Aurinkoa, treeniä, lepoa ja ruokaa

Julkasija Sanna ajankohtana torstaina, huhtikuuta 09, 2015 2 kommenttia
Edellisen ja tämän viikon tekemiset voisi vallan mainiosti tiivistää otsikon neljään sanaan. Elo Gironassa on siis ollut vallan yksinkertaista ja turistihommat ovat jäänet enimmäkseen luonnonmaisemien ihailuun, museoissa ja kirkoissa en ole paljon käynyt muita häiritsemässä.


Reissun alussa ajattelin, että ehkä olisi järkevä rakentaa jokin treenirunko näiden kahden viikon ajaksi, mutta sitten jotenkin maantie vei mennessään ja olenkin enimmäkseen keskittynyt pitkien matalatehoisten pyörälenkkien tekoon. Tämä on ollut varsin toimiva ratkaisu ja on ollut mukava vedellä vaihtelevia lenkkejä hieman kelien ja omien fiiliksien mukaan. 

Täytyy kyllä todeta, että tuota määrää on tullut tehtyä täällä vähän riskilläkin jos vertaa siihen kuinka paljon normaalisti treenailen kotiolosuhteissa. Toissapäivänä tuli vielä heitettyä sankarilenkin tapainen suraus Ranskanmaan kautta, joten nyt painoin tähän väliin vähän kärijarrua ja vietän pari kevyempää päivää auringosta nauttien. Samassa rytäkässä ehdin rustailla reissumuistot bloggeriin. 

Yhtenä päivänä piti vähän testailla huvin vuoksi paikallista Rocacorban nousua uudelleen. Tömpyrä on siis noin vajaan tonnin korkuinen ja tie ylös huipulle on 14 kilometrin mittainen. Nousun alussa kello käyntiin ja nokka kohti huippua. Tällä kertaa ylösnousemus oli selän puolesta tuskaton, mutta kelloa vastaan tehty kiipeäminen aiheutti vähän edelliskertaan nähden enemmän reisihappoja. Huiputus onnistui hieman reilussa tunnissa ja lopussa sai vähän keräillä itseään. 

Huohottaessani nassu punaisena Rocacorban päällä, paikalle suhautti Specialized-lycrakauris, joka oli noussut huipulle varmaankin 30 minuutissa ja näytti siltä kuin kaveri olisi korkeintaan kiivennyt Ilmalan-juna-aseman sillalle.Hehheh, siinä taas vähän perspektiiviä omaan tekemiseen.

Rocacorban tuuttauksen jälkeisenä päivänä minun oli tarkoitus tehdä joku vähän kevyempi ja ennen kaikkea tasaisempi lenkura. Ajatushan oli mitä mainioin, mutta käytännön toteutus oli vaan hieman erilainen. Noin 15 kilometrin serpentiinirullailun jälkeen totuus valkeni mutkan takaa. Jossain risteyksessä oli käynyt pieni suunnistushassi ja olin lähtenyt kohti yhtä seudun isoimpia mäkiä. Tilanne onneksi helpottui sillä seukunnilla kun pyörän käänsi ympäri. Kismittää kyllä aika paljon, kun luostarin munkit jäi näkemättä, mutta ehkä miä vielä ehdin tuonne ottamaan uusinnan paremmilla eväillä.

Toissapäivänä oli tosiaan aiemmin mainitus sankarilenkin vuoro. Suunnitelmana oli ajaa noin 185 kilometrin pituinen lenkki, joka koukkasi parin mäen ja Ranskan kautta takaisin Kataloniaan. Nousumetrejä tuolle reitille kertyi reilu 3000.

Lenkki oli tosiaan aika raisu, mutta tasaisella etenemisellä sain sen jyrättyä kokonaan läpi. Onneksi sain myös täältä hotellilta yhden hullun matkaan mukaan, joten ei tarvinnut olla omissa ajatuksissa kokonaista päivää. Ihan viimeisimmässä mäessä meinasi tehdä jonkun verran tiukkaa, mutta ylös tultiin! Tämä lenkki toimi myös hyvänä checkpointtina kesän kisoja ajatellen. Niissä tullaan nousemaan jotakuinkin saman verran ja hienoimmillaan kaiken saa vielä kruunata maratonilla. Kaikenlaisiin keitoksiin sitä keksiikin itsensä ilmoittaa :)