Synttäriviikko

Tarinatuvassa tällä kertaa luvassa juttua synttäreista yms. pikkukivasta. Mennään etiäpäin päivä kerrallaan niin saatatte ehkä kestää miun aatoksissa mukana. Välillä joutuu aina näitä juttuja raapustamaan sellasen tohinan keskellä ettei juurikaan ehi miettiä mille kirjaimille sitä sormensa sujauttaa tietsikan näppäimistöllä..

Ma 27.10

Isukki löysi siis sunnuntaina tiensä tänne Lumppuriin kaikkien epämukavien sattumuksien jälkeen. Hienoa, että iskä oli rohkea rokansyöjä ja tuli kaikkine kimpsuineen kampsuineen tänne suurkaupungin tohinaan!

Maanantaina juhlittiin siis miun synttäreitä aika yltiömäisellä tavalla. Ensikski heti aamutuimaan sain Epulta lahjaks sukelluskirjan:D Siitä päivä jatkui sitten Kuala Lumpurin eläintarhassa. Eläintarhassa riitti hirmuisesti ihmeteltävää ja siellä oli jos jonkinlaisia karvakorvia. Leijonat oli tietysti ehkä niitä kaikkein jännimpiä tassuttelijoita! Ja tietysti apinat jäivät myös mieleen. Se on niin hämäävä ku ne apinat osaa olla eleiltään niin samanlaisia kuin ihmiset.. Hermostuttavinta siellä oli muut turistit. Tää Lummpurin eläintarha on siitä kivasti rakennettu, että niitä elukoita voipi katsella/valokuvailla aika hyvin, koska niitä ei oo eristetty ihan kokonaan aidoilla. Tämä aidattomuus johtaa tietysti ihmisten ääliömäisyyten.. Esimerkkinä nyt se kun oltiin toljottamassa saukkoja. Näitä saukkoja pääsi siis katsomaan tosi läheltä. Tämä johti sit siihen ihmiset alko heitellä saukoille sipsejä ihan silleen reiluja kourallisia viskoen ja tietysti kiljuen äänekkäästi samalla (juu ei ollu lapsia). Saukkojen aitauksen vieressä oli myös maininta siitä, että niitä elukoita EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ RUOKKIA, KOSKA NIILLÄ ON OMA ERIKOISRUOKAVALIO. Grrrrr. Eiks ne ihmiset tajua, että se pieni suloinen saukko voi kuolla niitten heittämiin sipsin yms. burgerin palasiin. Täytyykin vissiin liittyä save the saukot yhdistykseen:D Muuten eläintarha oli kyllä oikein viihtyisä ja kaikki sen asukit näyttivät voivan lokosaisti.. Apinat jo ehkä liian lokoisasti elintasovatsasta päätellen..

Eläintarhasta sännättiin seuraavaan lapsille sopivaan kohteeseen elikkäs akvaariomaailman. Siellä oli paljon haikaloja!!! WAU! Tietysti myös satoja muita kidushengittelijöitä, mutta eihän niistä kaikista ota tolkkua. Akvaarion ovella taisteltiin myös vartin verran opiskelija-alennusten puolesta. Oltiin unohdettu Epun kanssa opiskelijakortit kämpille ja näin ollen opiskelijastatuksen osoittaminen oli normaalia hankalampaa. Ensimmäinen täti tiskillä ei suostunu antaa meille alennuksia vaikka Eellä oli näyttää Suomen opiskelijakortti. No ei se mitään. Tajuttiin siirtyä hierarkiassa ylöspäin ja kysäistä asiaa tämän tätin pomolta. Hierarkia on suht. kova juttu täällä Malesiassa ja normityöntekijät eivät uskalla tehdä päätöksiä oman työnkuvansa ulkopuolelta. Eli, jotta täällä saa hommat rullaamaan kannattaa aina neuvotella mahdollisimman korkea-arvoisen tyypin kanssa.. No tämä taktiikka tuotti sen verran meille, että edes Eppu sai opiskelija-alennuksen. Mä en saanu siks ku ei mulla ollu suomalaista opiskelijakorttiakaan mukana.. Kiva oli akvaario siis.

Akvaarion jälkeen mentiin syömään. Syömässä miä meninki sit ihan hämilleen ku Eppu oli järkänny miulle yllärin taas. Siinä syömisen loppupuolella useemman baarimikon rypäs tuli synttärilaulua hoilottaen ja kakkua kantaen koko baarin läpi. Enhän miä tajunnu yhtään ku ne asetti sen kakun miun naaman eteen, et se oli mulle! Näytin kyllä niin hoo moilaselta ku voi vaan näyttää! Mut niin siistiä ja ennen kaikkea herkullista. Pieni suklaakakku isolla jätskipallolla, que dulce!

Tiistai 28.10

Jaaha koulu jatkuu taas kurssilla management of small and medium size enterprices.. Nyt täytyy kyllä sanoa, että sattu vähän kuivahko rohvessoori näihin kahteen edelliseen verrattuna. Häntä pitäis nyt kuunnella neljä tuntia päivässä putkeen. Voi olla aika hapokasta. Tiistaina pidettiin muista aktiviteeteistä lomaa.

Keskiviikko 29.10

Tämän päivän riemu oli meijän kolmen koplan visiitti China Towniin. Siellähän isukille riitti taas jos jonkinlaista nähtävää ja hälinähulinaa. Ehkä kaikkein parasta oli kummiski se ku mentiin aitoon kiinalaiseen ravintolaan syömään. Tietenkinhän myö syötiin puikoilla eikä annettu isille haarukkaa eikä veistä! Isukki näytti kumminkin olevan luonnonlahjakkuus puikkojen kanssa ja hapanimeläkana sujahti suuhun ilman minkäänlaisia ongelmia! Hienoa ja eksoottista isukille varmasti kuin myös meille.

Torstai 30.10.08

Torstaina singahdettiin iskän kanssa kahdestaan paikkaan nimeltä Putraya. Se on Malesian hallinnollinen keskuspaikka ja siellä on paljon hienoja toimistorakennuksia. Sitten siellä on kaunis noin kymmenisen vuotta vanha moskeija ja pääministerin hieno kämppä. Kamarat paukkuivat ja tallensivat nuita rakennuksia muistikorteille.

Illalla rykäistiin vielä pikainen shoppailumarathon ja hankittiin iskän matkalaukkuun pikkusen täytettä!

Lue lisää

Kuvakollaasi

Heippulis hei ja kiitos kaikille synttarionnittelijoille!

Nyt kun taa kuvien lataaminen tuntuu kestavan niin taidanpa vahan turinoida tuosta sukelluskurssista. Viime keskiviikkonahan me siis palasimme vasyneina ja onnellisina Kinabalun vuorelta. Keskiviikkona ei jaksettu tehda juuri mitaan ja torstaiaamukin venahti miul johonki yhdentoista kantturoille. Puolen paivan aikaan loysin sitten itteni istumasta Borneo Diversin toimistolta buukkaamassa sukelluskurssia. Kurssi jarjestyi ja teoriatunnilla oltiin Epun kanssa 13.00. Sukkelaa actionia siis! Ah nyt alkaa tunti taalla luokassa eli tarina jatkuu myohemmin!

Kuvia saattaa muuten olla mukavampi katsella sellaisena diaesityksena. Se onnistuupi taman linkin kautta http://picasaweb.google.com/heinasirkkapapatti . Tuolta loytyy kaikki reissun aikana blogiin lataamani kuvat.

Kota Kinabalussa auringonlasku.

Tuonne meijan piti kiiveta.

Reittikartta. Oikeanpuoleista pitempaa reittia ylos ja vasenta alas.

Uskottavat vaeltajat.

























Sumussa.




























Naavaa --> puhdasta ilmaa?

Huipulla! Vasemmalla meijan opas, joka oli minuakin lyhkasempi ja sai sen vuoks lempinimen maskotti:D

Auringonnousu, upeaa!




















Mia ja aamuaurinko ja tropiikin lampo.















Nakymia alaspain mennessa.

Nyt siirrytaan sitten taas sukelluskurssin juttuloihin. Eli torstaina aloitettiin aika monen tunnin kalvosulkeisilla. Siella opeteltiin laitteiden nimia, millaisia riskeja sukellukseen liittyy ja millaisia otokoita sielta meresta voi loytya. Lopuks oli sitten koe, joka myo lapastiin kirkkaasti. No ei se ollu mitenkaan erityisen vaikee:D

Sukelluskurssilla mutustamassa pahkinoita.

Perjantaina siirryttiin sitten suoraan meijan opettajan Russin toiseen toimistoon elikka veteen reenailemaan. Vedessa tehtiin kaikkia perustemppuja. Heiteltiin maski pois, taytettiin ja tyhjennettiin se vedesta, heiteltiin regulaattoria (suukappale mista saa happea) ympariinsa ja vaihdeltiin niita yms.. Opettelimme siis sukeltamisessa tarvittavia perustaitoja. Mitaan erityisen hankalaa ei tullu vastaan ja myo opittiin Epun kanssa hyvin. Perustaitoja reenailtiin aikas matalassa vedessa, mut onneks myo paastiin paivan lopussa myos sukeltamaan ihan oikeesti! Se oli niiiiiiin mahtavaa, just niinku Ouppa sano! Syvimmillaan myo kaytiin jossain 12 metrissa. Tuolla sukellusreissulla tuli vastaan tietenkin Nemo-kaloja, Barracudia ja Kivikaloja mita nyt muistan. Kivikala on siita janna otokka, et sita ei tahdo huomata meren pohjasta loistavan maastoutumiskykynsa takia. Tuo fisun retale nayttaa pahjahiekassa ihan oikeelta kivelta ja se on siina mielessa pikkusen vaarallista, koska tuo kivikala sattuu olemaan pikkusen myos myrkyllista sorttia.



















Sukelluskurssin ranta.

Tallasia nahtiin:D

Toinen sukelluspaiva alkoi aika rajuissa merkeissa. Keli ulkona oli sen verran tuulinen, et merella aaltoili kohtuullisen komiasti. Se tietenkin vaikutti meijan ekaan sukellussettiin. Ensinnakin veneesta mereen meneminen oli aika nujuamista eika siella veden alla nahny oikein mitaan ku ne aallot pollytti sita pohjahiekkaa. Open perassa mentiin kuitenkin rohkeesti. Kymmenen minuutin pohjassa ihmettelyn paatteeks Rus kirjotti vedenalaiseen "paperiinsa" etta ei oo mielta sukeltaa tallasessa kelissa, lopetan tan sukelluksen tahan ja olette osoittaneet hallitsevanne kaikki sukeltamiseen vaadittavat taidot! Se oli hienoa se siella pollyavan hiekan ja nujuuttavan veden keskella. Seuraava haaste oli sitten nousta paattiin siina aallokossa. Hommaa tosiaan vaikeutti se, etta oltiin unohdettu ottaa tikkaat veneeseen mukaan... Sekin kummiski hoitui jotenkuten konyamalla:D

