Heihei Lumppuri... Tervepaivaa Vietnam
Julkasija Sanna ajankohtana keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008
Ei kommentteja
Nyt on sitten Lumppurin polyt karistettu lopullisesti kannoilta! Tana aamuna kello 8 reikaleipa irtos Aisasian koneen pyorat Malesian maankamaralta. Kylla se tuntui haikealta jattaa tutuksi tulleet maisemat, hieno kamppa ja muutenkin ihan tayden kympin maa! No en sentaan itkeny vaikka aina tuppaankin vetistelemaan:D Se ehka johtui siita, etta olin niin vasyny viiden tunnin younien jalkkeen etten edes tajunnu lahteneeni maasta. Kaikki romppeet sain ihme ja kylla mahtumaan miun rinkkaan eika lentokentallakaan tarttinu maksaa liikakiloista. Joululahjojen shoppailu saa siis jatkua!
Vietnamiin tumpsahdettiin yhdeksan aikaan aamulla. Taalla on siis kello seitteman tuntia edella Suomeen nahden. Ensivaikutelma Vietnamista oli suuri, positiivinen yllaripyllari. Olin jotenkin mielessani kuvitellu tulevani johonkin ihan paljon vahemman kehittyneeseen maahan. Sen olin myos kuullut, etta taalla porraa jokasortin mopedia niin maan hirmuisesti. Se mielikuva kylla pitaa enemman kuin paikkansa! Voin sanoa, etta tienylitykset ovat jokseenkin hikikarpaloita innoittavaa puuhaa! Paikallisten peesiissa parjaa loistavasti jos ei liikoja sivuille vilkuile:D Sivulle katsoessa saattaa akkiseltaan luulla joutuvansa justiinsa silla sekunnilla jonkinsortin parisyttajan ruoaksi. No matkaoppaitten mukaan tienylityksessa pitaa olla paattavainen ja viekkaat vietnamilaiset ovat tottuneet vaistelemaan tienylittajia..
Lentokentalta otettiin suoraan taksi yhden suomalaisen suosittelemaan hotelliin. Tama hotelli osoittautuikin aivan ihanaksi! Siisti, pieni ja sopo. Mitapa sita muuta tarttee. Kun saatiin kaikki kapsakit juntattua lattialle niin vedettiin pienet nokkaunet. Hyvin nukutti ja nokosten jalkeen oli mukava lahtee vahan tutustumaan ymparistoon. Paatettiin kappailla sellaseen sotamuseoon, joka kertoo tarinaa Vietnamin sodasta. Museo oli sopivan kokoinen (eli meikakin jaksoi innostuneena tutkia sen kokonaan lapi) ja siella oli kylla paikoitellen todella karmivaa kuvamateriaalia ja tarinaa. Pistan niista varmasti myohemmin kuvia kunhan jaksan taas latailla niita koneelle.
Mueseoreissun jalkeen kappaily mopokeilaradalla jatkui (niin siis kavelykaduilla voi myos ajaa mopetilla jos virallisen moottorikulkuneuvojen tien ruuhkat kismittaa). On taalla kaupungissa vaan niin siisti fiilis! Ihmiset on kylla vahan pidattyvaisempia ja ei ehka niin yltioystavallisia ku esim. Thaimaassa tai Indonesiassa, mutta siltikin hyvin lempean oloisia. Niita on niin hauska kattoo, ku ne puuhastelee taalla. Pienilla muovituoleilla istutaan ja matetaan nuudelia poskeen, tien pielessa voi pelata poikaporukalla jotain shakin tyylista pelia, tai pelata jalkapalloa yms.. Tietysti turistille pittaa myos yrittaa kaupitella jos jonkinlaista harpattajaa. Mielenkiinnolla odotan siis mita taalla viela ehtii nahda! Nyt on muuten myos Kambodian viisumit haussa, jotta sinnekin paastais jossain vaiheessa visiitille.
Palaillaan taas!
Ps. ei nay taalla muuten yhtaan mc.donaldsia taikka starbucksia.
Vietnamiin tumpsahdettiin yhdeksan aikaan aamulla. Taalla on siis kello seitteman tuntia edella Suomeen nahden. Ensivaikutelma Vietnamista oli suuri, positiivinen yllaripyllari. Olin jotenkin mielessani kuvitellu tulevani johonkin ihan paljon vahemman kehittyneeseen maahan. Sen olin myos kuullut, etta taalla porraa jokasortin mopedia niin maan hirmuisesti. Se mielikuva kylla pitaa enemman kuin paikkansa! Voin sanoa, etta tienylitykset ovat jokseenkin hikikarpaloita innoittavaa puuhaa! Paikallisten peesiissa parjaa loistavasti jos ei liikoja sivuille vilkuile:D Sivulle katsoessa saattaa akkiseltaan luulla joutuvansa justiinsa silla sekunnilla jonkinsortin parisyttajan ruoaksi. No matkaoppaitten mukaan tienylityksessa pitaa olla paattavainen ja viekkaat vietnamilaiset ovat tottuneet vaistelemaan tienylittajia..
Lentokentalta otettiin suoraan taksi yhden suomalaisen suosittelemaan hotelliin. Tama hotelli osoittautuikin aivan ihanaksi! Siisti, pieni ja sopo. Mitapa sita muuta tarttee. Kun saatiin kaikki kapsakit juntattua lattialle niin vedettiin pienet nokkaunet. Hyvin nukutti ja nokosten jalkeen oli mukava lahtee vahan tutustumaan ymparistoon. Paatettiin kappailla sellaseen sotamuseoon, joka kertoo tarinaa Vietnamin sodasta. Museo oli sopivan kokoinen (eli meikakin jaksoi innostuneena tutkia sen kokonaan lapi) ja siella oli kylla paikoitellen todella karmivaa kuvamateriaalia ja tarinaa. Pistan niista varmasti myohemmin kuvia kunhan jaksan taas latailla niita koneelle.
Mueseoreissun jalkeen kappaily mopokeilaradalla jatkui (niin siis kavelykaduilla voi myos ajaa mopetilla jos virallisen moottorikulkuneuvojen tien ruuhkat kismittaa). On taalla kaupungissa vaan niin siisti fiilis! Ihmiset on kylla vahan pidattyvaisempia ja ei ehka niin yltioystavallisia ku esim. Thaimaassa tai Indonesiassa, mutta siltikin hyvin lempean oloisia. Niita on niin hauska kattoo, ku ne puuhastelee taalla. Pienilla muovituoleilla istutaan ja matetaan nuudelia poskeen, tien pielessa voi pelata poikaporukalla jotain shakin tyylista pelia, tai pelata jalkapalloa yms.. Tietysti turistille pittaa myos yrittaa kaupitella jos jonkinlaista harpattajaa. Mielenkiinnolla odotan siis mita taalla viela ehtii nahda! Nyt on muuten myos Kambodian viisumit haussa, jotta sinnekin paastais jossain vaiheessa visiitille.
Palaillaan taas!
Ps. ei nay taalla muuten yhtaan mc.donaldsia taikka starbucksia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti