• Kisakausi avattu takkuisesti

    Alkuperäinen suunnitelma oli avata kisakausi kesäkuun lopussa Kiskossa, mutta joku ilkeämielinen virus päätti laittaa asiassa vastaan ja sain tyytyä selaamaan online-tulospalvelua sohvan syövereistä käsin. Onneksi tauti oli viikossa taputeltu ja pääsin vihdoin viime sunnuntaina starttiviivalle asti Voimarinteen teräsmieskisoissa!

    Lue lisää
  • Girona - Serinyà treenilomakohteena

    Kesän kisakausi on jo hyvässä vauhdissa eikä kenelläkään varmaan tällä hetkellä ole akuuteimmalla todo-listalla lähteä treenileirille. Siitä huolimatta ajattelin tehdä pienen yhteenvedon Gironan seudulla sijaitsevasta Serinyàsta ja sen treeniolosuhteista.

    Lue lisää
  • Aurinkoa, treeniä, lepoa ja ruokaa

    Edellisen ja tämän viikon tekemiset voisi vallan mainiosti tiivistää otsikon neljään sanaan. Elo Gironassa on siis ollut vallan yksinkertaista ja turistihommat ovat jäänet enimmäkseen luonnonmaisemien ihailuun, museoissa ja kirkoissa en ole paljon käynyt muita häiritsemässä.

    Lue lisää

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Vaihtuvia suunnitelmia!

Viime sunnuntain piti siis olla olla viimeinen paiva Tulumissa, mutta lahtisitko sina pois talta rannalta











...jos sinulla olisi mahdollista viettaa siella lisaoita? Niinpa, paatin siis jattaa menematta yhdelle maailman seitsemasta ihmeesta eli Chichen Itzalle. Onhan naita raunioita tullut kierrettya ja talla kertaa kiehtoi enemman tutustua vedenalaiseen Meksikoon! Varasin siis sunnuntaina lisaa sukellusta maanantaille ja tiistaille. Tietysti tingattuun hintaan.

Sunnuntai meni siis kokonaisuudessaan rauhallisissa merkeissa. Aamulla kavin kapyttelemassa Tulumin raunioilla ja komiathan ne oli. Tassa kuvasatoa.











El Palacio.









Temppelin rantsu.

Kuvien perusteella vois todeta et Mayat on ollu sopivan nokkelia valitessaan pytinggeilleen rakennuspaikkoja! Iltapaivasta lilluin rannalla ja nautin absoluuttisen kauniista maisemasta. Ainiin kavin sit iltapaivasta tan mun suosikkisukellusoppaan kaa ihan vaan snorkkeloimassa rannan laheisella riutalla. Siella oli elamaa!!! Kilppari ja rausku ainakin:D Kylla snorkkelointikin on huippua. Sitapaitsi normaalisti snorkkelointiretket tuohon samaan paikkaan maksaa 25 dollaria.. Taas sain ilmaseks ku tuo ukko on vaan mukava. Illalla sit meni meni pieneks fiestaks ku taa espanjalainen Sankari Palenquesta loytyi samasta hotellista miun kaa.. Edelleen keppien kanssa, koska kintut on kipeet..

Maanantaiaamuna kuitenkin aikasin ylos, koska miun kaveri Marquelian leirilta, kanadalainen Audrey, tuli kans Tulumiin. Huippua!!! Audreyn kanssa suunnattiin heti rantsuun latraamaan. Myos Audrey rakastui heti rantaan ja vaihtoi suunnitelmiaan. Audrey paattikin jaada pidemmaks aikaa Tulumiin ja tulla mun kaa yhdessa mun seuraavaan maaranpaahaan Meridaan. Avot! Kiva kun ei tartte matkustaa yksin, ja paaasia on et matkaseura on mukavaa.

