä. Meno näytti kovalta ja olisi ollut kiva olla viilettämässä mukana. Onneksi Vierumäellä ei nähtävästi ollut tuona viikonloppuna aivan hullua ruuhkaa, joten pienen uudelleenaikataulutuksen jälkeen pääsimme Tintin kanssa vetämään oman juoksutreenimme. Painelimme sisäradalla 3x5x200 metrin vetoja ja tämä oli ihan tosi kiva treeni!

Lauantaiaamuun starttasimme pienellä aamulenkillä ja ehdimme vielä käydä kurkkimassa avantouinnin sm-kisoja. Homma näytti aivan liian hyytävälle meikäläisen silmiin. 

Lauantain ensimmäinen treeni oli taas juoksua ja tällä kertaa riipaisimme 5x1km vedot ja ideana oli kiristää tahtia joka vedolla. Vetäisin neljännen vetoni vähän turhan napakasti, josta seurasi se että viides veto oli aika tahmea. Noh, sainpahan järkytettyä kroppaani tekemällä vetoja pidemmän tauon jälkeen.

Iltapäivästä kävimme sitten uimassa ja kiskoin altaassa jonkun 1,5 kilometriä rauhalliseen tahtiin. Lopputreenistä aloimme vielä seurakaverini kanssa leikkiä GoProlla ja kuvailimme vähän uintitekniikka ja -hyppyjä. Tuosta pelleilystä sai taas ihan hyvät naurut aikaan.

Leirin viimeiset kaksi treeniä olivat lauantai-illan salibandyt ja sunnuntaiaamun sprinttisuunnistustreeni. Olipa muuten kiva suunnistaa pitkästä aikaa ja huippua kun Tintti tuli mukaan juoksemaan! Ratamestari oli ujuttanut radalle ihan mukavan loppunousun, joten kun sen oli vetänyt pariin kertaan, niin reidet olivat ihan sopivassa kotiinlähtökunnossa. 

Nyt takana on jo viikko treeniä varsinaisen suunnitelman mukaan, joten tästä tämä kausi 2014 pikkuhiljaa starttailee. Raportoin tämän kauden suunnitelmista, treenien etenemisestä, tavoitteista ja muista hömpötöksistä edelleen tässä blogissa aktiivisen epäaktiivisesti. 

Lue lisää

Kokemuksia Ironmanista palautumisesta

Sain Villen kautta viime kesänä käyttööni suomalaisen Firstbeat Technologiesin hyvinvointianalyysimittarin. Mittarin avulla tarkoituksenamme oli seurata kehon stressiä ja palautumista sekä tietysti oppia tuntemaan kehomme käyttäytymistä paremmin.

Käytännössä mittaukset toimivat siten, että kiinnitin elektrodilätkillä varustetun pienen mittalaitteen rintakehääni yöksi. Mittari tallensi muun muassa sykevälini koko yön ajalta. Tulokset purettiin aina väliajoin laitteesta koneelle ja ne syötettiin erilliseen ohjelmaan analysoitavaksi. Mittausdatan perusteella ohjelma tuotti henkilökohtaisen palautumisraportin. Sykeväliin perustuvasta analyysistä löytyy lisätietoa helposti esimerkiksi tämän sivun kautta.

Palautumisraportti oli käytännössä yhden sivun mittainen pdf-tiedosto ja mielestäni se oli todella helppolukuinen, vaikka en olekaan tälläisiin asioihin eritiysen vihkiytynyt biohakkeri. Oman huomioni raportissa kiinnitti yökohtainen stressiä ja palautumista kuvaava kaavio sekä pidemmällä aikavälillä seurattava kuvaaja palautumisindeksistä. Ajattelin lätkiä tähän seuraavaksi esimerkkejä näistä ja höystää niitä omilla kokemuksillani mittauksien ajalta.

Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn yökohtainen stressi- ja palautumiskaavio. Alla on yksi esimerkki viime vuoden heinäkuun alusta, jolloin aloitimme mittaukset. Ennen mittausyötä olen käynyt päivän töissä normaalisti ja juossut illalla suhteellisen tiukan vetoharjoituksen. Kaaviosta nähdään, että nukkumaan mennessä olen käynyt hieman ylikierroksilla (punaiset palkit), mutta hetken päästä kehoni on rauhoittunut (vihreät palkit) ja olen saanut levättyä hyvin. 

