Viikko armonaikaa

Tämän kauden päätavoitteeseen on enää vajaa viikko. Tasan viikon päästä olen toivottavasti jo hyvin lähellä maalia tai kaikin mokomin nauttimassa maalitarjoiluista. Kisan ollessa näin lähellä pään sisältö alkaa täyttyä aika mielenkiintoisella hutulla. Itse kisa pulpahtaa ajatuksiin aina tasaisin väliajoin.

Keväällä kun aloitimme tämän projektin näin useana yönä unta kisasta. Noissa unissa oli aina joku asia hassusti tai vinksallaan. Useimmiten uintireitti oli laitettu johonkin omituiseen paikkaan tai en meinannut löytää oikeaa uintireittiä millään. Muistan myös kuinka kisa-ajatukset herättivät tuolloin melkoisia jännityksen tuntemuksia. Ajattelin tuolloin, että mitenköhän selviän jännitykseni kanssa lähempänä kisaa jos se tästä vain pahenee. Kumma kyllä, projektin edetessä pahempi jännittäminen on unohtunut.

Edelleenkään tämän kisaa edeltävä kuukauden aikana jännitys ei ole pahentunut. Uskon vahvasti, että ilman suurempia onnettomuuksia pystyn vetämään kisan läpi. Jännityspeikon sijasta olkapäilleni on muuttanut kaksi apinaa.

Ensimmäinen näistä apinoista pelottelee flunssapöpöillä. Niitähän nimittäin nyt tuntuu leijailevan ilmassa joka henkäyksellä. Ehdin jo yhden flunssan sairastaa muutama viikko sitten, mutta se ei yltynyt mitenkään kovin pahaksi. Apina olkapäälläni ihmettelee nyt antoiko tämä flunssa riittävän vastustuskyvyn 6.10 saakka?

Funssa-apina olisi kuitenkin järkevä asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Jos jompi kumpi meistä, minä tai treenikaverini Ville, ei jostain syystä pääsisi flunssan takia starttaamaan, niin myönnän kyllä, että pettymys olisi valtavan suuri. Kaikki se tsemppi, energia ja panostus, jotka olemme kohdistaneet tuohon kyseiseen päivään menettäisi sillä hetkellä merkityksensä. Tuon valtavan pettymyksen tunteen kääntämiseksi paremmiksi ajatuksiksi olenkin  jo miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Toivotaan vaan ettei näille backup-suunnitelmille löydy käyttöä.  Mielestäni nämä varasuunnitelmat on kuitenkin hyvä olla laadittuina, jottei sitten tule turhaa hukattua aikaa mököttämiseen.

Toinen apinoista kuiskuttelee myös hyvin tutulla linjalla. Viimeinen 1,5 kuukauden treenijakso ei nimittäin mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Sain toki tärkeimmät treenit tehtyä, mutta kokonaisuudessaan viikot ovat olleet hyvin rikkonaisia. Treenileiriltä paluun jälkeen kroppa tuntui melko väsyneeltä, joten oli pakko lepäillä suunniteltua enemmän. Sitten syyskuun puolella pieni pöpö iski kimppuuni ja työkuormakin kasvoi normaalin nähden. Nämä tekijät summaamalla päästään siis tuntuun mantraan "olenko treenannut tarpeeksi"?

Onneksi tämä kassinen treenimääräapina on melko helppo hiljentää. Fakta on se, että olisin voinut treenata paremmin viimeisen 1,5 kuukauden aikana, mutta niinhän sitä aina voi. Toisaalta ei tämä jakso nyt ihan turpeeseenkaan sukeltanut. Sain tehtyä hyviä pitkiä kisamaisia treenejä ja jonkin verran nostettua tehojakin. Uskalsin myös levätä silloin kun se oli oikeasti järkevämpää kuin tokkurassa rykiminen.  

Tälläinen posmennus tänään :) Ensi viikko kuluukin pakkailupuuhissa, kisataktiikan hiomisessa, matkustamisessa paikan päälle jne... Yritän kirjoitella näistä parhaani mukaan mikäli aikaa vaan jää.