Maanantaina iltapaivasta menin sit mun kolmannelle sukellukselle. Se oli ihan tavallinen riuttapulittelu. Nahtiin taas kilppareita, mureenoita ja kuningastaplarauskuja tjms. Sit taa mun suosikkisukellusope sai taas lisapisteita ku nain sen keraavan merenpohjasta jonkun muoviroskan. Sit tiesin ainakin varmasti et sekin tykkaa luonnosta paljon:D Hippie 4Ever:D

Illalla kaytiin sit Audreyn kans juomassa vahan Kahluaa. En nimittain tienny et millasesta juomasta on kyse, ja taa juoma on Meksikosta. No kahvilikooristahan siina on kyse. Tulihan tuo horpittya. Ihan pikkufiesta oli vaan, koska tiistaiaamuna oli edessa Cenotesukellus!!!

Tiistaina ylos siis jo 6.30. Kamat kasaan, check out, ja kohti sukellusseikkailua. Cenoteen meita oli menossa taa mun suosikkiope ja sen kaveri. Lahettiin siks tosi ajoissa et saatais sukeltaa rauhassa ilman hirveeta rynnakkoa ja tungosta vedessa. Hieno homma! Mentiin siis sukeltamaan sellaseen Cenoteen kuin Dos Ojos. Se ei ollu kauheen syva, mut tosi natti. Nakymaa on tosi hankala kuvailla.. Se on ku jostain sadusta eika oo yhtaan pelottavaa!!! Tykkasin tosi paljon, ja oon niin onnellinen et tuo tuli tehtya!!!!!!!!!!! Vahan pohje krampitteli vedessa, mut onneks ei kauheen pahasti. Ja onnistuin sukeltamaan myos suhteellisen tasasesti etten kolautellu itteeni ylapuolella oleviin kiviin kauheen montaa kertaa;)











Cenotea. Tuossa kohtaa missa nuo kivat sukeltaa veteen, niin siita se "luolasto" tavallaan alkaa ja sinne sukelletaan.












Miun suosikkiope ja meika jaadyttaja:D

Sukelluksen jalkeen kaytiin viel pikkusen snorkkeloimassa. Mun snorkkeloinnista ei tosin tullu oikein mitaan ku mulla oli niin paksu markapuku ja se kellutti mua niin hyvin et uiminenkin oli outoo, saatikka sukellus. Kaytiin myos poismenomatkalla vaan kattomassa sellasta pienempaa Cenotee. Siella ois pitany olla kilppareita ja se naytti aika paljon suomalaiselta jarvelta. Taytyy sanoo et taas sain nahtya ja koettua kaikkia enemman ku koko rahan edesta!

Sukellussetin jalkeen hyokkasin viela nauttimaan Tulumin kauniista rannasta sen minka ehdin.. Pikkusen oli haikeeta hyvastella biitsi, mut enkohan ma voi sinne takas menna!

Kahdelta nain Audreyn bussiasemalla ja lahdettiin kahdestaan kohti Meridaa. Merida on siis yksi kolonialistinen kaupunki Jukatanilla.. Meridan suhteen mulla ei ollu muuta suunnitelmia kuin shoppailla pikkusen ja sit ottaa lentsikka kohti paakaupunkia. Taa onnistuki sit oikein mainiosti. Ja oli entista mukavampaa kun pysty shoppailla kaverin kaa:D

Keskiviikko oli siis omistettu shoppailulle.. Ja ohhoh, shoppailtiin kymmenen tuntia!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ma en kylla ostanu juurikaan mitaan, mut Audrey oli aika paljon tehokkaampi. Kyl vasytti illalla... Mentiin sit italialaiseen ravintolaan syomaan pastaa. Sainkin ihan todella herkullisen pastan. Nam!!! Ja shoppailupaivan kunniaks huitastiin viinipullo puokkiin..











Hullut shoppailijat!

