Jorinat Joroisista

Viikot rallattavat vauhdilla eteenpäin enkä ole ehtinyt paljon tänne kuulumiasiani kertomaan. Ei tässä välissä toisaalta mitään sen kummempaa ole ehtinyt tapahtua. Treenattu on niin hyvin kuin vain suinkin on ollut mahdollista. Välillä treenit ovat sujuneet mukavasti, mutta onpa välissä ollut vähän väsyneempää jaksoakin. Tärkeimpänä tällä hetkellä mielessä pyörii kuitenkin lauantaina kisattava Joroisten puolitriathlon. Kisaan on enää muutama päivä aikaa ja fiilis on odottava. Aivan pian pääsen avaamaan kisakauteni triathlonin puolella.

Muistan kuinka viime vuonna jännitin Joroisten starttia aivan tolkuttomissa määrin. En ole yleensä mikään superjännittäjä, mutta viime vuonna pasmani olivat sekaisin useamman päivän ajan. Onneksi sitten sentään kisa-aamuna sain koottua itseni ja käännettyä jännittämisen iloiseksi energiaksi. Loppujen lopuksi kisa meni omiin tavoitteisiini nähden mainiosti. Viime vuonna pääsin tälläiseen tulokseen:

• Uinti 40:35
• Vaihto 3:14
• Pyöräily 3:15
• Vaihto 3:28
• Juoksu 1:49
• Yhteensä ~5:52

Tunnelmia viime vuoden skaboista. Huomaa hieno kisakukka, siitä minut tunnistaa tänäkin vuonna!

Mitähän tänä vuonna sitten sopisi odottaa? 

Uintia uskon pystyväni parantamaan. Uintitekniikkani ja tuntuma veteen on aavistuksen verran parempi viime vuoteen verrattuna. Toisaalta tänä vuonna uinnin lähdössä on viime vuoteen nähden paljon enemmän porukkaa ja heistä suurin osa on miehiä. Saattaapi siis olla etten murskautumisen pelossa uskalla tunkea ihan kärkiporukkaan. En kyllä ajatellut peränurkkiinkaan jäädä maleksimaan. Taktiikkana uinnissa on siis lähteä suht kärjessä siten, että pääsee omaan uintirytmiin mahdollisimman pian. Uinnissa pitää olla reipas tuntuma eikä tekniikka saa hajota.

Pyöräilyajankin pitäisi kaiken järjen mukaan parantua jo ihan sillä logiikalla ettei reittiä ole tänä vuonna venytetty 4 ylimääräisellä kilometrillä. Pyöräilyyn ajattelin soveltaa samaa taktiikkaa kuin viime vuonnakin. Ajan koko osuuden tasaisella temmolla läpi seuraten tehomittarini lukemia. Luultavasti tällä osuudella minusta paukkaa porukkaa jatkuvalla syötöllä ohi, mutta en anna sen häiritä. Taktiikkanani on saada tarpeeksi tuoreet kintut juoksuosuudelle alle.

Juoksuajasta en osaa sanoa mitään. Viime vuonna juoksu lähti kulkemaan heti alusta lähtien kuin unelma ja nakutin kierrokset tasaisen tappavaan tahtiin loppuun saakka. Toivoisin samaa fiilistä tällekin vuodelle ja sitä myötä myös parannusta juoksutulokseen.

Oikean tuloksen näkee ensi lauantaina. Yritän pöhistä radan läpi parhaani mukaan ja pitää pilkkeen silmäkulmassa virkeänä!

Onneksi tänä vuonna on joku juttu mikä pistää jännittämään viime vuoden tyyliin. Meidän perheen vasen laitahyökkääjää asettuu nimittäin starttiviivalle meikäläisen kanssa. Katsotaan kumpi talouden tahtipuikkoa heiluttaa ;)

Siellä se vasen laituri painaa menemään!

