Pomppulasta pomppien Laosiin

Viime tiistai (16.12) oli meijan viiminen paiva Phnom Phenissa. Aamulla nukuttiin rehvakkaasti aika pitkaan ja aloteltiin aamua iisisti. Aamupala napsittiin poskeen sellasella reppureissaajien alueella, koska siella on niin outoa. Samalla kaytiin sitten justeeraamassa meille sielta bussiliput ihan Laosiin saakka.

Iltapaivalla lahdettiin sitten piipahtamaan yhdessa museossa, joka kertoo surullista tarinaansa punakhmeerien vankilasta.. Tama museo on siis ihan oikea entinen punakhmeerien vankila, joten jo itsessaan se on aika ikavia mielikuvia herattava.. Eivatka nama mielikuvat vierailun aikana yhtaan parane. Paikka oli todella raivorealistinen. Jotenkin kun oli viela edellisena iltana kuullut, etta tuktuk-kuskimme veli oli kuollut taalla.. Ja miten monta muuta ihmista siella on menehtynyt.. Ja millaisiin julmuuksiin velimeikalainen on kykenevainen.. Tuossa siis riittaa pureskeltavaa hetkeksi.

Museovierailun jalkeen lahdimme ihan vaan hoitelemaan viisumiasioita yms..

Illalla Hannekin jaksoi lahtea viela meijjan kanssa porraamaan kaupungille vaikka olikin pikkuisen pipi. Oli taas mukavaa ja Hannelta kuuli niin monta hyvaa juttua naista Pomppulan kiemuroista. Ilta kylla osittain sitten huipentui lansimaisten turistien "miten kayttaydytaan Aasiassa"-naytokseen. Oltiin yhdessa ravintolassa jalkiruokailemassa kunnes sisaan rynnisti sellainen kahden miehen vahvuinen joukkio. Tassa ravintolassa porrasi myos kolmin kappalein sellaisia varmaankin 7-10-vuotiaita lapsukaisia myymassa kirjoja. Naa ravintolan tarjoilijat yrittivat sitten ystavallisesti ohjastaa nama lapset ulos tasta ravintolasta. Sehan otti sitten naille lansimaisille ukoille tuulta purjeisiin ja eikos siina alkanu perinteinen kukkotappelu naitten lankkariukkojen puolelta ja ne alkoivat vahan rayhata naille ravintolan tarjoilijoille. Naitten lankkariukkojen mielesta ois ollu kiva ostaa nailta lapsilta jotain ja rupatella niille. No jokatapauksessa ei naa lapset enaa tullu tahan ravintolaan vaan jaivat odottamaan siihen ulkopuolle. Ukkelit sitten laskunsa maksettueen lahtivat rinta royhistellen ulos ja oikein naytostyyliin antoivat dollareita naille pikkulapsille ulospaastyaan. Sitten vahan silitettiin lapsukaisten paita ja katottiin pahansuovasti ravintolan tarjoilijoita. Voin kylla sanoa, etta jonkinverran otti pannuun.. Ensinnakaan taalla itamaissa ei paljon kannata alkaa rayhata, koska se johtaa kasvojen menetykseen ja sitten mitkaan asiat ei hoidu. No rahan antamisesta lapselle, joka on kello kymmenen aikaan kadulla myymassa kirjoja voi varmaan jokainen paatella mihin se johtaa. Sitten tuo paansilittaminen on jokseensakin virhe, koska paa on taallapain pyha eika siihen tulisi ainakaan tuntemattoman koskea. Naihin maihin myo turistit vaan tullaan haukkumaan naitten maitten kehnoja systeemeja ja ite ollaan vahintaan ihan yhta kopsia:D Aaah oli pakko saada avautua tasta, koska niin paljo hermostutti, mutta enpa kylla valiinkaan mennyt, joten..

No mutta Kambodia on maana mita mainioin ja suurin kiitos tasta kuuluu myos Hannelle, joka ystavallisesti jaksoi meita kaikissa jannissa paikoissa kierrattaa seka turinoida juttuja! Aika helposti taalla hurahtaa kauhistelemaan taman maan verista historiaa ja vinksahtaineita nykypaivan kuvioita. Itte sitten yritin myos kiinnittaa huomiota iloisiin juttuihin. Se oli hauskaa kun keskiviikkoaamuna herattiin aikaisin ja nain lahipuistossa jotakin taistelulajia reenavia nuoria. Siellahan oli joukossa myos yksi tytto pitkan mustan poninhantansa kanssa heilumassa!

Keskiviikkona alettiin siis taittaa matkaa kohti Laosia. Matkalla oltiin yota yhdessa Kamppulan pikkukylassa ja torstaina jatkettiin taas matkantekoa. Iltapaivalla paastiin meidan Laosin paamaaraan. Kerronpa tasta ehka huomenna lissaa.

Kaikki on siis hyvin! Jos yritatte soitella niin minapa en varmaan vastaa:D Pelkaan jattipottia Elisalta(puhelinyhtio).

-S

Lue lisää

Vietnamista Kambodiaan

Huuuh kun taas on aika menny niin huikian sukkelaan. Meilläkään ei ole kuin viikko reissua jäljellä! Pelottavaa ja toisaalta mukavaa päästä takaisin kotosuomeen.. En vaan tiedä miten onnistus menettelemään nuiden kotimaan kelien kanssa! Mutta eipä murehdita siitä vielä.

Viime perjantaina (12.12) aloitimme siis hurjan transportaatiourakan Phu Quokin saarelta kohti Kambodian pääkaupunkia Phnom Penhiä. Päivällä kello 12 kirjauduttiin ulos meidän hotlasta ja lähdettiin minilinja-autolla kohti satamaa. Satamassa saatiin sitten odotella hetkinen kunnes paatti lähti kahden aikaan kohti Ha Tienin kaupunkia. Lauttamatka meni mukavasti vaikka paatissa soitettu musakki olikin aika kauhiaa:D Kajareista pauhas kaikenmaailman länkkärihevibiisit diskoversioina.. Sitten Ha Tienin kaupungissa päästiin taas todistamaan vietnamilaisten yltiöpäinen tehokkuus. Meidän laiva ei ollu päässy edes kunnolla satamaan kunnes jo ensimmäiset moottoripyöräkuskit olivat hypänneet sisään ja tulleet meidän luokse kauppaamaan kyytiä! Todettiin kumminkin, että jos mentäin ihan ensteks ulos ja ruvettais vasta sitten miettimään tuota kyytihässäkkää. Sataman vieressä näyttikin olevan hotelli, joten pujahdettiin sinne sisään ja otettiin vähän kuviosta selvää ennenkuin alettiin mopokuskien kanssa mitään sopimaan. Lopputulos oli se, että lähdettiin mopojen kyydissä kohti Kamppulan rajaa, koska takseja ei ollu ja busseista ei ollu juurikaan tietoa..

Kamppulan rajalle oli lyhyt matka ja sinne saavuttiinkin hyvin sukkelaan. Rajamuodollisuudet Vietnamin puolella sujuivat sutjakasti ja sitten Kamppulan puolella tahti vähän verkastui. Ensinnäkin meillä ois pitäny olla joku kansäinvälinen rokotuskortti.. Oon siitä joskus jotain lukenu, mut eipä oo tullu hommattua. Sitten se rajaäijä oli jotenkin uhkailevinaan meitä karanteenillä ja heti perään totesi, että voitte kyllä yhdellä dollarilla ostaa tälläisen terveystodistuksen. Luultavasti tää oli ihan huijaamista, mutta hymyillen ostettiin ittemme terveeks! Sitten passinleimaukseen. Äijällä oli hyvin monta leimasinta:D Samalla yritti tietysti myydä meille kaverin taksia..

Matka rajalta jatkui kummistekin mopedien kyydillä. Tarkoitus oli päästä sellaiseen kaupunkiin kuin Kampot. Matkaa oli joku 60 kilsaa ja osa siitä oli aika kantturaista monttutietä. Maisemat oli sitten taas toisaalta aivan hengästyttävän kauniit. Riisipeltoa, palmuja ja aurinko painumassa mailleen. Huikeat värit! Vähän tietysti jouduttiin pysähtymään keskelle ei mitään (yllättäen) neuvottelemaan mopokyydin hinnasta.. Argh ainaista vääntöä:D

Kampottiin päästin sitten kuitenkin oikein turvallisesti. Kampotista matka jatkui vuorostaan taksilla kohti pääkaunkia. Kyseessä ei tainnut olla ihan virallinen taksi, mutta siinä vaiheessa illan pimetessä halu oli kova päästä perille Phnom Penhiin Hannen luokse. Myö hypättiin takapenkille ja etupenkille hyppäsi NELJÄ Khmeeripoikaa! Ei heistä ykskään suostunu tulemaan meijän kaa takapenkille. Ne vaan nauro ja totesivat, että tämä on Cambodian taxi:D Tälläisellä kokoonpanolla me sitten tehtiin matkaa ja hyvinhän se sujui. Joskus vissiinkin yhdeksän aikoihin oltiin perillä Hannen luona. Hanne on siis meidän koulukaveri, joka on täällä Kambodiassa töissä. Hannella on huippu kämppä ja kiva kun myö saahan asua siellä!

Lauantaiaamuna (13.12) myö koisittiin johonkin varmaan yhdeksään asti?! Sitten miä tapasin täällä tuttuja maanmittareita Etelä-Savon maanmittaustoimistolta! Hyö olivat tulleet tänne häihin, joihin myös Hanne sujahti illaksi. Päivällä pyörittiin siis Hannen kanssa ympäriinsä.. Illalla myö mentiin sitten valokuvausliikkeeseen otattamaan meistä kuvia Khmer-asuissa. Se oli kivaa! Pitää laittaa kuvia kunhan saan ne tuolta kehtittämöstä.. Yöohjelmana oli taas baareissa kiekarointia. Taidettiin käydä kolmessa eri baarissa! Niissä oli kyllä älytön meno ja itte sai ihmetellä ihan innoissaan.