Toivottavasti saitte taas sepustuksesta jotain tolkkua. Oon taas aika vasy ku raapustan tata juttua.. Talla hetkella sijainti on siis Meksiko City ja nyt ollaan reissun viimeisessa etapissa. Aika on menny uskomattoman nopeesti jo kylhan tassa jo vahan kotiinpaasya odotellaan:D No tsempataan loppuun saakka:D

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Palenquesta Tulumiin

Palenquen raunioihin tutustumisen jalkeen seuraavan paivana turistiretket jatkuivat edelleen. Lahdin ihmettelemaan Aqua Azul (sininen vesi) nahtavyytta. Luvassa piti olla turkoosia vetta ja komioita vesiputouksia. No tahan aikaan vuodesta kun tuota vetta sylkee tuolta taivaalta vahan isommalla voluumilla muuttaa se sinisen veden ennemminkin ruskeaksi, tai ehka vihertava on positiivisempi kuvaus. Komee paikka silti!!! Ehka hienointa oli molauttaa ittensa koyden varassa veteen pulikoimaan! Ah, uiminen oli niin virkistavaa.. Retkella tuli myos tavattua hauskoja tyyppeja ja oltua sosiaalinen vaikka yritin kyl olla epasosiaalinen.. Illan paatteeks ruokaa ravintolassa ja jalkiruoaksi trooppinen sadekuuro niskaan ettei suihkuun sit tarvinnukaan erikseen menna.

No sit tarinaa mun Palenquen kamppiksista. Kolme (tytto + 2 poikaa) niista oli saksalaisia aarivasemmistolaisia ja heidan Meksikon matkan tarkoitus on tukea Zapatista-liiketta (voitte lukee netista mista on kyse) taalla. OK. Sit mulla oli myos yks kamppis Epsanjasta. No kun mina menin turvalliselle retkelle Aqua Azulille naa tyypit paattivat lahtea reissulle yhteen kylaan, jossa elaa voimakkaasti Zapatista-aate. No oottelin heita sit illalla kampilla... Lopulta he sit saapuivat ja talla espanjalaisella oli jalat paketissa ja se konkkas kainalosauvoilla. Tietenkinhan taa espanjalainen oli hypanny siella kylassa tuntemattomiin vesiin jalat edella (no onneks ei paa edella) ja huonostihan siina kavi. Kylassa oli sit onneks jonkin sortin niksauttelija, joka pisti jalat kohilleen. Kainalosauvatkin loytyivat, tosin vahan alkuperaiskansan mitoituksella. Eika varmaan tarvii mainita ettei talla espanjalaisella ollu minkaanlaista matkavakuutusta. Kaiken kukkuraks silta loyty ihosta punkki. Eika halla tietenkaan ollu pinsetteja, saati desinfiointiainetta, saati kipulaakkeita. Tapa se on tuokin reissata siis:D

Torstai oli sit mun vika paiva Palenquessa. Eipa tapahtuna mittaa. Odotin ensin et voin menna puhuu Epun kaa nettiin, sit ootin et voin lahtee bussiasemalle, sit ootin et bussi lahtee ja sit ootin 11 tuntia et bussi saapuis Tulumiin.

Tulumiin tullahdin siis perjantaina heti aamusta kasin maissa. Sit alko armoton kampan metsastys. Yhessa vaiheessa jo naytti silta, et taytyy lahtee riippumatto-ostoksille ja viettaa yot letkeesti (kiehtova vaihtoehto kyllakin). Loppujen lopuks loysin sit kumminkin halvan sangyn ja saan olla trooppisilta sateilta suojassa. Loppupaivan otin sit niiiiiin iisisti, koska taa Tulum on mun viiminen rantalomakohde. Ja hyva rantalomakohde onkin! Hiekka on uskomattoman hienoa ja meri on variltaan huikee!!! Gyl gelpaa grillaa! Varasin myos sukellusta lauantaiks.

Taa lauantai oli siis pyhitetty sukellukselle ja tasta paivasta kyhaytyikin paljon paljon rouheampi kuin olisin osannut kuvitella. Aamupaivasta tein siis kaksi sukellusta laheisille riutoille. Veden alla oli huippunattia ja paljon paljon varikkaita kaloja! Sukelluskin onnistui mukavasti pitkan tauon jalkeen. Mielenkiintoisimpia otuksia oli jatti-iso keltainen mureena seka isorumarapu. Sukelleltiin myos pienissa tunneleissa! Wau! Olin muuten kaksistaan vaan DiveMasterin kanssa, joten rentoa sekin.

Ekan sukellussetin jalkeen palattiin sitten rantaan ja "toimistolle". Toimistolla oli just lahossa pien porukka sukeltamaan Cenoteihin (googlen kuvahakuun vaan cenote ja avot) eli tavallaan maanalaisiin jokiin/tunneleihin. Cenotet on ainutlaatuisia geologisia muodostumia nailla seuduilla. Mulle sit tarjoutu tilaisuus lahtee snorkkeloimaan naihin Cenoteihin sukellusporukan kyljessa. Tietty halusin lahtee mukaan, koska mun oli tarkotus menna visiitille naihin joka tapauksessa! Ekan cenoten nimi oli Calavera ja se oli tosi natti. Snorkkeloin siella ja maisemat oli vahan kummitusmaiset. Ihmettelin vaan miten ne sukeltajat uskalsivat menna sinne.. Sukeltajia paineli sinne siis kaikkiaan kolme kappaletta. Yks sukelluskurssia suorittava ja kaiketi kaks opee. Hengissa ne sielta tuli pintaan kumminki, mut sit tuliki yllari! Ope lupas vahan nayttaa tata cenotea myos mulle. Otin siis sen toisen regulaattorin ja koska opella oli kaks tankillista happea, niin sita riitti myos mulle:D Kaytiin sit ehka vartin verran syvemmalla kattomassa luolastoa, kuolleita puita, pikkufisuja ja kaikkee mita siella nyt sattu nakemaan (no ei ollu kauheesti mitaan, paaasiassa kivimuodostelmia). Se oli myos outoo kun siella sekottu osittain makee- ja suolanenvesi minka vuoks vesi oli ihan oudon nakosta. Aikas sameeta siis. Mut ihan huippu kokemus!!!!

Calaveralta jatkettiin sit Gran Cenotelle. Sukeltajat painuvat pinnan alle ja ma hilluin snorkkelin kaa. Taa cenote vaikutti hienommalta! Kivimuodostelmat oli jotenki natimpia ja vesi kirkkaampaa. Sukeltajatkin loysivat takaisin, ja tadaa, ma paasin taas pikkukierrokselle tahankin luolastoon. Taa oli kylla musta superhieno! Auringonvalon tunkeutuminen syvalle ja miten se heijastaa hienosti noihin kivimuodostelmiin!!! Jotenki niin kaunista, pelottavaa ja mykistavaa samaan aikaan!!! Olin kylla niin superonnekas kun paasin edes vahan nakemaan tata lystia ja ilmatteeks. Normaalisti kaks sukellusta cenoteissa maksaa yli sata dollaria, joten tallanen ei mun budjetille sopinu... Sukellusope oli vaan tosi mukava ja se naki vissiin kuin paljon ma tykkaan sukeltaa!!! Sitte se paatti olla supermukava ja nayttaa ihmeita vahan mullekin, vaikka ei sen ois ollu mikaan pakko. Hihhih, hauska seta ja vitsi miten innoissani oon!!!! Oonpahan siis vahan tehny jotain extremea Epun hullun benjihypyn vastineeks:D Luulen, et tuo cenotehommaillu sopis just Epun tyyppiselle seikkailijalle;)

tiistaina, elokuuta 18, 2009

San Christobal de las Casas

Viime torstaina jai siis PE kauas taakse ja bussilla rytyytettiin yota myoten kohti San Christobal de las Casasia. Matka kesti 12,5 tuntia... Onneks oon hyva nukkumaan eika matka tuottanut tuskaa. Ainoastaan absoluuttisessa nollapisteessa ollut ilmaistointilaitteen nuppi olis tehny mieli kaantaa vahan lampimammaksi.

Perjantaiaamuna oli sit vahan tokkurainen olo kun tulin SCDLC:n. Tietystihan siina sit bussiasemalla alko hirvee harpatys ja hotellien tarjoominen... Itsepaisesti kieltaydyin ja menin Lonely Planetista kattomaani hotelliin. Sinansa vahan tyhmaa ku myyntiukoilla ois varmasti ollu yhta hyvia ja parempiakin vaihtoehtoja.. Ei aina tarvii se lp:n vaihtoehtoja noudattaa. No hyvaan hostelliin paadyin kuitenkin. Huoneessa oli mun lisaks varmaan kymmenen muutakin tyttoa:D Ei siis tarvinnu yksin olla. Valittomasti sit paastyani hostellille lahdin tutkailee kaupunkia. Ekaks kavin sellasilla kasityolaismarkkinoilla ja hittolainen ku piti ostaa sellanen varikas villapaita. Ostoksen perusteluna se, etta taalla SCDLC:ssa on oikeesti iltasin tosi kylma (vahan niinku syksylla Suomessa) ja toisaalta voin kayttaa paitaa myos Suomessa:D Markkinoilta matka jatkui tuijottelemaan yhta kirkkoa. Hirveesti piti kiiveta rappusia paastakseen tuonne kirkolle eika kirkko loppujen lopuks kylla ollu mikaan ihmeellinen. Rappusen kapuaminen oli raskaampaa myos siks, et taa kaupunki on noin reilun kahden kilsan korkeudessa ja happea on ilmassa siks pikkusen vahemman imeskeltavaks. Kirkolta suuntasin sitten kahville ja tilasin churroja, joita en oo koskaan ennen maistanu. Kahvilareissun jalkeen en kylla voi sanoa olevani churrofani, mut ehka joku paiva. Kahvilla tapasin myos sellasen jenkkilaisen Davidin. David osottautuki sit ihan mukavaks tyypiks, sellanen rauhallinen kaveri. David naytti sit mulle vahan kaupunkia lisaa ku haa oli asustellu SCDLC:ssa vahan pidempaan. Kaiken kaikkiaan SCDLC on todella kaunis koloanilistinen kaupunki kaikenlaisilla ihmeellisilla lisamausteilla! Niista lisaa myohemmin.














San Christobalin katukuvaa.













Churroja!

Lauantaiaamuna herasin sitten ajoissa ja olin karppana valmiina lahtemaan tutustumaan sellaiseen alkuperaisvaeston kylaan nimelta San Juan Chamula. San Juan Chamulaan olis ollut mahdollista menna jarjestetylla retkella tai sit omatoimisesti. No ma paatin menna omatoimisesti, koska Chamulan paanahtavyys on eras kirkko ja ajattelin, et osaan varmaan sinne menna just ja just ittekseni. Taavetti tuli sit mun kans ja ihan kiva ettei tarttennu yksin sotkee. Chamulan kylassa asuu siis Tzotzil-nimisia Maya-heimon intiaaneja. Kylassa on katolinen kirkko ja kirkossa on mielenkiintoiset uskonnolliset menot. Periaatteessa meno on katolilaista, mutta hyvin vahvasti toiminnoissa on mukana piirteita alkuperaisvaeston uskonnosta. Nimenomaan kirkko ja alkuperaisvaeston nakeminen vetaa porukkaa Chamulaan. Mua rupes kylla vahan ahdistamaan ku mentiin kattoo kirkollisia menoja, kun tuntu et oon tiella ja hairitsen toisten keskittymista... Valokuvaaminen oli myos kiellettya kirkossa ja muutenkin alkuperaisvaestosta otettaessa kuvia piti olla tosi varovainen, koska he uskovat, etta valokuvan ottaminen varastaa ihmisen sielun (tietysti jos kuvattava saa rahaa, pysyy sielu aloillaan). Kirkkomenojen jalkeen pyorittiin sit vahan kylassa. Siella oli myynnissa muun muassa kananpoikasia. 1,25 eurolla ois saanu kaks poikasta. Jatin kyl ne ostamatta, mut Chamulasta tarttu sit mukaan PIPO! Selitys: Suomessa on kylma kun tuun takas ja pitaa varautuu:D














