Jatka matkuu

Neljä yötä Montezumassa zuhahti äkkiä käsistä ja niinpä meidän piti aikaisin sunnuntaiaamusta lähteä kohti uusia polkuja. Alkuperäisenä tavoitteena oli jatkaa Nicoyan-niemimaata pohjoiseen, mutta tämä suunnitelma kariutui majapaikkojen puutteeseen. Riippumattokaan ei ollut tällä erää käypä vaihtoehto... Seuraava suunnitelma oli matkata tulivuoren juurelle La Fortunaan, mutta eihän tämäkään ihan toiminut. Päädyimme lopulta siis Monteverdeen/Santa Elenaan ja aiomme viettää täällä muutaman yön.

MatkantekoMontezumasta Monteverdeen oli jännittävää. Heti alkuunsa meinasimme jo kömmähtää eteläisempään aikakäsitykseen "kohta" ja emme meinanneet ehtiä haluamaamme bussiin. Seuraavilla laiva- ja bussimatkoilla taas ilmoitetut matka-ajat venähtelivät tuttuun tyyliin useammalla tunnilla:) Venähtelyjen takia emme siis päätyneet tavoittelemaamme La Fortunaan, mutta ei se mitään! Nyt olemme siis jossain vuoristossa suht ylhäisessä ilmanalassa, ulottuvillamme on rytköittäin ihanaa kahvia ja seikkailumahdollisuuksia. Seikkailuista huomenna lisää, aiomme muun muassa leikkiä supermiehiä.

Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen ei todellakaan ole kallista täällä. Matkustimme tänään kahdella pussukalla ja yhdellä veneellä yhteishintaan 8 dollaria per pää. Bussit ovat myös suht hyväkuntoisia, mutta matkavauhti ei aina päätä huimaa:) onneksi tätä matkaajaa huimasivat sitten muut jutut, kuten esimerkiksi kippuraiset vuoristotiet jyrkillä jontkanteilla varustettuina.

Lue lisää

Montezuumailua

Lomailu Montezumassa on ottanut sujuakseen eikä sen viettäminen ole tuottanut vaikeuksia. Olemme löytäneet kaikkea kivaa tekemistä ja niistä tässä lisää.

Torstaina kampesimme kinkkumme läheiselle vesiputoukselle. Sinne käveli noin puolisen tuntia enemmän ja vähemmän ketteryyttä vaativaa reittiä pitkin. Könyämisen lopputuloksena pääsimme pulahtamaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Samalla saimme myös ihmetellä kuinka jotkut extreme-ekit kapusivat kivistä ja märkää vesiputouksen reunaa ylöspäin ja sitten hyppäsivät sieltä alas. Vesiputoushan oli sen 15 metriä korkea... Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitään vaikka sekään ei ole tavatonta.

Perjantain lomaohjelmaan kuului pyöräilyä ja viidakossa tarpomista. Kävimme siis heti aamusta vuokraamassa kaksipyöräiset menopelit ja aloimme kitkuttaa kohti Cabo Blancon kansallispuistoa. Matkaa ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, mutta auringonpaiste pisti hikoiluttamaan ihan kiitettävästi.

Perillä Cabo Blancossa laitoimme pyörät jemmaan ja lähdimme tarpomaan viidakkopolkua määränpäänämme löytää hieno ranta. Viidakkopolku meni mäkiä ylös ja alas, eli hikihän siinä pukkasi... Onneksi puissa pomppivat apinat ilostuttivat menoamme! Tunnin ja vartin marssimisen jälkeen saavuimme rannalle, joka näytti tältä:

Lue lisää

Llegaron las maletas y el calor

Reissun alku oli jännittävä. Lähdimme jouluaattona Helsingistä Pariisia kohti varsin lumisissa merkeissä ja lentoaikatauluun tuli pientä myöhästystä. Dominoefekti alkoi rullata eivätkä rinkkamme ehtineet New Yorkiin, saati Costa Ricaan saakka. Myös New Yorkin kautta kulkeminen toi omat haasteet mukaan. Rajamuodollisuudet pitivät sisällään pienen kuullustelusession ja sormenjälkien luovuttamisen. Onneksi ne rinkat jäivät maleksimaan Pariisiin, joten niiden kanssa ei sitten tarvinnut vänkyttää Nykissä.

San Josessa olimme perillä 25 tunnin matkustamisen jälkeen myöhään illalla. Kävimme oikeastaan suoraan nukkumaan ja aamulla herätessämme olimme suoraan siirtyneet Costa Rican aikavyöhykkeelle. Helppoa:)

Päivä San Josessa kului nuhjuisissa matkavaatteissa kaupunkia kierrellen. Äkkiseltään San Jose ei vaikuttanut maailman kauneimmalta kaupungilta. Tosin yhden päivän perusteella ei saisi vielä antaa lopullista tuomiota. Joulupäivän ansiosta kaupungissa oli mukava kierrellä, koska ihmis- ja autovilinä ei ollut hipeimmillään.

Ennen kuin matkalaukut saapuivat hotellillemme, ehdimme nauttia hotellin henkilökunnan kokkaamaan Costa Ricalaisen illallisen muiden asukkien kanssa. Nam! Ehdottomasti mielenkiintoisin illallisseuralainen oli vanha jenkkiukko, jolla on aikomuksena ajaa pyörällä maailman ympäri. Matkansa hän oli aloittanut Californiasta ja valunut sieltä alaspäin Costa Ricaa kohti. Aika pitkä matka hänellä siis vielä on edessä!

Tapaninpäivän aamuna otimme San Josesta hatkat ja tuhersimme bussilla Montezumaan, Nicoyan niemimaan kärkeen. Olimme varanneet täältä aika hienon hotellin ja kelin ollessa superaurinkoinen, lomassa ei ole mitään valitettavaa.

Lue lisää

Etappi 2 - Montezuma, Península de Nicoya

Matkamme toinen etappi sijoittuu Nicoyan niemimaalle ja tarkemmin sen eteläkärjestä löytyvään Monzuma-nimiseen kylään. Montezuma, kuten koko Nicoyan niemimaa, on ilmeisesti pakattu täyteen toinen toistaan hienompia rantoja, surffattavia aaltoja, sukellettavia vesiä ja tutkittavia viidakoita. Tekemistä ja näkemistä riittää siis aivan varmasti, ongelmaksi taitaa muodostua fokusoituminen.

Yksi mitä Montezumassa haluaisin tehdä, on osallistua maastopyöräretkelle. Retkiä on luonnollisesti tarjolla eri mittaisia ja vaativustatasoltaan vaihtelevia. Pyörän selästä niemimaan luontoa pääsisi näkemään aivan eri vinkkelistä ja ehkäpä sitä tulisi bongattua jokin upea ranta, jonne ei ihan joka iikalla olisikaan pääsyä. Ainahan sitä tietysti voisi vuokrata auton ja lähteä tutkailemaan seutuja hieman vauhdikkaammalla menopelillä. Mutta kuka haluaa istua sisällä autossa, kun ulkona on kuitenkin täydellinen sää ;)

Toinen hamuilemani tekemiskohde on visiitti Absoluta Cabo Blancon luonnonpuistoon. Luonnonpuisto rajautuu aivan Nicoyan niemimaan eteläkärkeen ja on yksi vanhimpia luonnonpuistoja Costa Ricassa. Puiston on muuten aikoinaan perustanut tanskalais-ruotsalainen pari Karen Morgensen ja Nicholas Olof Wessburg.

Absoluta Cabo Blancon puistossa ajan saa kulumaan eläimiä bongaten ja tallustaessa noin 4,5 kilometrin mittaisen Sendero Suecon, eli ruotsalaisen polun, aivan niemimaan kärkeen. Reitti ei ole mikään erityisen pitkä, mutta ilmeisesti ketteryyttä vaaditaan eteenpäin pääsemiseksi. Vaivanpalkaksi taidetaan maksaa aikamoiset maisemat. Omat eväät mukaan!

(Kuva sivulta www.costaricantrails.com)

Kolmas aktiviteettihimotus olisi surffaus. Kumpikaan meistä ei ole mikään mestarilasettaja, joten ihan joka tuubiin ei voida lähteä yrittämään. Niemimaan lukuisista rannoista olisi sitten valittava sellainen, jossa aallot eivät lannista kerta toisensa jälkeen. Montezumaa lähimmät aallot taitavat löytyä Mal Paísin ja Santa Teresan suunnalta, mutta nämä taitavat olla noin tunnin matkan päässä Montezumasta. Surffaus taitaa siis olla sellainen asia, jota täytynee harrastaa muualla.

Lue lisää