Tämän kuvan myötä vielä suuremmoiset tsempit kaikille Joroisilla kisaaville! Tehkää parhaanne, nauttikaa kisasta ja muistakaa hymyillä :) Kiitos myös etukäteen kisajärjestäjille, lukuisille vapaaehtoisille ja maailman parhaimmalle tukiverkostolleni. 

PS. tekemäni Joroisten reittikartta löytyy muuten täältä .

Lue lisää

Jämsä-Jukola 2013

Viikko ennen juhannusta vietettiin maailman suurimpia suunnistusfestareita Jämsä-Jukolan merkeissä. Innokkaana suunnistusnörttinä minun oli tietysti päästävä mukaan ja tuona viikonloppuna viisveisasin triathlontreeneille.

Jukolan viestissä kisataan päivällä neliosuuksinen naisten viesti, joka kulkee nimellä Venlojen viesti. Saman päivän iltana, tarkalleen klo 23.00 pamahtaa liikkeelle sitten seitsenosuuksinen miesten viesti, tuo Jukolana paremmin tunnettu. Aiemmin Jukolan viesti oli sallittu vain miehille, mutta nykyään monissa joukkueissa juoksee myös naisia. Tämä video kertonee jotain tapahtuman tunnelmasta ja suuruusluokasta :

Jukola 2013 from KopterCam on Vimeo.

En itse ehtinyt tänä vuonna juoksemaan oman seurani riveissä naisten viestiä, joten änkesin sitten miesten viestiin. Suunnistin joukkueessa nimeltä Kokkosenkylän Rasti ja Risa, jota ei valitettavasti tänä vuonna nähty palkintopallilla. Syynä tähän lienee se ettemme saaneet ankkuriosuudelle juoksijaa.

Lähdimme ajelemaan kisapaikalle ystäväni Tintin kanssa lauantaina illansuussa. Tintti ei ole aiemmin ollut katsomassa mitään suunnistuskisaa, mutta kunnon urheiluhulluna häntä ei ollut kovin vaikea houkutella matkaan mukaan. Onneksi tiesin Tintiltä löytyvän rutkasti seikkailumieltä, sillä reissussa ei tulisi olemaan tarjolla luksusolosuhteita :) Pyrin kyllä selittämään Tintille kaikki mahdolliset kurjuusskenaariot ennen matkaa, mutta näemmä en ollut kyllin vakuuttava.

Kisapaikalle saavuttuamme kävimme tutkimassa kisakeskusta, tankaamassa kunnon ruoat naamariin, katsomassa miesten viestin lähdön ja tekemässä tarvittavat yöshoppailut. Tulinpa siinä sivussa tavanneeksi muut joukkuetoverini ensimmäisen kerran livenä.

 













Aina valmis shoppailuun & Tintin uusi hieno Garmin.

Kun syömiset, shoppailut ja muut tärkeät asiat oli saatu hoidettua pois alta, siirryimme Tintin autolle hieman lepuuttelemaan jalkoja ja valmistautumaan itse skabaan. Nostimme jalat kojelaudalle ja kääriydyimme makuupusseihin. Saimme oivat "pesät" aikaiseksi :) Niissä oli hyvä chillailla, käkätellä tyhmille väsyneille jutuille, jännittää joukkueen etenemistä live-seurannasta ja höyrytä omaa lähenevää lähtöä.

Joukkueeni kaksi ensimmäistä juoksijaa posottivatkin metsässä melkoista kyytiä enkä sitten ehtinytkään "pesiä" makuupussissani kovin pitkään. Siirryin siis hyvissä ajoin vaihtoalueelle odottelemaan osuuteni alkua. Siinä vaiheessa en viitsinyt kuluttaa energioitani alkuverryttelyyn. Edessäni siinsi nimittäin Jukolan legendaarinen kolmas osuus, eli pitkä yö. Pituutta tällä osuudella oli noin 14,5 kilometriä ja taktitoin homman niin, että ehdin hoitaa verrat kisan aikanakin. 