Yökohtaisen kaavion lisäksi raportti sisältää henkilökohtaisen palautumisindeksin sekä sen kehittymistä esittävän kuvaajan. Palautumisindeksi on henkilökohtainen eikä sitä siis voi verrata muihin. Luotettavampien tulosten saamiseksi mittaushistoriaa tulisi olla jonkin verran ja mittausjaksolle olisi hyvä sisällyttää kovempia ja helpompia treenijaksoja. Indeksin tulkinnassa kannattaa myös muistaa se, että se huomioi yöstä vain ensimmäiset neljä tuntia.

Alla olevaan kuvaan otin esimerkiksi palautumisindeksini käyttäytymisen heinäkuun ajalta. Olen tuhrannut kuvaajaan muutaman mielenkiintoisen kohdan punaisella.

• Ensimmäinen söherrys kuvaa Finntriathlonin jälkeistä yötä. Kisa tuntui kintereissä sen verran ettei palautumista ole tuona yönä tapahtunut ja indeksi on sukeltanut kisaa edeltävältä varsin hyvältä tasolta pohjalukemiin.
• Seuraavana kahtena yönä tilanne on kuitenkin ollut parempi ja palautuminen on lähtenyt hyvään vauhtiin.
• Kolmantena kisan jälkeisenä yönä palautumisindeksi sukeltaa jälleen. Miksi? No siksi, koska menin nauttimaan kesälomalla muutaman lasin viiniä ja valvomaan hieman pidempään. Minulle tämä oli suuri yllätys, että kohtuullinen määrä alkoholia vaikuttaa noin merkittävästi palautumiseen. 
• Tämän syntisen illan jälkeen palasin tietenkin ruotuuni ja join vaan vichyä. Kesäloma ja unet suloisessa rantamökissä pamauttivat indeksit ennätyslukemiin. 

Mielenkiintoisin mittausvaihe osui tietenkin lokakuulle Ironmanin jälkeiselle ajalle. Milloin mittari alkaisi näyttää vihreää ja palautumista alkaisi tapahtua tuon hirmurääkin jälkeen?

Kisan jälkeinen yö näytti tältä:

Viidentenä yönä kilpailun jälkeen alkoi jo vähän näyttää paremmalta ja tuona yönä tapahtui vihdoin palautumista. Jostain syystä palautuminen otti kuitenkin tämän jälkeen takapakkia ja vasta lokakuun lopulla alkoi tapahtua jälleen käännettä parempaan. Tuossa vaiheessa myös lopetin mittausten teon.

Kuvaaja palautumisindeksistä lokakuun ajalta:

Vaikka palautuminen alkoi olla mallillaan käyrien puolesta lokakuun lopulla, jouduin todellakin luopumaan alkuperäisestä ajatuksestani palata normaaliin treenirytmiin marraskuun alussa. Tunsin itseni edelleen väsyneeksi enkä ollut vielä aidosti innoissani säännölliseen treenirytmiin palaamisesta.

Hyvinvointimittarin käyttö oli todella mielenkiintoinen kokemus. Jotta mittarista olisi saanut kaiken hyödyn irti, olisi ollut hyvä jos olisin pystynyt käyttämään mittaria oikeasti joka yö ja jos olisin voinut tarkastella mittaustuloksia joka päivä. Nyt tähän ei ollut mahdollisuutta, mutta kyllä mittarin käytöstä oli silti paljon hyötyä.

Mittarin käyttö vahvisti minulle sen, että nukun pääsäntöisesti todella hyvin. Minusta oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka kovemmat treenisessiot tai kisasuoritukset näkyvät konkreettisesti kehon stressitilana stressi- ja palautumiskaaviossa. Yllättäviä juttuja oli puolestaan pienenkin alkoholimäärän vaikutus palautumiseen sekä kuinka pitkään Ironmanin rasitukset näkyvät mittaustuloksissa.

Mielestäni Firstbeatin mittari on loistava apuväline kaltaiselleni kuntoilijalle. Normaalissa arjessa siitä ei välttämättä ole kauheasti apua kehonsa tuntevalle kuntoilijalle, mutta erikoisemmissa tilanteissa sen käytöstä voi saada korvaamatonta informaatiota ja apua kehon signaalien tulkitsemiseen.

PS. Tätä monologia ei ole toteutettu kenenkään kanssa yhteistyössä :)

Lue lisää