Panamasta Puerto Viejoon

Neljän ihanan Panamassa vietetyn päivän jälkeen oli aika palata takaisin Costa Rican Puerto Viejoon, reissumme viimeiseen etappiin. Rantapäiviä on siis kolme jäljellä ja niiden varalle oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta kuinkas sittes kävikään?

Priorisoituihin vesiaktiviteetteihin lukeutuivat surffaus, sukellus ja snorklaus. Olimme matkaoppaista lukeneet, että näitä kaikkia juttuja pystyisi harrastamaan loistavasti Puerto Viejossa. Sukellusvesien pitäisi myös olla täällä kirkkaampia kuin Bocas del Torossa.

Saavuttuamme paikalle, totesimme surffiaaltojen olevan turhan voimakkaita aloittelijalle. Sukellusliikkeessä meille sitten jo myytiin ei oota. Meri on kuulemma nyt sen verran myllynä, ettei sukeltamisesta tarvitse haaveilla koko tammikuussa. Tämän perusteella osasimme sitten itse jatkopäätellä ettei snorkkelointikaan onnistu. Uinninkin kanssa oli vähän niin ja näin, virtaukset olivat sen verran voimakkaita ettei ihan joka rannalla viitsinyt heittäytyä vietäväksi. Harmillista, mutta turhapa noita asioita on jäädä märehtimään. Kyllä me korviketekemistä keksittiin.

Korviketekemisiksi käytiin juoksulenkeillä, krusailtiin paikkoja läpi mummofillareilla ja vierailtiin loukkaantuneiden eläinten pelastuskeskuksessa. Näistä jälkimmäinen sai kyllä sydämen sulamaan:)

Eläinten pelastuskeskuksessa meille pidettiin todella hyvä esittelykierros, jonka aikana saimme tutustua muun muassa laiskiaisiin, mölyapinoihin, hämähäkkiapinoihin, erilaisiin käärmeisiin, kissaeläimiin, tukaaneihin ja sammakoihin. Selvennyksenä vielä, että eläinten pelastuskeskus toimii Australian Meksikon suurlähetystön rahoituksella ja lukuisten vapaaehtoisten työntekijöiden panoksella. Keskus huolehtii loukkaantuneista eläimistä hoitamalla ne kuntoon ja vapauttamalla ne sitten takaisin luontoon. Tyypillisesti esimerkiksi laiskiainen voi vammautua laskeutuessaan puusta alas tarpeilleen, jolloin sitten koirat voivat hyökätä sen kimppuun.

Eläinten pelastuskeskuksessa oli myös havaittavissa eri eläinten välisiä kemioita. Hämähäkkiapina tykkäsi kiusata mölyapinoita, ja helppohan sen oli sitä ketterämpänä tehdä. Perinteistä hännästä vetämistä ja muuta härkkimistä:) Sitten yksi pelastuskeskuksen kissaeläimistä oli pistellyt poskeensa erään rouvaspöllön miehen. Rouvaspöllö ilmeisesti masentui tästä sen verran syvästi ettei osaa enää poistua pelastuskeskuksen alueelta villiin luontoon vaan pysyttelee mielummin keskuksessa.

Pelastuskeskuksessa oli myös valloittavia kakaduita. Toinen näistä oli satuttanut varpaansa ja toinen nokkansa lentäessään ikkunaa päin. Tähän hätään ei ole laittaa kuvaa kakadusta, mutta se on hienon värinen lintu, jolla upea ja iso klyyvari. Tämä varpaansa satuttanut yksilö on toipunut vammastaan hyvin ja sen voisi jo vapauttaa luontoon. Se ei vaan oikein tahdo ottaa hatkoja, vaan mielellään pomppii iloisena menemään puiston alueella ja nätystää nokallaan hoitajiensa sormia:) Nokkapuolella on asiat siinä mielessä huonommin ettei sitä voi enää vapauttaa luontoon, koska se ei selviäisi siellä hengissä. Jatkuva pelastuskeskuksessa olo on sitten saanut tämän yksilön mielen hieman matalaksi.

Kokonaisuudessaan vierailu pelastuskeskuksessa oli aivan upea kokemus ja siitä jäi todella hyvä mieli. En tullut ottaneeksi yhtään kuvaa kännykällä, joten toisen kameran räpsyjä pitää laittaa myöhemmin tulemaan.

Näin ne lomapäivät vajuivat yhtä lukuun ottamatta loppuun. Vähän haikealta tuntui jättää pauhuava meri, aurinko ja hellivä lämpö taakseen:)