Hieman kahden jälkeen aamuyöllä sain joukkuetoveriltani kartan käteen ja pääsin tositoimiin. Ensimmäisten kymmenten metrien aikana pyörittelin tuota lakanaa muistuttavaa karttaa kädessäni ja aloin laatia suunnitelmia ensimmäisten rastien löytämiseksi. Fiilikseni olivat melko katossa kun pääsin kirmaamaan aamuyön hämärään metsään suunnistuslampun loisteessa. Edellisen kerran olen tainnut yösuunnistaa joskus kymmenen vuotta sitten :)

Hyvän kelin ja maastotyypin vuoksi metsässä ei ollut missään vaiheessa säkkipimeää ja tämä kyllä helpotti rastien löytämistä. Metsään oli myös ehtinyt tallautua melkoiset urat tuhansien suunnistajien jäljiltä, joten siinäkään mielessä suunnistus itsessään ei ollut kovin vaativaa. Kaikesta tästä helpotuksesta huolimatta haastetta kehiin heitti sitten väsymys. Aamuyöstä ainakaan oma ajatukseni ei aina ollut ihan terävimmillään ja muutamille rastiväleille tuli kehiteltyä erilaisia töhöilyitä ja huonoja reitinvalintoja.

  























Esimerkkiä etenemisestäni. Rastille 15 juoksin väärälle hajonnalle ja rastille 19 tuli huono toteutus.

Esimerkkiä huippujen etenemisestä, sinisellä Kalevan Rastin ja vihreällä Haldenin etenemistä. Rasteilla 13 ja 14 on hajonnat. Joukkueet kiertävät nämä hajontarastit eri järjestyksessä ja näin pyritään estämään se ettei kisassa voi vain seurata toisen joukkueen suunnistajaa itse suunnistamatta. Kartta täältä.

Virheistä huolimatta pyrin etenmään niin vauhdikkaasti kuin pystyin. Hyvästä yrityksestä huolimatta miehenkoltiaisia paineli minusta oikealta ja vasemalta ohitse. Onneksi suurta kismitystäni paikkasi kaunis ja utuinen auringonnousu höystettynä zirputuskonsertilla :)

Osuuteni lopputulema oli se, että tiputin joukkueeni sijoitusta 85 pykälää ja olin osuudellani 867/1550. En siis voi olla täysin tyytyväinen suoritukseeni. Laskeskelin, että realistisesti tuloksestani olisi voinut nipistää noin seitsemän minuuttia pois. Tällöin sijoitukseni osuusajoissa olisi painunut puolen välin paremmalle puolelle.

Osuuteni nopein mies juoksi radan minua noin 47 minuuttia nopeammin. Turpaan tuli siis noin 3 minuuttia per kilometri. Miesten suunnistusmaailman huipulle pääsemiseksi on siis vielä hieman tekemistä!

Maalissa minua odotti iloinen Tintti, joka oli käynyt sympatian vuoksi itsekin aamuöisellä juoksulenkillä uuden Garmininsa kanssa. Huhhuh, melkoinen mimmi. Itse olisin ehkä samassa tilanteessa käynyt ostamassa metrilakuja ja vetänyt torkut makuupussissani :)

Lue lisää

Rastiriemukasta

Edelliset viikot ovat taas huristaneet tuttua vauhdikasta rataansa enkä ole tänne paljon ehtinyt kuulumisiani rustailemaan. Treenit ovat sujuneet tässä rinnalla omalla painollaan, välillä paremmin ja välillä ei ollenkaan kun ei ole vain ehtinyt. Onneksi väliin ei sentään ole tullut "nollaviikkoja" vaan keskimäärin joka viikkoon on kuitenkin mahtunut useampi hyvä harjoitus.

Parina viime viikonloppuna aikani on kulunut metsiä rymyten, joten esimerkiksi pidempien pyörälenkkien teko on ollut hieman haastavaa. Olen nuorempana harrastanut suunnistusta aktiivisesti ja tämä laji on edelleen minulle rakas. Eli vaikka nyt tuleekiin äherrettyä vähän muunlaisen lajikirjon kanssa, on väliin pakko ujuttaa aina silloin tällöin rastijahtia. 8.-9.6 osallistuin Helsingin Suunnistajien järjestämään isoon kansalliseen kilpailuun Suunto Gamesiin ja nyt viime viikonloppuna maailman suurimpaan suunnistustapahtumaan Jukolan viestiin. Lopumman kesän osalta en ole tehnyt erityisempiä suunnistussuunnitelmia, joten pyrin nauttimaan näistä tapahtumista parhaalla mahdollisella tavalla.

