Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 2014

Julkasija Sanna ajankohtana torstaina, heinäkuuta 24, 2014 4 kommenttia
Tänä vuonna kesälomani alkoi kuumissa ja hikisissä merkeissä kun osallistuin Joroisten triathlonfestareille yhdessä muiden hupsujen ystävieni kanssa. Starttasin perjantaina iltapäivästä kohti Joroisia ja tuo päivä kuluikin hyvin pitkälti kisasäätöjen merkeissä. Onneksi ehdin sentään hetkeksi kannustamaan kakkosvalmentajaani Tinttiä, joka kirmasi huipputahtia päivän pikatriathlonilla. Päivän päätteeksi pidettiin vielä Tintin kanssa hieman kisapalaveria, eli päätettiin lauantain kisakynsien väri. Tiukan palaverin lopputulemana päädyttiin mintunvihreään lakkaan.

Kisakynnet ja erittäin kyseenalainen tsemppibiisi.

Onneksi kaikki tarvittavat säädöt oli tehty mahdollisimman pitkälle valmiiksi jo perjantaina, joten lauantaina ei tarvinnut muuta kuin hiissata itsensä kisapaikalle. Viimeisiä varustetarkistuksia tehdessäni päivittelin mielessäni vallitsevaa lämpötilaa ja pohdiskelin mitenköhän piinaava reissu sitä tässä on edessä. Aiemmin minulle on hieman jäänyt traumoja kuumassa kelissä kisaamisesta, joten nyt päänsisäiset ajatukset piti asettaa kohdilleen. Kovimmille aikatavoitteille oli pakko antaa hieman siimaa ja kuumia kisakelejä kohtaan tuntemani kauhu piti kääntää siisteimmäksi asiaksi ikinä.



Uintiin starttasin lähes eturivistä keskeltä ja lähtöpaukun vinguttua, yritin löytää paikkani taisteluareenalta. Nujuamista jatkui yllättävän kauan ennen kuin löysin oman paikkani, mutta sitten pääsin hyvin omaan uintirytmiin kiinni. Poijut tulivatkin aika vikkelästi vastaan ja aloin myös saada edellisten lähtöryhmien äijiä kiinni. Vedestä nousin ajassa 36.22 ja viime vuoden aikaan tuli parannusta noin nelisen minuuttia. Kisapäiväni sai siis kelpo alun.

Vaihtoalueella vähän höhhäilin alkuun, kun en meinannut löytää vaihtopussukkaani. Pienen jäädytyksen jälkeen selvisin vaihtoalueelta ilman suurempia kommervenkkejä ja olin tässä vaihdossa minuutin vikkelämpi kuin viime vuonna.


Fiilis pyörälle päästäessä oli hyvä ja lähdin polkemaan suunnitelmani mukaan. Jostain syystä Planet X ei kuitenkaan liikahtanut ihan suunnitelluilla tehoilla. Viimeisellä kolmanneksella etuvaihtaja alkoi temppuilla ja se heitti ketjut rattailta useamman kerran. Monesti sain pelastettua tilanteen niin ettei tarvinnut pysähtyä, mutta kerran oli pakko liata kädet ketjurasvaan. Loppumatkasta iski myös aika huono olo ja heikotti. Pyörän aikana nautitut geelit alkoivat mellastaa vatsassa...

Hypättyäni pyörältä pois olo oli niin helpottunut, että teki mieli oksentaa. Huonon olon takia vaihtoaika oli hitaampi kuin oletin, mutta parani se sentään minuutin edellisvuoteen. Hipsiessäni yrjöt kurkussa vaihtoalueella ajattelin, että nyt on kyllä luvassa oikein kunnon taistelujuoksu jollaista en ehkä ole aiemmin kokenut :)

Juoksu tuntui alkuun aika karmealta niin kuin oletinkin. En pystynyt juomaan juuri yhdelläkään juomapisteellä ja tyydyin kaatamaan ihanan viileät juomavedet suoraan päähäni. Käytin myös hyväkseni kaikki paikallisten tarjoamat puutarhaletkuviilennykset ja niistä oli todella iso apu! Tällä taktiikalla taitoin matkaani sen minkä pystyin. Jossain vaiheessa vatsa onneksi rauhottui ja eteneminen helpottui sitä myöten. Puolen välin paikkeilla pystyin jopa vetämään yhden geelin, kun energiavaje alkoi tuntua.

Lopulta juoksusta ei ollut jäljellä kuin yksi piinaava mäentömpyrä ja laskettelu maaliin. Viimeinen kilometri oli aikamoista vaappumista, mutta yritin silti vetäistä jonkin sortin loppukirin. Olin aika pyörryksissä maaliin päästyäni, mutta niin oli moni muukin!

 Lopputiristys with #TeamElinaJouhki!

Maalissa minua oli vastassa ihanat kannustusjoukkoni ja festariseuralaiseni, joita halailin säälimättä ruusuntuoksuisena. Samalla kuulin tulleeni sarjassani sijalle 3/51 eli nappasin ikäluokkasarjani SM-pronssia. Palkintoa en tosin ikinä älynnyt hakea, mutta kuulemma se tulee postilla perästä.

Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen suoritukseeni ja viime vuoteen verrattuna aikani parani noin kahdeksan minuttia. Pyörätulokseen olen pettynyt ja siihen jäi mielestäni paljon petrattavaa. Täytynee vähän pohtia millä nuo reiskat saisi piiskaamaan polkimia hieman paremmin! Toki kuuma keli vaikutti varmasti loppuaikaan, mutta turha sitä on liikaa miettiä, tämähän oli aivan loistava treenikisa Miamin 70.3 Ironmania ajatellen. 

Iso kiitos kisajärjestäjille, vapaaehtoisille ja reitin varrella kannustaneille. Erityiskiitos myös Villelle kaikista ohjeista ja päivän aikana ottamistasi kuvista. Äidille, Tintille ja Jennille lämpöiset halit, teidän ansiosta tossu nousi lauantaina hieman kepeämmin.

Loppuun vielä erityisonnittelut festariseurueen miehenkoltiaisille, jotka kaikki tekivät loistavat suoritukset ensimmäisellä puolikkaallaan. Onneks mun ei tartte kisata samassa sarjassa teidän kanssa :)