Tapahtuu ja ei tapahdu

Hirmu monta paivaa taas vierahtany kirjottamisesta. Toisaalta tuntuu ettei taalla tapahdu mitaan, ja toisaalta kuitenkin kaikkee tapahtuu mista haluis turista.

Viime tiistaina me paatettiin tehda paivaretki sellaiseen kylaan kuin Ometepec. Tosin ennen retkelle lahtoa kaytiin vahan ponottomassa Marquelian kaupungintalolla ja rankumassa meille tarvikkeita, joilla voitais putsata ranta:D No saatiin nipullinen muovisakkeja ja kaikki otti meista innoissaan kuvia. Tulipa vahan kopsa olo.

Ometepeciin hurautettiin taksilla, koska se oli bussia katevampaa. Tyylina Cambodian taksi, sen tuntevat tietavat:D Ometepecissa piti hoitaa pankkiasioita ja shoppailua. No pankkiasiat jai hoitamatta byrokratian vuoksi, mutta shoppailua tuli tehtya. Shoppalut hoidettiin paikallisessa Prismassa. Ai etta oli ihanaa kun kaupassa oli niin paljon tavaraa!!! Ostin bikinit kahdella eurolla, teeta, kaurapuuroa, saippuaa ja karkkia. Todellinen survival-pakki siis Marqueliaan. Kylla teki hyvaa kulutushysteriaan tottuneelle:D Kaytiin myos paikallisella torilla. Siella oli kaikkee mahdotonta. Sitten tutustuttiin Ometepecin hienoon kirkkoon. Ja sitten mulle meinas kayda vanhanaikaiset. Sellanen pikkutytto tuli myymaan vakijoukon keskella jotain pahkinoita ja napitti niin natisti silmiin. Jotenkin onnistuin haistamaan vaaran ja kaansin katseen alaviistoon. No sieltahan se pikkukasi loytyi hipeltamasta miun laukun vetoketjua. Muristen siirsin kaden pois!

Keskiviikkona juhlittiin sitten yhden meidan vapaaehtoisen tyton synttareita Espanjalais-Meksikolais-tyyliin. Naatiskeltiin paellaa ja tequilaa. Pikkusen lipsahti humalan puolelle, mut mitapa pienista. Oli tosi hauskaa!!! Sitten pelattiin sellasta pelia mika on tyypillista taalla Maksikossa. Pelin nimi on piñata. Piñatassa kattoon ripustetaan saadettavan narun varaan karkkia taynna oleva kova otus. Otus oli meilla esimerkiksi kana. Sitten pelia pelataan yks kerrallaan. Pelaajalta suljetaan silmat ja annetaan keppi kateen. Sitten pienen hetken ajan pelaaja saa huitoa tata karkkiotusta kepilla ja tavoitteena on hajoittaa se! Karkkiotusta tietysti liikutellaan saadettavan narun avulla ettei hajottaminen olis liian helppoa:D Ihan psykedeelinen peli! Harmi kun en nyt pysty lataamaan kuvia tasta huvituksesta.

Torstai menikin sitten vahan jumittaessa...

No huomenna lauantaina sannataankin sitten viikonlopuksi Peurto Escondidoon ja nauttimaan vahan uusista maisemista. Adios! Hyvin menee!!!

Lue lisää

Fiestoja ja sunnuntai sumuja

Yokkailysta ollaan pikkuhiljaa toipumassa ja taisinpa ihan kayda juoksulenkillakin perjantaina. Paivista en nyt oo niin varma kun tuo ajantaju haviaa taalla.. Torstai ja perjantai olivat siis tavallisia tyopaivia. Tallusteltiin rannalla parin tunnin lenkit molempina iltoina eika nahty kilppareita:( Ainoastaan yksi ja sekin oli kuollut kalastajan koukkuun:( Mutta olemmekin taalla enemman herattamassa huomiota kuin pelastamassa maailmaa...

Viikonloppuna oli sitten juhlat Marqueliassa. Juhlittiin Santiago Apostolia tai miten se nyt kirjotetaankaan. Kyseessahan oli siis uskonnolliset menot ja kuten asiaan kuuluu kaljapulloihin ei todellakaan syljeksitty! Naytti bisse maistuvan porukalle perjantaista sunnuntaihin saakka. Me kaytiin lauantaina tutustumassa tarkemmin juhlintamenoihin. Paikalla oli hyva bandi ja takapuolia yritettiin keikuttaa paikallisten tahtiin. Itella oli kylla pikkusen nivelet ruosteessa, mut kuuma siina hommassa ainakin tuli! Osa jatkoi sitten viela toisiin bailuihin. Itte piti passata pienen flunssan (ei sikaflunssan) ja vattakivun takia.. Tuutimaan ajoissa..

Sunnuntaihan oli myos bilepaiva ja tietysti lahettiin tarkastamaan meno. Joutu kyl jattaa taas bailaamisen vahemmalle ihan vaan sen takia et musakki oli niiiiiiiin kovalla.. Hyva meno siella kuitenkin naytti olevan ja tuo videopatka (jos se nyt suostuu latautumaan blogiin) on sunnuntaisista bailuista! Ajateltiin viettaa sunnuntai-ilta iisisti leirilla kokkaillen ja chillaillen. Oli muuten meikkiksen vuoro kokkailla. Paatin tehda kasviscurrya aasialaiseen tyyliin eli kaytin vahan kookosmaitoo kastikkeen pohjaks ja sit tietty chilia.. Muut tytot oli aluks vahan kauhuissaan ideasta, mut lopputulokseen kaikki oli tosi tyytyvaisia! Nami nami, hyvat ruokasetit. Ja ma tykkaan kun me kokkaillaan taalla ristiin rastiin. Oon jo paassy maistelee erilaisia kanadalaisia ja espanjanlaisia herkkuja (tietty myos meksikolaisia) ja saan taalta tuomisiksine paljon hyvia resepteja!

Tosiaan siita rauhallisesta sunnuntai-illasta tulikin sitten loppujen lopuksi pikkuisen riehakas tequilatissuttelu! Taalla meidan leirilla on siis myos jonkin sortin hotelli ja hotellissa on talla hetkella nipullinen meksikolaisia kolmekymppisia vieraina. No ne on tassa useempana iltana ryystany tequilaa ja rellestany.. Eilen ne sit halus meidat mukaan ja olivat tosi ihmeissaan meikasta suomalaisesta:D Ne oli ilosia ku saivat hopotella viikingin kanssa:D Ja ma olin ilonen ku nain meksikolaisia niin jurrissa! Ei me suomalaiset olla ainoita kanniaalioita vaikka valilla silta tuntuukin:D Ilta kului siis rattoisasti erilaisia juomapeleja pelatessa ja on kiva kun voin tuoda myos uusia peleja tuliaisina:D



Kuva viime viikolta ponotysjuhlasta tarkeiden herrojen kanssa.



Tarkeita herroja&henkivartioita indeed.



Tytsyt.



Sunnuntaisumut.



Varikkaat ISOTdrinksulasit Meksikon tyyliin. Ei me suomalaiset taideta ainoita viinanmenevia tyyppeja olla:D



Ihan outo koira!

Lue lisää

Kulttuurienvalinen viestiminen

Kovin yritin varautua ennen Meksikoon tuloa mañana-asenteeseen ja siihen etta viimehetken muutoksia tulee ihan varmasti. No niinhan niita on tullutkin ja se on vaan hyva! Tosin nyt taman viikon alkupuolella rupesi vahan nousemaan savumerkkeja korvakaytavista. Cololan-leirin loppuvaiheilla meinaan aavistelimme toisen leirin olevan myos Cololassa, minka takia lahetimme Meksikon paan organisaatiollemme sahkopostia, etta haluamme Cololaan tulevien vapaaehtoistoistyontekijoiden sahkopostiosoitteet. Meidan oli siis tarkoitus lahettaa sahkopostia vapaaehtoisillemme ja vahan infota heita yms.. yleista hassakkaa. No tietystikaan organisaatiomme ei reagoi asiaan mitenkaan. Neljan paivan paasta me saamme sahkopostia organisaatioltamme ja tiedon etta toinen leirin onkin Marqueliassa. No kysyn taas vapaaehtoisten yhteystietoja niin sahkopostilla kuin puhelimessakin. Listat luvataan lahettaa huomenna (eli viime viikon perjantaina).. No eihan niita listoja nay eika kuulu perjantaihin mennessa.. Eika liiemmin maanantainakaan..

No maanantaina illalla myohaan saavuimme sitten Marquelian leiripaikkaamme. No lisaa yllatyksia. Leiripaikka on eraan perheen koti. Eihan siina sinallaan mitaan vikaa oo ja on hienoa paasta asumaan oikean perheen kanssa, mutta kun tama koti on aika pieni ja sinne pitaisi majoittaa 12 henkea. Ainut ratkaisu on siis telttamajoitus. Tosin teltta oli viela maanantai-iltana Acapulcossa, josta olimme juurikin saapuneet Marqueliaan ja leirinjohtaja Marqueliassa pyysi meita puolenyon aikaan lahtemaan seuraavana aamuna viidelta Acapulcoon (olimme saapuneet Marqueliaan noin kymmenelta illalla). Tassa vaiheessa tama logiikka ei ihan hirveasti naurattanut. Sanottiin kylla ystavallisesti etta nyt ei vaan pysty lahtemaan. Pienella information vaihdolla olisimme ehka kaikki saastyneet ylimaaraiselta reissaamiselta:D No eipa siina mitaan.

Seuraavaksi kavi sitten arsyttamaan kun Marquelian leirinjohtaja tiesi kylla keta vapaaehtoisia on tulossa, mutta me ei vielakaan oltu saatu listoja vapaahehtoisista vaikka oltiin pyydetty niita jo viikon verran.. Kolmas kiehuttuva asia oli se ettei taustaorganisaatiomme ollut selvastikaan koskaan kaynyt talla leiripaikalla tai he eivat ainakaan ole kasittaneet ettei paikassa yksinkertaisesti ole kapasiteettia majoittaa 12 vapaaehtoista (paikassa on lisaksi turisteja, esim talla hetkella 6 opiskelijaa ja kaksi muuta). Niin ja 8 hengen teltta on aika ahdas ja nihkea 12 hengelle etenkin naissa helteissa.. No onneksi niita vapaaehtoisia saapui vain 6 joten meita onkin vain 9.. Koska faciliteetit leiripaikalla on aika niukat ja esim. tavaroitaan ei pysty purkamaan mihinkaan eika yksityista tilaa ei juurikaan ole, niin ajattelimme infota tasta taustaorganisaatiotamme. Soitimme ja kerroimme mitka kaikki asiat ovat ns. pielessa ja on mahdollista etteivat vapaaehtoiset viihdy leirilla, mika on taas persiista, koska he maksavat aika paljon rahaa tullakseen mestoille. No ensiks tuo puhelu organisaatiomme kanssa meni vatukkoon. Organisaation johtaja ihmetteli etta emmeko muka pysty nukkua teltassa ja mita valitamme. Puhelun jalkeen han napparana miehena olikin ehtinyt myos kirjoittaa sahkopostia Marquelian leirinjohtajalle ja sahkopostissa olikin sitten mainittu sanasta sanaan puhelussa mainitsemamme asiat, joihin emme ole tyytyvaisia. Argh. Arvatkaa oliko mukavaa palata leirille eli perheen kotiin, koska herra johtajan meilista perhe pystyi lukemaan mihin asioihin emme ole tyytyvaisia vaikka tietenkaan tarkoituksenamme ei ollut kohdistaa kritiikkia perheeseen. Tarkoituksenamme kun oli keskustella taustaorganisaatiomme kanssa ettei leiri ole viela valmis ottamaan vastaan nain montaa vapaaehtoista.. Lisaksi on selvinnyt monia muitakin asioita mita Meksikon paan organisaation on jattanyt kertomatta meille ja en nyt jaksa niista kaikista kitista, koska johan tassa on taas urputettu.

No se nyt taytyy viel esimerkkina sanoo (oon kyl saattanu jo aiemmin kertoo) et esimerkiks tan italialaisen kaverin piti tulla mun ekalle leirille Marquliaan. No ennen kun han lahti Italiasta han oli saanut tiedon, etta ei menekaan lerille Marqueliaan vaan Cololaan. Siis noin kaksi viikkoa ennen lerin alkua. Ma sitten leirinjohtajana saan tiedon noin viis tuntia ennen oletettua lahtoani Marqueliaan etten menekaan sinne vaan Cololaan.. Tasan ei mee nallekarkit.. Ja sitapaitsi kyselin oraganisaatioltani hirveasti kysymyksia liittyen Marqueliaan pari paivaa ennen oletettua lahtoani sinne... No hyvat naurut ne on ainaki saanu kun oon tyhmana kyselly innokkaasti kaikkii kysymyksii..

No nyt taalla Marqueliassa ollaan asusteltu muutama yo ja kaikki nayttaa lutviutuvan.. Tietysti oma vahan huono asenne johtuu siita etta Cololassa on tosi hyvat puitteet jarkata tan tyyppisia leireja ja mun mielesta se on vaan tosi sympaattinen paikka. Sopivan alkeellinen, taalla Marqueliassa on kauheen nopee nettikin ja melkeen 6000 asukasta:D Suihkukin on suihku eika epamaaranen sammakkoallas:D No mut hyvin taalla menee!

Toitakin on alettu vahan tekee. Tosin se on vaan lahinna iltakavelya rannalla, koska kilpikonnia on TODELLA vahan:( Saa nahda miten meidan vapaaehtoisten motivaatio riittaa kavella joka ilta rannalla min. kaks tuntia ja max. loydetaan yks kilppari! No onneks taalla voi vaikka siivota rantaa jos tylsyys iskee. Tosin oikeestaan meidan homma on vaan nayttaytya kaupungilla ja lisata ihmisten tietoisuutta kilppareiden suojelun tarkeydysta. Esim. keskiviikkona meilla oli ponotysilta. Ponotysillassa oli mm. Guerreron osavaltion joku presidentti (hyvin tarkee herra) ja meidat piti nayttaa talle herralle --> teitaaa rahaa tai ainakin materiaalilahjoituksia parantamaan leirin faciliteetteja;)

Ainiin, keskiviikkoiltana en tyoskennelly vaan yokin. Pitkasta aikaa joutu vahan puklailee ulkomailla:D Tahan onkin hyva lopettaa. Nyt jadelle, koska taa kyla on niiiiin iso etta taaalta saa JAATELOOOOOOOOOO.

Lue lisää

Colola kiittaa ja kuittaa, sitten kohti Marqueliaa Acapulcon kautta

Viime torstaina sain siis tietaa, etta seuraava leiri pidetaankin Marqueliassa (paikassa jonne mun alunperin piti menna). Akkia leppoinen torstai muuttuikin siis mun viimeiseksi paivaksi Cololassa. Hmm.. Se alkoikin harmittaa pikkaisen, koska kaikesta tekemisen puutteesta huolimatta sita oli jotenkin sopeutunut tahan piskuiseen ja sympaattiseen kylaan:D Oli siis aika sanoa hyvastit kaikille ihanille ja mukaville uusille ystaville. Mulla olis tietysti ollut mahdollisuus jaada sunnuntaihin saakka Cololaan, mutta sitten toisaalta matkustus Marqueliaan asti olisi kaynyt turhan raskaaksi (noin vuorokausi yhtamittaista reissaamista = ei niin kivaa). Ajattelin siis mukaavunhaluisesti ja lahdin meidan leirin poikien kanssa perjantaiaamuna kohti Acapulcoa. Kaksi muuta tyttoa halusivat viela jaada Cololaan.. Viimeisena iltana pidettiin viela yhteiset grillailuhetket leirilaisten kanssa ja hopoteltiin niita naita kilppariukkojen kanssa..



Todella suloinen tytto kylassa!



Suloisen tyton ihana tati!



Yhteiskuva muutaman killpariukon kanssa!

Noista kilppariukoista viela sen verran, etta myos he tekevat vapaaehtoistyota elikka he eivat saa korvausta pelastustyosta. He tyoskentelevat noin 15 hengen ryhmissa ja naita ryhmia on kolme. Yksi ryhma tekee toita aina viikon ajan ja sitten on seuraavan ryhman vuoro. Tietysti moni painaa naita hommia muun tyon lisaksi. Motivoitunutta sakkia siis! No toisaalta osalle motivaatio tyohon on tyttojen tapaaminen:D Ensimmaisina paivina meno leirilla ja saadun huomion maara meinasi kayda jopa vahan arsyttamaan tai ainakin hammensi kovasti. Olo oli kuin hunajakimpaleella mehilaislauman keskella.. Akkia se meno siita sitten kuitenkin rauhottui.. Ja lopulta moni naista kilppariukoista osoittautui hyvin sympaattisiksi kavereiksi. Moni heista on todella onnellinen Cololassa, mutta toisaalta elaman verkkaisuus taitaa ahdistaa monia.. He kun ovat nahneet miten me ulkomaalaiset matkustelemme ja mita kaikkea olemme elamassamme tehneet.. Ja se etta heilla tuskin koskaan on edes mahdollisuutta samaan:( Esimerkiksi yksi 17-vuotias poika kertoi mulle haluavansa lahtea opiskelemaan yliopistoon johonkin isompaan kaupunkiin Meksikossa. Nii-i, halua kylla olisi, mutta milla rahalla? Toisaalta moni naista ukoista on tyoskennellyt USAssa monia vuosia ja silti he ovat halunneet palata Cololaan. Palaamisen syyksi minulle kerrottiin mukavan verkkainen meno ja turvallisuus.

Sitten perjantaihin. Perjantaiaamuna lahdettiin siis mina ja italialainen Emilio kohti Acapulcoa, ja ranskalainen Brice kohti paakaupunkia. Koska niita busseja ei edelleenkaan kulje oli meidan pakko liftata (juu on ihan yleista taallapain). Tavoitteena oli loytaa liftaamalla parin tunnin ajomatkan paahan kylaan nimelta Caleta, josta niita busseja sitten kulkee. Caletasta meidan oli tarkoitus ottaa bussi kaupunkiin nimelta Lazaro ja Lazarosta bussit kohti Acapulcoa & paakaupunkia. Ajateltiin, etta tasta matkustuspaivasta tulee tuskainen ja vaikea ihan jo sen perusteella ettei Cololan ohi niin hirveasti kulje autoja joiden kyydissa voisi paasta tuurilla Caletaan saakka... Tahdet olivat kuitenkin mita parhaimmassa asemassa ja noin 20 minuutin tienvarressa seisoskelun jalkeen kolme paikallista maanmittaria poimi meidat lava-autonsa suojiin!!! Eika siina viela kaikki, tama lava-auto naet kuljetti meidat Lazaroon saakka ja Bricen ihan perille asti. KIITOS, KUMARRUS, IHANAA! Matka meni siis rattoisasti ja katevasti kaytiin viela ukkojen kanssa syomassa matkalla. Ne sano mulle et mun taytyy lopettaa ne kilpparihommat ja tulla takymetrin taakse:D Heh! Lava-autossa matkustettiin muuten 4,5 tuntia jos se jotain kiinnostaa.. Tuuri jatkui sitten viela Lazarossakin nimittain kun saavuimme bussiasemalle, niin bussi Acapulcoon lahti viiden minuutin odottelun jalkeen:D Tassa bussissa hurahtikin sitten seitteman tuntia.. Herkkua! Lopulta myos paastiin hotellille kuuntelemaan hirveeta moykkaa kadulta, tuskailemaan kuumuudesta ja rapeltamaan nukahtamisen kanssa. Raju paiva!




No eilen sitten aamupaivasta nautittiin Acapulcon nopeasta nettiyhteydesta!!! Ja kaytiin vahan tutustumassa rantoihin.. Eipa taa meno taalla oo viela toistaseks kovin vakuuttanu.. Runsaasti turisteja, tosin suurin osa meksikolaisia.. Ja turismin mukana tulevat huijarit yms.. Tai ei siina turismissa mitaan vikaa oo, lahinna taa kauhia hulina&halina&porina&hyorina ymarilla kay ressaamaan:D Kun on naas tottunu siihen Cololan rauhaan:D Eilinen ilta meni myos tosi rauhassa ku tuolle italialaiselle pukkas oikein flunssan niskaan. 39 astetta kuumetta ja sita rataa. Mahtaa olla siisti fiilis naissa lampotiloissa sairastaa. No nyt on taas paskaa tarinaa niin paljon et parempi lopettaa. Kiitos!

Lue lisää

Kuvasatoa

Isommat!



Pikkunen!



Maisema.



Auringonlaskun kultaa Cololassa!



"Johtajattaret" ja tyoskentelyranta.



Uimarantamme Cololassa.



Leirialue.



Tyokavereita aamutuimaan.



Suihku ulkoapain.



Suihku.



Meidan veski:D



Loytyi sangyn vieresta.



Karmes.

Lue lisää

I feel the earth move

Jebujeee!

Suihku toimii = kaikki toimii! Tosin suihku paatti toimia vasta keskiviikkoaamuna. Meikahan kylla tiistai-iltana kyrsahti omaan paskaisuuteen ja paatin ottaa harkaa sarvista. Kavin lainaamassa naapurin suihkua koska en yksinkertaisesti enaa kestany itteani:D No naapurithan oli yhta lepposia kun savolaiset eika suihkuttelu niitten kotona ollu mikaan ongelma. Voi pihvi kun oli ihanaa!!!!!!!!!! Puhtaana kaikki nayttaa paremmalta. Yks tytto taalla leirilla tosin tuumas ettei hanta niin haittaa olla likanen ku kyl kroppa siihen tottuu. Neiti Prinsessa Paavilainen ei kylla pysty olemaan asiasta samaa mielta:D

Eilen aamulla tapahtui taas jannia Cololassa. Paasin meinaan kokemaan elamani ensimmaisen maanjaristyksen. Tosin kesti vahan aikaa honata mista on kyse. Luulin et joku heiluttaa vahan voimakkaammin meidan bambumajaa. No se olikin sitten ihan pikkuruinen maanjaristys. Ei mitaan sen kummempaa.

Keskiviiikkona juhlittiin myos meidan italialaisen sankarin 23-synttareita. Meilla oli oikein ilmapalloja ja kaikkee! Syotiin ruhtinaallisesti. Meilla oli oikein kanaa ja jalkkariks lettuja vaahterasiirapin kera. Naminami! Illalla piti sit juoda tequilaa mut ei miun oikein tehny mieli. Italiaano tais juoda koko pullon ite silla seuraamuksella etta se havitti reppunsa ja melkein itsensakin yon tunteina. Onneks ollaan kumminki Cololassa ja reppukin sisaltoineen loytyi lopulta tana aamuna.

Sitten vahan tulevasta. Nyt nayttaa ilmeisesti silta etta olen toisen leirin Marqueliassa ja nama kaksi muuta johtatyttoa tulevat mun kanssa. Nain ilmeisestikin siksi koska kylakahakat vaikeuttavat taalla sen verran paljon kaikkea etta leiri on yksinkertaisesti helpompi pitaa Marqueliassa. Kiva juttu, kay mulle. Aikatauluista tiedan talla hetkella ainoastaan sen verran Marqueliassa mun pitaa olla maanantaina. Eli tasta hetkesta eteenpain voi olla etta meikan kuulumisia tulee eetteriin seuraavan kerran vasta aikaisintaan tiistaina. Ei saa siis hataantya, koska kannykkakaan tuskin toimii. Adios amigos!

Lue lisää

Viiden tahden hotelli

Ohhoh, enpas ookkaan vahaan aikaan jaksanu kirjotella.. Taalla on aina vaan niin kuuma ettei netissa jaksais istua eika oikein missaan:D Eika silla etta kiire olis.

Taytynee vissiin palata ajassa takaisin viime viikkoon ja hopotella vahan mita sillon tapahtui. Viikko sit maanantainahan me kaytiin auton kanssa yhdella laheisella rannalla. No tiistaina ei taidettu tehda mitaan? Keskiviikoks saatinkin taas kuskit ja autot kayttoon eli suuntima uudelle rannalle. Taa ranta oliki sitten toodella muikia! Allot oli sopivan pikkuruisia, joten ei sitten tarvinnu lapiolla mattaa hiekkaa uimahousuista poies:D Juu ja aamun kohokohtana loytyi meidan suihkusta nuijapaita! RAKASTAN ELAIMIA! Taytyy jotain keksia niitten poistamiseks. Ma ehdotin et laitettais sinne joku kala joka tykkaa nuijapaista, mut muut ei lammenny ajatukselle. Hoh:D Ruostunut siivila on talla hetkella se paras vaihtoehto siis. Ehka noin kymmenen vuotta sitten olisin ollut haltioissani nuijiksista. Nyt vahan vahemman. Rantsupaivan paatteeks sain suomalaisvieraan leirille! Tyton, joka on ollu aiemmin Cololassa leiriohjaajana ja on nyt taalla vaan visiitilla. Lisaks se heitti niskaan kauheen ykkosmyrskyn --> sahkotolpat hohti tulipalloina ja tietysti sahkot meni kylasta.

Tosrtai ja perjantai tais kuluu ihan normaaleissa merkeissa tyoskennellen ja touhuten. Tietysti saadettiin myos meidan viikonlopun tekemisia kun piti loytaa joku kuljetus seuraavaan kaupunkiin mista voi sit taas hyppaa bussiin. Ei muuta raportoitavaa kuin etta nuijapaat kasvaa.

Lauantaiaamuna startattiin jo ennen seiskaa liikkeelle. Seiskalta piti lahtee lava-auton kyydilla, mut ukko paattiki tulla oikein kunnolla ajoissa. Taa meksikolaisten aika-ajattelu on viela pikkusen mystinen miulle. No jokatapauksessa matkaa taitettiin lava-autolla ja parilla eri bussilla. Joskus kolmen maissa paastiin sitten Xihuatanejon kylaan ja hostelliin. Meijjan hostelli oli ihan huippu! Sen omistaja on sellanen pikkuruinen pippuripussi Mali. Hostelli on taynna Malin tekemaa taidetta ja Malilla on labbis nimeltansa Troy! Iltapaivasta kaytiin sit vahan Xihuatanejon kylassa shoppailee (en kylla ostanu mitaan), ja ennenkaikkea nautittiin ihan oikeesta suihkusta!!! Illasta sitten bailaamaan ja tuulettumaan. Oli ihan mukavat bailut vaikkakaan ei mitaan ihmeellista. Kaytiin muuten baarissa nimelta tequilatalo. Tyttojen ei tarvinnu maksaa mitaan sisaan ja pojat makso. Pojat sai sit maksun kunniaks litran kaljapullot kateen:D

Sunnuntaiaamuna nukuttiin sit myohaseen ja otettiin iisisti. Paiva kulutettiin eraalla rannalla, jossa piti olla hyvat snorkkelointisetit. No ranta oli taynna meksikolaisia ja etenkin lapsosia eika snorkkeloinnin kohokohdat niin mairittelevia ollu. Nain muun muassa vessapaperia. Illalla sit italiaano vaansi koko hostellin porukalle pasta carbonarat ja sen jalkeen nukkumatin rohdot ottivat voiton.

Maanantaina matkustettiinkin sitten takaisin Cololaan. Meille selvisi etta autotie on edelleen kiinni eika busseja Cololaan ole.. No lahelle paastiin bussilla ja sitten vaan taksitinkaus ja menoks.. Ei tullu hirveen kalliiks viidella hengella menna taksilla, mut ahterit oli takapenkilla tiukassa! Kotona Cololassa odottikin sitten nipullinen taas mukavia yllareita. Ensinnakin yks riippumatto oli varastettu viikonlopun aikana, meidan astioita oli kaytetty eika niita ollu tiskattu (juu karpaset kylla tykkaa, sanna ei), meidan ruokia oli syoty ja ne oli maistunu siihen tahtiin et rantahiekkakin sai syodakseen ja kivasti oli viela kaikki juomavedetkin juotu. Sit ranskalaiselta oli varastettu sen otsalamppu ja suihkussa ei ollu vetta et ois voinu menna suihkuun. Eika vetta tietysti ollu etta ois ne haisevat tiskit edes voinu tiskata. No nyt sit alko pikkasen hermostuttaa, koska sinne suihkuun ois ollu todella kiva menna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Paivan kun naissa helteissa rymyaa kamojen kanssa ja pyorii paskasissa busseissa ois todellakin kiva paasta pesulle.. Tuolla meressa uiminen on yhta tyhjan kanssa... Ja kuten jo aiemmin julistettu se suihku on meijan leirin yksi suurimmista iloista:D Periaatteessa leirilla on paikallisten toimesta 24 tuntinen vartiointi, mut mut..

No nyt tiistaiaamuna meilla ei vielakaan oo suihkuvetta tai onhan tuo kello jo kolme.. Kun siis palaan leiriin taalta kylasta toivon todella et sita vetta ois saatavilla. Kyrsiintymiskayra on meinaan edelleen punaisella:D Rayhaaminen ei nyt kumminkaan auta mitaan.. Pitaa yrittaa tsempata ja toimia yhteistyossa niitten paikallisten kanssa, joita meidan hyvinvointi kiinnostaa! Ja ne onkin ihania tyyppeja! Ollaan jo mm. saatu uus riippumatto kadonneen tilalle ja osa naista tyypeista on oikeesti aivan todella pahoillaan siita mita taalla leirilla on paassy kaymaan viikonlopun aikana. Kyl taa tasta taas kunhan suihkuun paastaan!

Nii ja taalla ei edelleenkaan oo mitaan hajua sikaflunssasta. Ei sen olemassaoloa ees muista ellei mee iltalehden sivuille:D

Lue lisää

Kuulumisia

Hellurei!

Piitkasta aikaa taas vahan jutskailua blogiin. Tassa on meinaan nyt parina viime paivana ollu vahan ongelmia tietokoneiden suhteen kun taalla vahan tuuleskeli yhtena yona niin sitten meni sahkot veke vahan pidemmaks aikaa.. No tanaan taas toimii sahkot koko kylassa. Viikonloppuna meidan piti lahtee poies taalta Cololan kylasta mutta eipahan siita mitaan tullu ku autotie on suljettu osittain.. Kun tie on sulki ei myoskaan bussit kulje, josta taas seuraa luonnollisesti se ettei mekaan mihinkaan pystyta lahtemaan. Ei olla siis paljoo voitu mittaan tehha ku hikoilla taalla Cololan kauniilla rannoilla. No kay se nainkin.. Tosin nyt alkaa vahan tympia ku ei oo mitaan tekemista. Joku pallo olis edes kiva et vois pelata jotain.. Nainkin jo viime yona unta et mulla oli hirvee kasa golf- ja sabapalloja. Toinen juttu mita oon miettiny on se etten yhtaan ihmettele miks moni alkaa karystella tupaski armeijassa.. On vissiin armeijassa vahan tylsaa et tupakki on hyva ajanviete:D Ehka meikakin aloittaa polttelun taalla:D No joo en sentaan!

Viikonloppulauantaina siis vahan hummattiin tequilan voimalla. Tulipahan sitakin maistettua nyt reilun kahden viikon Meksikossa olon jalkeen.. Kylhan tuo naytti meille maistuvan:D Ei sita kuitenkaan tullu juotua niin paljoo et seuraavana paivana ois nuppia kolottanu! Sunnuntaina siis suunnattiin tutustumaan yhteen lahella olevaan rantaan nimelta Maruata. Siella ois voinu surffata, mut Tyynimeri oli sen verran raivona ettei palj kannattanu lahtee yrittaa.. Hieno ranta silti. Sit kaytiin vahan ekskulla paikallisessa riippumattotehtaassa. Ostinki sielta miulle ja Epulle jattiriippumaton. Katotaan milla hauiksilla kannan sen kotiin:D

Muanantaina lahdettiin taas tutustumaan yhteen uuteen rantaan tassa lahella.. Oli hiivatin kuuma paiva. Vahan tuulta ja ei pilvia. Aappuvvaaa! Ei voinu olla ku varjossa aksana! Yolla sit taas toita kilppareiden kans.. Yks kilpparinpesa loydettiin ja se otus oli pykanny sinne 108 munaa! Kiesus!

Etta tallasta taa elama taalla on. Oikein mukavaa! Ei saa hermostua siella kotosuomessa. Kaikki taalla toimii, mut vaan omalla tyylilla... Vahan hitaammalla sykkeella.. Ruokaa riittaa, vetta on, rauhallista & turvallista ja paikalliset immeiset on toooodeeellla mukavia. Puhuvat vaan epsanjaa vahan aksentilla, joten valilla ottaa aina aikansa tajuta.. Ymmarran jo mielestani aika hyvin puhuttua kielta mutten itte viela kauheen hyvin osaa puhuu. Kovin kuitenkin yritetaan oppia:D Kylla ma taalla tykkaan olla! Harmi vaan kun noita vapaaehtoisia on nyt niin vahan tuon sikataudin takii.. Niin ja siit sikataudista ei oo palj hajuakaan taalla. Paikalliset sanoo vaan, et se silla haluttiin nostaa kauhee mediakohu ja pelko ihmisissa, jotta voitiin ajaa pari lakia siina sivussa akkia lapi, jotka ei muuten valttis olis ihmisten vastustuksen takii kayny painsa.. Niinpa niin.

Nyt Colola kiittaa ja kuittaa. Katotaan taas koska jaksan tan kuumuuden keskella kirjotella:)

Lue lisää

Joko alkaa puntti tutista

Aaargh!!!

Vasta kun tuohon meidan asumukseen alkoi tottua oli eilen sellainen paiva etta taas vahan sietokykya koeteltiin! No ensinnakin aamulla huomasin et mun lompakosta on joku ottanu rahaa jonkun reilun sadan euron edesta. Olin jattany mun lompakon tan leirin ainoaan arvokkaille tavaroille tarkoitettuun lukittuun tilaan. Mun lompakossa oli melkein kolmen sadan euron arvosta rahaa, koska taalla ei oo pankkiautomaattia ja siks halusin ottaa riittavasti kateista mukaan ettei tartte ressata rahan suhteen yms.. Tosin kaikkia seteleita ei mun lompakosta oltu viety ja varmaankin sen takia etta varkaus on vaikeempi huomata.. Sitten tahan lukittiin tilaan ei pitais olla ku yks avain ja se on meilla leirin vetajilla.. Kysymys heraa ons paikallisilla kilpparityontekijoilla toinen avain vai onks joku naista leirilaisista ottanu multa rahaa.. No jommin kummin tilanne on vaikee kayda selvittaa ja tuskin kateinen raha vakuutukseenkaan menee.. Arsyttavaa. No sitten iltapaivalla meijan nukkumatiloihin luikerteli kaarme. No se saatiin listittya, mut sit vahan myohemmin toinen kaarme luikerteli suoraan mun jalkojen yli meidan keittiotiloissa. Hyi yak etta saikahdin! Voin sanoa etta suusta pari muutama voimasana selvalla Suomella:D No onneks ei oo myrkillista sorttia taa luikertelija.. No syy miks kaarmeet tuli leiriin on se, etta myos rotat viihtyvat meidan asumuksen liepeilla ja etenkin yolla tykkavaat rapistella ympariinsa. Jummyy... Tietysti homma huipentui siihen etta tana aamuna mun sangyn vieresta loytyi kuollut rotta. Oli vissiin tippunu katolta. Ihanata!!! Kas kun ei syliin tippunu:D

No mutta kaikista kauheuksista huolimatta taalla viihdytaan hyvin. Tosin kannykalla nyt ei pysty soittaa mihinkaan ku ei oo kenttaa, mut blogii pystyy paivittaa ja valittaa terkut helposti kotiinpain... Eilen mm. syotiin barrakudaa, joka oli tosi hyvaa!!! Ja kilppareita pelastetaan paikallisten kanssa, jotka on tosi mukavia avuliaita kaikki!!! Ei mitaan hataa alla auringon siis:D

Lue lisää

Vain Meksikossa

No johan tassa on taas ehtiny tapahtua vaikka mita sitten viime maanantain. Moni varmaan elaa viela siina uskossa etta meikalainen pelastaa kilpikonnia Marqueliassa. Homma ei nyt kuiteskaa oo ihan nain. Meinaan viime maanantaina meilla oli johtakoulutuksen viiminen osa sitten loppujen lopuks neljan aikaan iltapaivalla ja kymmenelta oli lahto pois Moreliasta. Siinahan kavi sitten niin etta neljan aikaan sainkin tietaa etta sikaflunzan takia moni vapaaehtoinen oli perunut tulonsa ja Marqueliaan ei ollu tulossa ku yks leirilainen eli taa italialainen Emilio. Kahdella muulla leirilla oli sama tilanne --> joten kaikki nama leirit pidetaankiin yhdessa paikassa samaan aikaan ja tama paikka on nimeltansa Colola. Meilla pitais olla kuus leirilaista ja kolme johtajaa:D

Matka tanne Cololaan oli aika raju. Liikkeelle lahdettiin maanantai-iltana kympin aikaan ja perilla oltiin tiistaiaamuna joskus puolenpaivan maissa.. Matka sisalsi muun muassa noin parin tunnin vaelluksen kaikkian kamojen kanssa naissa helteissa ilman juomista:D Voin sanoa, etta jopa mua vahan alko kyrsia varsinkin ku meikalaisella ei aina kauheen vahan nuita pakaaseja oo. No en kuitenkaan alkanu kiukutella..

Cololassa meita odotti aika alkeelliset majoitusolosuhteet. Ei sahkoja eika mitaan mukaavuuksia. Lattiana merenrannan hiekka. Mut eipa mulla mitaan valittamista oo. Suihkussa saa kayda sirkkojen konsertissa ja lampoa riittaa! Ruuat tehhaan kaasulla ja ne pitaa syya heti pois koska mitaan kylmasailytystiloja ei oo. Eikoha sita reilun kuukauden nain selvia! Tosin varmaan heinakuun puolivalin jalkeen saatan menna Marqueliaan, mutta se nyt ei viela mitenkaan oo varmaa vaikka niin sanotaankiin.

Tiistaina me ei pajoo muuta tehty ku asetuttiin asumaan meijjan majaan ja kaytiin laheisella rannalla uimassa. Meijjan omalla rannalle ei voi muuten uida koska siina on niin rouheet aallot.

Keskiviikkopaiva kului odotellessa meidan vapaaehtoisia, joista loppujen lopuks vain yks ranskalainen saapui paikalle. Mulla ei oo mitaan hajua missa ne muut on ja miten ne loytaa paikalle?!?! No kai jotenkin?! Illalla tehtiin myos eka meidan tyovuoro. Nain kun sellainen metrin mittainen merikilpikonna pykas 54 munaa hiekkakuoppaan ja sitten me kerattiin ne munat turvaan!!! Voi etta kun se otus oli suloinen. Kuulemma noin 45 vuotta vanha rouva! Huh huh nyt meinaa olla niin kuuma ettei jaksa ajatella eika kirjottaa. En nyt jaksa enempaa kirjottaa. Taalla siis kaikki hyvin ja pikkuhiljaa kaikki alkaa jarjestya. Nettikin siis taalta kylasta loytyy, mutta yhteys on kylla hidas:D Mutta kiva etta loytyy yhteys!

Lue lisää