Viimeinen päivä San Josessa

Perjantaina kamat aamusta suppuun, aamiaistelu hotellilla, viimeiset tassuttelut rannalla ja bussilla San Josea kohti käyskentelemään viimeistä lomapäivää.

San Josen keskusta ei meidän ensivisiitillä tehnyt kauneudellaan tai rappioromantiikallaan suurta vaikutusta, joten raa'asti päätimme majoittua kauemmas keskustasta Escazun-kaupunginosaan. Escazu sijaitsee San Josea ympäröivien kukkuloiden rinteillä, joten sieltä oli hyvät näkymät kaupunkiin. Ylipäätään valinta osoittautui hyväksi, koska tämä kaupunginosa oli keskustaan verrattuna huomattavasti esteettisempää aluetta:)

Sinällään esteettisyydellä ei ollut juuri väliä, koska kulutimme aikamme jättimäisessä ostoskeskuksessa. Pitihän niitä tuliaisia vihdoin viime hetkillä alkaa miettiä:) Niiden hankinnassa ei kyllä paljon mielikuvitusta vaivattu. Kahviahan sitä tuli hamstrattua ja jotain pientä muuta kivaa:)

Alla kuva San Josen keskustan rönttelöstä ja maisema Escazun rinteiltä.

Lue lisää

Panamasta Puerto Viejoon

Neljän ihanan Panamassa vietetyn päivän jälkeen oli aika palata takaisin Costa Rican Puerto Viejoon, reissumme viimeiseen etappiin. Rantapäiviä on siis kolme jäljellä ja niiden varalle oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta kuinkas sittes kävikään?

Priorisoituihin vesiaktiviteetteihin lukeutuivat surffaus, sukellus ja snorklaus. Olimme matkaoppaista lukeneet, että näitä kaikkia juttuja pystyisi harrastamaan loistavasti Puerto Viejossa. Sukellusvesien pitäisi myös olla täällä kirkkaampia kuin Bocas del Torossa.

Saavuttuamme paikalle, totesimme surffiaaltojen olevan turhan voimakkaita aloittelijalle. Sukellusliikkeessä meille sitten jo myytiin ei oota. Meri on kuulemma nyt sen verran myllynä, ettei sukeltamisesta tarvitse haaveilla koko tammikuussa. Tämän perusteella osasimme sitten itse jatkopäätellä ettei snorkkelointikaan onnistu. Uinninkin kanssa oli vähän niin ja näin, virtaukset olivat sen verran voimakkaita ettei ihan joka rannalla viitsinyt heittäytyä vietäväksi. Harmillista, mutta turhapa noita asioita on jäädä märehtimään. Kyllä me korviketekemistä keksittiin.

Korviketekemisiksi käytiin juoksulenkeillä, krusailtiin paikkoja läpi mummofillareilla ja vierailtiin loukkaantuneiden eläinten pelastuskeskuksessa. Näistä jälkimmäinen sai kyllä sydämen sulamaan:)

Eläinten pelastuskeskuksessa meille pidettiin todella hyvä esittelykierros, jonka aikana saimme tutustua muun muassa laiskiaisiin, mölyapinoihin, hämähäkkiapinoihin, erilaisiin käärmeisiin, kissaeläimiin, tukaaneihin ja sammakoihin. Selvennyksenä vielä, että eläinten pelastuskeskus toimii Australian Meksikon suurlähetystön rahoituksella ja lukuisten vapaaehtoisten työntekijöiden panoksella. Keskus huolehtii loukkaantuneista eläimistä hoitamalla ne kuntoon ja vapauttamalla ne sitten takaisin luontoon. Tyypillisesti esimerkiksi laiskiainen voi vammautua laskeutuessaan puusta alas tarpeilleen, jolloin sitten koirat voivat hyökätä sen kimppuun.

Eläinten pelastuskeskuksessa oli myös havaittavissa eri eläinten välisiä kemioita. Hämähäkkiapina tykkäsi kiusata mölyapinoita, ja helppohan sen oli sitä ketterämpänä tehdä. Perinteistä hännästä vetämistä ja muuta härkkimistä:) Sitten yksi pelastuskeskuksen kissaeläimistä oli pistellyt poskeensa erään rouvaspöllön miehen. Rouvaspöllö ilmeisesti masentui tästä sen verran syvästi ettei osaa enää poistua pelastuskeskuksen alueelta villiin luontoon vaan pysyttelee mielummin keskuksessa.

Pelastuskeskuksessa oli myös valloittavia kakaduita. Toinen näistä oli satuttanut varpaansa ja toinen nokkansa lentäessään ikkunaa päin. Tähän hätään ei ole laittaa kuvaa kakadusta, mutta se on hienon värinen lintu, jolla upea ja iso klyyvari. Tämä varpaansa satuttanut yksilö on toipunut vammastaan hyvin ja sen voisi jo vapauttaa luontoon. Se ei vaan oikein tahdo ottaa hatkoja, vaan mielellään pomppii iloisena menemään puiston alueella ja nätystää nokallaan hoitajiensa sormia:) Nokkapuolella on asiat siinä mielessä huonommin ettei sitä voi enää vapauttaa luontoon, koska se ei selviäisi siellä hengissä. Jatkuva pelastuskeskuksessa olo on sitten saanut tämän yksilön mielen hieman matalaksi.

Kokonaisuudessaan vierailu pelastuskeskuksessa oli aivan upea kokemus ja siitä jäi todella hyvä mieli. En tullut ottaneeksi yhtään kuvaa kännykällä, joten toisen kameran räpsyjä pitää laittaa myöhemmin tulemaan.

Näin ne lomapäivät vajuivat yhtä lukuun ottamatta loppuun. Vähän haikealta tuntui jättää pauhuava meri, aurinko ja hellivä lämpö taakseen:)

Lue lisää

Toinen päivä La Fortunassa

Toinen päivä majesteettisen tulivuoren juurella ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Tavoitteenamme oli kavuta uusien aussiystäviemme kanssa kilometrin korkeudessa sijaitsevalla Cerro Chaton kraaterijärvelle.

Lähdimme ajoissa liikkeelle ja täräytimme taksilla luonnonpuiston porteille, josta aloimme tarpoa järveä kohti. Etenimme hyvää tahtia ja äkkiä olimmekin hienolla näkoalapaikalla ihailemassa tulivuoren jylhiä piirteitä. Näköalapaikalta yritimme lähteä huippua kohti, mutta emme oikein tienneet mihin jatkaa. Kokeilimme paria eri polkua, mutta kummastakin jäi tyhjä arpa käteen. Ei siinä auttanut muu kuin kysyä puiston oppaalta, että mihin meidän pitäisi mennä. Kysymyksen vastauksesta kävi ilmi, että olimme ihan väärässä paikassa:) Järvelle pääsisi tulivuoren toiselta puolelta.

Aussinuorten piti ehtiä iltapäivällä Monteverdeen vievään bussiin, joten kraaterijärvelle kapuaminen piti unohtaa tässä vaiheessa, harmi sillä paikka on kuulemma upea. Äkkiä keksimme kuitenkin suunnitelma B:n, ja sehän oli tietysti kuumat lähteet! Ja nimenomaan nämä luonnolliset ja ilmaiset kuumat lähteet. Tämä suunnitelma ei sitten ollut yhtään huono. Kuumat lähteet sijaitsivat vehreän luonnon keskellä ja saimme puljata siellä keskenämme kuumassa virtaavassa vedessä. Rentoa!

Pohdimme vielä Epun kanssa josko olisimme iltapäivällä käyneet hipsimässä kraaterijärvelle, mutta päitämme alkoi juimia sen verran, että päätimme jäädä lepäilemään riippumertoihin.

Lue lisää

Tulivuori nimeltänsä Arenal

Vuosiluvun pyörähdettyä 2013 puolelle oli aika nytkähtää Santa Elensta ja Monteverdesta eteenpäin. Kohteeksi valikoitui La Fortunan kaupunki, jonka ehdoton vetomagneetti on Arenal-tulivuori ja sen mukanaan tuomat posiitiviset lieveilmiöt.

Matka La Fortunaan piti sisällään todella kauniita maisemia ja käytännön espanjan harjoittelua. Osa matkasta taitettiin veneellä ja siellä meitä viihdytti yhdeksänvuotias pojankoltiainen, hänen äitinsä ja pappansa. Samalla kun David ratkoi uskomattomalla nopeudella rubiikin kuutioita, ehdin äidin kanssa jutteloida matkustelusta. Opettelimme myös muutamia sanoja suomeksi ja Eppu näytti perheelle kännykästään kuvia lumesta. David haltioitui täysin näkemästään, se oli suloista:)

La Fortunaan saavuttuamme aloimme ihmetellä, että mitähän sitä tekisimme. Olimme tällä kertaa majoittuneet dormitorioon Epun kanssa, joten sehän oli hyvä tsäänssi kysellä muilta matkailijoilta suosituksia. Eipä sitten aikaakaan kun amerikkalainen Paul-setä ilmoitti tulevansa meidän mukaan ja menisimme illalla Baldi-nimisille kuumille lähteille. Retkeen sisältyisi myös kuulemma uskomaton buffet-illallinen. Jahas, niin meillä suunnitelmat ja lisäseuralaiset kasassa ennen kuin itse ehdimme kissaa sanoa.

Matkanjohtaja Paul oli myös lyöttänyt retkelle mukaan kolme nuorta australialaista. Tämä oli loistojuttu, sillä nämä nuoret aussit osoittautuivat ihanan rennoiksi ja posiitiviksi ihmisiksi. Paul sitä vastoin alkoi osoittautua entistä hiprakkaisemmaksi retken edetessä :) Hiivapäissään Paul ei sitten oikein enää ymmärtänytkään mitä me hänelle sanoimme ja hän vähän tuppasi komennella meitä. Huoh... Tilanne ei onneksi eskaloitunut tuosta mihinkään ja lopulta nautimme kuumista lähteistä sekä illallisesta aussien kanssa Paulin häärätessä jossain muualla.

La Fortunan lähellä on siis tulivuoren takia paljon kuumia lähteitä. Osa niistä on täysin luonnontilassa ja ilmaisia kaikille, kunhan vaan rynnii puskien läpi paikalle ja alkaa kylpeä. Osan vesistä rahanikkarit ovat puolestaan valjastaneet omaan käyttöönsä, tehden niistä toinen toistaan upeampia avoilmakylpylöitä. Vierailemamme Baldi oli siis juuri tällainen tuunattu kuuma lähde eikä sitä voinut missään määrin sanoa luonnontilaiseksi. Tuskinpa ihan kaikki vesikään oli ehtaa tavaraa maan uumenista. Kaikesta huolimatta oli ihana mulskutella oikeasti lämpimässä vedessä.

La Fortunan maaperä ei onneksi sisällä hirveästi rikkiä. Tämä taas johtaa siihen, että vesien kuumentuessa maaperässä, ne eivät tuo kuumiin lähteisiin tuliaisina etovaa märäntyvän kananmunan hajua:)

Tulivuorista ja lähteistä vielä lisää jatkossa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Lue lisää

Supermies, Tarzan ja kahviplantaasit

Kun hieman yllättäen päädyimme Monteverden Santa Elenaan, emme oikein hoksanneet miten vilpakka keli täällä on. Rantavaatteissa iho meni äkkiä kananlihalle. Lisäksi vielä ensimmäisenä iltana vettä vihmoi taivaalta ärhäkkään tyyliin ja yöllä olin varma, että tuuli vie hostellimme katon ja seinät mennessään.

Aamun valjetessa tuuli oli onneksi häätänyt sadepilvet muille maille ja aurinko täydensi hyvin meidän aktiivista päivää. Päivän ohjelmaan kuului siis metsässä hyppelyä eri vaijereiden varassa, kahviplantaasiin tutustumista ja uuden vuoden vastaanottoa.

Aamupäivällä osallistuimme metsäseikkailuun, jossa saimme liukua erimittaisia vaijeriratoja pitkin ja kokea vähän vauhdinhurmaa. Parhaimmat vaijeriradat olivat Supermies ja Tarzan. Supermiehessä sai liukua nimensä mukaisesti mahallaan, nenä menosuuntaan päin, kilometrin verran korkealla puiden latvuston yläpuolella. Tarzanissa taas sitten hypättiin noin 40 metriä alaspäin ja jäätin heilumaan ilmaan aivan kuten liaanilla kuuluu tehdä. Tarzan-hyppyä tehdessä oli aivan pakko vähän kirkaista! Pienen hetken kestänyt vapaapudotus tuntui aika villiltä mahanpohjassa :)

Iltapäivän ohjelma oli sitten rutkasti rauhallisempaa ja asiapitoisempaa. Kävimme siis opettelemassa miten kahvia ja kaakaota valmistetaan pavuista valmiiksi lopputuotteiksi saakka. Valmistuprosessista kuvien kera myöhemmin lisää. Tähän retkeen sisältyi myös paljon maistiaisia, joka oli oikein mukava asia.

