Surfnama

Ensimmäinen kokonainen päivä Panamassa leivottiin käyntiin 12 kilometrin aamulenkillä. Ehdottomasti paras tapa aloittaa päivä! Juoksu kulki yllättävän rennosti, vaikka yleensä kuumilla keleillä olen aika helposti hätää kärsimässä. Puolimatkaan meille tuli pakollinen paussi, piti meinaan vähän seurata sivusta lasten surffikilpailuja. Janokin kiusasi, joten kävimme myös hörppäämässä rantaravintolassa milkshaket. Lenkissä oli siis mukavasti pilkettä silmäkulmassa:)

Iltapäivän suunnitelmiin Epun osalta kuului surffikoulu. Minun piti jättää surffailut tällä erää väliin, sillä onnistuin telomaan olkapääni viidakossa eikä käsipuolena olo ainakaan helpota tuon lajin oppimista.

Pienen teoriaosuuden jälkeen surffioppilaat kuljetettiin veneellä reef breakille, jossa he saivat läträtä reilun tunnin ajan. Paikka näytti ihanalle ja olisi ollut niin kiva hypätä mukaan. Korvaavaa hoitomuotona minut sitten kuljetettiin läheiselle rannalle, jossa juuri ja juuri kärsin olla nahoissani:) Epun napsiessa aaltoja, minä valo- ja videokuvasin erilaisia luontoihmeitä.

Illalla päätin vielä käydä paikallisessa sairaalassa näyttämässä olkapäätäni lääkärille ja varmistamassa ettei sieltä ole mitään rikki. Olkapää on kipuillut muutaman viikon ja tietyissä asennoissa se vihloo välillä ilkeästi. No, lääkärisetä sitten väänteli kättäni eri asentoihin, mutta eihän se kipu tietenkään siellä lääkärissä yhtään tuntunut. Ilmeisesti ja onneksi kyseessä on vain lihasvaurio sekä luulosairaus:)