Iltapaivalla sitten jatkettiin sukellusta paljon rauhallisemmissa vesissa. Iltapaivalla meijan ei tarvinnu enaa opetella mitaan taitoja vaan myo voitiin keskittyy ihan pelkkaan sukellukseen. Siella myo sit paineltiin Russin perassa ihmetellen kaikkia pinnanalaisia otokoita. Taas tuli bongattua nemoja, iiisoja barracudia, lepakkokaloja, mureenoita ja joku hassu rapu. Niin siistia! Sit myo kaytiin noin 18 metrin syvyydessa. Sen syvemmalle ei saa talla meijan suorittamalla lisenssilla sukeltaa ja ehka ihan hyva niin.. Mita syvemmalle sukeltaa sen suuremmaks kasvaa riskit kaikenlaisista sukeltajan taudeista.. Mutta kaikki kaikessa: kurssi oli ihan mahtava ja luultavasti myo tullaan talla reissulla viela tekemaan muutama sukellus!

Lue lisää

Kinabalun valloitus

Hepulis hei!

Nyt ei taalla tietotekniikka skulaa niin ei saa kuvia ladattua, mutta runosuoni on ehtymaton eika vaadi sen kummempia kikkailuja toimiakseen;) Eli stooria Kinabalulta!

Maanantaina siis hasellittiin Kinabalulle kiipeamista kuntoon. Jotta tuonne vuorelle ylipaataan saapi lahtea raahustamaan tarvitsee varata majoitus 3000 metrin korkeudesta ja hommata kiipeamislupa. Tuolla 3000 metrissa on luonnollisesti rajoitettu maara peteja kaikille kiipeilijoille, joten jos petipaikkoja ei ole, ei heru kiipeamislupaakaan. Meita oli siis lahdossa kolme Veikkaa vuorelle. Aluks ei ollu paikkoja tiistana alkavalle kapuamiselle, sit loyty paikka yhdelle ja lopulta kaikille kolmelle saatiin paikat. Mystista siis. Onneks paikat kummiski loyty, ja viela halvimmat mahdolliset. Maanantaina ei muuta sit tehtykaan ku hurautettiin Kinabalu-vuoren luontopuistoon ja buukattiin siita lahtelta majoitus yhdeks yoks. Tiistaina oli siis vuorossa itte kiipeily. Maanantai-iltana jarkesteltiin ittellemme viela opas kiipeamista varten ja buukattiin kyydit sinne lahelle mista vaellus alkais.

Tiistaiaamuna herattiin aikaisin, mutustettiin aamupalaks nuudelia ja kahdeksan kantturoilla oltiin oppaan kanssa menossa kohti kiipeilyn alkupaikkaa. Vuorelle paasee muuten kahta reittia pitkin. Me valittiin naista reiteista pidempi, koska se ei kuulemma oo niin suosittu ja nain ollen se on vahemman kansoitettu. Eli kaytannossa ei tarvii kokoajan painaa vilkku paalla japanilaisista ohi:D Jeps, no yhdeksalta lahdettiin raahustamaan makea ylos. Jo heti reitin alussa tuli selvaks ettei tasta kauhian helpolla tulis paasemaan. Alhaalla oli aikas kuuma, joten kavutessa puski hyva hiki paalle. Sitte toisaalta reitti ei ollu yhta silee kuin takapihan pururata. Kivea, kantturaa ja jos jonkinnakoista kompastinkivea siina polulla oli.. No maisemat oli mahtavat. Aluks oli perus sademetsaa, sitte mentiin 'pilveen' ja pikkuhiljaa kasvillisuus muuttui karummaksi ja karummaksi.. Parin tonnin jalkeen alkoi tuullakin pikkusen navakammin. Onneks ei kuitenkaan satanu, koska sitten olis ollu kylyma! Kolmen tonnin perusleiriin paastiin 4,5 tunnin raahustamisen jalkeen. Silti ihan hyvin, koska normaalisti jengi kapuaa tuota reittia 6-7 tuntia.. Toisaalta tuolla vuorella jarjestetaan joka vuosi sellanen juoksukisa, jossa karpaasit vetaa sauhuten juosten vuoren huipulle ja alas. Matka on noin 21 kilsaa ja noususumma 2,5 km. Reittiennatys on 2 tuntia ja 17 minuuttia eli ihan hiton kova!

Huipulla myo sitten kaytiin suihkussa (kylmassa), majoituttiin meijan kamppaan (ei lammitysta) ja mutustettiin buffettiruokaa. Naminami. Sitten varauduttiin tulevan yon/aamun koitoksiin ostamalla suklaata ja vuokraamalla meikalle toppatakki:D Enpa ois uskonu toppatakkia tarvitsevani nailla leveysasteilla..Halusin kummiski varautua hyvin, koska huipulla lampotila huitoo nollan tienoilla.. Yhdeksan aikoihin kommittiin sitten peittojen alle, koska aamulla olis puol kolmen aikaan heratys!

Puoli kolmelta oli vahan pollamystynyt olo. Paata juimi edelleen pikkuisen korkean ilmanalan takia. Eipa siina sit muuta ku vaatetta niskaan ja vahan keksia kupuun. Kolmelta starttattiin oppaan kanssa makeen. Alkumatkasta me painettiin aikamoista vauhtia ylospain. Kavuttavana oli kilometrin verran ylospain ja matkassa mitattuna kolmen kilometrin verran. Huipulle pitais ehtia viimeistaan 5.30 koska sitte alkais aurinko nousta. Tuo meijan alkumatkan vauhti oli kuitenkin sen verran hurjaa, et jouduttiin lopulta jarruttelemaan ja kuluttamaan aikaa erinaisissa kivenkoloissa tuulelta suojassa. Ei ollu siis mitaan ongelmia ehtia huipulle auringonnousuun. Onneks! Tuo aamuyon patka oli myos kiva kavuta koska suurimmaks osaks se oli pelkkaa sileaa kalliota ja ei niin kauheen jyrkkaa sellasta. Tietty jonkin verran saatiin kavuta koysien avulla, mutta sehan oli vaan siistia pimeessa tahtitaivaan alla!

