Vietnamista Kambodiaan
Julkasija Sanna ajankohtana tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Ei kommentteja
Huuuh kun taas on aika menny niin huikian sukkelaan. Meilläkään ei ole kuin viikko reissua jäljellä! Pelottavaa ja toisaalta mukavaa päästä takaisin kotosuomeen.. En vaan tiedä miten onnistus menettelemään nuiden kotimaan kelien kanssa! Mutta eipä murehdita siitä vielä.
Viime perjantaina (12.12) aloitimme siis hurjan transportaatiourakan Phu Quokin saarelta kohti Kambodian pääkaupunkia Phnom Penhiä. Päivällä kello 12 kirjauduttiin ulos meidän hotlasta ja lähdettiin minilinja-autolla kohti satamaa. Satamassa saatiin sitten odotella hetkinen kunnes paatti lähti kahden aikaan kohti Ha Tienin kaupunkia. Lauttamatka meni mukavasti vaikka paatissa soitettu musakki olikin aika kauhiaa:D Kajareista pauhas kaikenmaailman länkkärihevibiisit diskoversioina.. Sitten Ha Tienin kaupungissa päästiin taas todistamaan vietnamilaisten yltiöpäinen tehokkuus. Meidän laiva ei ollu päässy edes kunnolla satamaan kunnes jo ensimmäiset moottoripyöräkuskit olivat hypänneet sisään ja tulleet meidän luokse kauppaamaan kyytiä! Todettiin kumminkin, että jos mentäin ihan ensteks ulos ja ruvettais vasta sitten miettimään tuota kyytihässäkkää. Sataman vieressä näyttikin olevan hotelli, joten pujahdettiin sinne sisään ja otettiin vähän kuviosta selvää ennenkuin alettiin mopokuskien kanssa mitään sopimaan. Lopputulos oli se, että lähdettiin mopojen kyydissä kohti Kamppulan rajaa, koska takseja ei ollu ja busseista ei ollu juurikaan tietoa..
Kamppulan rajalle oli lyhyt matka ja sinne saavuttiinkin hyvin sukkelaan. Rajamuodollisuudet Vietnamin puolella sujuivat sutjakasti ja sitten Kamppulan puolella tahti vähän verkastui. Ensinnäkin meillä ois pitäny olla joku kansäinvälinen rokotuskortti.. Oon siitä joskus jotain lukenu, mut eipä oo tullu hommattua. Sitten se rajaäijä oli jotenkin uhkailevinaan meitä karanteenillä ja heti perään totesi, että voitte kyllä yhdellä dollarilla ostaa tälläisen terveystodistuksen. Luultavasti tää oli ihan huijaamista, mutta hymyillen ostettiin ittemme terveeks! Sitten passinleimaukseen. Äijällä oli hyvin monta leimasinta:D Samalla yritti tietysti myydä meille kaverin taksia..
Matka rajalta jatkui kummistekin mopedien kyydillä. Tarkoitus oli päästä sellaiseen kaupunkiin kuin Kampot. Matkaa oli joku 60 kilsaa ja osa siitä oli aika kantturaista monttutietä. Maisemat oli sitten taas toisaalta aivan hengästyttävän kauniit. Riisipeltoa, palmuja ja aurinko painumassa mailleen. Huikeat värit! Vähän tietysti jouduttiin pysähtymään keskelle ei mitään (yllättäen) neuvottelemaan mopokyydin hinnasta.. Argh ainaista vääntöä:D
Kampottiin päästin sitten kuitenkin oikein turvallisesti. Kampotista matka jatkui vuorostaan taksilla kohti pääkaunkia. Kyseessä ei tainnut olla ihan virallinen taksi, mutta siinä vaiheessa illan pimetessä halu oli kova päästä perille Phnom Penhiin Hannen luokse. Myö hypättiin takapenkille ja etupenkille hyppäsi NELJÄ Khmeeripoikaa! Ei heistä ykskään suostunu tulemaan meijän kaa takapenkille. Ne vaan nauro ja totesivat, että tämä on Cambodian taxi:D Tälläisellä kokoonpanolla me sitten tehtiin matkaa ja hyvinhän se sujui. Joskus vissiinkin yhdeksän aikoihin oltiin perillä Hannen luona. Hanne on siis meidän koulukaveri, joka on täällä Kambodiassa töissä. Hannella on huippu kämppä ja kiva kun myö saahan asua siellä!
Lauantaiaamuna (13.12) myö koisittiin johonkin varmaan yhdeksään asti?! Sitten miä tapasin täällä tuttuja maanmittareita Etelä-Savon maanmittaustoimistolta! Hyö olivat tulleet tänne häihin, joihin myös Hanne sujahti illaksi. Päivällä pyörittiin siis Hannen kanssa ympäriinsä.. Illalla myö mentiin sitten valokuvausliikkeeseen otattamaan meistä kuvia Khmer-asuissa. Se oli kivaa! Pitää laittaa kuvia kunhan saan ne tuolta kehtittämöstä.. Yöohjelmana oli taas baareissa kiekarointia. Taidettiin käydä kolmessa eri baarissa! Niissä oli kyllä älytön meno ja itte sai ihmetellä ihan innoissaan.
Sunnuntaiaamuna (14.12) meitejä nukutti aika pitkään.. Päivä kului pääasiassa tässä Pomppulan keskustassa pörrätessä ja ihmetellessä meininkejä. Kävimme myös alueella missä on paljon, hyvin paljon tälläisä samanlaisia reppureissaajia kuin mekin. Se oli kyllä koominen paikka, mutta en nyt ala keuhkota siitä enempää:D Illalla katsottiin myös Killing Fields-niminen leffa, joka kertoi punakheerien aikaansaannoksista täällä Kamppulassa.
Eilen maanantaina (15.12) oli sitten taas vähän aktiivisempi päivä. Heti aamusta lähdimme käymään Killing Fields nimisellä paikalla (CHOEUNG EK GENOCIDAL CENTER). Tämä on yksi niistä monista paikoista, joissa punakhmeerit ovat tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä. Ei tuosta paikasta oikein osaa sanoa mitään. Hiljaiseksi vetää. Ihmisen julmuudella ei taida olla minkäänlaisia rajoja. Jos haluatte lukea lisää niin osoitteesta http://www.cekillingfield.com/ löytyy lisää tietoa. Sivusto on enklanniksi.
Choeung Ekin vierailun jälkeen pää oli pikkaisen pyörällä.. Otettiin sitten ihan iisisti, käytiin syömässä ja käpyteltiin vähän ympäriinsä..
Illalla meillä oli sitten vuorossa Khmer-nyrkkeilyä. Yksi paikallinen tuktuk-kuski pyysi meidät mukaansa katsomaan tätä turnausta ja tottahan toki me haluttiin lähteä. Hannen mukaan on todellinen ihme, että paikallinen tyyppi pyytää mukaansa vapaa-ajan viettoon. Täällä on kuulemma luokka-ajattelu niin vahvasti voimissaan, ettei tälläistä todellakaan tapahdu usein! Ihmiset kattovat ihan kummissaan jos Khmeeri liikkuu valkoihoisen kanssa.. En oo muuten ennen ollu oikeastaan kattomassa nyrkkeilyä ja vähän pelkäsin millaista se tulis olemaan. Lopputulokseen olinkin hyvin tyytyväinen. Eihän se ollukaan lähellekään niin brutaalia (ainakaan katsomosta käsin) kuin ajattelin!!! Tuomari puuttui peliin aikas äkkiä eikä nuo matsi t ollu mitään silmitöntä turpaan mättämistä niin kuin olin vähän kuvitellu. Huippu ilta!
Viime perjantaina (12.12) aloitimme siis hurjan transportaatiourakan Phu Quokin saarelta kohti Kambodian pääkaupunkia Phnom Penhiä. Päivällä kello 12 kirjauduttiin ulos meidän hotlasta ja lähdettiin minilinja-autolla kohti satamaa. Satamassa saatiin sitten odotella hetkinen kunnes paatti lähti kahden aikaan kohti Ha Tienin kaupunkia. Lauttamatka meni mukavasti vaikka paatissa soitettu musakki olikin aika kauhiaa:D Kajareista pauhas kaikenmaailman länkkärihevibiisit diskoversioina.. Sitten Ha Tienin kaupungissa päästiin taas todistamaan vietnamilaisten yltiöpäinen tehokkuus. Meidän laiva ei ollu päässy edes kunnolla satamaan kunnes jo ensimmäiset moottoripyöräkuskit olivat hypänneet sisään ja tulleet meidän luokse kauppaamaan kyytiä! Todettiin kumminkin, että jos mentäin ihan ensteks ulos ja ruvettais vasta sitten miettimään tuota kyytihässäkkää. Sataman vieressä näyttikin olevan hotelli, joten pujahdettiin sinne sisään ja otettiin vähän kuviosta selvää ennenkuin alettiin mopokuskien kanssa mitään sopimaan. Lopputulos oli se, että lähdettiin mopojen kyydissä kohti Kamppulan rajaa, koska takseja ei ollu ja busseista ei ollu juurikaan tietoa..
Kamppulan rajalle oli lyhyt matka ja sinne saavuttiinkin hyvin sukkelaan. Rajamuodollisuudet Vietnamin puolella sujuivat sutjakasti ja sitten Kamppulan puolella tahti vähän verkastui. Ensinnäkin meillä ois pitäny olla joku kansäinvälinen rokotuskortti.. Oon siitä joskus jotain lukenu, mut eipä oo tullu hommattua. Sitten se rajaäijä oli jotenkin uhkailevinaan meitä karanteenillä ja heti perään totesi, että voitte kyllä yhdellä dollarilla ostaa tälläisen terveystodistuksen. Luultavasti tää oli ihan huijaamista, mutta hymyillen ostettiin ittemme terveeks! Sitten passinleimaukseen. Äijällä oli hyvin monta leimasinta:D Samalla yritti tietysti myydä meille kaverin taksia..