Uuden vuoden vastaanottamisesta ei ole oikein mitään kerrottavaa. Nukahdimme jo 22.30 (!) :) Ehkä se aikaero sittenkin vaivaa, kun aamullakin heräämme jo ennen kuutta..

Tässä muutama kuva vaijereilla killumisesta ja paikallisesta Jekusta.

Lue lisää

Jatka matkuu

Neljä yötä Montezumassa zuhahti äkkiä käsistä ja niinpä meidän piti aikaisin sunnuntaiaamusta lähteä kohti uusia polkuja. Alkuperäisenä tavoitteena oli jatkaa Nicoyan-niemimaata pohjoiseen, mutta tämä suunnitelma kariutui majapaikkojen puutteeseen. Riippumattokaan ei ollut tällä erää käypä vaihtoehto... Seuraava suunnitelma oli matkata tulivuoren juurelle La Fortunaan, mutta eihän tämäkään ihan toiminut. Päädyimme lopulta siis Monteverdeen/Santa Elenaan ja aiomme viettää täällä muutaman yön.

MatkantekoMontezumasta Monteverdeen oli jännittävää. Heti alkuunsa meinasimme jo kömmähtää eteläisempään aikakäsitykseen "kohta" ja emme meinanneet ehtiä haluamaamme bussiin. Seuraavilla laiva- ja bussimatkoilla taas ilmoitetut matka-ajat venähtelivät tuttuun tyyliin useammalla tunnilla:) Venähtelyjen takia emme siis päätyneet tavoittelemaamme La Fortunaan, mutta ei se mitään! Nyt olemme siis jossain vuoristossa suht ylhäisessä ilmanalassa, ulottuvillamme on rytköittäin ihanaa kahvia ja seikkailumahdollisuuksia. Seikkailuista huomenna lisää, aiomme muun muassa leikkiä supermiehiä.

Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen ei todellakaan ole kallista täällä. Matkustimme tänään kahdella pussukalla ja yhdellä veneellä yhteishintaan 8 dollaria per pää. Bussit ovat myös suht hyväkuntoisia, mutta matkavauhti ei aina päätä huimaa:) onneksi tätä matkaajaa huimasivat sitten muut jutut, kuten esimerkiksi kippuraiset vuoristotiet jyrkillä jontkanteilla varustettuina.

Lue lisää

Montezuumailua

Lomailu Montezumassa on ottanut sujuakseen eikä sen viettäminen ole tuottanut vaikeuksia. Olemme löytäneet kaikkea kivaa tekemistä ja niistä tässä lisää.

Torstaina kampesimme kinkkumme läheiselle vesiputoukselle. Sinne käveli noin puolisen tuntia enemmän ja vähemmän ketteryyttä vaativaa reittiä pitkin. Könyämisen lopputuloksena pääsimme pulahtamaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Samalla saimme myös ihmetellä kuinka jotkut extreme-ekit kapusivat kivistä ja märkää vesiputouksen reunaa ylöspäin ja sitten hyppäsivät sieltä alas. Vesiputoushan oli sen 15 metriä korkea... Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitään vaikka sekään ei ole tavatonta.

Perjantain lomaohjelmaan kuului pyöräilyä ja viidakossa tarpomista. Kävimme siis heti aamusta vuokraamassa kaksipyöräiset menopelit ja aloimme kitkuttaa kohti Cabo Blancon kansallispuistoa. Matkaa ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, mutta auringonpaiste pisti hikoiluttamaan ihan kiitettävästi.

Perillä Cabo Blancossa laitoimme pyörät jemmaan ja lähdimme tarpomaan viidakkopolkua määränpäänämme löytää hieno ranta. Viidakkopolku meni mäkiä ylös ja alas, eli hikihän siinä pukkasi... Onneksi puissa pomppivat apinat ilostuttivat menoamme! Tunnin ja vartin marssimisen jälkeen saavuimme rannalle, joka näytti tältä:

Lue lisää

Llegaron las maletas y el calor

Reissun alku oli jännittävä. Lähdimme jouluaattona Helsingistä Pariisia kohti varsin lumisissa merkeissä ja lentoaikatauluun tuli pientä myöhästystä. Dominoefekti alkoi rullata eivätkä rinkkamme ehtineet New Yorkiin, saati Costa Ricaan saakka. Myös New Yorkin kautta kulkeminen toi omat haasteet mukaan. Rajamuodollisuudet pitivät sisällään pienen kuullustelusession ja sormenjälkien luovuttamisen. Onneksi ne rinkat jäivät maleksimaan Pariisiin, joten niiden kanssa ei sitten tarvinnut vänkyttää Nykissä.

San Josessa olimme perillä 25 tunnin matkustamisen jälkeen myöhään illalla. Kävimme oikeastaan suoraan nukkumaan ja aamulla herätessämme olimme suoraan siirtyneet Costa Rican aikavyöhykkeelle. Helppoa:)

Päivä San Josessa kului nuhjuisissa matkavaatteissa kaupunkia kierrellen. Äkkiseltään San Jose ei vaikuttanut maailman kauneimmalta kaupungilta. Tosin yhden päivän perusteella ei saisi vielä antaa lopullista tuomiota. Joulupäivän ansiosta kaupungissa oli mukava kierrellä, koska ihmis- ja autovilinä ei ollut hipeimmillään.

Ennen kuin matkalaukut saapuivat hotellillemme, ehdimme nauttia hotellin henkilökunnan kokkaamaan Costa Ricalaisen illallisen muiden asukkien kanssa. Nam! Ehdottomasti mielenkiintoisin illallisseuralainen oli vanha jenkkiukko, jolla on aikomuksena ajaa pyörällä maailman ympäri. Matkansa hän oli aloittanut Californiasta ja valunut sieltä alaspäin Costa Ricaa kohti. Aika pitkä matka hänellä siis vielä on edessä!

Tapaninpäivän aamuna otimme San Josesta hatkat ja tuhersimme bussilla Montezumaan, Nicoyan niemimaan kärkeen. Olimme varanneet täältä aika hienon hotellin ja kelin ollessa superaurinkoinen, lomassa ei ole mitään valitettavaa.

Lue lisää

Ahorita vamos - Authorization Approved

Lähtö lähenee huimaa kyytiä. Pitäisi jo olla nukkumassa, mutta jotenkin sitä kukututtaa...

Tajusimme myös loppuillasta näpytellä ESTA-hakemuksen (Electronic System for Travel Authorization). Tuo on siis sähköinen hakemus, joka Jenkkeihin matkustettaessa tulee täyttää. Jotenkin luulimme ettei hakemus koske meitä kun teemme siellä vain välilaskun. Jos se hakemus olisi unohtunut täyttää, ei ilmeisesti olisi tarvinnut nousta Pariisista New Yorkiin menevään koneeseen. Gulp! Onneksi hakemuksen raapustus onnistui minuuteissa ja melko pian se myös pullahti bittiautomaatista läpi tuottaen tuloksen: Have a nice trip. Welcome to the United States.

Ihanaa ja kauniin talvista joulua <3

Lue lisää

Time to wake up

On taas aika herättää tämä blogi eroon. Hiljaiseloahan tässä ollaan ehditty viettää jo monta hyvää vuotta :)

Menneinä vuosina tämä blogi on siis toiminut reissupäiväkirjana seikkaillessani maailman metropoleissa. Blogin kautta on ollut kätevä jakaa kuulumisia kotimaan suuntaan ja samalla raapustetuista teksteistä on jäänyt kiva muisto itselle.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen vuonna 2008 kun suuntasin vaihto-opiskelemaan Malesiaan. Vaihtoni ajan asuin Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ja sain nauttia suurkaupungin melskeestä. Tulipa siinä opintojen ohessa tosin säntäiltyä monessa eri Aasian kolkassa.

Vaihto-opiskelusta jäi vielä päälle hirveä hinku päästä näkemään maailmaa, joten suuntasin kesäksi 2009 vapaaehtoistöihin Meksikoon. Oli aivan valloittavaa päästä tutkimaan lattarikulttuuria ja tutustumaan tuohon elämää pursuavaan kansaan.

