Toinen paiva Viekkulassa

Morjenssta poytaan!

Toinen paiva taalla viekkulassa on kulunut jalleen hyvinkin rattoisissa merkeissa! Meika ottaa tasta kylla ihan tosissaan huumaa. Hassu kaupunki kaikkine kujeineen. Muttabutta mitabas sita ollaan tanaan puuhasteltu? Siihen kyssariin tulee vastaus ny.

Aamulla meika pomppas sangysta ylos jo kahdeksan aikoihin ja aloin harvata Eetakin ylos. Aamupala syotiin kadunvarsiravintolassa haistellen kaupungin tohinaa ja sitten alettiin kieputtelemaan erilaisia vaihtoehtoja mita voitais taalla Viekkulassa tehda. Hieno vaihtoehto keksittiinkin. Paatettiin tama paiva viela surffata taalla herra Ho Chi Minhin kaupungissa ja sitten huomenissa singahdamme tutkimaan Mighty Mekongin Deltaa ja sielta sitten laivailemme Viekkulan suurimmalle saarelle. Tuo saari pitais olla aika muikia:D Paaaljon piitkia, valkohiekkaisia ja taysin koskemattomia rantsuja! Sita odotellessa siis.

Nyt takas tahan paivaan. Kaiken saatamisen lomassa ehdittiin tehda vahan jotain hyvaakin. Loydettiin lounarin avustuksella sellainen ravintola, joka palkkaa tyontekijoiksi koyhia taikka jollakin tapaa tayden toimintakykynsa menettaneita immeisia. Meidankin suloinen tarjoilijaneitokainen oli kuuro ja homma hoitui mainiosti sormella osoittamalla. Kiva fiilis jai paikasta mieleen!

Ilatapaivalla lahdettiin sitten riksa-ajelulle. Riksa (en tiia virallista nimea) on sellanen polkupyoran kaltainen harpatin mihin mahtuu kaks ihmista kyytiin ja sitte kuski polkee pyoriin vauhtia. Pikkuisen jannitti taalla hassakkamaisen liikenteen keskella, mutta hyvinhan myo selvittiin. Riksa-ajelun paatteeks mentiin ihmettelemaan jotakin kirkkoa. Ihan kaunis rakennus oli se.

Paiva huipentui sitten ihan alyttomyyteen. Me mentiin kattomaan vesinukketeatteria (Eppu etenkin oli innosta soikiona)! Kokemus oli erittain mielenkiintoinen, piti kylla juoda pari kaljaa suoraan sanottuna pohjalle:D Esitys oli hyvin eriskummallinen ja ihan kaikkia viekkulankielisia puheosioita en ymmartany. Juu ja naa tyypit taalla on harrastanu tata vesinukketeatteria jo yli tuhat vuotta. Vuonna 1984 se rantautui Eurooppaan, Ranskaan. Pistan kuvia sitten joskus hamaasssa tulevaisuudessa jahka paasen taas pelittavan tietokoneen aareen.

Paata huimaavan nukkeshown jalkeen suuntasimme yomarkkinoille. Siella ois saanu ainakin sammakkoa ruoaksi. Entisena sammakkofarmarina sydantariistava naky. Anna you must feel me:D

Nyt sitten kuvamateriaalia War Remnants museumista. Oon ottanu kuvia siella seinalla olevista kuvista. Naa on sitten todella jarkyttavia. Viimeinen kuva on sitten oikein hellyyttava toivoa herattava. Teos on 12-vuotiaan piirros, jonka nimi on maa rauhansiipien syleilyssa.