Tavoite asetettu

Päätös kauden 2013 koitoskohteesta on nyt vihdoin tehty. Valinta osui tällä kertaa Barcelonassa 6.10.2013 järjestettävään Challenge Barcelona-kisaan. Vaihtoehtoja oli useita, mutta lopulliseksi valintakriteeriksi muodostui kisan ajankohta. Nyt on siis jäljellä yhdeksän hyvää treenikuukautta ja sitten voikin jo alkaa kevennellä :)

Muut kauden 2013 suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Tarkoituksenani olisi aloittaa suunnitelmallisempi treenaminen helmikuun alussa. Mitä tämä suunnitelmallisuus sitten tarkoittaa, siitä jatkossa lisää. Tietysti myös Joroisten puolitriathlon kuuluu kesän ohjelmistoon. Muuten kisakalenterini ammottaa tyhjyyttään. Ideoita sen täyttämiseksi toki on, niistäkin myöhemmin lisää.

Uhkaavasti myös näyttää siltä, että tarkoitukseni olisi jalostaa tästä matkapäiväkirjasta ihan oikea treeniblogi. Haluan kertoa treenieni sujumisesta ja tavoitteestani päästä läpi täysimittainen triathlonkisa, jollaiseen en ole koskaan aiemmin osallistunut. Haaste on iso ja matkalle tulee varmasti mahtumaan erilaisia koukeroita. Olen erittäin innostunut tästä haastavasta projektista :)

Lue lisää

Viimeinen päivä San Josessa

Perjantaina kamat aamusta suppuun, aamiaistelu hotellilla, viimeiset tassuttelut rannalla ja bussilla San Josea kohti käyskentelemään viimeistä lomapäivää.

San Josen keskusta ei meidän ensivisiitillä tehnyt kauneudellaan tai rappioromantiikallaan suurta vaikutusta, joten raa'asti päätimme majoittua kauemmas keskustasta Escazun-kaupunginosaan. Escazu sijaitsee San Josea ympäröivien kukkuloiden rinteillä, joten sieltä oli hyvät näkymät kaupunkiin. Ylipäätään valinta osoittautui hyväksi, koska tämä kaupunginosa oli keskustaan verrattuna huomattavasti esteettisempää aluetta:)

Sinällään esteettisyydellä ei ollut juuri väliä, koska kulutimme aikamme jättimäisessä ostoskeskuksessa. Pitihän niitä tuliaisia vihdoin viime hetkillä alkaa miettiä:) Niiden hankinnassa ei kyllä paljon mielikuvitusta vaivattu. Kahviahan sitä tuli hamstrattua ja jotain pientä muuta kivaa:)

Alla kuva San Josen keskustan rönttelöstä ja maisema Escazun rinteiltä.

Lue lisää

Panamasta Puerto Viejoon

Neljän ihanan Panamassa vietetyn päivän jälkeen oli aika palata takaisin Costa Rican Puerto Viejoon, reissumme viimeiseen etappiin. Rantapäiviä on siis kolme jäljellä ja niiden varalle oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta kuinkas sittes kävikään?

Priorisoituihin vesiaktiviteetteihin lukeutuivat surffaus, sukellus ja snorklaus. Olimme matkaoppaista lukeneet, että näitä kaikkia juttuja pystyisi harrastamaan loistavasti Puerto Viejossa. Sukellusvesien pitäisi myös olla täällä kirkkaampia kuin Bocas del Torossa.

Saavuttuamme paikalle, totesimme surffiaaltojen olevan turhan voimakkaita aloittelijalle. Sukellusliikkeessä meille sitten jo myytiin ei oota. Meri on kuulemma nyt sen verran myllynä, ettei sukeltamisesta tarvitse haaveilla koko tammikuussa. Tämän perusteella osasimme sitten itse jatkopäätellä ettei snorkkelointikaan onnistu. Uinninkin kanssa oli vähän niin ja näin, virtaukset olivat sen verran voimakkaita ettei ihan joka rannalla viitsinyt heittäytyä vietäväksi. Harmillista, mutta turhapa noita asioita on jäädä märehtimään. Kyllä me korviketekemistä keksittiin.

Korviketekemisiksi käytiin juoksulenkeillä, krusailtiin paikkoja läpi mummofillareilla ja vierailtiin loukkaantuneiden eläinten pelastuskeskuksessa. Näistä jälkimmäinen sai kyllä sydämen sulamaan:)

Eläinten pelastuskeskuksessa meille pidettiin todella hyvä esittelykierros, jonka aikana saimme tutustua muun muassa laiskiaisiin, mölyapinoihin, hämähäkkiapinoihin, erilaisiin käärmeisiin, kissaeläimiin, tukaaneihin ja sammakoihin. Selvennyksenä vielä, että eläinten pelastuskeskus toimii Australian Meksikon suurlähetystön rahoituksella ja lukuisten vapaaehtoisten työntekijöiden panoksella. Keskus huolehtii loukkaantuneista eläimistä hoitamalla ne kuntoon ja vapauttamalla ne sitten takaisin luontoon. Tyypillisesti esimerkiksi laiskiainen voi vammautua laskeutuessaan puusta alas tarpeilleen, jolloin sitten koirat voivat hyökätä sen kimppuun.

Eläinten pelastuskeskuksessa oli myös havaittavissa eri eläinten välisiä kemioita. Hämähäkkiapina tykkäsi kiusata mölyapinoita, ja helppohan sen oli sitä ketterämpänä tehdä. Perinteistä hännästä vetämistä ja muuta härkkimistä:) Sitten yksi pelastuskeskuksen kissaeläimistä oli pistellyt poskeensa erään rouvaspöllön miehen. Rouvaspöllö ilmeisesti masentui tästä sen verran syvästi ettei osaa enää poistua pelastuskeskuksen alueelta villiin luontoon vaan pysyttelee mielummin keskuksessa.

Pelastuskeskuksessa oli myös valloittavia kakaduita. Toinen näistä oli satuttanut varpaansa ja toinen nokkansa lentäessään ikkunaa päin. Tähän hätään ei ole laittaa kuvaa kakadusta, mutta se on hienon värinen lintu, jolla upea ja iso klyyvari. Tämä varpaansa satuttanut yksilö on toipunut vammastaan hyvin ja sen voisi jo vapauttaa luontoon. Se ei vaan oikein tahdo ottaa hatkoja, vaan mielellään pomppii iloisena menemään puiston alueella ja nätystää nokallaan hoitajiensa sormia:) Nokkapuolella on asiat siinä mielessä huonommin ettei sitä voi enää vapauttaa luontoon, koska se ei selviäisi siellä hengissä. Jatkuva pelastuskeskuksessa olo on sitten saanut tämän yksilön mielen hieman matalaksi.

Kokonaisuudessaan vierailu pelastuskeskuksessa oli aivan upea kokemus ja siitä jäi todella hyvä mieli. En tullut ottaneeksi yhtään kuvaa kännykällä, joten toisen kameran räpsyjä pitää laittaa myöhemmin tulemaan.

Näin ne lomapäivät vajuivat yhtä lukuun ottamatta loppuun. Vähän haikealta tuntui jättää pauhuava meri, aurinko ja hellivä lämpö taakseen:)

Lue lisää

Playas y mariposas - rantoja ja perhosia

Kolmas aamumme Bocas del Torossa valkeni täysin sinikirkkaalla taivaalla --> äkkiä aamupala naamariin ja kohti uusia rantoja. Vaikka täällä suunnilla on nyt kuiva kausi meneillään, se ei automaattisesti tarkoita auringonpaisteisia päiviä. Kuivasta kaudesta huolimatta täällä satelee aika usein ja pilvet ovat tuttu näky taivaalla. Joten nyt kun oli harvinaista keliä tarjolla, pitihän se hyödyntää!

Ensimmäiseksi hyökkäsimme punaisen sammakon rannalle, joka osoittautui aika upeaksi paikaksi. Viihdyimme täällä useamman tunnin ja kelin hieman pilvistyessä suuntasimme takaisin hotellisaarellemme.

Iltapäivästä kävimme sitten tutkimassa Bocas del Toron perhostarhaa. Se ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava paikka. Toki liihottelevia perhosia oli mukava katsella ja onhan se Morfo-perhonen kaunis vapaana liitäessään (ja vaikea amatöörikuvaajalle vangita kuvaan)!

Lue lisää

Divenama

Ei yhtä vesiaktiviteettia ilman toista. Sunnuntaiaamusta siis sukeltamaan ja tutkimaan mitä Panaman pinnan alla piilee. Ja pötslöijjää, viimeisimmästä sukelluksesta oli kummallakin kulunut jo useampi vuosi, joten vähän kertailuksi meni... Lopulta kaikki rensselit, venttiilit ja vimpaimet olivat valmiina pitämään meidät ilmattuina pinnan alla.

