sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015
Tahoen kisalle kolmas kerta toden sanoo ja nyt uskaltaa vihdoin todeta, että se on saletisti menoa huomenna! Tällä kisalla on tosiaan ollut aika värikäs historia ja viime vuonna koko höskä peruttiin kalkkiviivoilla maastopalojen pilaaman ilman takia.
Vaikka nyt kaikki näyttää hyvälle, ei tästä kisaviikosta ole kuitenkaan täysin ilman sydämen tykytyksiä selvitty. Alkuviikosta täällä Squaw Valleyn laaksossa oli aika paljon metsäpalojen aiheuttamaa utua ja ilma haisi ihan savulle. Savuongelmaan saatiin onneksi keskiviikkona oiva ratkaisu, kun tuulet yltyivät puhaltamaan paikoin yli 10 m/s. Samassa rytäkässä lämpötila laski sinne 10 asteen tienoille. Autolautalla ja muutamalla ekstra-nousutonnilla kisan nimen olisi voinut vaihtaa Norsemaniksi :)
Näiden sääsäikäytysten jälkeen korkeapaine alkoi ottaa niskalenkkiä ja viimeiset päivät olemme saaneet nauttia superaurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Huominen kisapäivä tulee myös olemaan melko tuuleton, aurinkoinen ja lämpötila on optimaalinen 22 astetta. Jes!
Uinti starttaa huomenna aamulla klo 6.40 (16.40 Suomen aikaa). Luvassa on 3.8 kilsaa 16-asteisessa kristallin kirkkaassa Tahoen järvessä. Uintiin on taktiikkana lähteä rauhallisesti, koska tämä korkea ilmanala saattaa muuten käydä liiaksi henkeen. Sitten kun sopiva rytmi alkaa löytyä niin tasaisella kaasulla vaihtoon saakka. Uintiin arvioin kuluvan 1,5 tuntia.
Kello ei ole vielä kovinkaan paljon, kun pääsen vedestä pois ja ulkona on silloin suunnilleen 10-astetta lämmintä. Suhteellisen rapsakan kelin vuoksi ajattelin vaihtaa kisa-asun vasta T1:ssa päälle. Tässä vaiheessa on varmaan pakko myös tumpata takki ja hanskat käteen, koska luultavasti tulen olemaan uinnin jälkeen ihan kohmeessa.
Pyöräreitti tulee olemaan mielenkiintoinen! Se on melko kumpuileva ja siinä on kaksi isompaa nousua, jotka ympyränmuotoisen reitin vuoksi jynssätään useampaan kertaan. Nousumetrejä kertyy yhteensä 2000. Näillä spekseillä omalta pyöräsplitiltä ei voi odottaa ihmeitä. Arvioisin pyörään menevän noin 7,5 tuntia, toivottavasti arvio pitää ettei tarvitsisi ihan yötä myöten mankeloida.
Lopussa odottavaa maratonia odotan vähän kauhunsekaisilla tunteilla. Pyöräreitin rankkuus puree varmasti jalkoihin ja jotenkin ne pitäisi vielä piiskata innostumaan maratonista. Se ei ehkä ole kauhean helppo tehtävä, mutta tavallaan juuri tuon takia halusin osallistua tähän kisaan :)
Juoksureitti ei ole profiililtaan ihan tasaisimmasta päästä, mutta ei siinä toisaalta ole mitään hirmunousujakaan. Ennakkotiedustelun perusteella reitti on tosi kaunis ja se kiemurtelee pitkin joen vartta. Juoksureitissä on se erikoista, että sitä ei ole valaistu mitenkään. Auringon laskettua reitillä tulee siis olemaan säkkipimeää (apua) ja kisaohjeissa neuvottiin meitä hitaampia ottamaan oma otsalamppu matkaan mukaan. Tintin sanoin voin loppumatkan kuvitella olevani Jukolan viestissä.
Arvioisin, että juoksuun tulee menemään ainakin 4,5 tuntia näissä olosuhteissa. Vaihtojen kanssa kokonaisaika tulee olemaan jossain 14 tunnin kieppeillä. Omaa täysmatkan aika täällä ei tulla parantamaan, mutta alle 14 tunnin olisi kiva päästä :) Suomen aikaa olen maalissa siis noin 7.40 maanantaiaamuna. Voi ryökäle kun on pitkä päivä edessä!
lauantaina, syyskuuta 12, 2015
Matkalla kohti Ironman Lake Tahoeta 2015
Istuskelen tällä hetkellä reissuseurueeni kanssa Oslon lentokentän Loungessa ja 8 tunnin vaihtoajan sallimissa rajoissa tässä on nyt hyvää aika naputella blogia. Kauden pääkoitoskin, eli Lake Tahoen Ironman, kisataan jo ensi viikon sunnuntaina! Kisakauhu nostaa päätään tasaisin väliajoin käsikädessä päässä heräilevien epäilevien ajatusten kanssa. Mihinköhän soppaan sitä onkaan taas itseä tunkemassa?
Tahoen Ironman tulee olemaan toinen täysmatka itselleni ja valitsin tämän kisan sen takia, että se on melko haastava. Kisa käydään 2000 metrin korkeudessa ja mäkisellä reitillä. Uteliaisuuttani haluan tietää saanko vedettyä kisan läpi noissa olosuhteissa etenkään kun en ole kovin vahva pyöräilijä tai ylipäätään erityisen kova tekijä kestävyyslajeissa.
Tykkään tehdä näitä pitkiä matkoja, koska itselle haastavan tavoitteen eteen on kiva tehdä töitä ja matka Ironmanin lähtöviivalle on aina jollain tapaa erityinen. Tällä kertaa aloitin treenaamaan kohti Tahoeta helmikuun puolella ja olin parhaimmassa kunnossa kuin koskaan tuohon vuoden aikaan. Maaliskuuta kohti meno parani entisestään ja toki tarkoituksena oli jatkaa tätä hyvää trendiä. Jostain syystä, kuten useampana aiempana vuotenakin, kevään korvilla suorituskyky ottikin takapakkia. Usein tuo huonompi meno on lakannut kesäkuun puolella, mutta nyt sitä tuntui jatkuvan hyvän matkaa heinäkuun puolelle. Kroppa oli jotenkin aneeminen eikä siitä meinannut irrota tehoja millään. Voimarinteen teräsmieskisojen tulos kertonee tilanteesta aika hyvin...
Yritimme Ville kanssa pohtia mistä tukkoisuus voisi johtua, mutta emme oikein keksineet mätsäävää selitystä. Ylikunto tai allergia eivät kumpikaan sopineet täysin tilanteeseen...
Pidimme elokuun lopussa Tintin kanssa pitkän treeniviikonlopun ja vihdoin, aikalailla henkisillä viimemetreillä, tunnelin päässä alkoi näkyä valoa. Jaksoin vetää volyymiviikonlopun läpi hyvillä energioilla, vauhdeilla ja tehoilla. Tarrasin tähän iloon takiaisen lailla :)
Tahoen kisan suhteen tavoitteena on ensinnäkin päästä lähtöviivalle ilman, että minkään sortin metsäpalo, oravarutto tai lumimyrsky tulee sotkemaan tilannetta. Toisena tavoitteena on pitää hauskaa kisan ajan ja ottaa kaikki ilo irti reitin haastavuudesta. Kolmantena tavoitteena on päästä ehjin nahoin maaliin ja ahmia palautumisteltassa donitsiöverit Tintin kanssa.
Seuraavaksi sitten vähän kisasuunnitelmaa. Nyt kuitenkin kone kiinni ja kohti Loungen tarjoiluita!
Tahoen Ironman tulee olemaan toinen täysmatka itselleni ja valitsin tämän kisan sen takia, että se on melko haastava. Kisa käydään 2000 metrin korkeudessa ja mäkisellä reitillä. Uteliaisuuttani haluan tietää saanko vedettyä kisan läpi noissa olosuhteissa etenkään kun en ole kovin vahva pyöräilijä tai ylipäätään erityisen kova tekijä kestävyyslajeissa.
Tykkään tehdä näitä pitkiä matkoja, koska itselle haastavan tavoitteen eteen on kiva tehdä töitä ja matka Ironmanin lähtöviivalle on aina jollain tapaa erityinen. Tällä kertaa aloitin treenaamaan kohti Tahoeta helmikuun puolella ja olin parhaimmassa kunnossa kuin koskaan tuohon vuoden aikaan. Maaliskuuta kohti meno parani entisestään ja toki tarkoituksena oli jatkaa tätä hyvää trendiä. Jostain syystä, kuten useampana aiempana vuotenakin, kevään korvilla suorituskyky ottikin takapakkia. Usein tuo huonompi meno on lakannut kesäkuun puolella, mutta nyt sitä tuntui jatkuvan hyvän matkaa heinäkuun puolelle. Kroppa oli jotenkin aneeminen eikä siitä meinannut irrota tehoja millään. Voimarinteen teräsmieskisojen tulos kertonee tilanteesta aika hyvin...
Yritimme Ville kanssa pohtia mistä tukkoisuus voisi johtua, mutta emme oikein keksineet mätsäävää selitystä. Ylikunto tai allergia eivät kumpikaan sopineet täysin tilanteeseen...
Pidimme elokuun lopussa Tintin kanssa pitkän treeniviikonlopun ja vihdoin, aikalailla henkisillä viimemetreillä, tunnelin päässä alkoi näkyä valoa. Jaksoin vetää volyymiviikonlopun läpi hyvillä energioilla, vauhdeilla ja tehoilla. Tarrasin tähän iloon takiaisen lailla :)
Tahoen kisan suhteen tavoitteena on ensinnäkin päästä lähtöviivalle ilman, että minkään sortin metsäpalo, oravarutto tai lumimyrsky tulee sotkemaan tilannetta. Toisena tavoitteena on pitää hauskaa kisan ajan ja ottaa kaikki ilo irti reitin haastavuudesta. Kolmantena tavoitteena on päästä ehjin nahoin maaliin ja ahmia palautumisteltassa donitsiöverit Tintin kanssa.
Seuraavaksi sitten vähän kisasuunnitelmaa. Nyt kuitenkin kone kiinni ja kohti Loungen tarjoiluita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)