Auringonnousu oli huipultakatsottuna kaunis. Eipa siita sen enempaa. Saatte nahda kuvia sitten parin paivan paasta.

Auringonnousun jalkeen alkoi alaspain kikkailu. Sanotaanko, etta se oli melkein rankenpaa kuin ylosnousu. Olihan laskeutuessa kiva ihailla auringon kultaamia maisemia..

Eka kunnon tauko pidettiin taas siella 3000 leiripaikassa nimelta Laban Rata. Siella pakattiin meijan majapaikassa lojuvat romut yhteen kassiin, syotiin aamupala ja jatkettiin valittomasti laskeutumista. Ei voi muuta sanoa kuin etta pitka ja puuduttava oli matka alas.. Edelleen ihmettelen niita sisseja ketka vetaa vuoren huipulle reilussa kahdessa tunnissa. Ihana reissu kaikesta huolimatta, onneks ei satanu ja kaikki meista paasi huipulle!

Alhaalle paastyamme syotiin taas. Nyt oli onneks tarjolla ihan perinteista spagetti bolognesea ainaisen nuudelikanan lisaks, joten se maistui erityisen hyvalle kuten myos jalkiruokakut;) Illaks mentin viela minivanilla takaisin Kota Kinabalun kaupunkiin.

Torstaina herattiin sitten kohtuullisen jaykin kintuin:D Ajateltiin lahtea nuolemaan haavojamme jollekin ihanalle pienelle saarelle. Siella ois sit tarkoitus viettaa ihan rehellista laiskottelu rantalomaa. Eihan tuosta suunnitelmasta tietenkaan sit mitaan tullu vaan loydettiin ittemme istumasta kello 13 sukelluskurssin teoriatunnilla?! Siita myohemmin lisaa, nyt loppuu nettiaika ihan kesken! Tiistaina viimeistaan, heikka.

Lue lisää

Gunung Kinabalu

Tere!

Kinabalun vuori on nyt valloitettu. Virallinen korkeus 4092 metria. Maisemat uskomattomat ja sanottamaks vetaa! Setti oli yllattavan rankka, mutta kannatti. Moni ei huipulle asti paassy. Hommaa on nyt turha yrittaa sanoin kuvailla. Taytyy pistaa kuvia tulemaan kunhan taas kaikki tietotekniset systeemit on kunnossa. Nyt meen syomaan kaikkea sita mita mieli tekee, koska herasin tanaan kello 2.30 ja 3.00 lahin kapuamaan huipulle. Kinabalun juurella olin takaisin 11.40, yli seitteman tunnin kapuamisen/alaspain lykkaamisen jalkeen, ja noin 3000 kaloria koyhempana. Taytyy siis saada akkia kaikki ravinto takaisin:D Tiistaina tuli myos kiivettya ylospain yhteensa vajaa viis tuntia. Googlettakaa Gunung Kinabalu niin sitten voipi loytya kuvia sielta maisemista. Bon appetit!

Lue lisää

Boorneooo o-o-ouuu!

Taalla taas!

Eli nyt lahetaan kelaamaan tata kulunutta viikkoa. Hyvaa matkaa!

Viime tiistaina meilla oli siis koulun puolesta kiinalainen bisnesillallinen. Odotukset oli kovat ja koulussa harjoiteltiin miten tuollaisessa tilanteessa tulis kayttaytya. Mietittiin Epun kanssa jo etukateen millaisia sammakon kinttuja tai ahvenen aivosoluja siella on tarjolla:D No ruoan suhteen paastiin helpolla. Erikoisin erikoisuus oli hyytelomainen merenelavasuikalekeitto. Se oli oikeestaan ihan hyvan makuista, mut sapuska oli rakenteellisesti vahan hassua suussa. Se siis kavi vahan tokkimaan. Sitten saatiin myos syodaksemme kuuluisaa Pekingin ankkaa. Ankka oli oikein maittavaa! Myos riisiviinia tuli kokeiltua sanomalla kaverille gambei ja kippamaalla litku kurkkuun. Riisiviini ei ollu niin pahaa kuin kuvittelin:D Sitten mia myos pidin kiinalaiseen tyyliin illallisella puheen. Opettajan mielesta puhe oli excellent elikka loistava;) Kaikinpuolin mahtava kokemus tuo illallinen. Laitan sielta kuvia tulemaan varmaankin reilun viikon paasta.

Keskiviikkona meilla oli sitten tiedossa yritysvierailu NokiaSiemens networksille. NSN:llahan on toimisto noissa kuuluisissa Petronas-torneissa, joten ennen vierailua joutu lahinna jannittamaan kuinka korkealle me paastais! Ja korkeellehan sita paastiiin! Kolmanneksi ylimpaan toimistoon! Ikkunoista oli huikiatmuikiathuimaavat nakymat! Normituristit paasee tuohon torniin sellaselle tasanteelle, joka 42. kerroksessa, joten kylla meita todellakin lykasti. Nii ja kaikkien kannattaa nyt sitten kattoa leffa kuin Ansa viritetty. Siina seikkaillaan juurikin Malesiassa ja kiipeillaan painovoimaa uhmaten Petronaseissa. On siina myos kuvaa Lumppurin kauniilta juna-asemalta.