Sunnuntaiaamuna (14.12) meitejä nukutti aika pitkään.. Päivä kului pääasiassa tässä Pomppulan keskustassa pörrätessä ja ihmetellessä meininkejä. Kävimme myös alueella missä on paljon, hyvin paljon tälläisä samanlaisia reppureissaajia kuin mekin. Se oli kyllä koominen paikka, mutta en nyt ala keuhkota siitä enempää:D Illalla katsottiin myös Killing Fields-niminen leffa, joka kertoi punakheerien aikaansaannoksista täällä Kamppulassa.

Eilen maanantaina (15.12) oli sitten taas vähän aktiivisempi päivä. Heti aamusta lähdimme käymään Killing Fields nimisellä paikalla (CHOEUNG EK GENOCIDAL CENTER). Tämä on yksi niistä monista paikoista, joissa punakhmeerit ovat tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä. Ei tuosta paikasta oikein osaa sanoa mitään. Hiljaiseksi vetää. Ihmisen julmuudella ei taida olla minkäänlaisia rajoja. Jos haluatte lukea lisää niin osoitteesta http://www.cekillingfield.com/ löytyy lisää tietoa. Sivusto on enklanniksi.

Choeung Ekin vierailun jälkeen pää oli pikkaisen pyörällä.. Otettiin sitten ihan iisisti, käytiin syömässä ja käpyteltiin vähän ympäriinsä..

Illalla meillä oli sitten vuorossa Khmer-nyrkkeilyä. Yksi paikallinen tuktuk-kuski pyysi meidät mukaansa katsomaan tätä turnausta ja tottahan toki me haluttiin lähteä. Hannen mukaan on todellinen ihme, että paikallinen tyyppi pyytää mukaansa vapaa-ajan viettoon. Täällä on kuulemma luokka-ajattelu niin vahvasti voimissaan, ettei tälläistä todellakaan tapahdu usein! Ihmiset kattovat ihan kummissaan jos Khmeeri liikkuu valkoihoisen kanssa.. En oo muuten ennen ollu oikeastaan kattomassa nyrkkeilyä ja vähän pelkäsin millaista se tulis olemaan. Lopputulokseen olinkin hyvin tyytyväinen. Eihän se ollukaan lähellekään niin brutaalia (ainakaan katsomosta käsin) kuin ajattelin!!! Tuomari puuttui peliin aikas äkkiä eikä nuo matsi t ollu mitään silmitöntä turpaan mättämistä niin kuin olin vähän kuvitellu. Huippu ilta!

Lue lisää

Tarina Sannan uudesta kahvinkeittimesta

Taalla Vietnamissa on janna tapa juoda kahvia. Ensinnakin sita ryystetaan taalla aika innokkaasti ja kahvia on tarjolla kylmana, kuumaana, mustana, maidolla niin kuin eras bandi tapaa laulaa:D Sitten kaikista hauskin juttu siina on mun mielesta se miten kahvi tarjoillaan. Kahvikupin on paalla on nimittain sellainen juttu, mista se kahvi sitten valuu tuoreeltaan sinne mukiin. Taa systeemi on todella suloinen ja mia oon ihastunu siihen ihan kympilla! Harmi vaan etten mistaan kaupasta oo loytany sellaista kotiin vietavaksi!!! Oon kylla kolunnu Epun kanssa jos jonkinlaisia shoppailuluolia. Viimeisena oljenkortena kaytin sitten meijan hotellin tarjoilijoita ja kysaisin niilta mista voisin ostaa tuollaisen oman kahvinkeittimen. Naa tarjoilijat olivat sitten niiiiin ystavallisia, etta lahjoittivat minulle ihan ikiomaksi tuollaisen keittimen! Ihan huippua mahtavaa makeeta ihanaa!!!! Taa kahvinkeitin ratkaisee myos monia ongelmia meilla kotosalla:D Ensinnakin oon nimittain oppinu juomaan leikkikahvia taalla reissusssa, suuri ihme on siis tapahtunut. No onneksi sentaan vain leikkikahvia. Sitten, jotta voin jatkaa tata hienoa aikuistumisriittia kotosalla ja juoda edelleen kahvia tarvitsen keittimen. No Epun mielesta meille ei tule minkaansortin moccamasteria rupsuttamaan. No nyt minulla on maailman hienoin kahvinkeitin minka Eppukin hyvaksyy ilomielin!!! Hienoa. Nyt sitten vaan kantamaan selka vaarana kahvinpuruja kotiin. Voi tuosta keittimesta teetakin juoda!

Miun kahvinkeitin!


