Yllätysretki Monterreyhin

Taas saa tuutata tekstiä eetteriin niin monen kirjaimen edestä ettei ihme jos jännetupintulehdus alkaa kiusata. On taas ollu niin paljon kaikkee tekemistä ettei paljon koneella oo ehtiny virua. No ei kyllä haittaakaan. Reissun loppukiriähän tässä vedellään!

Alotetaanhan turinoiminen sitten vaikka viime perjantaista. Aamulla heräsin oottelemaan miun kaveria Villeä saapuvaksi Monterreystä moikkaamaan mua viikonlopuksi pääkaupunkiin. Oltiin sovittu reffit mun hotellille ja hyvinhän Ville perille löysi. Aluks oli kyllä outoa puhua suomea livenä, mut kylhän se sieltä lähti tulemaan. Ville oli meinaan toinen suomalainen kehen oon törmänny tällä reissulla.. Nii ja Ville on tullu täks syksyks opiskelemaan tänne Monterreyhin.

Perjantai päivä käytettiin lähinnä ravinnon tankkaamiseen ja pieneen shopautteluun! Shoppailun päätteeks tiuku tosin näytti sen verran, että oli aika siirtyä kohti painiareenoita. Päätettiin nimittäin mennä kattomaan lucha libreä, joka on äärimmäisen suosittua täällä Meksikossa! Kyseessä on siis eräänlainen näytöspaini. Ukoilla on hienot varusteet ja tarkoituksena on mättää toisia turpiin, mut silleen ettei ketään oikeesti satu (ainakaan kauheesti). Touhu on välillä hyvin aidon näköistä ja katsomossa tunnelma on korkealla. Katsomossa me nautittiin tunnelman lisäks myös kaljaa! Mahtava setti ja ehkäpä kuvat kertonevat enemmän!
















Tässä siis painifanit lähes täydessä painivarustuksessa!


Tässä sit taas videoo tapahtumasta.

VAROITUS ei herkkänahkaisille:D Painin jälkeen lähdettiin sit tyytyväisinä ja väsyneinä kämpille. Meinaan Meksiko City on yli 2000 metrin korkeudessa ja tää ilmanohuus käy vähän väsyttämään.. Kämpillä oottiki sit taas jymy-ylläri. Sieltä meijän dormitooriosta löyty meinaan mun ekan leirin ranskalainen kaveri Brice!!! Mikä sattuma!!! Tiesin, et Brice on samoihin aikoihin mun kanssa Meksiko Cityssä, mut ei oltu sovittu mitään et nähtäis. Uskomaton ja hauska sattuma!!!

Lauantaina aamusta lähdettiin sit Villen kanssa höökimään kohti ikivanhaa Asteekkikaupunkia nimeltä Teotihuacan. Teotihuacan on tässä pääkaupungin kyljessä tunnin bussimatkan päässä. Teotihuacanilla meitä odotti maailman kolmanneks suurin pyramidi nimeltänsä aurinkopyramidi. Olihan tuo komia näky! Tietysti sinne pyramidin huipulle piti oma ihmisraunio raahata ja pikkusen se kävi puuskuttamaan. Ei tietystikään huonon kunnon takia, vaan ohuen ilman vuoksi:D
















Turret ja taustalla kuun pyramidi. Kuvassa ollaan aurinkopyramidin huipulla.

Pyramidireissun jatkeeks hyökättiin vielä parin tunnin turistubussiajelulle ympäri Meksiko Cityn keskustaa. Pikkusen oli hapokas ajelu, mut kaikkee hienoo tuli nähtyä. Vähän keskittymiskyky meinas jo kaiken näkemisen keskellä herpaantua:p Illalla piti sit lähtee vielä ranskalaisten kans bilettää... Ei kyl sit pystynykää. Vettä sato ryminällä ja sänky imas uumeniinsa...

Sunnuntain ohjelma laadittiin sit vähän kevyemmäks. Aamusta vaan pörräilyy keskustassa. Käytiin muun muassa ihmettelee runsaahkosti maahan vajonnutta kirkkoa ja kidutusmuseota. Kidutusmuseo näytti olevan suosittu perheiden keskuudessa. Vähän se pisti ihmettelemään. Kama museossa ei kyl mun mielestä oikein soveltunu ipanoille, jos edes mulle:D Ihminen osaa olla luova apina!

Illansuussa kurssi näytti kohti futismatsia. Vaikka mä en futiksesta mitään ymmärrä, halusin ehdottomasti mennä kattomaan sitä, koska myös ihmeellisen painin lisäks nahkapalloralli vetää populaa katsomoon. Illan ottelussa vastaikkain nokkivat Americas ja Toluca. Americas on yks tän pääkaupungin suosituimmista joukkueista. Peli pelattiin Estadio Aztecalla, jonne on kylvetty yhteensä 114 000 istumapaikkaa!!! Kyseessä on siis aivan valtavan kokoinen laitos!!! Liput herkullisimmille paikoille kustansivat vain viisi euroa ja paikalle oli saapunut myös jokunen muukin tyyppi meidän lisäks. Stadionilla riitti siis hulinaa ja mölinää, asioita mitä nimenomaan halusinkin päästä ihmettelemään! Pelissä syntyi myös runsas määrä maaleja mikä sitten nostatti tunnelmaa entisestään. Huippu kokemus tämäkin! Tässä yksi kuva lystistä väliajalta:




















Futismatsin jälkeen siirryttiin sitten hotellin kautta bussiasemalle. Mä nimittäin päätin lähteä Villen mukana Monterreyhin kuikuilemaan opiskelijakaupungin menoa muutamaksi päiväksi. Ehdittiin Villen kans koluta ne jutut läpi pääkaupungissa mitä ehdottomasti halusinkin siellä tehdä eikä mua houkuttanu enää kärvistellä siellä yksin viimeisiä päiviä. Sitäpaitsi Monterreyssä on kuumaa ja aurinkoista! Tietysti myös Villen opiskelijaboksin uima-allas houkutti:D Yöbussilla siis eteenpäin niinkuin mummo lumessa!

Maanantaiaamuna oltiin siis perillä täällä. Nyt on päivät kulunu lähinnä shoppailessa ja ihmetellessä. Ihan niin aurinkoista ei oo ollu ku odotin, mut mitäs sen on väliä. Hauskaa ja hulvatonta menoa täällä Villen kansainvälisessä kämpässä on riittäny! Tänä iltana otan sitten taas yöbussin kohti Meksiko Cityä ja alan jännittää kotiinpaluuta. Laskettu aika on 5.9 klo 21.05! Siihen asti siis nassukat!

Lue lisää

Vaihtuvia suunnitelmia!

Viime sunnuntain piti siis olla olla viimeinen paiva Tulumissa, mutta lahtisitko sina pois talta rannalta











...jos sinulla olisi mahdollista viettaa siella lisaoita? Niinpa, paatin siis jattaa menematta yhdelle maailman seitsemasta ihmeesta eli Chichen Itzalle. Onhan naita raunioita tullut kierrettya ja talla kertaa kiehtoi enemman tutustua vedenalaiseen Meksikoon! Varasin siis sunnuntaina lisaa sukellusta maanantaille ja tiistaille. Tietysti tingattuun hintaan.

Sunnuntai meni siis kokonaisuudessaan rauhallisissa merkeissa. Aamulla kavin kapyttelemassa Tulumin raunioilla ja komiathan ne oli. Tassa kuvasatoa.











El Palacio.









Temppelin rantsu.

Kuvien perusteella vois todeta et Mayat on ollu sopivan nokkelia valitessaan pytinggeilleen rakennuspaikkoja! Iltapaivasta lilluin rannalla ja nautin absoluuttisen kauniista maisemasta. Ainiin kavin sit iltapaivasta tan mun suosikkisukellusoppaan kaa ihan vaan snorkkeloimassa rannan laheisella riutalla. Siella oli elamaa!!! Kilppari ja rausku ainakin:D Kylla snorkkelointikin on huippua. Sitapaitsi normaalisti snorkkelointiretket tuohon samaan paikkaan maksaa 25 dollaria.. Taas sain ilmaseks ku tuo ukko on vaan mukava. Illalla sit meni meni pieneks fiestaks ku taa espanjalainen Sankari Palenquesta loytyi samasta hotellista miun kaa.. Edelleen keppien kanssa, koska kintut on kipeet..

Maanantaiaamuna kuitenkin aikasin ylos, koska miun kaveri Marquelian leirilta, kanadalainen Audrey, tuli kans Tulumiin. Huippua!!! Audreyn kanssa suunnattiin heti rantsuun latraamaan. Myos Audrey rakastui heti rantaan ja vaihtoi suunnitelmiaan. Audrey paattikin jaada pidemmaks aikaa Tulumiin ja tulla mun kaa yhdessa mun seuraavaan maaranpaahaan Meridaan. Avot! Kiva kun ei tartte matkustaa yksin, ja paaasia on et matkaseura on mukavaa.

Maanantaina iltapaivasta menin sit mun kolmannelle sukellukselle. Se oli ihan tavallinen riuttapulittelu. Nahtiin taas kilppareita, mureenoita ja kuningastaplarauskuja tjms. Sit taa mun suosikkisukellusope sai taas lisapisteita ku nain sen keraavan merenpohjasta jonkun muoviroskan. Sit tiesin ainakin varmasti et sekin tykkaa luonnosta paljon:D Hippie 4Ever:D

Illalla kaytiin sit Audreyn kans juomassa vahan Kahluaa. En nimittain tienny et millasesta juomasta on kyse, ja taa juoma on Meksikosta. No kahvilikooristahan siina on kyse. Tulihan tuo horpittya. Ihan pikkufiesta oli vaan, koska tiistaiaamuna oli edessa Cenotesukellus!!!