Torstai tuhraantui sitten opiskellessa. Paivalla esitettiin koulussa meijan ryhmatyo. Ryhmatyomme oli mahtava menestys. Meilla oli siina naytelmia mukana ja kaikinpuolin show oli elava. Ma esitin muslimia ja Eppu ahkeraa Malesian kiinalaista. Juonesta en nyt jaksa enempaa selittaa saatte itte kuvitella millasta rapellysta oli yleisolle tarjolla! Opettaja hurmaantui meista ja arvosanaks pamahti A+ eli parhain mahdollinen. Ihme hiketysta taa opiskelu:D Kaikesta mainioudesta huolimatta illalla joutu viela tikistaa tenttikirjoja ja luentoprujuja perjantaiseen tenttiin. Vahan homma meinas lipsahtaa paivaunien puolelle, mut.. Sehan on ihan normaalia.

Perjantaina oli siis tentti. Se oli aika helppo tai silta se ainakin tuntu. Kasa monivalintoja ja vaan yks essee. Essee oli aiheesta Anglosaksinen ja Thaimaalaisen kulttuurin erot ja miten naissa kulttureissa bisnesneuvotellaan. Onneks osasin jotain sonkottaa. Illalla oli kemut ja Jukka tuli Singaporesta kylaan meijan kampille. Kivaa!

Lauantaina oli sit perushengailupaiva. Illalla kaytiin kimpassa jalkiruoilla meijan malesialaisten ystavien ja Jukan kanssa. Sit Liuyana ja Q tuli viela illalla meijan kampille kattomaan kuvia Suomesta ja hopottelemaan. Lauantain viimeisina tunteina yritettiin Epun kanssa viela pakata romuja yhteen nippuun Borneon seikkailua varten!

Nyt ollaan sitten taalla Borneolla. Lentokentalle lahdettiiin aamulla neljan aikaan noin neljan tunnin younien jalkeen. Grrrh etta vaskatti. Onneks airasian ilmabussi oli sen verran tyhja, etta meikahan oikais tan jattimaisen ruodon yhdelle penkkiriville sileeks ja aloin nahda unia. Lentokone karautti tanne Kinabalun kaupunkiin kymmenen maissa aamulla ja sitten lahdettiinkin yomajan hakuun. Ei jaksettu kauhiasti sita arpoa ja otettiin eka hotelli mika oli halpa. Nyt aletaan sitten suunnitella miten tuo Kinabalun vuori aiotaan vallottaa!

Naissa vasymystikoissa en nyt jaksa kirjottaa enempaa. Katotaan missa vaiheessa ehdin taas raportoimaan! Kirsille viela paljon onnea ja Paulalle KOVASTI TSEMPPIA tan kuun koitokseen!!!! IKAVA KAIKKIA NASSUKOITA, suutelmia!!!

Lue lisää

Long time no ocean, ma-su 6-12.10

Tassa siis tekstia viime viikolta. Talla viikolla on ollu taas kauheesti hassakkaa ja sitten ei oo netit toiminu oikeen missaan, joten vaikiata on ollu lisailla tanne tekstia. Tassa sita nyt ois kauhee kasa!

Batu caveseilta

Pieni krohi Batu Caveseilla

Nyt on takana kyl tän reissun tiukin kouluviikko. Ei oo ees blogia ehtiny kirjotella. Möyh. Silti on kyllä ehtiny tapahtua kaikennäköistä hauskaa. Nyt tulee siis vähän raporttii jokaisen päivän toilailuista.

Maanantai: Piitkän koulupäivän päätteeksi mentiin siis Tiinan kanssa taas wushuilemaan. Opeteltiin etupotku, sivupotku ja kierrepotku. Sit opeteltiin sellanen pau choi-niminen lyömistekniikka. Lopputunnista harjoteltiin kaikenlaisia itsepuolustustekniikoita. Se meni vähän kikattamisen puolelle, ku ei niistä meinannu tulla yhtään mitään, ainakaan sitä meijän opettajaa vastaan, ku se oli niin voimakas:D Kämpillä yritin reenata niitä vielä Eppuu vastaan, mut lörinäks sekin meni!

Sit maanantaina maksettiin vuokrakin tai nostettiin rahat maksua varten. Kohtuullisen mielenkiintoista oli se tuon euron melkoisesti huonontuneen kurssin takia. Meikänkin tili painu miinukselle vaikka se ei käytännössä visa electronin kanssa pitäis olla mahdollista. Mutta kun maanantaina nosti rahat, niin noston kirjaantumisen viiven vuoks kurssi oli ehtiny painuu sen verran alemmas, et meikän tili meni noin 10 euroa miinukselle. Myös nostaminen ja nostopalkkiot on kallistunu useella eurolla.. Saa nähdä mihin toi taloudellinen tilanne on kehittymässä..

Tiistai: Tiistaina painettiin hartiat korvissa kouluhommia.. Ensin oltiin täys päivä luennoilla ja sitte illalla aloin kirjotella esseetä. Kirjotin sellasen kuus sivua aiheesta AIDS Kiinassa. Se olikin hyvin mielenkiintoinen aihe! Afrikassahan AIDS on edelleenkin suuuuri ongelma, mutta kohta se on myös täällä Aasian suunnalla! En esimerkiks tienny, et Kiinassa on 90-luvun puolivälissä käyty verikauppaa, jonka seurauksena useita satoja tuhansia ihmisiä on saanu HI-viruksen kroppaansa. Verikauppa toimi silleen, et pääasiassa köyhät maanviljelijät luovuttivat verta rahaa vastaan, joten innokkaista luovuttajista ei ollu pulaa. Jossain vaiheessa tän homman koko karmeus alkoi paljastua, kun toimittajat kiinnostuivat aiheesta. Viranomaiset yrittävät tietysti peittää koko homman, mutta lopulta kumminkin kaikki paljastui. Vaikka asia tuotiin julkisuuteen, ei tartunnan saaneitten ihmisten auttamiseks tehty juurikaan mitään vielä tässä vaiheessa.. Oikeastaan vasta SARS-virus herätteli viranomaiset myös HIV:n suhteen ja siitäpä onkin vasta noin viisi vuotta! SARS:n myötä Kiinan päättäjät tajusivat, että tappava virus voi olla todella vakava uhka taloudelliselle kasvulle jos sille ei tehdä mitään. Taloudellisen kasvun lisäks Kiina on nyt myös ryhtynyt parantamaan terveydenhoitojärjestelmäänsä.

Keksiviikko: Keskiviikkokin sisälsi kauhiast kouluhommaa. Pääasiassa esseen kirjottamista ja tenttiin lukua. Illalla mun piti mennä belgialaisen Cuntherin kanssa sellaselle toiselle Wushu-tunnille, missä piti olla opettajana seittemän kertainen Malesian mestari ja telluksen tasolla kahdekksanneks paras! Me mentiinki sen treeniluolaan, mut äijä ei koskaan saapunu paikalle. Se oli pyytäny Cuntherin sinne pari viikkoo sitten yhdessä tapahtumassa, et ehkä sille oli tuolla välillä tullu jotain muuta menoa.. Ne ei ollu sit tietenkään tajunnu vaihtaa puhelinnumeroitaan.. Olis ollu vaan niin siistiä edes nähdä koko tyyppi! Kotiin pääsin joskus puolen yön tienoilla ja siinä vaiheessa oli turha alkaa yrittää lukee huomiseen tenttiin.. No onneks homma oli muuten ihan hyvin hanskassa! Ei tänne nyt olla tultu ylisuoriutumaan mistään muusta paitsi matkustelusta!

Torstaina oli sitten iltapäivällä tentti ja aamupäivällä normaalisti koulua. Tentissä ei onneks tarvinnu vastata ku kahteen kysymykseen ja RedBullin avulla yritin pysyä hereillä. Tuhersin paperille aasialaisista elämänarvoista ja konfutselaisuudesta. Tentti meni varmaanki ihan hyvin. Edellisestä tuli muuten A- eli melkein vitonen:D Tentin jälkeen oliki aika tyhjä olo ku oli niiin väsyny. Tällä viikolla unet on jääny aikas vähälle. Suurin osa porukasta säntäs tentin jälkeen illalla vielä baariin, mut meijän kämppä oli aika vahvasti edustettuna makuuasennossa sänkyjen pohjilla!

Nii ja sitten torstaina sain kokee taas yhden makuelämyksen! Olin ruokalassa mutustelemassa omaa ruokaani ku yks kokki tuli kysyy multa, et haluisinko maistaa sellasta perinteistä malesialaista juomaa/jälkiruokaa. Tieteskin halusin! Tää hässäkkä tarjoiltiin mukissa ja se piti sisällään jäämurskaa, johon oli päälle kaadettu erilaisia makeita siirappeja. Se oli oikeestaan jäisen sokerin makuista. Sit siellä mukin pohjalla oli kerrassaan mainio kokoelma kaikenlaista mässytettävää. Esimerkiks erilaisia hyytelökikkareita, papuja ja maissia! Lasillisen kyllä pystyi nautiskelemaan kokonaan, mut ei se nyt niin järisyttävän herkullista ollu:D

Perjantai: Jihuu! Perjantaina oli vaan neljä tuntia koulua, joten se ei tuntunu pahalta! Koulun jälkeen hiipparoin suoraan salille. Ei oo sielläkään nyt ehtiny käymään ku on joutunu opiskelee. Juoksin tunnin juoksumatolla ja se oli kivaa kun painelin pitkästä aikaa vähän vauhdikkaammin.

Illalla porukkaa oli taas lähdössä humputtelee baareihin. Me ei nyt tällä kertaa lähdetty Epun kaa massan mukana. Mentiin ekaks syömään ja sit siellä ravintolassa tavattiin ihan sattumalta yks malesialainen pariskunta. Hyö oli niin mukavia, et hyö pyysivät meijät siitä sit mukaansa laulamaan karaokee. Sehän oli ihan mahtavaa, koska tunnetusti aasialaiset on suuren suuria karaoken ystäviä! Karaokepaikka oli ihan valtava! Siellä oli erikokoisia huoneita mitä pysty varamaan. Meillä oli käytössä sellanen kuuden hengen koppi. Siellä oli sohvat, kolme mikrofonia ja taulutelkkari. Sit me siinä hoiloteltiin kukin aina vuoron perään erilaisia biisejä, me yritettiin jopa malesialaisia! Kerrassaan sanoin kuvaamattoman matavaa! Harmi vaan kun ei tullu kameraa mukaan.. Tätä kokemusta en kyllä ikinä unohda ja tuota on päästävä vielä tekemään uudestaan!

