¿Heinäsirkkapatti?

Tätä blogia naputtelee urheilua ja matkailua rakastava Sanna. Heinäsirkkapatti-blogini näki päivänvalonsa jo vuoden 2008 puolella. Olin tuolloin lähdössä poikaystäväni Epun kanssa Malesiaan vaihto-opiskelemaan ja ajattelin blogin olevan kätevä tapa viestiä kotijoukoille Kuala Lumpurin sykkeestä sekä samalla tallentaa omat kokemukset reissupäiväkirjan tavoin talteen.

Blogillehan piti tietysti keksiä nimi ja Epun ehdottama heinäsirkkapapatti äänestettiin voittoon. Heinäsirkkapapatti on kultaisella 90-luvulla myynnissä ollut uuden vuoden raketti. Se kuulemma pamahtelee iloisesti.

Vaihto-opiskelujen jälkeen olen ollut muutamassa muussakin hieman pidemmässä reissussa ja naputellut blogia näistäkin seikkailuista. Tällä hetkellä blogin painopiste on kuitenkin lipsahtanut triathlonin puolelle.

Hikoilu-addiktion taisin periä jo äidinmaidossa ja elämääni onkin mahtunut erilaisia kestävyyslajeja pienestä pitäen. Yksi rakkaimmista lajeista minulle on suunnistus vaikka en sitä enää kovin aktiivisesti harrastakaan. Suunnistuksessa on niin monta kiinnostavaa elementtiä, kuten monipuolisuus, fysiikka tai sipulin kasassa pysyminen jännissä paikoissa, etten haluaa lopettaa sitä ikinä. Nyt on vaan pidettävä siitä hieman paussia, kun tuo uusi laji on astunut kuvioihin. Tämä uusi tuttavuus on siis triathlon.

Ystäväni Ville triathlonaivopesi minut loppukesästä 2011. Ville oli tuolloin osallistunut ensimmäisen kerran Joroisten puolimatkan kisaan. En ehkä koskaan pysty unohtamaan kuinka innoissaan Ville minulle lajista pulputti. Yleisesti ottaen olen todella helppo innostettava ja eihän siinä kauaa mennyt kun harkkapäiväkirjaan alkoi ilmestyä tuntikertymiä myös uinnin ja pyöräilyn osalta.

Dominopalikat jatkoivat kaatumistaan ja ensimmäinen satsi rullasi loppuun kun kesällä 2012 jyräsin maalilinjan yli Joroisten puolimatkalla. Kisan jälkeisissä endorfiinihuuruissa taisimme Villen kanssa vitsailla, että ensi vuonna sitten täysimatkalle. Siitähän se toinen dominopalikkaketju aloitti sitten kaatumisensa.Toivottavasti tämän satsin viimeinen palikka kaatuu onnellisissa merkeissä Challenge Barcelonan kisassa 6.10.2013.

Viime aikoina blogini on siis täyttynyt täysimatkan triathlonille valmistautumiseen liittyvillä sepustuksilla. Toivoisin kuitenkin jaksavani jatkaa tämän sekametelisoppan ylläpitoa myös 6.10.2013 jälkeen. Triathlonista on nimittäin kiva papattaa täällä blogin puolella, jotta ei sitten tarvitse tylsistyttää ystäviään hikisillä tarinoilla :) Olemme jo ilmoittautuneet Epun kanssa kesän 2014 Finntriathlonille, joten tavoitettakin olisi ensi vuodelle. Pysykää siis linjoilla ja tervetuloa menoon mukaan!