Ensimmäinen uppokohde oli pinnan alta paremman paikan löytänyt lautta. Kyseessä ei ollut mikään Titanic, mutta oli se silti hieno. Yritettiin kurkkia sen luukuista sisään aarteiden toivossa. Olisi pitänyt olla taskulamppu mukana, laivan sisällä oli ihan pilkkopimeää:) Erityisen hienoa oli lautan kannen päälle pystyyn jäänyt vessanpönttö. Olisi pitänyt ottaa itsestä kuva istumassa tuolla pöntöllä. Sukelluksen lopussa kertailimme vielä perustemppuja, kuten kadonneen regulaattorin uudelleen metsästys ja maskin tyhjennys täyttyneestä vedestä. Hommat olivat hanskassa.

Toinen sukelluskohteemme oli ihan tavallinen riutta. Tuuli myllytti vettä siihen tahtiin, että sen huomasi myös pinnan alla. Näkyväisyys tuppasi olemaan huonohko (Karibianmeren mittapuussa), mutta en antanut sen häiritä. Nautin täysin siemauksin kimpolevista kaloista ja liehuvista koralleista. Hallitsin ihan mukavasti taas oman etenemiseni tasossa, tosin pari kertaa otin kimmokkeet ja lähdin kohoamaan pintaa kohti vähän ärhäkkäämmin, ihan kuin olisin ollut säikähtänyt pallokala:)

Jos Bocas del Torossa aikoo sukeltaa kannattaa ilmeisesti varautua siihen ettei näkyvyys ole ihan samaa luokkaa kuin muualla Karibialla. Bocas del Toron läheisyyteen laskee useampi joki, joiden mukanaan tuoma vesi sitten vaikuttaa näkyvyyteen.

Iltapäivästä hyppäsimme sattumalta paikallisbussiin, joka kuljetti meidät omintakeisella tyylillään Boca del Drago-nimiselle rannalle. Omintakeisen kyydistä teki se, että bussi pysähtyi aina kun joku halusi, siis esim. kymmenen metrin välein, kyytiläisiä treidattiin kaduilta mukaan, jotta auto olisi täynnä eikä haitannut jos ei ihan ehtinyt ajoissa kyytiin, bussi kyllä odotti "pysäkille" juoksevaa. Luonnollisesti bussissa kulki ihmisiä, kanoja, koiria jne. Erinomaista palvelua julkiselta liikenteeltä, vaikka alkuun skeptimismistelin päästäänköhän tätä menoa koskaan perille:)

Boca del Dragon ranta oli mukavan näköinen ja tallustelimme sitä eteenpäin hieman päämäärättömästi. Lopulta eksyimme vahingossa Playa de las Estrellas-nimiselle rannalle. Tämä ranta on kuuluisa meritähdistään ja kyllähän niitä siellä rantavedessä mukavasti muutamia tuikki. Liekö niitä on joskus ollut enemmän?

Lue lisää

Surfnama

Ensimmäinen kokonainen päivä Panamassa leivottiin käyntiin 12 kilometrin aamulenkillä. Ehdottomasti paras tapa aloittaa päivä! Juoksu kulki yllättävän rennosti, vaikka yleensä kuumilla keleillä olen aika helposti hätää kärsimässä. Puolimatkaan meille tuli pakollinen paussi, piti meinaan vähän seurata sivusta lasten surffikilpailuja. Janokin kiusasi, joten kävimme myös hörppäämässä rantaravintolassa milkshaket. Lenkissä oli siis mukavasti pilkettä silmäkulmassa:)

Iltapäivän suunnitelmiin Epun osalta kuului surffikoulu. Minun piti jättää surffailut tällä erää väliin, sillä onnistuin telomaan olkapääni viidakossa eikä käsipuolena olo ainakaan helpota tuon lajin oppimista.

Pienen teoriaosuuden jälkeen surffioppilaat kuljetettiin veneellä reef breakille, jossa he saivat läträtä reilun tunnin ajan. Paikka näytti ihanalle ja olisi ollut niin kiva hypätä mukaan. Korvaavaa hoitomuotona minut sitten kuljetettiin läheiselle rannalle, jossa juuri ja juuri kärsin olla nahoissani:) Epun napsiessa aaltoja, minä valo- ja videokuvasin erilaisia luontoihmeitä.

Illalla päätin vielä käydä paikallisessa sairaalassa näyttämässä olkapäätäni lääkärille ja varmistamassa ettei sieltä ole mitään rikki. Olkapää on kipuillut muutaman viikon ja tietyissä asennoissa se vihloo välillä ilkeästi. No, lääkärisetä sitten väänteli kättäni eri asentoihin, mutta eihän se kipu tietenkään siellä lääkärissä yhtään tuntunut. Ilmeisesti ja onneksi kyseessä on vain lihasvaurio sekä luulosairaus:)

Lue lisää

Panamasta päivää!