Lauantai: Aaah! Kylläpä nukutti! Uima-altaalla oli myös ihana laiskotella.. Iltapäivällä lähdettiin sitten Een kanssa tutustumaan Malesian kansallismoskeijaan. Se oli aika jännä kokemus. Jotta meikäläinen ylipäätään sai marssia sisään mun piti kääriytyä päästä varpaisiin sellaseen kaapuun. Kaapu päällä oli kyllä ihmeellinen olo. Sellaset varusteet päällä miljoonat naiset huitelee kaupungeilla joka päivä?! Tosin mulla oli sentään kasvot näkyvissä. Epun ei tarvinnu laittaa mitään ihmeellisyyksiä niskaan. Itte moskeija oli kyllä kaunis rakennus. Rukoilijoita siellä ei sillä hetkellä ollu yhtään ja se oli vähän pettymys. Sitte tietystikään ku itte ei oo muslimi niin suurimpaan osaan moskeijan paikoista ei pääse kunnolla kattomaan.. Moskeijan oppailta saatiin ihan hyvää informaatiota muslimina olemisesta ja sitten napattiin jotain siellä jaossa olleita informaatiolehtisiä mukaamme. Informaatiolehtiset olikin sitten oma lukunsa. Osa niistä piti sisällään asiallista tietoa, mutta osa oli sitten ihan täyttä paatosta vailla kunnollista informaatiota..

Moskeijaan meika joutu vetaa tuollasen asun paalle

Moskeijareissun jälkeen me käpyteltiin kaupungilla ja eikös siellä tullu vastaan sellanen muslimipariskunta ja tämän vaimon naama oli aivan kokonaan peitossa. Siis edes silmät ei näkyny!!! Aluks pidin sitä rajuna, että vaan silmät näkyy, mut tämä oli kyllä jo jotain ihan uutta! En tiedä miten hyvin tämä vaimo tuon huntunsa takaa näki.. Sit ravintoloissa näkee paljon näitä siten hunnutettuja naisia, joilla näkyy vain silmät. Harvoin he edes ruokailun ajaks paljastavat naamaansa sen vertaa ettei sitä ruokaa tarvitsisi sinne hunnun alle ujuttaa. Sitte se kans tuntuu oudolta kun tuolla uima-altaalla pyörii noita muslimipariskuntia. Mies saa huidella vapaasti uikkareissa vedessä ja nainen oottaa kiltisti huntu päällä altaan reunalla. Ihan vielä en ymmärrä tätä touhua.. Sit täytyy vielä muistaa se, et nyt ei olla ihan täysin muslimivoittoisessa valtiossa vaan täällä on moni muukin uskonto vahvasti edustettuna. Mitenköhän sitä sitten suun panisi jos lähtisi visiitille esimerkiksi Qatariin?

Lue lisää

Sattumia viime viikon lopulta ja uuden viikon uudet kujeet

Taalla taas!

Eli viime torstaina Epun sisko Sari ja Sarpan poikaystava Olli pollahtivat tanne Lumppuriin. Heijan kanssa sitten ihmeteltiin ympariinsa ampariinsa taalla kaupungissa. Meijan menoa Epun kanssa rajoitti ikavasti edelleenkiin kiinalaisiin filosooveihi liittyva tyo.. Sita piti vaantaa aina vaan ku ehti. No mut nyt maanantaina on tuostakin riesasta paasty eroon:D

Sarpan ja Ollin kanssa piipahdettiin Batu Caveseilla elikka sellasessa Hindutemppelissa. Se on rakennettu joskus aikoja sitten ja temppeli on pykatty kohtuullisen korkeelle. Jotta sinne paasi piti taapertaa vajaat 300 rappusta ylospain. Se meni kylla aikas kevyesti etenkin kun uhkaava sade pisti vipinaa kinttuihin. Luola itsessaan oli kylla vaikuttava paikka. Ensinnakin sen ovella oli hiivatin korkee patsas (esitti kai jotakin Hindujumalaa, mutta mistaan ei selvinny kuka jumaluus ol kyseessa) ja luolasto maenrinteen sisuksissa oli vaikuttavan kokonen. Etenkin kun miettii millaisia ponnistuksia sen pykaaminen kasaan on vaatinu! Siella luolastossa oli myos koko ajan meneillaan jotakin toimituksia. Luolastosta pois paaseminen meinas olla pikkusen hankalaa sateen takia ku ei meilla ollu sontikoita mukana. Ensin pidettiin vahan paussia ja ooteltiin et sade loppuis. No eihan siita mitaan tullu. Piti ostaa sontikka ettei ihan kokonaan kastuis. Portaiden alapaassa sit kintut kastu kummiski. Siella oli viemarit nielleet vahan muutakin kuin vetta, joten osa kaduista/parkkialueesta oli tulvillaan vetta. Kyl nilkat ainakin pinnan alapuolelle jai ku sielta yritti kahlata pois:D

Toinen nahtavyys missa piipahdettiin oli KL Tower. Se on rapiat 420 metria pitka ja yleisolle avoimesta nakymatasanteesta on ihan muikiat nakymat! Sit siella on kiikareita milla voi zoomailla vahan tarkemmin. Itte yritin tiirata mita niissa kuuluisissa Petronas-torneissa tapahtuu, mut eihan sielta mitaan nakyny. Ihan tylsaa! Pelkkia tyhjia toimistoja. Hissi sinne nakymatasanteelle olui myos hauska. Siina ei vilkkunu kerrosnumerot vaan metriluvut miten korkeella ollaan!

