Montezuumailua
Julkasija Sanna ajankohtana lauantaina, joulukuuta 29, 2012
Ei kommentteja
Lomailu Montezumassa on ottanut sujuakseen eikä sen viettäminen ole tuottanut vaikeuksia. Olemme löytäneet kaikkea kivaa tekemistä ja niistä tässä lisää.
Torstaina kampesimme kinkkumme läheiselle vesiputoukselle. Sinne käveli noin puolisen tuntia enemmän ja vähemmän ketteryyttä vaativaa reittiä pitkin. Könyämisen lopputuloksena pääsimme pulahtamaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Samalla saimme myös ihmetellä kuinka jotkut extreme-ekit kapusivat kivistä ja märkää vesiputouksen reunaa ylöspäin ja sitten hyppäsivät sieltä alas. Vesiputoushan oli sen 15 metriä korkea... Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitään vaikka sekään ei ole tavatonta.
Perjantain lomaohjelmaan kuului pyöräilyä ja viidakossa tarpomista. Kävimme siis heti aamusta vuokraamassa kaksipyöräiset menopelit ja aloimme kitkuttaa kohti Cabo Blancon kansallispuistoa. Matkaa ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, mutta auringonpaiste pisti hikoiluttamaan ihan kiitettävästi.
Perillä Cabo Blancossa laitoimme pyörät jemmaan ja lähdimme tarpomaan viidakkopolkua määränpäänämme löytää hieno ranta. Viidakkopolku meni mäkiä ylös ja alas, eli hikihän siinä pukkasi... Onneksi puissa pomppivat apinat ilostuttivat menoamme! Tunnin ja vartin marssimisen jälkeen saavuimme rannalle, joka näytti tältä:
Torstaina kampesimme kinkkumme läheiselle vesiputoukselle. Sinne käveli noin puolisen tuntia enemmän ja vähemmän ketteryyttä vaativaa reittiä pitkin. Könyämisen lopputuloksena pääsimme pulahtamaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Samalla saimme myös ihmetellä kuinka jotkut extreme-ekit kapusivat kivistä ja märkää vesiputouksen reunaa ylöspäin ja sitten hyppäsivät sieltä alas. Vesiputoushan oli sen 15 metriä korkea... Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitään vaikka sekään ei ole tavatonta.
Perjantain lomaohjelmaan kuului pyöräilyä ja viidakossa tarpomista. Kävimme siis heti aamusta vuokraamassa kaksipyöräiset menopelit ja aloimme kitkuttaa kohti Cabo Blancon kansallispuistoa. Matkaa ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, mutta auringonpaiste pisti hikoiluttamaan ihan kiitettävästi.
Perillä Cabo Blancossa laitoimme pyörät jemmaan ja lähdimme tarpomaan viidakkopolkua määränpäänämme löytää hieno ranta. Viidakkopolku meni mäkiä ylös ja alas, eli hikihän siinä pukkasi... Onneksi puissa pomppivat apinat ilostuttivat menoamme! Tunnin ja vartin marssimisen jälkeen saavuimme rannalle, joka näytti tältä:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti