Alpe D'Huez triathlon huomenna!

Jaiks! Huomenna olisi luvassa taas yksi extremekoitos ranskalaisten organisoimassa Alpe D'Huezin triathlonissa. Hommahan koostuu perinteiseen tapaan kolmesta eri lajista. 

Alkuun tietenkin vedetään 2,2 kilsan uinti jossain alppijärvessä, joka on normaalisti suljettu uimareilta. Järvessä on ilmeisesti jonkin sortin voimalaitos eikä siinä siksi voi uida muina aikoina. Toivottavasti turbiinit pysyy huomennakin suljettuina ettei tartte alkaa tosissaan pyristellä vedessä. 

Uinnin jälkeen päästään itse asiaan eli pyöräilyyn. 115 kilometrin pyöräreitti on vain ylä- ja alamäkeä. Reitille osuu kolme isompaa kukkulaa, joista ensimmäinen on 16 kilometriä pitkä ja noususummaa kertyy 1000 metriä. Toinen nousu on vaatimattomampi 20 kilometrin pituudellaan ja 600 metrin noususummalla. Pyöräosuus huipentuu kuuluisaan Alpe D'Huezin nousuun, joka on noin 14 kilometriä pitkä ja siinäkin kavutaan rapeat 1000 metriä taivasta kohti. 

Viime viikon Tour de Francella ajettiin muuten tämä sama kuuluisa mäki. Nairo Quintana tuuppasi huipulle 39 minuutissa, joten samaa lähdetään tietenkin itsekin hakemaan :)

Sitten kun on jollain konstilla saanut hinattua itsensä huipulle siistitään homma  vielä 22 kilsan maastojuoksulla. Juoksureitistä mulla ei ole kovin selkeää käsitystä. Jossain täällä alppikylän ympärillä se kiertelee, joten turha on varmaan odottaa mitään kovin tasaista taaperrusta. Hommaa ei myöskään helpota vajaan 2000 metrin korkeus. 

Huomisesta tulee ihan varmasti elämyksellinen päivä! Nyt vähän vielä venyttelyä ja pötköttelemään. 

Lue lisää

Kisakausi avattu takkuisesti

Alkuperäinen suunnitelma oli avata kisakausi kesäkuun lopussa Kiskossa, mutta joku ilkeämielinen virus päätti laittaa asiassa vastaan ja sain tyytyä selaamaan online-tulospalvelua sohvan syövereistä käsin. Onneksi tauti oli viikossa taputeltu ja pääsin vihdoin viime sunnuntaina starttiviivalle asti Voimarinteen teräsmieskisoissa! Olin ilmoittautunut puolimatkan kisaan (1,9km uinti, 90 km pyörä, 21,1 juoksu), joten kauden startti otettiin pitkän kaavan kautta. Viikon sohvalla kiemurtelu yhdistettynä kevään ja alkukesän vaivanneeseen ailahtelevaan suorituskykyyn eivät ehkä tarjonneet parhaita lähtökohtia noin pitkälle suoritukselle. Halusin kuitenkin päästä starttaamaan, joten viivalle mars.

Uintireitti tehtiin kahtena lenkkinä ja niiden välissä puikattiin rannan kautta ennen uudelle kierrokselle menoa. Virallisissa tuloksissa uintiajakseni kirjattiin 37.51 ja se sisältää kapuamisen rannalta mäen päälle sijainneelle vaihtoalueelle. Oman kellon mukaan pelkkään uintiin käytetty aika oli noin 36.16. Ajallisesti uinti meni tasan samalla tasolla kuin viime vuonna Joroisilla eli siinä mielessä uinnista ei jäänyt hehkutettavaa. Uinnissa pysyi kuitenkin koko ajan hyvä tatsi päällä, joten eiköhän se ala sujumaan hieman nopeammin kunhan saan vaan lisää kilsoja ulkovesissä alle.

Hypättyäni pyörän selkään huomasin nopeasti, että jalat ovat aikalailla tyhjät. Reittiprofiili ei myöskään helpottanut tätä tuntemusta. Tuntui, että reitti koostui vain ylä- ja alamäistä. Koko ajan sai olla renkkaamassa vaihteita ja ihmettelemässä millaisella aika-ajopyörällä sieltä nyt paahdetaan ohi :) Huonoista tuntemuksista huolimatta sain pidettyä yllä suunnittellut tehot, ajettua ylämäet säästellen ja muistin polkea reippaasti alamäkiin. Pyörän kokonaisajaksi kirjaantui 3.08.05.

 Jos uinnissa ja pyörässä oli edes jotain positiivista pilkettä, niin juoksu oli kyllä yhtä takiaistarhassa repimistä. Ei irronnut edes sinne päin. Hyvin monessa trikisassa mulle on käynyt niin, että pyörällä olen muille ihan märkä rätti, mutta sitten juoksussa pystyn vähän kirimään sijoja. Voimarinteellä juoksu ei vain lähtenyt rullaamaan enkä saanut kropasta tehoja irti. Juoksun loppuaika oli 2.02.53 enkä ole koskaan juossut noin huonosti. 

Kisan kokonaisaika oli 5.51.28, joka on minuutilleen sama kuin elämäni eka puolikas Joroisilla 2012 (siellä oli 4 km ylipitkä fillari). Vaikka aikoja ei voi tietenkään verrata täysin reittien erilaisuuden vuoksi, eihän tuo kauden avaus siltikään hyvin mennyt. Onneksi kauden jännittävimmät koitokset ovat vielä edessä päin, joten mitä tästä rykmentin murhetta ottamaan.

Voimarinteen kisaviikonloppu oli omia hutilointeja lukuunottamatta aivan huippu. Ensinnäkin reissuseura oli ihan parasta ja saatinkin juhlia lauantaina Sporttitintin pokkaamaa pronssia Tampereen Torni-hotellin kattoterassilla. Tietysti myös monien suomalaisten huikeat suoritukset ja eeppiset taistelut Frankensteinin Ironmanilla pitivät jännityksessä sunnuntai-iltaan asti. Täytyy olla aika kovis, että pystyy vetämään Ironmanin 40-asteen kuumuudessa.

Tampesteri iltakoreudessaan.

Lue lisää