No mitapas muuta naina paivina on tapahtunut? No keskiviikkona paatettiin jatkaa mopoilua. Aamusta mentiin vaan ensiks mattamaan tunti tennista, koska loydetttiin tenniskentta talta saarelta. Mailojen tilaaminen oli taas hauskaa hassakkkaa ku nayteltiin palloja ja mailoja parhaimmalla teatteritaidollamme. Naama punaisena hehkuen jatkettiin tenniskentilta kohti unelmarantoja. Ja sellaisia loydettiinkin. Oltiin siella ihan kahdestaan ja rouskuteltiin sipsia:D Valilla lehma ja koirat kavi tuijottamassa meita. Tietysti myos paikalliset ahisivat valilla ymparillamme. Rento paiva!

Eilen torstaina sitten aloitetttiin aamu lenkkeilemalla. Juoksin rantahiekassa paljain varpain tunnin verran. Se oli mukavaa. Sitten loppupaiva lotkotettiin rantahiekassa kirjoja lukien ja auringonlaskussa juotiin oluet. Ei tullu ressia.

Tanaan oli vuorossa matkapaiva kohti Phon Phenia. Katsotaan mita siita tulee. Vahan jannittaa! Adios taas seuraaviiin teksteihin.

-Kahvipapu

ps. kohta annan banaania pikkuapinoille, koska ne on niin sopoja, koska ne nukkuu sylikkain.

Lue lisää

Elamaa Phu Quocilla

Viime sunnuntaina aloitimme aamusta siis rynnimisen tanne Vietnamin suurimmalle saarelle Phu Quocille. Meijan lautta lahti kahdeksalta aamulla ja paatin taas herata aika aikaisin, jotta ehtisin ihmetella satamakaupunki Rach Gian elamaa. Jaksoin kylla herata aikaisin, mutta ihmettely tossasi siihen kun puol seitteman aikaan hotellin aula oli kiinni. Mita kummaa! Eiko naitten vietnamilaisten pitany olla todellisia aamuvirkkuja?! No hetken kun odottelimme niin kylla sielta sitten respan henkilo tuli avaamaan meille ovet ja paasimme kappailemaan kaupungille. Onneks edes yksi leipomo oli kaupungilla auki ja saimme sielta sitten aamupalaa mukaan.

Lauttamatka meni rattoisasti keikkuen torkkuessa. Sitten Phu Quocin satamassa alkoi hervoton hermopoukkoilu kaikkien taksimyyjien kanssa. No siita sitten vain kyytiin ja nokka kohti jotakin hotellia. Lopulta loydettiin kiva mokki yhden amerikkalaisen ja yhden vietnamilais-amerikkalaisen tyton avustuksella. Kiitos vietnaminkielentaidon saimme hotellin taas pikkuisen edullisemmin! Sitten ei muuta kuin rannalle, joka on kylla ihana! Eka paiva menikin sitten siina. Pikkasen omalla hotlalla mollottaessa ja narskuvassa rantahiekassa tepsutellessa.. Niin ja taas sain jonkun elaimen kakkaa paalleni. Viime tammikuussa meni suhteet apinoihin, koska yks sellanen pissi miun paahan ja nyt sit joku otokka onnistui heittamaan kakkakikkareensa miun kadelle. Onneks ei ollu iso kontti.
















Auringonlasku ekana iltana, aivan upea!

Maanantaina 8.12 aloitettiin aamu sitten juoksemalla. Ah, taalla on edes pikkuisen viileampaa aamulla, joten juokseminen on oikeastaa todella miellyttavaa, jei! Juoksun jalkeen mereen puljaamaan ja herkuttelemaan aamupalaa rantaravintolaan. Aamupalalla paatettiin sitten, etta vuokrataan nyt pariksi paivaksi mopot, niin voidaan helpommin seikkailla tata saarta ympari. Eilen sitten taraytettiin tutkien taman saaren etelaosa. Matkalla tuli vastaan toinen toistaan iloisempia lapsenveijareita ja upeaa maisemaa&rantaa. Matkanteko meinas tosin tyssata renkaan puhkeamiseen, mutta onneksi loydettiin paikallinen huoltoasema nopeasti! Vartissa ukko korjas meijan mopon eika puhunu sanaakaan englantia, siistia:D Korjaus maksoi 50 senttia euroissa.. Auringolaskuksi ehdimme omille kampille ja illalla kavimme paikallisilla yomarkkinoilla.
















Pojat oli vaaittamassa meille uutta tieta!
















Paikallisia ilopillereita!
















Ranta, meika siella tallustaa...

Tanaan tiistaina oli sitten astetta hurjempi mopoilupaiva. Lasiin tuli 130 kilometria sellaisilla teilla, joita ei aina oikeastaa edes teiksi voi sanoa! Mopo joutui hirmuisen koville, mutta ei onneksi hajonnut. Maisemat reitilla olivat toki aivan upeita, mutta kylla oltiin vasyja kun paastiin takaisin hotellille! Matkalla kylla myos eksyttiin ihan totaalisesti ja jouduttiin todistamaan kylatappelua! Nyt on naatti olo. Ehdin muuten tanaan myos luulla, etta olisin ruskettunu ,kunnes tajusin tulleeni polytetyksi punaruskealla tiepolylla:D
















Aaah mika tie?!