Tiistaina ylos siis jo 6.30. Kamat kasaan, check out, ja kohti sukellusseikkailua. Cenoteen meita oli menossa taa mun suosikkiope ja sen kaveri. Lahettiin siks tosi ajoissa et saatais sukeltaa rauhassa ilman hirveeta rynnakkoa ja tungosta vedessa. Hieno homma! Mentiin siis sukeltamaan sellaseen Cenoteen kuin Dos Ojos. Se ei ollu kauheen syva, mut tosi natti. Nakymaa on tosi hankala kuvailla.. Se on ku jostain sadusta eika oo yhtaan pelottavaa!!! Tykkasin tosi paljon, ja oon niin onnellinen et tuo tuli tehtya!!!!!!!!!!! Vahan pohje krampitteli vedessa, mut onneks ei kauheen pahasti. Ja onnistuin sukeltamaan myos suhteellisen tasasesti etten kolautellu itteeni ylapuolella oleviin kiviin kauheen montaa kertaa;)











Cenotea. Tuossa kohtaa missa nuo kivat sukeltaa veteen, niin siita se "luolasto" tavallaan alkaa ja sinne sukelletaan.












Miun suosikkiope ja meika jaadyttaja:D

Sukelluksen jalkeen kaytiin viel pikkusen snorkkeloimassa. Mun snorkkeloinnista ei tosin tullu oikein mitaan ku mulla oli niin paksu markapuku ja se kellutti mua niin hyvin et uiminenkin oli outoo, saatikka sukellus. Kaytiin myos poismenomatkalla vaan kattomassa sellasta pienempaa Cenotee. Siella ois pitany olla kilppareita ja se naytti aika paljon suomalaiselta jarvelta. Taytyy sanoo et taas sain nahtya ja koettua kaikkia enemman ku koko rahan edesta!

Sukellussetin jalkeen hyokkasin viela nauttimaan Tulumin kauniista rannasta sen minka ehdin.. Pikkusen oli haikeeta hyvastella biitsi, mut enkohan ma voi sinne takas menna!

Kahdelta nain Audreyn bussiasemalla ja lahdettiin kahdestaan kohti Meridaa. Merida on siis yksi kolonialistinen kaupunki Jukatanilla.. Meridan suhteen mulla ei ollu muuta suunnitelmia kuin shoppailla pikkusen ja sit ottaa lentsikka kohti paakaupunkia. Taa onnistuki sit oikein mainiosti. Ja oli entista mukavampaa kun pysty shoppailla kaverin kaa:D

Keskiviikko oli siis omistettu shoppailulle.. Ja ohhoh, shoppailtiin kymmenen tuntia!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ma en kylla ostanu juurikaan mitaan, mut Audrey oli aika paljon tehokkaampi. Kyl vasytti illalla... Mentiin sit italialaiseen ravintolaan syomaan pastaa. Sainkin ihan todella herkullisen pastan. Nam!!! Ja shoppailupaivan kunniaks huitastiin viinipullo puokkiin..











Hullut shoppailijat!

Toivottavasti saitte taas sepustuksesta jotain tolkkua. Oon taas aika vasy ku raapustan tata juttua.. Talla hetkella sijainti on siis Meksiko City ja nyt ollaan reissun viimeisessa etapissa. Aika on menny uskomattoman nopeesti jo kylhan tassa jo vahan kotiinpaasya odotellaan:D No tsempataan loppuun saakka:D

Lue lisää

Palenquesta Tulumiin

Palenquen raunioihin tutustumisen jalkeen seuraavan paivana turistiretket jatkuivat edelleen. Lahdin ihmettelemaan Aqua Azul (sininen vesi) nahtavyytta. Luvassa piti olla turkoosia vetta ja komioita vesiputouksia. No tahan aikaan vuodesta kun tuota vetta sylkee tuolta taivaalta vahan isommalla voluumilla muuttaa se sinisen veden ennemminkin ruskeaksi, tai ehka vihertava on positiivisempi kuvaus. Komee paikka silti!!! Ehka hienointa oli molauttaa ittensa koyden varassa veteen pulikoimaan! Ah, uiminen oli niin virkistavaa.. Retkella tuli myos tavattua hauskoja tyyppeja ja oltua sosiaalinen vaikka yritin kyl olla epasosiaalinen.. Illan paatteeks ruokaa ravintolassa ja jalkiruoaksi trooppinen sadekuuro niskaan ettei suihkuun sit tarvinnukaan erikseen menna.

No sit tarinaa mun Palenquen kamppiksista. Kolme (tytto + 2 poikaa) niista oli saksalaisia aarivasemmistolaisia ja heidan Meksikon matkan tarkoitus on tukea Zapatista-liiketta (voitte lukee netista mista on kyse) taalla. OK. Sit mulla oli myos yks kamppis Epsanjasta. No kun mina menin turvalliselle retkelle Aqua Azulille naa tyypit paattivat lahtea reissulle yhteen kylaan, jossa elaa voimakkaasti Zapatista-aate. No oottelin heita sit illalla kampilla... Lopulta he sit saapuivat ja talla espanjalaisella oli jalat paketissa ja se konkkas kainalosauvoilla. Tietenkinhan taa espanjalainen oli hypanny siella kylassa tuntemattomiin vesiin jalat edella (no onneks ei paa edella) ja huonostihan siina kavi. Kylassa oli sit onneks jonkin sortin niksauttelija, joka pisti jalat kohilleen. Kainalosauvatkin loytyivat, tosin vahan alkuperaiskansan mitoituksella. Eika varmaan tarvii mainita ettei talla espanjalaisella ollu minkaanlaista matkavakuutusta. Kaiken kukkuraks silta loyty ihosta punkki. Eika halla tietenkaan ollu pinsetteja, saati desinfiointiainetta, saati kipulaakkeita. Tapa se on tuokin reissata siis:D

Torstai oli sit mun vika paiva Palenquessa. Eipa tapahtuna mittaa. Odotin ensin et voin menna puhuu Epun kaa nettiin, sit ootin et voin lahtee bussiasemalle, sit ootin et bussi lahtee ja sit ootin 11 tuntia et bussi saapuis Tulumiin.

Tulumiin tullahdin siis perjantaina heti aamusta kasin maissa. Sit alko armoton kampan metsastys. Yhessa vaiheessa jo naytti silta, et taytyy lahtee riippumatto-ostoksille ja viettaa yot letkeesti (kiehtova vaihtoehto kyllakin). Loppujen lopuks loysin sit kumminkin halvan sangyn ja saan olla trooppisilta sateilta suojassa. Loppupaivan otin sit niiiiiin iisisti, koska taa Tulum on mun viiminen rantalomakohde. Ja hyva rantalomakohde onkin! Hiekka on uskomattoman hienoa ja meri on variltaan huikee!!! Gyl gelpaa grillaa! Varasin myos sukellusta lauantaiks.

Taa lauantai oli siis pyhitetty sukellukselle ja tasta paivasta kyhaytyikin paljon paljon rouheampi kuin olisin osannut kuvitella. Aamupaivasta tein siis kaksi sukellusta laheisille riutoille. Veden alla oli huippunattia ja paljon paljon varikkaita kaloja! Sukelluskin onnistui mukavasti pitkan tauon jalkeen. Mielenkiintoisimpia otuksia oli jatti-iso keltainen mureena seka isorumarapu. Sukelleltiin myos pienissa tunneleissa! Wau! Olin muuten kaksistaan vaan DiveMasterin kanssa, joten rentoa sekin.

Ekan sukellussetin jalkeen palattiin sitten rantaan ja "toimistolle". Toimistolla oli just lahossa pien porukka sukeltamaan Cenoteihin (googlen kuvahakuun vaan cenote ja avot) eli tavallaan maanalaisiin jokiin/tunneleihin. Cenotet on ainutlaatuisia geologisia muodostumia nailla seuduilla. Mulle sit tarjoutu tilaisuus lahtee snorkkeloimaan naihin Cenoteihin sukellusporukan kyljessa. Tietty halusin lahtee mukaan, koska mun oli tarkotus menna visiitille naihin joka tapauksessa! Ekan cenoten nimi oli Calavera ja se oli tosi natti. Snorkkeloin siella ja maisemat oli vahan kummitusmaiset. Ihmettelin vaan miten ne sukeltajat uskalsivat menna sinne.. Sukeltajia paineli sinne siis kaikkiaan kolme kappaletta. Yks sukelluskurssia suorittava ja kaiketi kaks opee. Hengissa ne sielta tuli pintaan kumminki, mut sit tuliki yllari! Ope lupas vahan nayttaa tata cenotea myos mulle. Otin siis sen toisen regulaattorin ja koska opella oli kaks tankillista happea, niin sita riitti myos mulle:D Kaytiin sit ehka vartin verran syvemmalla kattomassa luolastoa, kuolleita puita, pikkufisuja ja kaikkee mita siella nyt sattu nakemaan (no ei ollu kauheesti mitaan, paaasiassa kivimuodostelmia). Se oli myos outoo kun siella sekottu osittain makee- ja suolanenvesi minka vuoks vesi oli ihan oudon nakosta. Aikas sameeta siis. Mut ihan huippu kokemus!!!!