San Juan Chamulan kirkko.














Kirkkomenoja ulkoapain.

Iltapaivalla en sitte tehny mitaan ihmeellista. Buukkasin retken sellaselle hienolle kanjonille, loysin kaupasta TsingTao-olutta ja join elamani pahimman Mojiton:D



















No taisin vissiin syya jaatelooki, kuvassa myos hieno villapaita ja pipo!

Sunnuntaina oli sitten retkipaiva kanjonille. Kanjoni oli upea!!! Laittaisin kuvia, mut nyt ei onnistu.. Retkelta kotiuduttiin sit sen verran ajoissa, et ehti hyvin pyoria cityssa. Kovasti taalla turisteille yritetaan myyda tuota kasityotavaraa. Ja vahan hammentaa se kun tosi moni myyjista on nuita alkuperaisvaeston lapsia ja muutenkin taalla nakee paljon lapsia toissa... Sit kun nuo myyjat on viela tosi surullisen nakoisia:( Kaduilla ne tallustaa alkuperaisvaatteissaan ja kantaa myymiaan tuotteita mukanaan seka usein myos pienia lapsia.. Niitten silmat on vaan niin surumieliset... Yyyh. No pysty niitten kaa silti heittaa vahan lappaa ja kyl ne sit nauro:D



















Kanjoni!

Maanantaiaamuna kavin sit vaan syomassa aamupalaa ja puolenpaivan tienoilla suoritin ek1:n SCDLC:sta paikkaan nimelta Palenque. Matkaa piti taittaa 210 kilometria ja aikaa tahan tuhraantui 5,5 tuntia. Tie oli kylla hyvassa kunnossa, mut jumaleisson ku se oli mutkanen. Jopa ma aloin voida bussissa pahoin! Bussiasemelta menin sit suorintatieta mun viidakkomajaan. Siella piti olla mulle halpa mokki ja vaan mulle, mut kappas kun ei ollukkaan. No dormitorioon vaan kaikkien muitten kiusaks. Dormissa oliki sitten italiaano, kaks brittia ja kaks saksalaista ja voi etta ku pit hopottaa. Suomalaene ois halunt olla turpa rullalla ees hetken:D

No nyt tiistaina oonki saanu olla turpa rullalla, koska lahin niin ajoissa kattomaan Palenquen Maya-raunioita. Haha! No nyt loppuu vihdoin juttu kesken.














Ajoissa raunioille, et voi elvistella olleensa yksin siella ilman muita turreja.
















Kuvassa oikealla paaraunio eli El Palacio.

torstaina, elokuuta 13, 2009

Puerto Escondidooo

Niin ne paivat on hurahtanut taas vauhdilla taalla Puerto Escondidossa. Paaaktiviteetti mulla on ollu taalla surffaus. Tosin olosuhteet on edelleen liian extremet tai turhan vaisut. No jokatapauksessa vedessa on saanu pelmuta ja se on kiva! Hirveesti ei oo kyl tullu juhlittua vaikka nuita ranskalaisia oli yhessa vaiheessa jopa kaks kavereina... Massu on nyt ollu vahan pipi, joten pakko ollu ottaa iisisti.. No kyl yks ilta kalja kummiski maistu.. Baarissa ei kylla ollu mitaan menoa, et sen puoleen meni rauhassa.