Suunto Gameseihin lähdin kisailemaan rennolla mielellä, sillä en ollut suunnistanut ollenkaan tänä vuonna.Tältä pohjalta oli hyvä lähteä kisailemaan :) Tavoitteenani oli mennä kartanluvun ehdoilla ja ottaa nämä skabat henkisenä valmistautumisena Jukolan viestiin.

Suunto Gameseissa oli lauantaina tarjolla lyhyempi 3,6 kilometrin pyrähdys. Maasto oli todella hienoa ja melko helppokulkuista. Rata oli myös suht helppo ja jokaiselle rastivälille löytyi selkeä reitinvalinta. Kartanluku oli siis vaivatonta ja onnistuin etenemään mielestäni suhteellisen lennokkaasti. Lopussa menoa haittasi hieman se, että kadotin rastinmääritteeni ja sain tehdä useammalla rastilla triplavermistuksia, että kyseessä varmasti oli oman ratani rasti. Maalissa koin positiivsen yllätyksen ja olin sarjassani sijalla 6/39.

Lauantain kisan reitti. Tämä kartta oli sen verran kompakti, että mahtui tänne blokinkin puolelle.

Sunnuntain skabassa odotti hieman pidempi 7,5 kilometrin virsta. Ajattelin lähteä kisaan samalla taktiikalla kuin lauantainakin. Ensimmäisen jännitysmomentin sain tosin jo siitä, että meinasin myöhästyä lähdöstä. Kisaan tuli siis todellakin lentävä lähtö, joka kylläkin hyytyi matkan edetessä. Hyytymisen aiheutti hieman vaativampi rata, jonka takia rupesin nyhjäämään kartan kanssa aivan liikaa. Myös maastopohja aiheutti omat tuntemuksensa, olisi vaan pitänyt pystyä ryskämään voimalla eteenpäin, mutta minkäs teet kun jokainen poikittainen puu ja pieni vastamäki meinaa harottaa liikaa vastaan. Mitään suurempia suunnistusvirheitä ei reitilleni kuitenkaan osunut. Suunnistuksen ja juoksun sujuvuus olisi vaan vaatinut roiman parannuksen. Loppujen lopuksi sijoituin tässä kisassa sijalle 13/25.

Viime viikonloppuna kävin vuoden suunnistusfestareilla eli Jukolassa. Tämä reissu olikin melkoisen hulvaton, että siitä on pakko tehdä oma juttunsa. Sen verran hauskaa meillä siellä Tintin kanssa oli :)  

Lue lisää

Puolimatkassa

Havahduin tässä yksi päivä ajattelemaan treenien etenemistä ja samalla hoksasin, että projektini on aikalailla puolimatkassa. Aloitin treenit siis tämän vuoden helmikuun alussa. Takana on neljä kokonaista treenikuukautta ja sama määrä odottelisi vielä edessäpäin. Tässä vaiheessa taitaakin olla luonnollista hieman summata treenien sujuvuutta ja purevuutta. 

Teimme tammikuun lopulla treeniporukkamme kesken erilaiset tasotestit kaikissa triathlonin lajeissa. Tuossa vaiheessa kuntokäyräni hiiviskeli jossain todella synkeissä pohjamudissa ja sain palata harjoittelun pariin melkoisen nöyrin fiiliksin. Sitkeällä perustyöllä fysiikassani tapahtui kuitenkin muutosta aurinkoisempaan suuntaan koko kevään ajan. Kehityksestäni sain aina osviittaa kuukausittain toistettavilla tasotesteillä. Tässä olisi taulukko testituloksistani aikaväliltä tammikuu-toukokuu:

Testitulosten valossa treenit ovat siis sujuneet mukavasti. Kehitystä on tullut ja jopa vähän takapakkiakin välillä. Toisaalta testitulokset eivät ole parantuneet mitään aivan huimia harppauksia. Tuollainen positiivinen ja samalla hieman kismittävä testituloskierre tuntuu toimivan omalla kohdallani. Motivaatio treenata pysyy korkealla eikä ole paljoa tehnyt mieli kieriskellä tyytyväisyyshunajassa.

Ensimmäisellä puolikkaalla viikottaiset treenimääräni pysyivät suhteellisen matalina siihen nähden mitä moni saattaa kuvitella tämmöisen lajin vaativan. Keskimäärin harjoitteluun kului suunnilleen 8 tuntia viikossa. Työssäkäyvän, kuntoilevan ja koirallisen ihmisen ajankäytössä nyt vain on tiettyjä rajoitteita. Tähän saakka tämä sapluuna on näyttänyt toimivan, joten näillä spekseillä on hyvä lähteä porskuttamaan viimeistä puolikasta.

Lajien osalta ensimmäinen puolisko jakautui suunnilleen näin:

• Uinti 19 h
• Pyöräily 43 h
• Juoksu 33 h
• Voima 10 h
• Hiihto 17 h

Entäpä mitä jatkon osalta on luvassa? Uskon, että treeneissä jatketaan edelleen hyvällä räminällä eteenpäin. Toki ruuvi kiristyy pikkuhiljaa, mutta niinhän sen kuuluukiin. Toisaalta mikäpä sen on kiristyessä. Suomessa alkaa kelit olla kohdillaan, raitista ilmaa ja uitavia järviä on tarjolla yllin kyllin.

Avovesiuintirakkautta:

Lue lisää

Onneton ja onnellinen treeniviikko

Treeniraportoinnit ovat jääneet parin viime viikon osalta tekemättä, mutta yritetään nyt korjata tilanne. Viime viikkoa edeltävä viikko meni tosiaan aikamoisessa huiskeessa eikä treenaamiseen pystynyt panostamaan aivan täysillä. Tavallaan osasin ounastella sitä jo etukäteen, ja kun siihen oli hyvin henkisesti valmistautunut, niin niinhän siinä sitten kävi :) Treenattua tuli huikeat 2 tuntia 50 minuuttia. Liekö tuolla määrällä yltää edes terveysliikunnan suosituslukuihin?

Turhapa tuollaisesta yhdestä köykäisemmästä viikosta on ottaa pultteja. Niitä aina välillä tulee ja niihin pitää osata suhtautua maalaisjärjellä. Jätin siis nopeasti tuon onnettoman viikon taakse ja jatkoin treenejä hyvällä tsempillä eteenpäin seuraavalla viikolla. Hyvän tsempin siivittämänä sain viime viikolla huhkittua yhteensä noin 11 tuntia. Lajikohtaisesti aika allokoitui näin:

• Uinti 1 h 25 min
• Pyöräily 6 h 30 min
• Juoksu 2 h 17 min
• Voima 50 min 

Viime viikon torstaina kävin myös kipaisemassa perinteisen Granipäivän Kurrenkierroksen eli på svenska Kurrerundanin. Kurrenkierros kiertää mukavia tienpätkiä pitkin ympäri Kauniaista ja matkana se on aikalailla tasan 10 kilometriä. Mietiskelin ennen lähtöpamausta josko matkan voisi taittaa noin 47,5 minuuttiin? Noh, heti ensimmäisistä askelista, ja viimeistään ensimmäisen kilometrin tullessa täyteen, oli sellainen kutina ettei tänään ihan kulje. Askel ei ollut kovin herkässä, mutta sain kurmuutettua matkan tasaisen varmasti maaliin ajassa 48,45. Viime vuonna tuo sama matka meni suunnilleen samoilla sekunneilla, joten saahan tässä ruuvia vielä kiristää ennen Joroisten puolikasta. Joroisilla olisi kuitenkin kiva antaa kyytiä omalle viime vuoden noteeraukselle, ja mitä enempi, sen parempi ;)