Sitte vahan ikavampi tarina. Taalla KL:ssa nakyy aina sillon tallon kerjalaisia. Useemmat niista on todellakin aika kurjan nakoisia. Itte niihin tulee kiinnitettya huomiota, kuitenkin kiinnittamatta huomiota. Yhtena paivana kavelin Epun kanssa sellasen todella laihan kerjalaispojan ohi. Sit vaan vakisin tuli pala kurkkuun ja yritti miettia et mita vois itte tehda. Ekaks kaveltiin siita kummiski vaan ohi. Sit tajusin, et mulla on taskussa juuri kaupasta ostettu leipa mukana ja mietin et nyt mun on pakko kayda antamassa se sille pojalle. No sitte ojensin sen sille pojalle ja toivoin samalla ettei se saa siita mitaan mahavaivoja, ja et se syo sen hyvalla ruokahalulla, ja et se kasvaa isoks terveeks ukoks.. Rahan antaminen kerjalaisille on monessa mielessa vahan ristiriitainen juttu. Siita kun ei koskaan tieda kenen taskuun ne rahat loppujen lopuksi menee yms.. Hankala jutsku:(

No sitte tan viikon juttuihin. Talla viikolla meilla on koulua maanantaista lauantaihin ja joka paiva aamusta iltaan. Lisaks pitais vaantaa yks vahintaan viiden sivun esitelma, lukee jokapaiva yhden kurssin matskuja lapi ja pantata viela torstain tenttiin. Ehka oli viela jotain muuta, mutta en muista. Tasta tulee siis hoppuinen viikko! No toisaalta ens viikolla meilla on luvassa yritysvierailu NokiaSiemensille tutustumaan sekakulttyyriseen johtamiseen ja sitten mennaan viralliselle kiinalaiselle bisnesneuvotteluillalliselle ja opetellaan kuin sellasessa tulis kayttaytya! Saa nahda mita sammakonkoipia sita joutuu mutustelemaan! Nain siis taalla. Nyt pitaa lahtee Wushu-tuntia kohti.

Lue lisää

TiKeToPe

Huijuijuijiu!

Paaljon on taas vierahtany aikaa edellisesta tekstista tai silta ainakin nyt tuntuu! Talla kertaa naiden paivien aikana ei oo kylla tapahtunu mitaan kovinkaan ihmeellista. Ollaan urheiltu ja yritetty opiskella. Kerronpa nyt sit pari hauskaa urheilutapahtumaa ja syomistragediaa.

Ensiksin eilen torstaina me pelattiin kaikkien aikojen korismatsi. Meijan kampan tytot vastaan pojat. Pojille laadittiin hankaloittavia saantoja ja ensimmaisena kymmenen pojoa saanut pari on voittaja. Panoksena oli pojilla hampurilaiset ja tytoilla drinksut. Peli alkoi tyttojen kannalta tosi loistavasti ja kamppailu oli todeeella tiukkaa loppuun asti. Yhdessa vaiheessa peli oli 10 - 9 tytoille, mut se ei tarkottanu viela voittoa, koska jos mieli voittaa, piti voittaa kahden pisteen erolla. No lopulta pojat sitte voitti:( MUTTA ME OLTIIN TOSI TIUKKA VASTUS:) Eika taa tuu jaamaan tahan. Revanssia vaaditaan! Katkeran tappion paatteeks me tytot mentiin viela salille pumppaamaan ja kiukunpuuskiissa juostiin viela rappuset 15. kerroksesta 32. kerrokseen.

Sitte ruokakokemuksiin. Meijan koululla oli tossa parisen viikkoa sitten jotkut kiinalaisten moon cake festarit (joo kuullostaa epailyttavalta). Moon cake on sellanen nyrkin kokonen kakku, jossa on ohut ruskee kuori ja sisalla tayte. Noita taytteita on sitte erilaisia. Tietystihan halusin sitten maistaa sitakin ihmetta. Otin kakun lootustaytteella. Toistaseks musta ei oo tullu moon cake fania. Se nimittain maistui jotakuinkin hernekeitolta, jota on makeutettu vahan ankarammalla kadella:D Ei sita kaakkua pystyny syomaan yhta haukkausta enempaa.

Sitten seuraava ruokadraama on nimeltansa Durian. Durianhan on aasialainen hetelma. Se on aika kookas ja haisee sanoinkuvaamattoman kauhialle. Haju on todella voimakas ja hedelman olemassaolon voi haistaa useiden metrien paasta. Loyhka saa alkunsa kaiketikin hedelman kuoresta. Loyhkaavan kannen alta pitaisi sitten loytya paremman makuista massaa. Kun massaa lappaa suuhunsa saattaa tunnistaa banaanin ja vaniljan sekaisen makuelamyksen. Itsehan en varsinaisesti tuota hetelmaa ole viela paassyt maistamaan, mutta Durian jaateloa kyllakin. Sain sita sellasen pikkusormen paan kokoisen annonksen makusteltavakseni. Meikalaisen makuhermoilla banaanin ja vaniljan aromit ei kylla ihan heti puskenu esiin. Kuvailisin makua oikein voimakkaaksi sipulimaidoksi eli hyi hyihyihyih hiivatta miten karmeen makuista se jaatelo oli!!!! Kaupan paalle meinas viela aiemmin paivalla nautittu mehukas pihvi tulla paluupostina uudelleen marehdittavaks suuhun. YAK! Ei duriania hetkeen mulle. Ja sitten kun alkaa tykata durianista voi sanoa aasialaistuneensa. Eli ei hataa kaverit! Kylla Suomi on edelleen ykkonen ja ajatuksissa aina ensimmainen!!!

No eipas tassa sitten kai sen ihmeempia. Nyt taalla on vietetaan muslimien paaston loppua ja taa maa on siita pikkasen sekasin. Selamat Hari Raya Aidilfitria vaan kaikille! Nyt lahen Epun siskoa Saria ja sen miesta Ollia moikkaamaan ku hyo tuli just tanne parin viikon lomalle.

Ja muistakaa haistella syksyista ilmaa, ihmetella ihania ruskeenkirjavia lehtia ja poltelkaa kynttiloita ihan vaan fiiliksen vuoksi:D MUISK!

Lue lisää