Matka rajalta jatkui kummistekin mopedien kyydillä. Tarkoitus oli päästä sellaiseen kaupunkiin kuin Kampot. Matkaa oli joku 60 kilsaa ja osa siitä oli aika kantturaista monttutietä. Maisemat oli sitten taas toisaalta aivan hengästyttävän kauniit. Riisipeltoa, palmuja ja aurinko painumassa mailleen. Huikeat värit! Vähän tietysti jouduttiin pysähtymään keskelle ei mitään (yllättäen) neuvottelemaan mopokyydin hinnasta.. Argh ainaista vääntöä:D
Kampottiin päästin sitten kuitenkin oikein turvallisesti. Kampotista matka jatkui vuorostaan taksilla kohti pääkaunkia. Kyseessä ei tainnut olla ihan virallinen taksi, mutta siinä vaiheessa illan pimetessä halu oli kova päästä perille Phnom Penhiin Hannen luokse. Myö hypättiin takapenkille ja etupenkille hyppäsi NELJÄ Khmeeripoikaa! Ei heistä ykskään suostunu tulemaan meijän kaa takapenkille. Ne vaan nauro ja totesivat, että tämä on Cambodian taxi:D Tälläisellä kokoonpanolla me sitten tehtiin matkaa ja hyvinhän se sujui. Joskus vissiinkin yhdeksän aikoihin oltiin perillä Hannen luona. Hanne on siis meidän koulukaveri, joka on täällä Kambodiassa töissä. Hannella on huippu kämppä ja kiva kun myö saahan asua siellä!
Lauantaiaamuna (13.12) myö koisittiin johonkin varmaan yhdeksään asti?! Sitten miä tapasin täällä tuttuja maanmittareita Etelä-Savon maanmittaustoimistolta! Hyö olivat tulleet tänne häihin, joihin myös Hanne sujahti illaksi. Päivällä pyörittiin siis Hannen kanssa ympäriinsä.. Illalla myö mentiin sitten valokuvausliikkeeseen otattamaan meistä kuvia Khmer-asuissa. Se oli kivaa! Pitää laittaa kuvia kunhan saan ne tuolta kehtittämöstä.. Yöohjelmana oli taas baareissa kiekarointia. Taidettiin käydä kolmessa eri baarissa! Niissä oli kyllä älytön meno ja itte sai ihmetellä ihan innoissaan.
Sunnuntaiaamuna (14.12) meitejä nukutti aika pitkään.. Päivä kului pääasiassa tässä Pomppulan keskustassa pörrätessä ja ihmetellessä meininkejä. Kävimme myös alueella missä on paljon, hyvin paljon tälläisä samanlaisia reppureissaajia kuin mekin. Se oli kyllä koominen paikka, mutta en nyt ala keuhkota siitä enempää:D Illalla katsottiin myös Killing Fields-niminen leffa, joka kertoi punakheerien aikaansaannoksista täällä Kamppulassa.
Eilen maanantaina (15.12) oli sitten taas vähän aktiivisempi päivä. Heti aamusta lähdimme käymään Killing Fields nimisellä paikalla (CHOEUNG EK GENOCIDAL CENTER). Tämä on yksi niistä monista paikoista, joissa punakhmeerit ovat tappaneet ja kiduttaneet ihmisiä. Ei tuosta paikasta oikein osaa sanoa mitään. Hiljaiseksi vetää. Ihmisen julmuudella ei taida olla minkäänlaisia rajoja. Jos haluatte lukea lisää niin osoitteesta http://www.cekillingfield.com/ löytyy lisää tietoa. Sivusto on enklanniksi.
Choeung Ekin vierailun jälkeen pää oli pikkaisen pyörällä.. Otettiin sitten ihan iisisti, käytiin syömässä ja käpyteltiin vähän ympäriinsä..
Illalla meillä oli sitten vuorossa Khmer-nyrkkeilyä. Yksi paikallinen tuktuk-kuski pyysi meidät mukaansa katsomaan tätä turnausta ja tottahan toki me haluttiin lähteä. Hannen mukaan on todellinen ihme, että paikallinen tyyppi pyytää mukaansa vapaa-ajan viettoon. Täällä on kuulemma luokka-ajattelu niin vahvasti voimissaan, ettei tälläistä todellakaan tapahdu usein! Ihmiset kattovat ihan kummissaan jos Khmeeri liikkuu valkoihoisen kanssa.. En oo muuten ennen ollu oikeastaan kattomassa nyrkkeilyä ja vähän pelkäsin millaista se tulis olemaan. Lopputulokseen olinkin hyvin tyytyväinen. Eihän se ollukaan lähellekään niin brutaalia (ainakaan katsomosta käsin) kuin ajattelin!!! Tuomari puuttui peliin aikas äkkiä eikä nuo matsi t ollu mitään silmitöntä turpaan mättämistä niin kuin olin vähän kuvitellu. Huippu ilta!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti