Llegaron las maletas y el calor

Reissun alku oli jännittävä. Lähdimme jouluaattona Helsingistä Pariisia kohti varsin lumisissa merkeissä ja lentoaikatauluun tuli pientä myöhästystä. Dominoefekti alkoi rullata eivätkä rinkkamme ehtineet New Yorkiin, saati Costa Ricaan saakka. Myös New Yorkin kautta kulkeminen toi omat haasteet mukaan. Rajamuodollisuudet pitivät sisällään pienen kuullustelusession ja sormenjälkien luovuttamisen. Onneksi ne rinkat jäivät maleksimaan Pariisiin, joten niiden kanssa ei sitten tarvinnut vänkyttää Nykissä.

San Josessa olimme perillä 25 tunnin matkustamisen jälkeen myöhään illalla. Kävimme oikeastaan suoraan nukkumaan ja aamulla herätessämme olimme suoraan siirtyneet Costa Rican aikavyöhykkeelle. Helppoa:)

Päivä San Josessa kului nuhjuisissa matkavaatteissa kaupunkia kierrellen. Äkkiseltään San Jose ei vaikuttanut maailman kauneimmalta kaupungilta. Tosin yhden päivän perusteella ei saisi vielä antaa lopullista tuomiota. Joulupäivän ansiosta kaupungissa oli mukava kierrellä, koska ihmis- ja autovilinä ei ollut hipeimmillään.

Ennen kuin matkalaukut saapuivat hotellillemme, ehdimme nauttia hotellin henkilökunnan kokkaamaan Costa Ricalaisen illallisen muiden asukkien kanssa. Nam! Ehdottomasti mielenkiintoisin illallisseuralainen oli vanha jenkkiukko, jolla on aikomuksena ajaa pyörällä maailman ympäri. Matkansa hän oli aloittanut Californiasta ja valunut sieltä alaspäin Costa Ricaa kohti. Aika pitkä matka hänellä siis vielä on edessä!

Tapaninpäivän aamuna otimme San Josesta hatkat ja tuhersimme bussilla Montezumaan, Nicoyan niemimaan kärkeen. Olimme varanneet täältä aika hienon hotellin ja kelin ollessa superaurinkoinen, lomassa ei ole mitään valitettavaa.