Kisaraportti: Ironman 70.3 Miami

Julkasija Sanna ajankohtana maanantaina, marraskuuta 03, 2014 Ei kommentteja
Iso kiitos omille tukijoukoilleni, ystävilleni ja muille kannustajille! Teidän tsempit kantautuivat Atlantin yli ja niiden voimalla on jälleen rynnitty yksi triathlon maaliin asti. Miamin Ironman oli eittämättä elämys sen kaikissa vivahteissaan ja mahtava huipennus tälle kisakaudelle. Seuraavaksi tarkempi selonteko kisan käänteistä.

Kisa-aamuna kello herätti totutusti ennen viittä ja tajunnantason noustua aloitin normiaamutoimet, eli nautin epämääräisistä eväksistä kootun aamupalan, heitin viimeiset kisakamppeet kokoon ja nappasin taksin kisapaikalle. Taksi hiipi hotelille vähän mañana meiningillä, joten tietenkinhän siinä meinasi taas tulla hoppu ja takahampaat kiristyä.

Ehdin kuitenkin kisapaikalle ihan hyvissä ajoin ja henki alkoi taas kulkea :) Heti ensimmäiseksi kävin "merkkauttamassa" itseni. Merkkauksessa kisajärjestäjät tuhertavat tussilla kisanumeron käsivarteen ja ikä merkattiin pohkeeseen. Ikä piti kertoa sen mukaan mikä se olisi joulukuun 30. päivä tänä vuonna, joten sain numeron 30 koristamaan oikeaa pohjettani. Kyllä kismitti viettää näin viimeistä päivää 29-vuotiaana :)

 Kisarojujen asentelua.

Muiden valmisteluiden jälkeen siirryin rannan tuntumaan katselemaan pro-sarjojen lähtöä. Tässä vaiheessa aurinko oli jo noussut horisontin yli ja satama-alue näytti kauniilta aamuauringon valossa. Kisafiilis nousi huippuunsa siinä vaiheessa kun näin pro-sarjalaisten juoksevan pyörävaihtoon uinnista. Näin muun muassa huipputriathlonisti Leanda Caven. Häneen harvemmin Suomen kisoissa törmää!

 Tyyntä ennen myrskyä. Tämän perusteella voisi odottaa helppoa uintia...

Oma lähtöni tapahtui reilun tunnin pro-sarjojen jälkeen ja pääsimme veteen pari minuuttia ennen starttia. Siinä ei kerennyt juuri muuta kuin hypätä laiturilta mereen ja kauhoa lähtöpoijujen väliin. Yrittäessäni pysyä lähtöpoijujen välissä tajusin, että lähtö tapahtui melkoiseen vastavirtaan. Jos nimittäin poijujen väliin jäi paikoilleen lillumaan, virta tuuppasi aika äkkiä porukan hännille ja pois eturintamasta. En halunnut jäädä uinnissa mihinkään sumppuihin, joten hilasin itseni sinnikkäästi takaisin eturiviin.

Lähtö oli onneksi väljä ja aika nopeasti pääsin uimaan omaan rytmiin. Tuntui, että meressä sai puskea voimalla eteenpäin eikä matka oikein edennyt minnekään. Välillä uin joihinkin meriheinikkoihin ja siemailin perinteisiä suolavesiannoksia. Koitin olla ajattelematta viereisten risteilijöiden septitankkeja...

Lopulta pääsin uinnin loppuun ja vilkaisin kelloani. Uintiajaksi tuli lähes 53 minuuttia ja se oli todellakin yllätys eikä niin kovin kiva sellainen. Vertailun vuoksi todettakoon, että Joroisilla uinti kulki noin 36 minuuttiin. Toki tajusin ettei uintiaika ilman märkkäriä ja noissa virtauksissa tulisi olemaan kovin hyvä, mutta kyllä 53 minuuttia oli silti pettymys. Tuloslistojen mukaan olin uinnin jälkeen sijalla 28/125, joten oli se muillekin ollut hankalaa.

Pyöräilyosuus alkoi noin 10 kilometrin kaupunkipätkällä ja siinä ei vielä päässyt kokemaan suurta vauhdinhurmaa. Pitkän suoran maantiepätkän auetessa päästiin ajon makuun, jota tosin vastatuuli pyrki hillitsemään. Vuokrapyörällä ajo tuntui sujuvan kivuttomasti ja äkkiä olinkin jo lähellä vaihtoaluetta.

Kisainfossa käskettiin poseerata reitin varrella oleville valokuuvaajille.

Pyöräosuus meni muuten oikein mallikkaasti, mutta jouduin pysähtymään yhdelle vessakeikalle ja viimeisen kolmanneksen alkaessa pyörästäni paukahti pinna poikki. Yritin irrottaa katkenneita pinnoja, mutta eihän siitä mitään näillä narukäsillä tullut. Katkenneista pinnoista ei onneksi ollut muuta haittaa kuin rämisevä ääni.

Pyöräajaksi tuli 2.49, joka ei kyllä ole kovin kummoinen, vaan sitä samaa ainaista omaa tasoani :)  Ilman pakollisia pysähdyksiä aika olisi ollut 2.45 tienoilla ja lähempänä omia odotuksiani. Pyöräilyn jälkeen olin kuitenkin kisassa sijalla 21/125, joten sijoituksellisesti sain vähän tikistettyä parempaan suuntaan.

Juoksuun lähdin tekemään tasaista napakkaa suoritusta. En odottanut mitään helppoa tekemistä, sillä kisapäivä oli aurinkoinen eikä reittikään tainnut olla mitenkään erityisen nopea. Juoksu oli alusta saakka aikamoista taistelua eikä se kulkenut ihan totutulla tatsilla. Sawgrass Mills-ostoskeskuksessa juoksentelu kellon ympäri ei ilmeisesti toimi kovin hyvänä valmistautumistreeninä.

Onneksi tällä kertaa kyseessä ei ollut täysmatka, joten maaliin sain jo kirmata toisen juoksukierroksen päätteeksi. Juoksuaika hiipui 1.56 pintaan, joka sekin on oma "ennätykseni" sieltä toisesta päästä. Lopputuloksissa pääsin sijalle 15/125, joten kokonaisuutena kisa taisi mennä kuitenkin hyvin.

Maalissa sain käteeni aivan todella ison mitalin ja hieman hengähdettyäni raahustin palautusmisteltan kautta eväineni merenrannalle huoahtamaan. Nautiskelin kylmää kokistani, tuoreita hedelmiä ja katselin vielä kisareitillä olevia triathleetteja. Kävipä siinä vielä manaattikin moikkaamassa minua ja kramppisia reisiäni.

Manaatti maalissa!

Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa päästä kisaamaan näin urbaaneissa olosuhteissa ja loistavasti järjestetyissä kilpailuissa. Vaikka kisa oli ajallisesti pettymys, nautin siitä muuten täysin siemauksin. Kisakausi 2014 sai upean päätöksen ja nyt voi hyvin fiiliksin nauttia Suomen syyssateista kahvikupponen kourassa viltin alla. Toivottavasti levollinen mieli ja kroppa keksii myös hienoja kujeita ensi vuodelle!