Viime viikon sunnuntaina minulla olisi ollut lepopäivä, mutta satuin heräämään aamulla hyvissä ajoin enkä auringon pilkistelyn takia malttanut enää nukkua. Vähän aikaa ähräsin miettiä, että mitähän sitä tekisi ja eipä aikaakaan kun löysin itseni märkäpukuun käärityneenä Kuusijärven kuumasta 17-asteisessa vedestä. Veden kuumuudesta huolimatta jalkaterät tuppasivat hieman palelemaan, joten puolen tunnin uintisession päätteeksi päätin pistää pelin poikki.Se oli lyhyt, mutta sitäkin nautinnollisempi sessio. Avovesiuinti on ehkä maailman rentouttavin urheilulaji, ainakin siinä vaiheessa kun oman mielikuvituksensa saa kuriin :)

Alla vielä yksi kuva viime viikon tunnelmista. Onnelliseen viikkoon mahtui treenin lisäksi yksi rakkaudentäyteinen juhla :)

  

Lue lisää

Ihana ja hoppuinen viikko

Viime viikko meni melkoisessa hujauksessa ohi enkä todellakaan ehtinyt sammaloitua sohvalle. Luonnollisesti sain sijoitettua aikaani treenaamiseen ja sen lisäksi hauskanpitoon ystävieni kanssa. Viikonloppuna tuli nimittäin piipahdettua Mikkelissä viettämässä ystäväni polttareita. Polttarit menivät mielestäni loistavasti ja itse päivän sankaritar tuntui nauttivan ohjelmasta täysin siemauksin. Päivä oli meille kaikille ikimuistoinen!

Vaikka viime viikkoon mahtui reippaasti ohjelmoitua tekemistä, sain silti suunnitellut treenit tehtyä ilman suurempia stressejä. Yhteensä treeniä kertyi noin 10 tuntia ja ne jakautuivat näin:

• Uinti 1:50
• Pyöräily 4:40
• Juoksu 2:50
• Voima 0:45
• Venyttelyä joitain minuutteja

Yksi viikon ihanimmista treeneistä oli pitkähkö 1,5 tunnin juoksulenkki. Kaivelin kätköistäni vanhan suunnistuskartan ja suuntasin lenkkini Espoon metsiin. Vaihtelun vuoksi oli ihanaa juosta välillä erilaisella alustalla, nuuhkutella raikasta kevätmetsän ilmaa ja kuunnella pikkulintujen viserrystä ohi huristavien autojen sijasta. Auringon vielä paistaessa kauniisti puiden lomasta, ei lenkki olisi voinut olla paljon täydellisempi :)

Lenkkikaveri tarkenee jo uida, itse odottelen vielä uintikelejä

Kaunista Espoolaista metsää

 

Helatorstain sumut Savossa

Matkalla Savoon

Näin myös tällä viikolla taas painajaista itse kilpailusta. Tässä unimaailman hörhösetissä uintiosuus piti tällä kertaa suorittaa suolaisessa ja tyrskyisessä joessa. Uinnista selvisin joten kuten hengissä, mutta sitten päänvaivaa aiheutti kadonneet vaihtopisteet. Näin tällä kertaa :)

Tämä viikko tulee myös olemaan kiireinen ja voi olla, että treeneistä on pakko joustaa hieman. Liian väsyneenä ja stressaantuneena ei auta painaa treenistä toiseen. Kropalle pitää antaa aikaa myös chillata hieman ja tämä sääntö pätee jokaiseen ihmiseen, treenasi sitä Ironmanille tai ei. Ei saa kiristää uimalaseja liian tiukalle ettei pilke silmäkulmasta katoa ;)

Lue lisää

Kaikenlaisia juoksuja

Tähän viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista juoksua. Vappuaaton alkajaisiksi kävin juoksemassa tutun ja turvallisen viiden kilometrin juoksutestin juoksumatolla. Testi meni ihan mukavasti ja tuli tehtyä pienoinen parannus edelliseen tulokseen nähden.  Hyvin alkanutta juoksua tuli sitten vielä jatkettua Helsingin yön puolella.

Vapusta selvittyäni oli torstaina vuorossa uintitesti. Tähän testiin lähdin aika ristiriitaisissa fiiliksissä, koska tällä jaksolla oli jäänyt muutama uintitreeni tekemättä. Mietiskelin voikohan muutamalla uintitreenillä saada kovin kummoista parannusta testitulokseen? No vastaus tähän on, että näköjään voi. Kaiken kaikkiaan testitulokseen tuli parannusta 10 sekuntia ja siihen olen oikein tyytyväinen. Tälläkään kertaan en saanut uida testiä tyhjällä radalla, mutta tuskinpa tuo muiden ohittelu hirveästi aikaan vaikutti. Alla vielä taulukko testeistä.

Perjantai-iltana palasin taas juoksun pariin ja kävin hölköttelemässä pienen valmistavan verryttelylenkin Helsinki City Runia silmällä pitäen. Lenkin ohessa juoksin pari reippaampaa pätkää ja pohdiskelin mitähän vauhtia sitä kannattaisi puolikkaalla pitää. Hetken tätä mysteeriä arvottuani tulin siihen tulokseen, että lähden työstämään juoksua fiilispohjalta. Asetin siis tavoitteekseni nauttia täysin siemauksin tästä megasuuresta kuntoilutapahtumasta ja juosta napakasti maaliin saakka.

  
Töölönlahdella tankkaamassa.


Starttasin kisaan käsikynkässä ystäväni Jennin kanssa. Lähdimme jolkottelemaan varsin maltillisella tahdilla eikä siinä tainnut paljon muita vaihtoehtoja ollakaan. Juoksijoita oli nimittäin niin runsain määrin ettei sellaisen lössin keskellä kannata sortua junnumaiseen höntyilyyn. Levollisin mielen vain eteenpäin, kyllä ne pahimmat höyryt ehtii päästellä niillä tuskaisilla viimeisillä kilometreillä.






















Pahin sumppuvaihe oli ohitse kolmen kilometrin tietämillä ja omasta juoksurytmistä oli helpompi pitää kiinni. Samalla vauhtimme nousi ja tykitimme matkaa eteenpäin tasaisen varmasti. Jenni huuteli välillä kilometriaikoja, itse pyrin painelemaan fiiliksen mukaan ja toisinaan vilkuilin sykelukemia. Tällä taktiikalla painelin maaliin saakka, tosin viimeisillä kilometreillä yritin hieman kiristää tahtia. Lopulta kello pysähtyi aikaan 1.50.53 ja tähän olen oikein tyytyväinen. Sain nautittua tapahtumasta täysin siemauksin sekä tehtyä napakan juoksun. Tavoitteet täyttyivät siis kirkkaasti :)

Tietysti illalla piti vielä lähteä käymään Helsinki City Night Runissa. Palautumisen kannalta ei ehkä ole järkevintä nauttia kuohujuomaa ja lähteä sen jälkeen vielä painelemaan pikkutunneiksi mölyisään baariin. Onneksi en kuitenkaan ole ammattiurheilija vaan voin välillä surffailla vähän pienemmillä aalloilla ;)

Viikon päätteeksi kävin vielä pyöräilemässä 1,5 tuntia. Tämä teki kieltämättä todella hyvää raihnaisille kintuille ja muutenkin hömelöiselle olotilalle. Viikon treenisaldoksi kertyi noin kuusi tuntia. Muutama viikko ollaan nyt siis menty määrällisesti alhaisilla tuntimäärillä, toki tehoja on ollut kuvioissa normaalia enemmän. Seuraavilla viikoilla treenimäärät tulevat taas nousemaan reippaastikin ja tietysti tässä auttaa se, että ulkona pystyy vihdoin ajamaan pyörällä.

  

Lue lisää