La Fortunasta matka jatkui seuraavana aamuna hyvin aikaisin joukkoliikenten turvin kohti uutta päämäärää. Päivän aikana vaihdoimme bussia kaksi kertaa ja lopulta illankahjussa pääsimme välietappiimme, Cahuitaan. Cahuita on pieni kylänen Costa Rican itärannikolla ja heti sinne saavuttuamme tuli tunne ihan kuin olisi vaihtanut maata:) Tunnelma karibioitui:) Vaikka Cahuita vaikutti todella sympaattiselta paikalta, emme kuitenkaan viipyneet siellä kuin yhden yön kuunnellen meren aaltojen laulua. Heti taas seuraavana aamuna oli aika suunnata kohti Panamaa!

Matka Panamaan kaikkine tahmaahkoineen rajamuodollisuuksinen kesti yllättävän kauan, mutta odottaminen oli ehdottomasti sen arvoista. Heti kättelyssä tuli käytyä istuskelemassa ehkä yhdellä kauneimmasta koskaan näkemästäni rannoista! Vietimme rannalla myös hieman Epun synttäritunnelmia Abuelo-rommin merkeissä;) Kamera jäi tällä erää hotellihuoneeseen, joten nyt ei ole näyttää miten kauniista maisemista saimme nauttia. Alla on kuitenkin yksi kuva panamalaisesta tiestä ja rajanylityksestä.

Lue lisää

Toinen päivä La Fortunassa

Toinen päivä majesteettisen tulivuoren juurella ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Tavoitteenamme oli kavuta uusien aussiystäviemme kanssa kilometrin korkeudessa sijaitsevalla Cerro Chaton kraaterijärvelle.

Lähdimme ajoissa liikkeelle ja täräytimme taksilla luonnonpuiston porteille, josta aloimme tarpoa järveä kohti. Etenimme hyvää tahtia ja äkkiä olimmekin hienolla näkoalapaikalla ihailemassa tulivuoren jylhiä piirteitä. Näköalapaikalta yritimme lähteä huippua kohti, mutta emme oikein tienneet mihin jatkaa. Kokeilimme paria eri polkua, mutta kummastakin jäi tyhjä arpa käteen. Ei siinä auttanut muu kuin kysyä puiston oppaalta, että mihin meidän pitäisi mennä. Kysymyksen vastauksesta kävi ilmi, että olimme ihan väärässä paikassa:) Järvelle pääsisi tulivuoren toiselta puolelta.

Aussinuorten piti ehtiä iltapäivällä Monteverdeen vievään bussiin, joten kraaterijärvelle kapuaminen piti unohtaa tässä vaiheessa, harmi sillä paikka on kuulemma upea. Äkkiä keksimme kuitenkin suunnitelma B:n, ja sehän oli tietysti kuumat lähteet! Ja nimenomaan nämä luonnolliset ja ilmaiset kuumat lähteet. Tämä suunnitelma ei sitten ollut yhtään huono. Kuumat lähteet sijaitsivat vehreän luonnon keskellä ja saimme puljata siellä keskenämme kuumassa virtaavassa vedessä. Rentoa!

Pohdimme vielä Epun kanssa josko olisimme iltapäivällä käyneet hipsimässä kraaterijärvelle, mutta päitämme alkoi juimia sen verran, että päätimme jäädä lepäilemään riippumertoihin.

Lue lisää

Tulivuori nimeltänsä Arenal

Vuosiluvun pyörähdettyä 2013 puolelle oli aika nytkähtää Santa Elensta ja Monteverdesta eteenpäin. Kohteeksi valikoitui La Fortunan kaupunki, jonka ehdoton vetomagneetti on Arenal-tulivuori ja sen mukanaan tuomat posiitiviset lieveilmiöt.

Matka La Fortunaan piti sisällään todella kauniita maisemia ja käytännön espanjan harjoittelua. Osa matkasta taitettiin veneellä ja siellä meitä viihdytti yhdeksänvuotias pojankoltiainen, hänen äitinsä ja pappansa. Samalla kun David ratkoi uskomattomalla nopeudella rubiikin kuutioita, ehdin äidin kanssa jutteloida matkustelusta. Opettelimme myös muutamia sanoja suomeksi ja Eppu näytti perheelle kännykästään kuvia lumesta. David haltioitui täysin näkemästään, se oli suloista:)

La Fortunaan saavuttuamme aloimme ihmetellä, että mitähän sitä tekisimme. Olimme tällä kertaa majoittuneet dormitorioon Epun kanssa, joten sehän oli hyvä tsäänssi kysellä muilta matkailijoilta suosituksia. Eipä sitten aikaakaan kun amerikkalainen Paul-setä ilmoitti tulevansa meidän mukaan ja menisimme illalla Baldi-nimisille kuumille lähteille. Retkeen sisältyisi myös kuulemma uskomaton buffet-illallinen. Jahas, niin meillä suunnitelmat ja lisäseuralaiset kasassa ennen kuin itse ehdimme kissaa sanoa.

Matkanjohtaja Paul oli myös lyöttänyt retkelle mukaan kolme nuorta australialaista. Tämä oli loistojuttu, sillä nämä nuoret aussit osoittautuivat ihanan rennoiksi ja posiitiviksi ihmisiksi. Paul sitä vastoin alkoi osoittautua entistä hiprakkaisemmaksi retken edetessä :) Hiivapäissään Paul ei sitten oikein enää ymmärtänytkään mitä me hänelle sanoimme ja hän vähän tuppasi komennella meitä. Huoh... Tilanne ei onneksi eskaloitunut tuosta mihinkään ja lopulta nautimme kuumista lähteistä sekä illallisesta aussien kanssa Paulin häärätessä jossain muualla.

La Fortunan lähellä on siis tulivuoren takia paljon kuumia lähteitä. Osa niistä on täysin luonnontilassa ja ilmaisia kaikille, kunhan vaan rynnii puskien läpi paikalle ja alkaa kylpeä. Osan vesistä rahanikkarit ovat puolestaan valjastaneet omaan käyttöönsä, tehden niistä toinen toistaan upeampia avoilmakylpylöitä. Vierailemamme Baldi oli siis juuri tällainen tuunattu kuuma lähde eikä sitä voinut missään määrin sanoa luonnontilaiseksi. Tuskinpa ihan kaikki vesikään oli ehtaa tavaraa maan uumenista. Kaikesta huolimatta oli ihana mulskutella oikeasti lämpimässä vedessä.

La Fortunan maaperä ei onneksi sisällä hirveästi rikkiä. Tämä taas johtaa siihen, että vesien kuumentuessa maaperässä, ne eivät tuo kuumiin lähteisiin tuliaisina etovaa märäntyvän kananmunan hajua:)

Tulivuorista ja lähteistä vielä lisää jatkossa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Lue lisää

Supermies, Tarzan ja kahviplantaasit

Kun hieman yllättäen päädyimme Monteverden Santa Elenaan, emme oikein hoksanneet miten vilpakka keli täällä on. Rantavaatteissa iho meni äkkiä kananlihalle. Lisäksi vielä ensimmäisenä iltana vettä vihmoi taivaalta ärhäkkään tyyliin ja yöllä olin varma, että tuuli vie hostellimme katon ja seinät mennessään.

Aamun valjetessa tuuli oli onneksi häätänyt sadepilvet muille maille ja aurinko täydensi hyvin meidän aktiivista päivää. Päivän ohjelmaan kuului siis metsässä hyppelyä eri vaijereiden varassa, kahviplantaasiin tutustumista ja uuden vuoden vastaanottoa.

Aamupäivällä osallistuimme metsäseikkailuun, jossa saimme liukua erimittaisia vaijeriratoja pitkin ja kokea vähän vauhdinhurmaa. Parhaimmat vaijeriradat olivat Supermies ja Tarzan. Supermiehessä sai liukua nimensä mukaisesti mahallaan, nenä menosuuntaan päin, kilometrin verran korkealla puiden latvuston yläpuolella. Tarzanissa taas sitten hypättiin noin 40 metriä alaspäin ja jäätin heilumaan ilmaan aivan kuten liaanilla kuuluu tehdä. Tarzan-hyppyä tehdessä oli aivan pakko vähän kirkaista! Pienen hetken kestänyt vapaapudotus tuntui aika villiltä mahanpohjassa :)

Iltapäivän ohjelma oli sitten rutkasti rauhallisempaa ja asiapitoisempaa. Kävimme siis opettelemassa miten kahvia ja kaakaota valmistetaan pavuista valmiiksi lopputuotteiksi saakka. Valmistuprosessista kuvien kera myöhemmin lisää. Tähän retkeen sisältyi myös paljon maistiaisia, joka oli oikein mukava asia.

Uuden vuoden vastaanottamisesta ei ole oikein mitään kerrottavaa. Nukahdimme jo 22.30 (!) :) Ehkä se aikaero sittenkin vaivaa, kun aamullakin heräämme jo ennen kuutta..

Tässä muutama kuva vaijereilla killumisesta ja paikallisesta Jekusta.

Lue lisää