Paulalle, Pekalle ja Ruutille hirmuisesti terkkuja!!! Ja tietysti muillekin muikeille veijareille.

terveisin Santtu

Lue lisää

2. paiva Mekongilla

Hyvin nukutti homestayssa pienen peiton alla aina kello viiteen saakka. Sitten alkoi sellainen harina ja parina ymparilla, etta oli pakko nousta ihmettelemaan mita tapahtuu. Naa vietnamilaiset taitaa tosiaan olla aika aamuista sakkia. Aamulla oli porukkaa suihkimassa motskareiden kanssa ympariinsa ja sitten meijan majoitusta vastapaata kaynnisteltiin markkinoita kovaaanisten saattelemana mitenkas muutenkaan! No sittenhan naita markkinoita ja kylan puuhasteluja piti menna ihmettelemaan. Se oli mukavaa ja aikaisessa aamussa on taikaa!

Vahan seitteman jalkeen suuntasimme sitten veneella kovasti kehutuille kelluville markkinoille. Meita kylla Epun kanssa vahan harmitti, koska nuo kelluvat markkinat on jo kahdeksan aikaan aamulla jo vahan niinkuin ohi ja me mentiin sinne niin myohaan (joskus 7.45). Matkatoimisto ilmeisesti saalii laiskoja turisteja ja ei kehtaa kiikuttaa niita ajoissa noille markkinatouhuille. Ihan tyhmaa. Ois ollu kiva nahda millanen kuhina siella oikeesti on paalla. Nyt kun me sinne mentiin niin siella toden totta oli jo vahan meiningit ohi. Ostettiin jokatapauksessa yks bisse ja yks kokis. Voitte ite paatella miten juomat jaettiin. Muut tyypit ei sitte oikeestaan ostanu mitaan. Sekin vahan arsytti, koska tuollaisilta markkinoilta ostaminen ois ollu just oikeeta kaytannon hyvantekevaisyytta. Tai ainakin niin mia ajattelen, en tiia sitten onko oikeesti niin. Ei noilla markkinoilla pyorivat myyjat kuitenkaan niita rikkaimpia vietnamilaisia ole ja se on siistia, etta ne oikeella tyolla ansaitsevat elantonsa. Sellasta on mukava tukea!

Nailta ensimmaisilta markkinoilta jatkettiin sitten seilausta Mekongilla. Liplateltiin ihanilla pienilla joen sivuhaaroilla, vilkuteltiin kiljuville pikkulapsille ja kaytiin vahan ihmettelemassa riisinuudelin tekoa! Rentouttavaa, aurinkoista, buenoa...

Veneretken jalkeen heitettiin hetulaan vahan murkinaa. Ois voinu tilata sammakkoa, karmesta taikka vaikka mureenaa, mutta ne jai nyt talla kertaa kanaan:D Sitte tuon ruokailun jalkeen istuskeltiin kadunvarressa ja odoteltiin meijan bussia. Siina sitten pisti silmaan taas yks arsyttava juttu. Meijan ymparilla pyori siina kolme vietnamilaista. Yks kerjalainen, yks jatskimyyja ja yks kaikenlaistahassakkaa myyva henkilo. No myo ostettiin jatskit ku herkkusuita ollaan. Sit meijan viereiset tyypit antoivat talle kerjalaiselle rahaa eika kukaan ostanu talta tavarakeisarilta mitaan. En silla et kokoajan tartteis olla jotain ostamassa, mut se vahan harmitti ku toinen rehellisella tyolla tavaroita myymalla yrittaa hankkia elantonsa ja sitten rahat menee kerjalaiselle. En nyt paasaa asiasta sen enempaa ku en siita oikeesti kauheesti mitaan ymmarra:D

Iltapaivan puhde olikin sitten persauslihasten puudutusoperaatio ala monen tunnin minilinja-automatkalla! Vaihdettiin Can Thon kaupunki Rach Gian kaupunkiin tai miten nuo nyt ikina kirjoitetaankin. Matka kului yllattavan kivuttomasti vaikka olikin ahdasta. Hyva vietnamilainen musiikki ja hauskat maisemat veivat huomion istumiselta..