Meksikosta paluusta on nyt jo pitkälti yli kolme vuotta aikaa enkä sen koomin ole ollut missään suurten merien takana palloilemassa. Pitihän sitä välillä keskittyä opintojen loppuun saattamiseen ja työntekoon :) Toisaalta maailmannälkä ei ole kadonnut mihinkään tässä kolmen vuoden aikana ja nyt todella uhkaavasti näyttää siltä, että reissuun oltaisiin taas lähdössä. Edessäni odottaa oikeastaan kaksi reissua, A-reissu ja hieman erilainen B-reissu.

Ensimmäiseksi mainittu A-reissu polkaistaan käyntiin jouluaattona ja tarkoituksena on kääntää suuntima kohti Costa Rican seutuja kolmen viikon ajaksi. Rinkan lisäksi koppaan Epun matkaan mukaan. Mielestäni matkalla on jo sen verran pituutta, että siitä kehtaa blogistekstejä näpytellä.

B-reissusta ehdinkin jo mainostaa sen erilaisuutta. Kyseessä ei siis ole perinteinen ajanvietto maamme rajojen ulkopuolella vaan tarkoituksenani on kertoa täysmatkan triathlonin (uinti 3,8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42 km) läpipääsyn tavoittelemisesta. Omanlainen matkansahan se on tuokin.

B-reissusta kirjoittelen enemmän sitten kuukauden päästä. Käydään nyt ensiksi hakemassa vähän aurinkoenergiaa Väli-Amerikasta! Tervetuloa mukaan!

Lue lisää

Etappi 2 - Montezuma, Península de Nicoya

Matkamme toinen etappi sijoittuu Nicoyan niemimaalle ja tarkemmin sen eteläkärjestä löytyvään Monzuma-nimiseen kylään. Montezuma, kuten koko Nicoyan niemimaa, on ilmeisesti pakattu täyteen toinen toistaan hienompia rantoja, surffattavia aaltoja, sukellettavia vesiä ja tutkittavia viidakoita. Tekemistä ja näkemistä riittää siis aivan varmasti, ongelmaksi taitaa muodostua fokusoituminen.

Yksi mitä Montezumassa haluaisin tehdä, on osallistua maastopyöräretkelle. Retkiä on luonnollisesti tarjolla eri mittaisia ja vaativustatasoltaan vaihtelevia. Pyörän selästä niemimaan luontoa pääsisi näkemään aivan eri vinkkelistä ja ehkäpä sitä tulisi bongattua jokin upea ranta, jonne ei ihan joka iikalla olisikaan pääsyä. Ainahan sitä tietysti voisi vuokrata auton ja lähteä tutkailemaan seutuja hieman vauhdikkaammalla menopelillä. Mutta kuka haluaa istua sisällä autossa, kun ulkona on kuitenkin täydellinen sää ;)

Toinen hamuilemani tekemiskohde on visiitti Absoluta Cabo Blancon luonnonpuistoon. Luonnonpuisto rajautuu aivan Nicoyan niemimaan eteläkärkeen ja on yksi vanhimpia luonnonpuistoja Costa Ricassa. Puiston on muuten aikoinaan perustanut tanskalais-ruotsalainen pari Karen Morgensen ja Nicholas Olof Wessburg.

Absoluta Cabo Blancon puistossa ajan saa kulumaan eläimiä bongaten ja tallustaessa noin 4,5 kilometrin mittaisen Sendero Suecon, eli ruotsalaisen polun, aivan niemimaan kärkeen. Reitti ei ole mikään erityisen pitkä, mutta ilmeisesti ketteryyttä vaaditaan eteenpäin pääsemiseksi. Vaivanpalkaksi taidetaan maksaa aikamoiset maisemat. Omat eväät mukaan!

(Kuva sivulta www.costaricantrails.com)

Kolmas aktiviteettihimotus olisi surffaus. Kumpikaan meistä ei ole mikään mestarilasettaja, joten ihan joka tuubiin ei voida lähteä yrittämään. Niemimaan lukuisista rannoista olisi sitten valittava sellainen, jossa aallot eivät lannista kerta toisensa jälkeen. Montezumaa lähimmät aallot taitavat löytyä Mal Paísin ja Santa Teresan suunnalta, mutta nämä taitavat olla noin tunnin matkan päässä Montezumasta. Surffaus taitaa siis olla sellainen asia, jota täytynee harrastaa muualla.

Lue lisää