Sit eilen keskiviikkona taalla alko Quiksilverin surffikisat. En kyl kauheesti tajuu tost kisaamisesta mitaan, mut on sita kiva vaan kattoo! Prot osaa hommansa.. Nii ja kisat alkaa aamulla joskus seitteman maissa!!! Ma ajattelin jotenkin et ne on joskus paivalla ku aurinko paistaa natisti.. Ehka ne kisat on kumminki aina sillon ku aallot on hyvia:D Alla vahan videoo ja kuvaa kisoista!





Pro!











Tassa sitten kuvasatoa viela vahan Marqueliasta:



Pikkukyrsa.



Sankybatman!

Tanaan illalla hyokkaan sitten bussilla kohti San Christobal de las Casasia, sitten menen Palenqueen, Palenquesta Tulumiin, sitten Chichen Itzalle, sit Meridaan ja Meridasta lennankin paakaupunkiin ja paakaupunkista sit kotia. Tulipas aidinkielellisesti erinomainen ljause!

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

Se niista kilpikonnista

Eilen loppu kilpikonnistelut.Ja kylla tuota loppua ehtikin vahan odottaa,kun meinas vahan paasta tylsistymaan nuissa pienissa piireissa... Nyt on siis lomaa tai yritanhan ma kovasti oppia tuota epsanjaa!

Viime maanantaina palattiin siis myohaan illalla leirille Puerto Escondidosta. Perhe olikin sit jo nukkumassa, joten kilpikonnat jai pelastamatta. No mutta mun laskujen mukaan Cololassa tuli pelastettua noin 6000 munaa ja tan hetken markkinahinnalla myymalla nuo munat saisi noin 500 euroa. Joillekin paikallisille se on bisnes, mut ehka ma pitaydyn kuitenkin tuossa maanmittauksessa:D

Tiistaina tapahtui sitten sen verran, etta kolmas johtaja Jessica paatti ottaa pari paivaa ennen leirin loppua hatkat Marqueliasta. Jessica ei meinaan yhtaan viihtyny Marqueliassa... Jessica halusi ennen Meksikon reissunsa loppua viettaa vahan lomaa ja rentoutua ennen toihinpaluuta USAssa. Ihan ymmarrettavaa!

Viimesina leiripaivina ei tapahtunu muutamaa asiaa lukuunottamatta mitaan ihmeellista. Ensimmainen ihmeista liittyy taas elaimiin sangyssa. Talla kertaa sangysta loytyi siis pieni ehka kuollut lepakko. Ei tahdo oikein enaa yllattaa enka halua tietaa minka elainten kanssa tulen viela nukkumaan talla reissulla:D Toinen yllari liittyy sit pikkuisiin kilpikonniin. Viimeisena leiripaivana nimittain loytyi yllattaen yksi luonnollinen kilpikonnanpesa ja sielta kuoriutui pienenpienia kilppareita. Me saatiin sitten vapauttaa ne mereen. Olipas ne suloisia taas!

Olihan meilla viela sellainen kiva juttu, etta jokaisen piti ostaa yksi pieni lahja jollekin leiritoverille ja sit jokainen sai itselleen yhden lahjan. Ma sain kaikkee pienta kivaa kuten laukun ja kaulakorun! Ma annoin lahjana pari teetettya valokuvaa.

Perjantaiaamuna hyokkasin sitten aamukymmenen bussilla uudestaan kohti Puerto Escondidioa. Puerto Escondidoon matka taittui kakkosluokan bussilla ja talla kertaa bussi todellakin oli toista luokkaa. Siella oli hirveen kuuma ja likaista. Sit lattialuukku repsotti siihen tahtiin etta bussissa oli yks extrapoistumistie lisaa. Myos kokeneena automekaanikkona voisin sanoa vaihdelaatikkossa olleen myos jotain mataa. Vaihdetta vaihtaessa kuului meinaan aikamoinen pauke. Mutta mitas pienista, perille paastiin tunnin myohassa nahkat ehjina. Matkan aikana ehti muuten pari armeijan tarkastajaakin kaymaan bussissa ja kerran ne tsekkas mun kamat. Ettivat vissiin huumeita, kun vahan ajan sisaan talta samaiselta tielta oli loydetty parin tuhannen kilon kokaiinilastit. Sanna, tuo vanha kettu ja salakuljettaja:D

PE:ssa mua odottikin sitten Cololan leirin ranskalainen kaveri. Ihan kiva ettei tarttee olla ihan yksin. Oli meinaan vahan haikeaa erota noista kahdesta johtajatytosta, koska oltiin oltu niin tiivisti yhdessa 1,5 kuukautta ja ystavystytty... Nyt ollaan PEssa samassa hotellissa missa oltiin tyttojenkin kanssa viime viikonloppuna. Taa hotelli on halpa, hyvalla paikalla ja siella on uima-allas! Jei! Tanaan kaytiin taas koittaa surffia yhdella uudella rannalla. Eipa ollu oikeen aaltoa:( No toivottavasti joku paiva! Nailla nakymin aion muuten olla taalla ainakin torstaihin saakka, koska keskiviikkona taalla alkaa jotkut isot surffiskabat. Haluun vahan nahda mika niissa on meno!

Nyt taytyy lopettaa, koska nuppi ja maha on vahan sekasin.

maanantaina, elokuuta 03, 2009

Viikonloppu hurahti siis Puerto Escondisossa. PE onkin osoittautunut vallan mainioksi mestaksi eika minua kaduta palata tanne ollenkaan kunhan tyot loppuvat ensi viikolla!



Rantamaisemaa.

Lauantaina saavuimme siis tanne iltapaivasta ja majoittauduimme kaikki tytot samaan mokkiin. Kylla oli ihanaa kun sai nukkua omassa sangyssa eika ollu yhtaan kuuma nukkua eika toisaalta ollu mitaan kolmansia osapuolia, kuten rapuja, petiseurana. Taisin nimittain unohtaa kertoa etta yks yo meidan telttaseurana oli iso punainen rapu. Se ehti yhta tyttoa saikytella kesken unien useempaan kertaan mut me muut ei uskottu et teltassa ois mitaan... No loppujen lopuks sielta teltan nurkasta se mulkosilma saksiniekka kuitenkin loytyi. Grr... No tahanhan ollaan jo totuttu (?).. Takas lauantaihin pienen sivuhuomaautuksen jalkeen. Lauantaina lahettiin tietty heti taas humputtelemaan:D Vauhtia riitti aina aamuviiteen saakka!

Sunnuntaina lahettiin sitten surffaamaan oikein virkeina! Mun surffista ei talla kertaa meinannu tulla yhtaan mitaan eika tuo rantakaan ehka tuohon hommaan ihan paras mahdollinen ollut.. Oli meinaan sen verran paljon lihaa meressa ja surffilaidan kanssa sai tosissaan varoa ettei satuttanu muita meressa olijoita. Ei jaany nyt tuosta hommasta hyva maku suuhun. Mut kaikki mun kaverit, jotka koitti hommaa ekan kerran oli tosia hyvia ja ne tykkas hommasta hirmuisesti!!!! Siistia!!!! Illalla vedettiin sit pitsaa surffin kunniaks ja sen jalkeen ma olin ihan valmis menemaan nukkumaan. Kylla nukutti mainiosti!!! Yli kymmenen tuntia keikahti heilahtaen... Aaah!



Katumaisemaa.

Tassa sitten vahan kuvia viime viikolta:



Hieno kirkko Ometepecissa.



Piñata.



Synttaribileissa ajaeltiin meksikolaiselta viikset pois:D



Psykedeelinen levy!