Perille saavuttiin viela valoisan aikaan ja viiletettiin meijan hotellille. Se olikin ennakoitua huomattavasti siistimpi, jes! Ilta kului kapytellessa Rach Giassa. Siella ei kylla paljon muita matkustelijoita nakyny ja immeiset tuijottelivat meita aika pitkaan. Iltaruoan ettiminen oli myos oikein hauska sessio. Porrattiin kaupungilla varmaanki yli tunnin verran ettien jotakin ravintolaa. Kadunvarsiravintolatkin nayttivat enemman kahviloilta.. Ne ravintolat mita sitten loydettiin perati kaksi kappaletta olivat varattuja. Kummassakin naista juhlittiin haita aikamoisella nayttavyydella! Vietnamilaiset taitavat olla aika innokkaita haajuhlijoita, koska taalla on joka nurkalla toinen toistaan hienompia haapukuliikkeita! Ei ihan kehdattu menna meijan ryntyissa kuokkimaan noihin pippaloihin, joten istahdettiin sitten sellaiseen kadunvarsikuppilaan minka poydalta bongattiin syomapuikot. Pakkohan tallaisessa paikassa on saada ruokaa jos kerran puikotkin on! Ruoka piti luonnollisesti tilata nayttelemalla, koska ei ravintolan pitaja puhunut juurikaan englantia ja hyva niin. Hyvat seti kylla saatiin! Jonkinsortin nuudelikeitto oli siis menuussa. Ravintolanpitaja myos naytti kuinka setti pitaa popsia, kivaa!

Ruoan paatteeks lampsittiin takaisin hotlalle ja aikaisin petiin. Sunnuntaiaamuksi oli taas tiedossa aikainen heratys..

Nyt pistan vahan kuvia tulemaan taalta Vietnamista, jotta paasette fiilikseen! Enpas pistakkaan kuvia ku ei tassa koneessa oo javaa ja toisessa koneessa on, mut se ei kesta paalla. Huomenna siis uusiksi! Nakojaan olikin eli kuvia tulee sitteski!
















Kiinalaista shakkia Ho Chi Minh Cityssa. Eppu oppipoikana.
















Sita kuuluisaa vesinukketeatteria!
















Kun aamulla heraa aikasin niin valilla taytyy ottaa nokosia. Naita viekkuja nakee hyvinkin usein torkkumassa jos jonkilaisissa asetelmissa. Tassa yksi hyva esimerkki siita!















Peruskatumaisemaa ja hienot sahkoviritelmat.





















Tama kuva on Mekongin risteilylta.
















Kaunis aamukuva homestayn nurkilta.
















Fiilista kelluvilta markkinoilta.

Lue lisää

Onnea Suomi!

Heipahei taas ja suhperia itsenaisyyspaivaa kaikille! Toivottavasti Kristiinakin on selvinnyt pikkujouluista.

Eilen myo suunnattiin Mekong-joen risteilylle. Bussi lahti kahdeksalta ja meika pomppas aamusta aikasiin ylos (eli kuudelta), koska se on maan tapa. Taalla pidetaan yhdeksaan asti nukkuvia jotenkin vinksahtahneina. Sen myos huomasi siita kun edellisena iltana maksoin meijan hotellihuoneen ja sanoin et haluan maksaa sen siksi, koska lahdemme seuraavana aamuna aikaisin. Sitte tytto kysy monelta lahdemme, ja mia sanoin et seitteman aikaan. Sit se vaan nauro miulle ja sano ettei se oo aikasin! Aha. No jokatapauksessa siis aikasin lahettiin eilen liikkeelle. Piti kayda vahan viel ottaa kuvia Saigonilaisten aamupuuhista ja aamussa on aina se joku siisti fiilis.

Meijan retki alko ensiks parin tunnin ajomatkalla kohti satamakaupunkia nimelta My Tho, mista hypattiin paatiin kyytiin. Meijan linikassa oli jos jonkinlaista (reppu)reissaajaa. Sit ku myo matkalla pysahdyttiin pasikuikalle niin myo alettiin naha punasta. Vessassakaynti hoitui periaatteella, etta hyvantekevaisyysboksiin sai laittaa rahaa jos tahtoi. Talla hyvantekevaisyysboksilla ilmeisestikin rahoitettiin taman vessan siisteys. No meijan lisaks kukaan muu ei laittanu tahan boksiin rahaa (jaatiin oikein vahtaamaan, ku haukkoja ollaan). Tyhmaa sinallaan ku ihmiset ei voi edes viitta eurosenttia antaa. Kohta se vessa on sit varmaan pakollisesti maksullinen. No pientahan tama..

Paatille paastyamme lahdettiin seilaamaan ympari Mekong-joen pienia haaroja. Siella oli tosi makeita maisemia! Matkalla poikettiin yhdessa saaressa missa syotiin rambutania (aasialaisten herkkuhedelma, oli hyvaa), kuultiin Vietnamilaista kansanmusiikkia ja kaulailtiin boakaarmeen kanssa!!! Onneks tuo karmes oli just syony, joten se motkotti kaulalla sen enempia ressaamatta. Se oli muutes aika painava otus ja janskan tuntunen. Ei pelottanu yhtaa! Mut kyl jos se tappaa haluais, niin ei se varmaan mikaan ongelma olis. Siina oli vahan lihasta siina otokassa.

Tuolta saarelta jatkettiin seilaamista ympari Mekongia. Viimiseks ennen rantautumista kaytiin viela kummastelemassa miten kookoksesta tehdaan karkkia! Tytot vaansikin siita aika hyvia melleja ja myoha ostettiin vahan herkkuja mukaan. Ne kookoskarkit oli sellasia tosi toffeemaisia.