Calaveralta jatkettiin sit Gran Cenotelle. Sukeltajat painuvat pinnan alle ja ma hilluin snorkkelin kaa. Taa cenote vaikutti hienommalta! Kivimuodostelmat oli jotenki natimpia ja vesi kirkkaampaa. Sukeltajatkin loysivat takaisin, ja tadaa, ma paasin taas pikkukierrokselle tahankin luolastoon. Taa oli kylla musta superhieno! Auringonvalon tunkeutuminen syvalle ja miten se heijastaa hienosti noihin kivimuodostelmiin!!! Jotenki niin kaunista, pelottavaa ja mykistavaa samaan aikaan!!! Olin kylla niin superonnekas kun paasin edes vahan nakemaan tata lystia ja ilmatteeks. Normaalisti kaks sukellusta cenoteissa maksaa yli sata dollaria, joten tallanen ei mun budjetille sopinu... Sukellusope oli vaan tosi mukava ja se naki vissiin kuin paljon ma tykkaan sukeltaa!!! Sitte se paatti olla supermukava ja nayttaa ihmeita vahan mullekin, vaikka ei sen ois ollu mikaan pakko. Hihhih, hauska seta ja vitsi miten innoissani oon!!!! Oonpahan siis vahan tehny jotain extremea Epun hullun benjihypyn vastineeks:D Luulen, et tuo cenotehommaillu sopis just Epun tyyppiselle seikkailijalle;)

Lue lisää

San Christobal de las Casas

Viime torstaina jai siis PE kauas taakse ja bussilla rytyytettiin yota myoten kohti San Christobal de las Casasia. Matka kesti 12,5 tuntia... Onneks oon hyva nukkumaan eika matka tuottanut tuskaa. Ainoastaan absoluuttisessa nollapisteessa ollut ilmaistointilaitteen nuppi olis tehny mieli kaantaa vahan lampimammaksi.

Perjantaiaamuna oli sit vahan tokkurainen olo kun tulin SCDLC:n. Tietystihan siina sit bussiasemalla alko hirvee harpatys ja hotellien tarjoominen... Itsepaisesti kieltaydyin ja menin Lonely Planetista kattomaani hotelliin. Sinansa vahan tyhmaa ku myyntiukoilla ois varmasti ollu yhta hyvia ja parempiakin vaihtoehtoja.. Ei aina tarvii se lp:n vaihtoehtoja noudattaa. No hyvaan hostelliin paadyin kuitenkin. Huoneessa oli mun lisaks varmaan kymmenen muutakin tyttoa:D Ei siis tarvinnu yksin olla. Valittomasti sit paastyani hostellille lahdin tutkailee kaupunkia. Ekaks kavin sellasilla kasityolaismarkkinoilla ja hittolainen ku piti ostaa sellanen varikas villapaita. Ostoksen perusteluna se, etta taalla SCDLC:ssa on oikeesti iltasin tosi kylma (vahan niinku syksylla Suomessa) ja toisaalta voin kayttaa paitaa myos Suomessa:D Markkinoilta matka jatkui tuijottelemaan yhta kirkkoa. Hirveesti piti kiiveta rappusia paastakseen tuonne kirkolle eika kirkko loppujen lopuks kylla ollu mikaan ihmeellinen. Rappusen kapuaminen oli raskaampaa myos siks, et taa kaupunki on noin reilun kahden kilsan korkeudessa ja happea on ilmassa siks pikkusen vahemman imeskeltavaks. Kirkolta suuntasin sitten kahville ja tilasin churroja, joita en oo koskaan ennen maistanu. Kahvilareissun jalkeen en kylla voi sanoa olevani churrofani, mut ehka joku paiva. Kahvilla tapasin myos sellasen jenkkilaisen Davidin. David osottautuki sit ihan mukavaks tyypiks, sellanen rauhallinen kaveri. David naytti sit mulle vahan kaupunkia lisaa ku haa oli asustellu SCDLC:ssa vahan pidempaan. Kaiken kaikkiaan SCDLC on todella kaunis koloanilistinen kaupunki kaikenlaisilla ihmeellisilla lisamausteilla! Niista lisaa myohemmin.














San Christobalin katukuvaa.













Churroja!

Lauantaiaamuna herasin sitten ajoissa ja olin karppana valmiina lahtemaan tutustumaan sellaiseen alkuperaisvaeston kylaan nimelta San Juan Chamula. San Juan Chamulaan olis ollut mahdollista menna jarjestetylla retkella tai sit omatoimisesti. No ma paatin menna omatoimisesti, koska Chamulan paanahtavyys on eras kirkko ja ajattelin, et osaan varmaan sinne menna just ja just ittekseni. Taavetti tuli sit mun kans ja ihan kiva ettei tarttennu yksin sotkee. Chamulan kylassa asuu siis Tzotzil-nimisia Maya-heimon intiaaneja. Kylassa on katolinen kirkko ja kirkossa on mielenkiintoiset uskonnolliset menot. Periaatteessa meno on katolilaista, mutta hyvin vahvasti toiminnoissa on mukana piirteita alkuperaisvaeston uskonnosta. Nimenomaan kirkko ja alkuperaisvaeston nakeminen vetaa porukkaa Chamulaan. Mua rupes kylla vahan ahdistamaan ku mentiin kattoo kirkollisia menoja, kun tuntu et oon tiella ja hairitsen toisten keskittymista... Valokuvaaminen oli myos kiellettya kirkossa ja muutenkin alkuperaisvaestosta otettaessa kuvia piti olla tosi varovainen, koska he uskovat, etta valokuvan ottaminen varastaa ihmisen sielun (tietysti jos kuvattava saa rahaa, pysyy sielu aloillaan). Kirkkomenojen jalkeen pyorittiin sit vahan kylassa. Siella oli myynnissa muun muassa kananpoikasia. 1,25 eurolla ois saanu kaks poikasta. Jatin kyl ne ostamatta, mut Chamulasta tarttu sit mukaan PIPO! Selitys: Suomessa on kylma kun tuun takas ja pitaa varautuu:D














San Juan Chamulan kirkko.














Kirkkomenoja ulkoapain.

Iltapaivalla en sitte tehny mitaan ihmeellista. Buukkasin retken sellaselle hienolle kanjonille, loysin kaupasta TsingTao-olutta ja join elamani pahimman Mojiton:D



















No taisin vissiin syya jaatelooki, kuvassa myos hieno villapaita ja pipo!

Sunnuntaina oli sitten retkipaiva kanjonille. Kanjoni oli upea!!! Laittaisin kuvia, mut nyt ei onnistu.. Retkelta kotiuduttiin sit sen verran ajoissa, et ehti hyvin pyoria cityssa. Kovasti taalla turisteille yritetaan myyda tuota kasityotavaraa. Ja vahan hammentaa se kun tosi moni myyjista on nuita alkuperaisvaeston lapsia ja muutenkin taalla nakee paljon lapsia toissa... Sit kun nuo myyjat on viela tosi surullisen nakoisia:( Kaduilla ne tallustaa alkuperaisvaatteissaan ja kantaa myymiaan tuotteita mukanaan seka usein myos pienia lapsia.. Niitten silmat on vaan niin surumieliset... Yyyh. No pysty niitten kaa silti heittaa vahan lappaa ja kyl ne sit nauro:D



















Kanjoni!

Maanantaiaamuna kavin sit vaan syomassa aamupalaa ja puolenpaivan tienoilla suoritin ek1:n SCDLC:sta paikkaan nimelta Palenque. Matkaa piti taittaa 210 kilometria ja aikaa tahan tuhraantui 5,5 tuntia. Tie oli kylla hyvassa kunnossa, mut jumaleisson ku se oli mutkanen. Jopa ma aloin voida bussissa pahoin! Bussiasemelta menin sit suorintatieta mun viidakkomajaan. Siella piti olla mulle halpa mokki ja vaan mulle, mut kappas kun ei ollukkaan. No dormitorioon vaan kaikkien muitten kiusaks. Dormissa oliki sitten italiaano, kaks brittia ja kaks saksalaista ja voi etta ku pit hopottaa. Suomalaene ois halunt olla turpa rullalla ees hetken:D

No nyt tiistaina oonki saanu olla turpa rullalla, koska lahin niin ajoissa kattomaan Palenquen Maya-raunioita. Haha! No nyt loppuu vihdoin juttu kesken.














Ajoissa raunioille, et voi elvistella olleensa yksin siella ilman muita turreja.
















Kuvassa oikealla paaraunio eli El Palacio.

Lue lisää

Puerto Escondidooo

Niin ne paivat on hurahtanut taas vauhdilla taalla Puerto Escondidossa. Paaaktiviteetti mulla on ollu taalla surffaus. Tosin olosuhteet on edelleen liian extremet tai turhan vaisut. No jokatapauksessa vedessa on saanu pelmuta ja se on kiva! Hirveesti ei oo kyl tullu juhlittua vaikka nuita ranskalaisia oli yhessa vaiheessa jopa kaks kavereina... Massu on nyt ollu vahan pipi, joten pakko ollu ottaa iisisti.. No kyl yks ilta kalja kummiski maistu.. Baarissa ei kylla ollu mitaan menoa, et sen puoleen meni rauhassa.

Sit eilen keskiviikkona taalla alko Quiksilverin surffikisat. En kyl kauheesti tajuu tost kisaamisesta mitaan, mut on sita kiva vaan kattoo! Prot osaa hommansa.. Nii ja kisat alkaa aamulla joskus seitteman maissa!!! Ma ajattelin jotenkin et ne on joskus paivalla ku aurinko paistaa natisti.. Ehka ne kisat on kumminki aina sillon ku aallot on hyvia:D Alla vahan videoo ja kuvaa kisoista!





Pro!











Tassa sitten kuvasatoa viela vahan Marqueliasta:



Pikkukyrsa.



Sankybatman!

Tanaan illalla hyokkaan sitten bussilla kohti San Christobal de las Casasia, sitten menen Palenqueen, Palenquesta Tulumiin, sitten Chichen Itzalle, sit Meridaan ja Meridasta lennankin paakaupunkiin ja paakaupunkista sit kotia. Tulipas aidinkielellisesti erinomainen ljause!

Lue lisää

Se niista kilpikonnista

Eilen loppu kilpikonnistelut.Ja kylla tuota loppua ehtikin vahan odottaa,kun meinas vahan paasta tylsistymaan nuissa pienissa piireissa... Nyt on siis lomaa tai yritanhan ma kovasti oppia tuota epsanjaa!

Viime maanantaina palattiin siis myohaan illalla leirille Puerto Escondidosta. Perhe olikin sit jo nukkumassa, joten kilpikonnat jai pelastamatta. No mutta mun laskujen mukaan Cololassa tuli pelastettua noin 6000 munaa ja tan hetken markkinahinnalla myymalla nuo munat saisi noin 500 euroa. Joillekin paikallisille se on bisnes, mut ehka ma pitaydyn kuitenkin tuossa maanmittauksessa:D

Tiistaina tapahtui sitten sen verran, etta kolmas johtaja Jessica paatti ottaa pari paivaa ennen leirin loppua hatkat Marqueliasta. Jessica ei meinaan yhtaan viihtyny Marqueliassa... Jessica halusi ennen Meksikon reissunsa loppua viettaa vahan lomaa ja rentoutua ennen toihinpaluuta USAssa. Ihan ymmarrettavaa!

Viimesina leiripaivina ei tapahtunu muutamaa asiaa lukuunottamatta mitaan ihmeellista. Ensimmainen ihmeista liittyy taas elaimiin sangyssa. Talla kertaa sangysta loytyi siis pieni ehka kuollut lepakko. Ei tahdo oikein enaa yllattaa enka halua tietaa minka elainten kanssa tulen viela nukkumaan talla reissulla:D Toinen yllari liittyy sit pikkuisiin kilpikonniin. Viimeisena leiripaivana nimittain loytyi yllattaen yksi luonnollinen kilpikonnanpesa ja sielta kuoriutui pienenpienia kilppareita. Me saatiin sitten vapauttaa ne mereen. Olipas ne suloisia taas!

Olihan meilla viela sellainen kiva juttu, etta jokaisen piti ostaa yksi pieni lahja jollekin leiritoverille ja sit jokainen sai itselleen yhden lahjan. Ma sain kaikkee pienta kivaa kuten laukun ja kaulakorun! Ma annoin lahjana pari teetettya valokuvaa.

Perjantaiaamuna hyokkasin sitten aamukymmenen bussilla uudestaan kohti Puerto Escondidioa. Puerto Escondidoon matka taittui kakkosluokan bussilla ja talla kertaa bussi todellakin oli toista luokkaa. Siella oli hirveen kuuma ja likaista. Sit lattialuukku repsotti siihen tahtiin etta bussissa oli yks extrapoistumistie lisaa. Myos kokeneena automekaanikkona voisin sanoa vaihdelaatikkossa olleen myos jotain mataa. Vaihdetta vaihtaessa kuului meinaan aikamoinen pauke. Mutta mitas pienista, perille paastiin tunnin myohassa nahkat ehjina. Matkan aikana ehti muuten pari armeijan tarkastajaakin kaymaan bussissa ja kerran ne tsekkas mun kamat. Ettivat vissiin huumeita, kun vahan ajan sisaan talta samaiselta tielta oli loydetty parin tuhannen kilon kokaiinilastit. Sanna, tuo vanha kettu ja salakuljettaja:D

PE:ssa mua odottikin sitten Cololan leirin ranskalainen kaveri. Ihan kiva ettei tarttee olla ihan yksin. Oli meinaan vahan haikeaa erota noista kahdesta johtajatytosta, koska oltiin oltu niin tiivisti yhdessa 1,5 kuukautta ja ystavystytty... Nyt ollaan PEssa samassa hotellissa missa oltiin tyttojenkin kanssa viime viikonloppuna. Taa hotelli on halpa, hyvalla paikalla ja siella on uima-allas! Jei! Tanaan kaytiin taas koittaa surffia yhdella uudella rannalla. Eipa ollu oikeen aaltoa:( No toivottavasti joku paiva! Nailla nakymin aion muuten olla taalla ainakin torstaihin saakka, koska keskiviikkona taalla alkaa jotkut isot surffiskabat. Haluun vahan nahda mika niissa on meno!

Nyt taytyy lopettaa, koska nuppi ja maha on vahan sekasin.

Lue lisää

Viikonloppu hurahti siis Puerto Escondisossa. PE onkin osoittautunut vallan mainioksi mestaksi eika minua kaduta palata tanne ollenkaan kunhan tyot loppuvat ensi viikolla!



Rantamaisemaa.

Lauantaina saavuimme siis tanne iltapaivasta ja majoittauduimme kaikki tytot samaan mokkiin. Kylla oli ihanaa kun sai nukkua omassa sangyssa eika ollu yhtaan kuuma nukkua eika toisaalta ollu mitaan kolmansia osapuolia, kuten rapuja, petiseurana. Taisin nimittain unohtaa kertoa etta yks yo meidan telttaseurana oli iso punainen rapu. Se ehti yhta tyttoa saikytella kesken unien useempaan kertaan mut me muut ei uskottu et teltassa ois mitaan... No loppujen lopuks sielta teltan nurkasta se mulkosilma saksiniekka kuitenkin loytyi. Grr... No tahanhan ollaan jo totuttu (?).. Takas lauantaihin pienen sivuhuomaautuksen jalkeen. Lauantaina lahettiin tietty heti taas humputtelemaan:D Vauhtia riitti aina aamuviiteen saakka!

Sunnuntaina lahettiin sitten surffaamaan oikein virkeina! Mun surffista ei talla kertaa meinannu tulla yhtaan mitaan eika tuo rantakaan ehka tuohon hommaan ihan paras mahdollinen ollut.. Oli meinaan sen verran paljon lihaa meressa ja surffilaidan kanssa sai tosissaan varoa ettei satuttanu muita meressa olijoita. Ei jaany nyt tuosta hommasta hyva maku suuhun. Mut kaikki mun kaverit, jotka koitti hommaa ekan kerran oli tosia hyvia ja ne tykkas hommasta hirmuisesti!!!! Siistia!!!! Illalla vedettiin sit pitsaa surffin kunniaks ja sen jalkeen ma olin ihan valmis menemaan nukkumaan. Kylla nukutti mainiosti!!! Yli kymmenen tuntia keikahti heilahtaen... Aaah!



Katumaisemaa.

Tassa sitten vahan kuvia viime viikolta:



Hieno kirkko Ometepecissa.



Piñata.



Synttaribileissa ajaeltiin meksikolaiselta viikset pois:D



Psykedeelinen levy!

Lue lisää

Tapahtuu ja ei tapahdu

Hirmu monta paivaa taas vierahtany kirjottamisesta. Toisaalta tuntuu ettei taalla tapahdu mitaan, ja toisaalta kuitenkin kaikkee tapahtuu mista haluis turista.

Viime tiistaina me paatettiin tehda paivaretki sellaiseen kylaan kuin Ometepec. Tosin ennen retkelle lahtoa kaytiin vahan ponottomassa Marquelian kaupungintalolla ja rankumassa meille tarvikkeita, joilla voitais putsata ranta:D No saatiin nipullinen muovisakkeja ja kaikki otti meista innoissaan kuvia. Tulipa vahan kopsa olo.

Ometepeciin hurautettiin taksilla, koska se oli bussia katevampaa. Tyylina Cambodian taksi, sen tuntevat tietavat:D Ometepecissa piti hoitaa pankkiasioita ja shoppailua. No pankkiasiat jai hoitamatta byrokratian vuoksi, mutta shoppailua tuli tehtya. Shoppalut hoidettiin paikallisessa Prismassa. Ai etta oli ihanaa kun kaupassa oli niin paljon tavaraa!!! Ostin bikinit kahdella eurolla, teeta, kaurapuuroa, saippuaa ja karkkia. Todellinen survival-pakki siis Marqueliaan. Kylla teki hyvaa kulutushysteriaan tottuneelle:D Kaytiin myos paikallisella torilla. Siella oli kaikkee mahdotonta. Sitten tutustuttiin Ometepecin hienoon kirkkoon. Ja sitten mulle meinas kayda vanhanaikaiset. Sellanen pikkutytto tuli myymaan vakijoukon keskella jotain pahkinoita ja napitti niin natisti silmiin. Jotenkin onnistuin haistamaan vaaran ja kaansin katseen alaviistoon. No sieltahan se pikkukasi loytyi hipeltamasta miun laukun vetoketjua. Muristen siirsin kaden pois!

Keskiviikkona juhlittiin sitten yhden meidan vapaaehtoisen tyton synttareita Espanjalais-Meksikolais-tyyliin. Naatiskeltiin paellaa ja tequilaa. Pikkusen lipsahti humalan puolelle, mut mitapa pienista. Oli tosi hauskaa!!! Sitten pelattiin sellasta pelia mika on tyypillista taalla Maksikossa. Pelin nimi on piñata. Piñatassa kattoon ripustetaan saadettavan narun varaan karkkia taynna oleva kova otus. Otus oli meilla esimerkiksi kana. Sitten pelia pelataan yks kerrallaan. Pelaajalta suljetaan silmat ja annetaan keppi kateen. Sitten pienen hetken ajan pelaaja saa huitoa tata karkkiotusta kepilla ja tavoitteena on hajoittaa se! Karkkiotusta tietysti liikutellaan saadettavan narun avulla ettei hajottaminen olis liian helppoa:D Ihan psykedeelinen peli! Harmi kun en nyt pysty lataamaan kuvia tasta huvituksesta.

Torstai menikin sitten vahan jumittaessa...

No huomenna lauantaina sannataankin sitten viikonlopuksi Peurto Escondidoon ja nauttimaan vahan uusista maisemista. Adios! Hyvin menee!!!

Lue lisää

Fiestoja ja sunnuntai sumuja

Yokkailysta ollaan pikkuhiljaa toipumassa ja taisinpa ihan kayda juoksulenkillakin perjantaina. Paivista en nyt oo niin varma kun tuo ajantaju haviaa taalla.. Torstai ja perjantai olivat siis tavallisia tyopaivia. Tallusteltiin rannalla parin tunnin lenkit molempina iltoina eika nahty kilppareita:( Ainoastaan yksi ja sekin oli kuollut kalastajan koukkuun:( Mutta olemmekin taalla enemman herattamassa huomiota kuin pelastamassa maailmaa...

Viikonloppuna oli sitten juhlat Marqueliassa. Juhlittiin Santiago Apostolia tai miten se nyt kirjotetaankaan. Kyseessahan oli siis uskonnolliset menot ja kuten asiaan kuuluu kaljapulloihin ei todellakaan syljeksitty! Naytti bisse maistuvan porukalle perjantaista sunnuntaihin saakka. Me kaytiin lauantaina tutustumassa tarkemmin juhlintamenoihin. Paikalla oli hyva bandi ja takapuolia yritettiin keikuttaa paikallisten tahtiin. Itella oli kylla pikkusen nivelet ruosteessa, mut kuuma siina hommassa ainakin tuli! Osa jatkoi sitten viela toisiin bailuihin. Itte piti passata pienen flunssan (ei sikaflunssan) ja vattakivun takia.. Tuutimaan ajoissa..

Sunnuntaihan oli myos bilepaiva ja tietysti lahettiin tarkastamaan meno. Joutu kyl jattaa taas bailaamisen vahemmalle ihan vaan sen takia et musakki oli niiiiiiiin kovalla.. Hyva meno siella kuitenkin naytti olevan ja tuo videopatka (jos se nyt suostuu latautumaan blogiin) on sunnuntaisista bailuista! Ajateltiin viettaa sunnuntai-ilta iisisti leirilla kokkaillen ja chillaillen. Oli muuten meikkiksen vuoro kokkailla. Paatin tehda kasviscurrya aasialaiseen tyyliin eli kaytin vahan kookosmaitoo kastikkeen pohjaks ja sit tietty chilia.. Muut tytot oli aluks vahan kauhuissaan ideasta, mut lopputulokseen kaikki oli tosi tyytyvaisia! Nami nami, hyvat ruokasetit. Ja ma tykkaan kun me kokkaillaan taalla ristiin rastiin. Oon jo paassy maistelee erilaisia kanadalaisia ja espanjanlaisia herkkuja (tietty myos meksikolaisia) ja saan taalta tuomisiksine paljon hyvia resepteja!

Tosiaan siita rauhallisesta sunnuntai-illasta tulikin sitten loppujen lopuksi pikkuisen riehakas tequilatissuttelu! Taalla meidan leirilla on siis myos jonkin sortin hotelli ja hotellissa on talla hetkella nipullinen meksikolaisia kolmekymppisia vieraina. No ne on tassa useempana iltana ryystany tequilaa ja rellestany.. Eilen ne sit halus meidat mukaan ja olivat tosi ihmeissaan meikasta suomalaisesta:D Ne oli ilosia ku saivat hopotella viikingin kanssa:D Ja ma olin ilonen ku nain meksikolaisia niin jurrissa! Ei me suomalaiset olla ainoita kanniaalioita vaikka valilla silta tuntuukin:D Ilta kului siis rattoisasti erilaisia juomapeleja pelatessa ja on kiva kun voin tuoda myos uusia peleja tuliaisina:D



Kuva viime viikolta ponotysjuhlasta tarkeiden herrojen kanssa.



Tarkeita herroja&henkivartioita indeed.



Tytsyt.



Sunnuntaisumut.



Varikkaat ISOTdrinksulasit Meksikon tyyliin. Ei me suomalaiset taideta ainoita viinanmenevia tyyppeja olla:D



Ihan outo koira!

Lue lisää

Kulttuurienvalinen viestiminen

Kovin yritin varautua ennen Meksikoon tuloa mañana-asenteeseen ja siihen etta viimehetken muutoksia tulee ihan varmasti. No niinhan niita on tullutkin ja se on vaan hyva! Tosin nyt taman viikon alkupuolella rupesi vahan nousemaan savumerkkeja korvakaytavista. Cololan-leirin loppuvaiheilla meinaan aavistelimme toisen leirin olevan myos Cololassa, minka takia lahetimme Meksikon paan organisaatiollemme sahkopostia, etta haluamme Cololaan tulevien vapaaehtoistoistyontekijoiden sahkopostiosoitteet. Meidan oli siis tarkoitus lahettaa sahkopostia vapaaehtoisillemme ja vahan infota heita yms.. yleista hassakkaa. No tietystikaan organisaatiomme ei reagoi asiaan mitenkaan. Neljan paivan paasta me saamme sahkopostia organisaatioltamme ja tiedon etta toinen leirin onkin Marqueliassa. No kysyn taas vapaaehtoisten yhteystietoja niin sahkopostilla kuin puhelimessakin. Listat luvataan lahettaa huomenna (eli viime viikon perjantaina).. No eihan niita listoja nay eika kuulu perjantaihin mennessa.. Eika liiemmin maanantainakaan..

No maanantaina illalla myohaan saavuimme sitten Marquelian leiripaikkaamme. No lisaa yllatyksia. Leiripaikka on eraan perheen koti. Eihan siina sinallaan mitaan vikaa oo ja on hienoa paasta asumaan oikean perheen kanssa, mutta kun tama koti on aika pieni ja sinne pitaisi majoittaa 12 henkea. Ainut ratkaisu on siis telttamajoitus. Tosin teltta oli viela maanantai-iltana Acapulcossa, josta olimme juurikin saapuneet Marqueliaan ja leirinjohtaja Marqueliassa pyysi meita puolenyon aikaan lahtemaan seuraavana aamuna viidelta Acapulcoon (olimme saapuneet Marqueliaan noin kymmenelta illalla). Tassa vaiheessa tama logiikka ei ihan hirveasti naurattanut. Sanottiin kylla ystavallisesti etta nyt ei vaan pysty lahtemaan. Pienella information vaihdolla olisimme ehka kaikki saastyneet ylimaaraiselta reissaamiselta:D No eipa siina mitaan.

Seuraavaksi kavi sitten arsyttamaan kun Marquelian leirinjohtaja tiesi kylla keta vapaaehtoisia on tulossa, mutta me ei vielakaan oltu saatu listoja vapaahehtoisista vaikka oltiin pyydetty niita jo viikon verran.. Kolmas kiehuttuva asia oli se ettei taustaorganisaatiomme ollut selvastikaan koskaan kaynyt talla leiripaikalla tai he eivat ainakaan ole kasittaneet ettei paikassa yksinkertaisesti ole kapasiteettia majoittaa 12 vapaaehtoista (paikassa on lisaksi turisteja, esim talla hetkella 6 opiskelijaa ja kaksi muuta). Niin ja 8 hengen teltta on aika ahdas ja nihkea 12 hengelle etenkin naissa helteissa.. No onneksi niita vapaaehtoisia saapui vain 6 joten meita onkin vain 9.. Koska faciliteetit leiripaikalla on aika niukat ja esim. tavaroitaan ei pysty purkamaan mihinkaan eika yksityista tilaa ei juurikaan ole, niin ajattelimme infota tasta taustaorganisaatiotamme. Soitimme ja kerroimme mitka kaikki asiat ovat ns. pielessa ja on mahdollista etteivat vapaaehtoiset viihdy leirilla, mika on taas persiista, koska he maksavat aika paljon rahaa tullakseen mestoille. No ensiks tuo puhelu organisaatiomme kanssa meni vatukkoon. Organisaation johtaja ihmetteli etta emmeko muka pysty nukkua teltassa ja mita valitamme. Puhelun jalkeen han napparana miehena olikin ehtinyt myos kirjoittaa sahkopostia Marquelian leirinjohtajalle ja sahkopostissa olikin sitten mainittu sanasta sanaan puhelussa mainitsemamme asiat, joihin emme ole tyytyvaisia. Argh. Arvatkaa oliko mukavaa palata leirille eli perheen kotiin, koska herra johtajan meilista perhe pystyi lukemaan mihin asioihin emme ole tyytyvaisia vaikka tietenkaan tarkoituksenamme ei ollut kohdistaa kritiikkia perheeseen. Tarkoituksenamme kun oli keskustella taustaorganisaatiomme kanssa ettei leiri ole viela valmis ottamaan vastaan nain montaa vapaaehtoista.. Lisaksi on selvinnyt monia muitakin asioita mita Meksikon paan organisaation on jattanyt kertomatta meille ja en nyt jaksa niista kaikista kitista, koska johan tassa on taas urputettu.

No se nyt taytyy viel esimerkkina sanoo (oon kyl saattanu jo aiemmin kertoo) et esimerkiks tan italialaisen kaverin piti tulla mun ekalle leirille Marquliaan. No ennen kun han lahti Italiasta han oli saanut tiedon, etta ei menekaan lerille Marqueliaan vaan Cololaan. Siis noin kaksi viikkoa ennen lerin alkua. Ma sitten leirinjohtajana saan tiedon noin viis tuntia ennen oletettua lahtoani Marqueliaan etten menekaan sinne vaan Cololaan.. Tasan ei mee nallekarkit.. Ja sitapaitsi kyselin oraganisaatioltani hirveasti kysymyksia liittyen Marqueliaan pari paivaa ennen oletettua lahtoani sinne... No hyvat naurut ne on ainaki saanu kun oon tyhmana kyselly innokkaasti kaikkii kysymyksii..

No nyt taalla Marqueliassa ollaan asusteltu muutama yo ja kaikki nayttaa lutviutuvan.. Tietysti oma vahan huono asenne johtuu siita etta Cololassa on tosi hyvat puitteet jarkata tan tyyppisia leireja ja mun mielesta se on vaan tosi sympaattinen paikka. Sopivan alkeellinen, taalla Marqueliassa on kauheen nopee nettikin ja melkeen 6000 asukasta:D Suihkukin on suihku eika epamaaranen sammakkoallas:D No mut hyvin taalla menee!

Toitakin on alettu vahan tekee. Tosin se on vaan lahinna iltakavelya rannalla, koska kilpikonnia on TODELLA vahan:( Saa nahda miten meidan vapaaehtoisten motivaatio riittaa kavella joka ilta rannalla min. kaks tuntia ja max. loydetaan yks kilppari! No onneks taalla voi vaikka siivota rantaa jos tylsyys iskee. Tosin oikeestaan meidan homma on vaan nayttaytya kaupungilla ja lisata ihmisten tietoisuutta kilppareiden suojelun tarkeydysta. Esim. keskiviikkona meilla oli ponotysilta. Ponotysillassa oli mm. Guerreron osavaltion joku presidentti (hyvin tarkee herra) ja meidat piti nayttaa talle herralle --> teitaaa rahaa tai ainakin materiaalilahjoituksia parantamaan leirin faciliteetteja;)

Ainiin, keskiviikkoiltana en tyoskennelly vaan yokin. Pitkasta aikaa joutu vahan puklailee ulkomailla:D Tahan onkin hyva lopettaa. Nyt jadelle, koska taa kyla on niiiiin iso etta taaalta saa JAATELOOOOOOOOOO.

Lue lisää

Colola kiittaa ja kuittaa, sitten kohti Marqueliaa Acapulcon kautta

Viime torstaina sain siis tietaa, etta seuraava leiri pidetaankin Marqueliassa (paikassa jonne mun alunperin piti menna). Akkia leppoinen torstai muuttuikin siis mun viimeiseksi paivaksi Cololassa. Hmm.. Se alkoikin harmittaa pikkaisen, koska kaikesta tekemisen puutteesta huolimatta sita oli jotenkin sopeutunut tahan piskuiseen ja sympaattiseen kylaan:D Oli siis aika sanoa hyvastit kaikille ihanille ja mukaville uusille ystaville. Mulla olis tietysti ollut mahdollisuus jaada sunnuntaihin saakka Cololaan, mutta sitten toisaalta matkustus Marqueliaan asti olisi kaynyt turhan raskaaksi (noin vuorokausi yhtamittaista reissaamista = ei niin kivaa). Ajattelin siis mukaavunhaluisesti ja lahdin meidan leirin poikien kanssa perjantaiaamuna kohti Acapulcoa. Kaksi muuta tyttoa halusivat viela jaada Cololaan.. Viimeisena iltana pidettiin viela yhteiset grillailuhetket leirilaisten kanssa ja hopoteltiin niita naita kilppariukkojen kanssa..



Todella suloinen tytto kylassa!



Suloisen tyton ihana tati!



Yhteiskuva muutaman killpariukon kanssa!

Noista kilppariukoista viela sen verran, etta myos he tekevat vapaaehtoistyota elikka he eivat saa korvausta pelastustyosta. He tyoskentelevat noin 15 hengen ryhmissa ja naita ryhmia on kolme. Yksi ryhma tekee toita aina viikon ajan ja sitten on seuraavan ryhman vuoro. Tietysti moni painaa naita hommia muun tyon lisaksi. Motivoitunutta sakkia siis! No toisaalta osalle motivaatio tyohon on tyttojen tapaaminen:D Ensimmaisina paivina meno leirilla ja saadun huomion maara meinasi kayda jopa vahan arsyttamaan tai ainakin hammensi kovasti. Olo oli kuin hunajakimpaleella mehilaislauman keskella.. Akkia se meno siita sitten kuitenkin rauhottui.. Ja lopulta moni naista kilppariukoista osoittautui hyvin sympaattisiksi kavereiksi. Moni heista on todella onnellinen Cololassa, mutta toisaalta elaman verkkaisuus taitaa ahdistaa monia.. He kun ovat nahneet miten me ulkomaalaiset matkustelemme ja mita kaikkea olemme elamassamme tehneet.. Ja se etta heilla tuskin koskaan on edes mahdollisuutta samaan:( Esimerkiksi yksi 17-vuotias poika kertoi mulle haluavansa lahtea opiskelemaan yliopistoon johonkin isompaan kaupunkiin Meksikossa. Nii-i, halua kylla olisi, mutta milla rahalla? Toisaalta moni naista ukoista on tyoskennellyt USAssa monia vuosia ja silti he ovat halunneet palata Cololaan. Palaamisen syyksi minulle kerrottiin mukavan verkkainen meno ja turvallisuus.

Sitten perjantaihin. Perjantaiaamuna lahdettiin siis mina ja italialainen Emilio kohti Acapulcoa, ja ranskalainen Brice kohti paakaupunkia. Koska niita busseja ei edelleenkaan kulje oli meidan pakko liftata (juu on ihan yleista taallapain). Tavoitteena oli loytaa liftaamalla parin tunnin ajomatkan paahan kylaan nimelta Caleta, josta niita busseja sitten kulkee. Caletasta meidan oli tarkoitus ottaa bussi kaupunkiin nimelta Lazaro ja Lazarosta bussit kohti Acapulcoa & paakaupunkia. Ajateltiin, etta tasta matkustuspaivasta tulee tuskainen ja vaikea ihan jo sen perusteella ettei Cololan ohi niin hirveasti kulje autoja joiden kyydissa voisi paasta tuurilla Caletaan saakka... Tahdet olivat kuitenkin mita parhaimmassa asemassa ja noin 20 minuutin tienvarressa seisoskelun jalkeen kolme paikallista maanmittaria poimi meidat lava-autonsa suojiin!!! Eika siina viela kaikki, tama lava-auto naet kuljetti meidat Lazaroon saakka ja Bricen ihan perille asti. KIITOS, KUMARRUS, IHANAA! Matka meni siis rattoisasti ja katevasti kaytiin viela ukkojen kanssa syomassa matkalla. Ne sano mulle et mun taytyy lopettaa ne kilpparihommat ja tulla takymetrin taakse:D Heh! Lava-autossa matkustettiin muuten 4,5 tuntia jos se jotain kiinnostaa.. Tuuri jatkui sitten viela Lazarossakin nimittain kun saavuimme bussiasemalle, niin bussi Acapulcoon lahti viiden minuutin odottelun jalkeen:D Tassa bussissa hurahtikin sitten seitteman tuntia.. Herkkua! Lopulta myos paastiin hotellille kuuntelemaan hirveeta moykkaa kadulta, tuskailemaan kuumuudesta ja rapeltamaan nukahtamisen kanssa. Raju paiva!




No eilen sitten aamupaivasta nautittiin Acapulcon nopeasta nettiyhteydesta!!! Ja kaytiin vahan tutustumassa rantoihin.. Eipa taa meno taalla oo viela toistaseks kovin vakuuttanu.. Runsaasti turisteja, tosin suurin osa meksikolaisia.. Ja turismin mukana tulevat huijarit yms.. Tai ei siina turismissa mitaan vikaa oo, lahinna taa kauhia hulina&halina&porina&hyorina ymarilla kay ressaamaan:D Kun on naas tottunu siihen Cololan rauhaan:D Eilinen ilta meni myos tosi rauhassa ku tuolle italialaiselle pukkas oikein flunssan niskaan. 39 astetta kuumetta ja sita rataa. Mahtaa olla siisti fiilis naissa lampotiloissa sairastaa. No nyt on taas paskaa tarinaa niin paljon et parempi lopettaa. Kiitos!

Lue lisää

Kuvasatoa

Isommat!



Pikkunen!



Maisema.



Auringonlaskun kultaa Cololassa!



"Johtajattaret" ja tyoskentelyranta.



Uimarantamme Cololassa.



Leirialue.



Tyokavereita aamutuimaan.



Suihku ulkoapain.



Suihku.



Meidan veski:D



Loytyi sangyn vieresta.



Karmes.

Lue lisää

I feel the earth move

Jebujeee!

Suihku toimii = kaikki toimii! Tosin suihku paatti toimia vasta keskiviikkoaamuna. Meikahan kylla tiistai-iltana kyrsahti omaan paskaisuuteen ja paatin ottaa harkaa sarvista. Kavin lainaamassa naapurin suihkua koska en yksinkertaisesti enaa kestany itteani:D No naapurithan oli yhta lepposia kun savolaiset eika suihkuttelu niitten kotona ollu mikaan ongelma. Voi pihvi kun oli ihanaa!!!!!!!!!! Puhtaana kaikki nayttaa paremmalta. Yks tytto taalla leirilla tosin tuumas ettei hanta niin haittaa olla likanen ku kyl kroppa siihen tottuu. Neiti Prinsessa Paavilainen ei kylla pysty olemaan asiasta samaa mielta:D

Eilen aamulla tapahtui taas jannia Cololassa. Paasin meinaan kokemaan elamani ensimmaisen maanjaristyksen. Tosin kesti vahan aikaa honata mista on kyse. Luulin et joku heiluttaa vahan voimakkaammin meidan bambumajaa. No se olikin sitten ihan pikkuruinen maanjaristys. Ei mitaan sen kummempaa.

Keskiviiikkona juhlittiin myos meidan italialaisen sankarin 23-synttareita. Meilla oli oikein ilmapalloja ja kaikkee! Syotiin ruhtinaallisesti. Meilla oli oikein kanaa ja jalkkariks lettuja vaahterasiirapin kera. Naminami! Illalla piti sit juoda tequilaa mut ei miun oikein tehny mieli. Italiaano tais juoda koko pullon ite silla seuraamuksella etta se havitti reppunsa ja melkein itsensakin yon tunteina. Onneks ollaan kumminki Cololassa ja reppukin sisaltoineen loytyi lopulta tana aamuna.

Sitten vahan tulevasta. Nyt nayttaa ilmeisesti silta etta olen toisen leirin Marqueliassa ja nama kaksi muuta johtatyttoa tulevat mun kanssa. Nain ilmeisestikin siksi koska kylakahakat vaikeuttavat taalla sen verran paljon kaikkea etta leiri on yksinkertaisesti helpompi pitaa Marqueliassa. Kiva juttu, kay mulle. Aikatauluista tiedan talla hetkella ainoastaan sen verran Marqueliassa mun pitaa olla maanantaina. Eli tasta hetkesta eteenpain voi olla etta meikan kuulumisia tulee eetteriin seuraavan kerran vasta aikaisintaan tiistaina. Ei saa siis hataantya, koska kannykkakaan tuskin toimii. Adios amigos!