Rantautumisen jalkeen matka jatkui taas bussilla useemman tunnin verran sellaiseen kylaan kuin Can Tho (kirjoitusasusta en oo niinkaan varma). Sitte ku tanne paastiin niin vaihdettiin taas veneeseen. Veneella putkuteltiin sellanen puoli tuntia kunnes saavuttiin meijan majapaikalle. Taa majoitus oli olevinaan sellainen homestay elikka et oltais nukuttu niinku vietnamilaisten kodissa. Ihan oma bungalovi meilla kylla oli, mutta ruokahassakat hoidettiin ihan nuitten paikallisten kanssa. Paastiin kokkaamaan muun muuassa kevatkaaryleita! Niista tulikin ihan torkysen hyvia! Tosin jos rasvassa paistaa niin voiko mikaan ruoka epaonnistua:D Syopettelyn jalkeen kaperryttiin paiton alle, joka oli tosi pieni.

Ainiin ja nahtiin myos tulikarpasia puissa matkalla sinne meijan majoitukseen. Ihan kuin ois ollu vilkkuvat jouluvalot puissa:D

Lue lisää

Toinen paiva Viekkulassa

Morjenssta poytaan!

Toinen paiva taalla viekkulassa on kulunut jalleen hyvinkin rattoisissa merkeissa! Meika ottaa tasta kylla ihan tosissaan huumaa. Hassu kaupunki kaikkine kujeineen. Muttabutta mitabas sita ollaan tanaan puuhasteltu? Siihen kyssariin tulee vastaus ny.

Aamulla meika pomppas sangysta ylos jo kahdeksan aikoihin ja aloin harvata Eetakin ylos. Aamupala syotiin kadunvarsiravintolassa haistellen kaupungin tohinaa ja sitten alettiin kieputtelemaan erilaisia vaihtoehtoja mita voitais taalla Viekkulassa tehda. Hieno vaihtoehto keksittiinkin. Paatettiin tama paiva viela surffata taalla herra Ho Chi Minhin kaupungissa ja sitten huomenissa singahdamme tutkimaan Mighty Mekongin Deltaa ja sielta sitten laivailemme Viekkulan suurimmalle saarelle. Tuo saari pitais olla aika muikia:D Paaaljon piitkia, valkohiekkaisia ja taysin koskemattomia rantsuja! Sita odotellessa siis.

Nyt takas tahan paivaan. Kaiken saatamisen lomassa ehdittiin tehda vahan jotain hyvaakin. Loydettiin lounarin avustuksella sellainen ravintola, joka palkkaa tyontekijoiksi koyhia taikka jollakin tapaa tayden toimintakykynsa menettaneita immeisia. Meidankin suloinen tarjoilijaneitokainen oli kuuro ja homma hoitui mainiosti sormella osoittamalla. Kiva fiilis jai paikasta mieleen!

Ilatapaivalla lahdettiin sitten riksa-ajelulle. Riksa (en tiia virallista nimea) on sellanen polkupyoran kaltainen harpatin mihin mahtuu kaks ihmista kyytiin ja sitte kuski polkee pyoriin vauhtia. Pikkuisen jannitti taalla hassakkamaisen liikenteen keskella, mutta hyvinhan myo selvittiin. Riksa-ajelun paatteeks mentiin ihmettelemaan jotakin kirkkoa. Ihan kaunis rakennus oli se.

Paiva huipentui sitten ihan alyttomyyteen. Me mentiin kattomaan vesinukketeatteria (Eppu etenkin oli innosta soikiona)! Kokemus oli erittain mielenkiintoinen, piti kylla juoda pari kaljaa suoraan sanottuna pohjalle:D Esitys oli hyvin eriskummallinen ja ihan kaikkia viekkulankielisia puheosioita en ymmartany. Juu ja naa tyypit taalla on harrastanu tata vesinukketeatteria jo yli tuhat vuotta. Vuonna 1984 se rantautui Eurooppaan, Ranskaan. Pistan kuvia sitten joskus hamaasssa tulevaisuudessa jahka paasen taas pelittavan tietokoneen aareen.

Paata huimaavan nukkeshown jalkeen suuntasimme yomarkkinoille. Siella ois saanu ainakin sammakkoa ruoaksi. Entisena sammakkofarmarina sydantariistava naky. Anna you must feel me:D

Nyt sitten kuvamateriaalia War Remnants museumista. Oon ottanu kuvia siella seinalla olevista kuvista. Naa on sitten todella jarkyttavia. Viimeinen kuva on sitten oikein hellyyttava toivoa herattava. Teos on 12-vuotiaan piirros, jonka nimi on maa rauhansiipien syleilyssa.