Lue lisää

Viiden tahden hotelli

Ohhoh, enpas ookkaan vahaan aikaan jaksanu kirjotella.. Taalla on aina vaan niin kuuma ettei netissa jaksais istua eika oikein missaan:D Eika silla etta kiire olis.

Taytynee vissiin palata ajassa takaisin viime viikkoon ja hopotella vahan mita sillon tapahtui. Viikko sit maanantainahan me kaytiin auton kanssa yhdella laheisella rannalla. No tiistaina ei taidettu tehda mitaan? Keskiviikoks saatinkin taas kuskit ja autot kayttoon eli suuntima uudelle rannalle. Taa ranta oliki sitten toodella muikia! Allot oli sopivan pikkuruisia, joten ei sitten tarvinnu lapiolla mattaa hiekkaa uimahousuista poies:D Juu ja aamun kohokohtana loytyi meidan suihkusta nuijapaita! RAKASTAN ELAIMIA! Taytyy jotain keksia niitten poistamiseks. Ma ehdotin et laitettais sinne joku kala joka tykkaa nuijapaista, mut muut ei lammenny ajatukselle. Hoh:D Ruostunut siivila on talla hetkella se paras vaihtoehto siis. Ehka noin kymmenen vuotta sitten olisin ollut haltioissani nuijiksista. Nyt vahan vahemman. Rantsupaivan paatteeks sain suomalaisvieraan leirille! Tyton, joka on ollu aiemmin Cololassa leiriohjaajana ja on nyt taalla vaan visiitilla. Lisaks se heitti niskaan kauheen ykkosmyrskyn --> sahkotolpat hohti tulipalloina ja tietysti sahkot meni kylasta.

Tosrtai ja perjantai tais kuluu ihan normaaleissa merkeissa tyoskennellen ja touhuten. Tietysti saadettiin myos meidan viikonlopun tekemisia kun piti loytaa joku kuljetus seuraavaan kaupunkiin mista voi sit taas hyppaa bussiin. Ei muuta raportoitavaa kuin etta nuijapaat kasvaa.

Lauantaiaamuna startattiin jo ennen seiskaa liikkeelle. Seiskalta piti lahtee lava-auton kyydilla, mut ukko paattiki tulla oikein kunnolla ajoissa. Taa meksikolaisten aika-ajattelu on viela pikkusen mystinen miulle. No jokatapauksessa matkaa taitettiin lava-autolla ja parilla eri bussilla. Joskus kolmen maissa paastiin sitten Xihuatanejon kylaan ja hostelliin. Meijjan hostelli oli ihan huippu! Sen omistaja on sellanen pikkuruinen pippuripussi Mali. Hostelli on taynna Malin tekemaa taidetta ja Malilla on labbis nimeltansa Troy! Iltapaivasta kaytiin sit vahan Xihuatanejon kylassa shoppailee (en kylla ostanu mitaan), ja ennenkaikkea nautittiin ihan oikeesta suihkusta!!! Illasta sitten bailaamaan ja tuulettumaan. Oli ihan mukavat bailut vaikkakaan ei mitaan ihmeellista. Kaytiin muuten baarissa nimelta tequilatalo. Tyttojen ei tarvinnu maksaa mitaan sisaan ja pojat makso. Pojat sai sit maksun kunniaks litran kaljapullot kateen:D

Sunnuntaiaamuna nukuttiin sit myohaseen ja otettiin iisisti. Paiva kulutettiin eraalla rannalla, jossa piti olla hyvat snorkkelointisetit. No ranta oli taynna meksikolaisia ja etenkin lapsosia eika snorkkeloinnin kohokohdat niin mairittelevia ollu. Nain muun muassa vessapaperia. Illalla sit italiaano vaansi koko hostellin porukalle pasta carbonarat ja sen jalkeen nukkumatin rohdot ottivat voiton.

Maanantaina matkustettiinkin sitten takaisin Cololaan. Meille selvisi etta autotie on edelleen kiinni eika busseja Cololaan ole.. No lahelle paastiin bussilla ja sitten vaan taksitinkaus ja menoks.. Ei tullu hirveen kalliiks viidella hengella menna taksilla, mut ahterit oli takapenkilla tiukassa! Kotona Cololassa odottikin sitten nipullinen taas mukavia yllareita. Ensinnakin yks riippumatto oli varastettu viikonlopun aikana, meidan astioita oli kaytetty eika niita ollu tiskattu (juu karpaset kylla tykkaa, sanna ei), meidan ruokia oli syoty ja ne oli maistunu siihen tahtiin et rantahiekkakin sai syodakseen ja kivasti oli viela kaikki juomavedetkin juotu. Sit ranskalaiselta oli varastettu sen otsalamppu ja suihkussa ei ollu vetta et ois voinu menna suihkuun. Eika vetta tietysti ollu etta ois ne haisevat tiskit edes voinu tiskata. No nyt sit alko pikkasen hermostuttaa, koska sinne suihkuun ois ollu todella kiva menna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Paivan kun naissa helteissa rymyaa kamojen kanssa ja pyorii paskasissa busseissa ois todellakin kiva paasta pesulle.. Tuolla meressa uiminen on yhta tyhjan kanssa... Ja kuten jo aiemmin julistettu se suihku on meijan leirin yksi suurimmista iloista:D Periaatteessa leirilla on paikallisten toimesta 24 tuntinen vartiointi, mut mut..

No nyt tiistaiaamuna meilla ei vielakaan oo suihkuvetta tai onhan tuo kello jo kolme.. Kun siis palaan leiriin taalta kylasta toivon todella et sita vetta ois saatavilla. Kyrsiintymiskayra on meinaan edelleen punaisella:D Rayhaaminen ei nyt kumminkaan auta mitaan.. Pitaa yrittaa tsempata ja toimia yhteistyossa niitten paikallisten kanssa, joita meidan hyvinvointi kiinnostaa! Ja ne onkin ihania tyyppeja! Ollaan jo mm. saatu uus riippumatto kadonneen tilalle ja osa naista tyypeista on oikeesti aivan todella pahoillaan siita mita taalla leirilla on paassy kaymaan viikonlopun aikana. Kyl taa tasta taas kunhan suihkuun paastaan!

Nii ja taalla ei edelleenkaan oo mitaan hajua sikaflunssasta. Ei sen olemassaoloa ees muista ellei mee iltalehden sivuille:D

Lue lisää

Kuulumisia

Hellurei!

Piitkasta aikaa taas vahan jutskailua blogiin. Tassa on meinaan nyt parina viime paivana ollu vahan ongelmia tietokoneiden suhteen kun taalla vahan tuuleskeli yhtena yona niin sitten meni sahkot veke vahan pidemmaks aikaa.. No tanaan taas toimii sahkot koko kylassa. Viikonloppuna meidan piti lahtee poies taalta Cololan kylasta mutta eipahan siita mitaan tullu ku autotie on suljettu osittain.. Kun tie on sulki ei myoskaan bussit kulje, josta taas seuraa luonnollisesti se ettei mekaan mihinkaan pystyta lahtemaan. Ei olla siis paljoo voitu mittaan tehha ku hikoilla taalla Cololan kauniilla rannoilla. No kay se nainkin.. Tosin nyt alkaa vahan tympia ku ei oo mitaan tekemista. Joku pallo olis edes kiva et vois pelata jotain.. Nainkin jo viime yona unta et mulla oli hirvee kasa golf- ja sabapalloja. Toinen juttu mita oon miettiny on se etten yhtaan ihmettele miks moni alkaa karystella tupaski armeijassa.. On vissiin armeijassa vahan tylsaa et tupakki on hyva ajanviete:D Ehka meikakin aloittaa polttelun taalla:D No joo en sentaan!

Viikonloppulauantaina siis vahan hummattiin tequilan voimalla. Tulipahan sitakin maistettua nyt reilun kahden viikon Meksikossa olon jalkeen.. Kylhan tuo naytti meille maistuvan:D Ei sita kuitenkaan tullu juotua niin paljoo et seuraavana paivana ois nuppia kolottanu! Sunnuntaina siis suunnattiin tutustumaan yhteen lahella olevaan rantaan nimelta Maruata. Siella ois voinu surffata, mut Tyynimeri oli sen verran raivona ettei palj kannattanu lahtee yrittaa.. Hieno ranta silti. Sit kaytiin vahan ekskulla paikallisessa riippumattotehtaassa. Ostinki sielta miulle ja Epulle jattiriippumaton. Katotaan milla hauiksilla kannan sen kotiin:D

Muanantaina lahdettiin taas tutustumaan yhteen uuteen rantaan tassa lahella.. Oli hiivatin kuuma paiva. Vahan tuulta ja ei pilvia. Aappuvvaaa! Ei voinu olla ku varjossa aksana! Yolla sit taas toita kilppareiden kans.. Yks kilpparinpesa loydettiin ja se otus oli pykanny sinne 108 munaa! Kiesus!

Etta tallasta taa elama taalla on. Oikein mukavaa! Ei saa hermostua siella kotosuomessa. Kaikki taalla toimii, mut vaan omalla tyylilla... Vahan hitaammalla sykkeella.. Ruokaa riittaa, vetta on, rauhallista & turvallista ja paikalliset immeiset on toooodeeellla mukavia. Puhuvat vaan epsanjaa vahan aksentilla, joten valilla ottaa aina aikansa tajuta.. Ymmarran jo mielestani aika hyvin puhuttua kielta mutten itte viela kauheen hyvin osaa puhuu. Kovin kuitenkin yritetaan oppia:D Kylla ma taalla tykkaan olla! Harmi vaan kun noita vapaaehtoisia on nyt niin vahan tuon sikataudin takii.. Niin ja siit sikataudista ei oo palj hajuakaan taalla. Paikalliset sanoo vaan, et se silla haluttiin nostaa kauhee mediakohu ja pelko ihmisissa, jotta voitiin ajaa pari lakia siina sivussa akkia lapi, jotka ei muuten valttis olis ihmisten vastustuksen takii kayny painsa.. Niinpa niin.

Nyt Colola kiittaa ja kuittaa. Katotaan taas koska jaksan tan kuumuuden keskella kirjotella:)

Lue lisää

Joko alkaa puntti tutista

Aaargh!!!

Vasta kun tuohon meidan asumukseen alkoi tottua oli eilen sellainen paiva etta taas vahan sietokykya koeteltiin! No ensinnakin aamulla huomasin et mun lompakosta on joku ottanu rahaa jonkun reilun sadan euron edesta. Olin jattany mun lompakon tan leirin ainoaan arvokkaille tavaroille tarkoitettuun lukittuun tilaan. Mun lompakossa oli melkein kolmen sadan euron arvosta rahaa, koska taalla ei oo pankkiautomaattia ja siks halusin ottaa riittavasti kateista mukaan ettei tartte ressata rahan suhteen yms.. Tosin kaikkia seteleita ei mun lompakosta oltu viety ja varmaankin sen takia etta varkaus on vaikeempi huomata.. Sitten tahan lukittiin tilaan ei pitais olla ku yks avain ja se on meilla leirin vetajilla.. Kysymys heraa ons paikallisilla kilpparityontekijoilla toinen avain vai onks joku naista leirilaisista ottanu multa rahaa.. No jommin kummin tilanne on vaikee kayda selvittaa ja tuskin kateinen raha vakuutukseenkaan menee.. Arsyttavaa. No sitten iltapaivalla meijan nukkumatiloihin luikerteli kaarme. No se saatiin listittya, mut sit vahan myohemmin toinen kaarme luikerteli suoraan mun jalkojen yli meidan keittiotiloissa. Hyi yak etta saikahdin! Voin sanoa etta suusta pari muutama voimasana selvalla Suomella:D No onneks ei oo myrkillista sorttia taa luikertelija.. No syy miks kaarmeet tuli leiriin on se, etta myos rotat viihtyvat meidan asumuksen liepeilla ja etenkin yolla tykkavaat rapistella ympariinsa. Jummyy... Tietysti homma huipentui siihen etta tana aamuna mun sangyn vieresta loytyi kuollut rotta. Oli vissiin tippunu katolta. Ihanata!!! Kas kun ei syliin tippunu:D

No mutta kaikista kauheuksista huolimatta taalla viihdytaan hyvin. Tosin kannykalla nyt ei pysty soittaa mihinkaan ku ei oo kenttaa, mut blogii pystyy paivittaa ja valittaa terkut helposti kotiinpain... Eilen mm. syotiin barrakudaa, joka oli tosi hyvaa!!! Ja kilppareita pelastetaan paikallisten kanssa, jotka on tosi mukavia avuliaita kaikki!!! Ei mitaan hataa alla auringon siis:D

Lue lisää

Vain Meksikossa

No johan tassa on taas ehtiny tapahtua vaikka mita sitten viime maanantain. Moni varmaan elaa viela siina uskossa etta meikalainen pelastaa kilpikonnia Marqueliassa. Homma ei nyt kuiteskaa oo ihan nain. Meinaan viime maanantaina meilla oli johtakoulutuksen viiminen osa sitten loppujen lopuks neljan aikaan iltapaivalla ja kymmenelta oli lahto pois Moreliasta. Siinahan kavi sitten niin etta neljan aikaan sainkin tietaa etta sikaflunzan takia moni vapaaehtoinen oli perunut tulonsa ja Marqueliaan ei ollu tulossa ku yks leirilainen eli taa italialainen Emilio. Kahdella muulla leirilla oli sama tilanne --> joten kaikki nama leirit pidetaankiin yhdessa paikassa samaan aikaan ja tama paikka on nimeltansa Colola. Meilla pitais olla kuus leirilaista ja kolme johtajaa:D

Matka tanne Cololaan oli aika raju. Liikkeelle lahdettiin maanantai-iltana kympin aikaan ja perilla oltiin tiistaiaamuna joskus puolenpaivan maissa.. Matka sisalsi muun muassa noin parin tunnin vaelluksen kaikkian kamojen kanssa naissa helteissa ilman juomista:D Voin sanoa, etta jopa mua vahan alko kyrsia varsinkin ku meikalaisella ei aina kauheen vahan nuita pakaaseja oo. No en kuitenkaan alkanu kiukutella..

Cololassa meita odotti aika alkeelliset majoitusolosuhteet. Ei sahkoja eika mitaan mukaavuuksia. Lattiana merenrannan hiekka. Mut eipa mulla mitaan valittamista oo. Suihkussa saa kayda sirkkojen konsertissa ja lampoa riittaa! Ruuat tehhaan kaasulla ja ne pitaa syya heti pois koska mitaan kylmasailytystiloja ei oo. Eikoha sita reilun kuukauden nain selvia! Tosin varmaan heinakuun puolivalin jalkeen saatan menna Marqueliaan, mutta se nyt ei viela mitenkaan oo varmaa vaikka niin sanotaankiin.

Tiistaina me ei pajoo muuta tehty ku asetuttiin asumaan meijjan majaan ja kaytiin laheisella rannalla uimassa. Meijjan omalla rannalle ei voi muuten uida koska siina on niin rouheet aallot.

Keskiviikkopaiva kului odotellessa meidan vapaaehtoisia, joista loppujen lopuks vain yks ranskalainen saapui paikalle. Mulla ei oo mitaan hajua missa ne muut on ja miten ne loytaa paikalle?!?! No kai jotenkin?! Illalla tehtiin myos eka meidan tyovuoro. Nain kun sellainen metrin mittainen merikilpikonna pykas 54 munaa hiekkakuoppaan ja sitten me kerattiin ne munat turvaan!!! Voi etta kun se otus oli suloinen. Kuulemma noin 45 vuotta vanha rouva! Huh huh nyt meinaa olla niin kuuma ettei jaksa ajatella eika kirjottaa. En nyt jaksa enempaa kirjottaa. Taalla siis kaikki hyvin ja pikkuhiljaa kaikki alkaa jarjestya. Nettikin siis taalta kylasta loytyy, mutta yhteys on kylla hidas:D Mutta kiva etta loytyy yhteys!

Lue lisää

Salsaa, torakoita ja retkia

Perjantaina koulutuksen paatteeks lahettiin porukalla vahan rimpsalle, mut aika ajoissa tultiin kampille takas. Meijjan italiaano jai kuitenkin pidemmaks aikaa ja vahan pelattiin miten se huppelissa loytaa takas kampille. Ihme tuurilla se seilaa ja kaikki meni hyvin:D

Lauantaina me ei sillain tehty mitaan ihmeellista. Pyorittiin kaupungilla ja ihmeteltiin elamanmenoa, jota tassa kaupungissa kylla riittaa. Pitaa laittaa siitakin videoita. Illalla sitten kampilla vilisikin kasoittain torakoita, joita kylla osasin kauhistella oikein hyvin. Hyi saakeli. Niihin rumiluksiin ei kylla voi tottua!!! Onneks meilla on nyt kampilla myrkkya jota en kylla saastele.



Ihme show Moreliassa!!!

Sunnuntaina suunnattiin sitten heti aamusta retkelle kohti Paricutin-nimista paikkaa. Lahto oli jo kasilta aamulla tai oikeastaan viela aikaisemmin kun meidan kuski tuli puol tuntia liian ajoissa. Voipa sita nakojaan nainkin kayda vaikka ollaan Meksikossa. Retki oli kaiken kaikkiaan tosi ihana!!! Ekaks mentiin visiitille yhdelle maailman nuorimmista tulivuorista, joka ilmeisestikin syntyi tai ainakin purkautui 40-luvun alussa haudaten alleen yhden kylan. Ketaan ei kylla onneks kuollu, mutta ei kylasta kylla juuri mitaan jaany jaljelle. Kirkon jamat torottaa sielta kovettuneen laavan valista. Se oli musta vaan jotenkin vaikuttavan nakosta ja viela kun se samainen tulivuori siinsi siina taustalla... Ja stressaajille huomio ettei tulkkarivuori oo talla hetkella aktiivinen! Tulivuorelle mentiin muuten hepoilla. Sekin oli ihanaa vaikka mun hepo melkein vetas nenilleen siella vaikeessa maastossa:(. Yritan laittaa tasta ratsastuksesta vahan videoo jos suostuu tulemaan.. Alla myos kuvia kirkosta. Nii joo ja tehtiin myos tulivuorireissun jalkeen visiittia pariin Purepecha-intiaanikylaan. Siella naisilla oli hauskat varikkaat vaatteet ja niista sai kilon mansikoita 50 sentilla!



Ma ja mun ihana heppa!



Heppavideo!



Laavan alle jaanyt kirkko.



Laavalla jyratty kirkko toisesta suuntaa.







Tanaan maanantaina meilla piti sit olla koulutuksen toinen osa aamulla yhdeltatoista ja silloin meidan piti saada tietaa keta kaikkia meidan leireille on tulossa. Mutta mutta! Kouluttajalla olikin joku tarkea tapaaminen hallituksen tyyppien kanssa joten meidan koulutus siirtyikin iltapaivaan! Jotenkin niin arvasin tan:D Mut tatahan taa on ja ei mua haittaa ku nyt sit ehtii viela paivittaa blogia.. Illalla onkin mulla lahto kohti miun tyopaikkaa. Iiik jannittaa! Mutta nyt Meksiko kuittaa.

PS. ihmemankiaaliot kay kommentoimassa tata plokia:D

Lue lisää