Lue lisää

Heihei Lumppuri... Tervepaivaa Vietnam

Nyt on sitten Lumppurin polyt karistettu lopullisesti kannoilta! Tana aamuna kello 8 reikaleipa irtos Aisasian koneen pyorat Malesian maankamaralta. Kylla se tuntui haikealta jattaa tutuksi tulleet maisemat, hieno kamppa ja muutenkin ihan tayden kympin maa! No en sentaan itkeny vaikka aina tuppaankin vetistelemaan:D Se ehka johtui siita, etta olin niin vasyny viiden tunnin younien jalkkeen etten edes tajunnu lahteneeni maasta. Kaikki romppeet sain ihme ja kylla mahtumaan miun rinkkaan eika lentokentallakaan tarttinu maksaa liikakiloista. Joululahjojen shoppailu saa siis jatkua!

Vietnamiin tumpsahdettiin yhdeksan aikaan aamulla. Taalla on siis kello seitteman tuntia edella Suomeen nahden. Ensivaikutelma Vietnamista oli suuri, positiivinen yllaripyllari. Olin jotenkin mielessani kuvitellu tulevani johonkin ihan paljon vahemman kehittyneeseen maahan. Sen olin myos kuullut, etta taalla porraa jokasortin mopedia niin maan hirmuisesti. Se mielikuva kylla pitaa enemman kuin paikkansa! Voin sanoa, etta tienylitykset ovat jokseenkin hikikarpaloita innoittavaa puuhaa! Paikallisten peesiissa parjaa loistavasti jos ei liikoja sivuille vilkuile:D Sivulle katsoessa saattaa akkiseltaan luulla joutuvansa justiinsa silla sekunnilla jonkinsortin parisyttajan ruoaksi. No matkaoppaitten mukaan tienylityksessa pitaa olla paattavainen ja viekkaat vietnamilaiset ovat tottuneet vaistelemaan tienylittajia..

Lentokentalta otettiin suoraan taksi yhden suomalaisen suosittelemaan hotelliin. Tama hotelli osoittautuikin aivan ihanaksi! Siisti, pieni ja sopo. Mitapa sita muuta tarttee. Kun saatiin kaikki kapsakit juntattua lattialle niin vedettiin pienet nokkaunet. Hyvin nukutti ja nokosten jalkeen oli mukava lahtee vahan tutustumaan ymparistoon. Paatettiin kappailla sellaseen sotamuseoon, joka kertoo tarinaa Vietnamin sodasta. Museo oli sopivan kokoinen (eli meikakin jaksoi innostuneena tutkia sen kokonaan lapi) ja siella oli kylla paikoitellen todella karmivaa kuvamateriaalia ja tarinaa. Pistan niista varmasti myohemmin kuvia kunhan jaksan taas latailla niita koneelle.

Mueseoreissun jalkeen kappaily mopokeilaradalla jatkui (niin siis kavelykaduilla voi myos ajaa mopetilla jos virallisen moottorikulkuneuvojen tien ruuhkat kismittaa). On taalla kaupungissa vaan niin siisti fiilis! Ihmiset on kylla vahan pidattyvaisempia ja ei ehka niin yltioystavallisia ku esim. Thaimaassa tai Indonesiassa, mutta siltikin hyvin lempean oloisia. Niita on niin hauska kattoo, ku ne puuhastelee taalla. Pienilla muovituoleilla istutaan ja matetaan nuudelia poskeen, tien pielessa voi pelata poikaporukalla jotain shakin tyylista pelia, tai pelata jalkapalloa yms.. Tietysti turistille pittaa myos yrittaa kaupitella jos jonkinlaista harpattajaa. Mielenkiinnolla odotan siis mita taalla viela ehtii nahda! Nyt on muuten myos Kambodian viisumit haussa, jotta sinnekin paastais jossain vaiheessa visiitille.

Palaillaan taas!

Ps. ei nay taalla muuten yhtaan mc.donaldsia taikka starbucksia.

Lue lisää

Balilta kuvatuksia

Heijjssan!

Nyt on Balin reissu takana ja eilen yolla ryomittiin meijan kamppaan toiseksi viimeiseksi yoksi (iso nyyyh). Tanaan vietellaan siis Lumppurissa viimeista paivaa. Taa paiva onkin mennyt sitten kaikenlaiseen saatamiseen. Pitais nuo kaikki romut naas saada mahtumaan tuohon miun pikkuruiseen rinkkaan! Janna juttu, etta tiukkaa tekee. Nooh kaipa se siitta lutviintuu. Huomenna aamulla singahdetaan siis Vietnamiin ja sen todelliseen kuhinakaupunkiin Ho Chi Minh-cityyn, joka tunnetaan ehka paremmin nimella Saigon.

Pistan tahan viela muutamat kuvat tuolta Balilta ilostuttamaan tata viimeaikoina hyvin tekstipitoista blogitusta.

Meika ja surffilauta.

Eppu rantahengailee.

Meika ja perinteinen Kuta-Cowboy:D

Tanah Lotin temppeli.

Korttipelia lentokentalla, koska lento oli myohassa noin kaks tuntia (taas).

Lue lisää