Playas y mariposas - rantoja ja perhosia

Kolmas aamumme Bocas del Torossa valkeni täysin sinikirkkaalla taivaalla --> äkkiä aamupala naamariin ja kohti uusia rantoja. Vaikka täällä suunnilla on nyt kuiva kausi meneillään, se ei automaattisesti tarkoita auringonpaisteisia päiviä. Kuivasta kaudesta huolimatta täällä satelee aika usein ja pilvet ovat tuttu näky taivaalla. Joten nyt kun oli harvinaista keliä tarjolla, pitihän se hyödyntää!

Ensimmäiseksi hyökkäsimme punaisen sammakon rannalle, joka osoittautui aika upeaksi paikaksi. Viihdyimme täällä useamman tunnin ja kelin hieman pilvistyessä suuntasimme takaisin hotellisaarellemme.

Iltapäivästä kävimme sitten tutkimassa Bocas del Toron perhostarhaa. Se ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava paikka. Toki liihottelevia perhosia oli mukava katsella ja onhan se Morfo-perhonen kaunis vapaana liitäessään (ja vaikea amatöörikuvaajalle vangita kuvaan)!

Lue lisää

Divenama

Ei yhtä vesiaktiviteettia ilman toista. Sunnuntaiaamusta siis sukeltamaan ja tutkimaan mitä Panaman pinnan alla piilee. Ja pötslöijjää, viimeisimmästä sukelluksesta oli kummallakin kulunut jo useampi vuosi, joten vähän kertailuksi meni... Lopulta kaikki rensselit, venttiilit ja vimpaimet olivat valmiina pitämään meidät ilmattuina pinnan alla.

Ensimmäinen uppokohde oli pinnan alta paremman paikan löytänyt lautta. Kyseessä ei ollut mikään Titanic, mutta oli se silti hieno. Yritettiin kurkkia sen luukuista sisään aarteiden toivossa. Olisi pitänyt olla taskulamppu mukana, laivan sisällä oli ihan pilkkopimeää:) Erityisen hienoa oli lautan kannen päälle pystyyn jäänyt vessanpönttö. Olisi pitänyt ottaa itsestä kuva istumassa tuolla pöntöllä. Sukelluksen lopussa kertailimme vielä perustemppuja, kuten kadonneen regulaattorin uudelleen metsästys ja maskin tyhjennys täyttyneestä vedestä. Hommat olivat hanskassa.

Toinen sukelluskohteemme oli ihan tavallinen riutta. Tuuli myllytti vettä siihen tahtiin, että sen huomasi myös pinnan alla. Näkyväisyys tuppasi olemaan huonohko (Karibianmeren mittapuussa), mutta en antanut sen häiritä. Nautin täysin siemauksin kimpolevista kaloista ja liehuvista koralleista. Hallitsin ihan mukavasti taas oman etenemiseni tasossa, tosin pari kertaa otin kimmokkeet ja lähdin kohoamaan pintaa kohti vähän ärhäkkäämmin, ihan kuin olisin ollut säikähtänyt pallokala:)

Jos Bocas del Torossa aikoo sukeltaa kannattaa ilmeisesti varautua siihen ettei näkyvyys ole ihan samaa luokkaa kuin muualla Karibialla. Bocas del Toron läheisyyteen laskee useampi joki, joiden mukanaan tuoma vesi sitten vaikuttaa näkyvyyteen.

Iltapäivästä hyppäsimme sattumalta paikallisbussiin, joka kuljetti meidät omintakeisella tyylillään Boca del Drago-nimiselle rannalle. Omintakeisen kyydistä teki se, että bussi pysähtyi aina kun joku halusi, siis esim. kymmenen metrin välein, kyytiläisiä treidattiin kaduilta mukaan, jotta auto olisi täynnä eikä haitannut jos ei ihan ehtinyt ajoissa kyytiin, bussi kyllä odotti "pysäkille" juoksevaa. Luonnollisesti bussissa kulki ihmisiä, kanoja, koiria jne. Erinomaista palvelua julkiselta liikenteeltä, vaikka alkuun skeptimismistelin päästäänköhän tätä menoa koskaan perille:)

Boca del Dragon ranta oli mukavan näköinen ja tallustelimme sitä eteenpäin hieman päämäärättömästi. Lopulta eksyimme vahingossa Playa de las Estrellas-nimiselle rannalle. Tämä ranta on kuuluisa meritähdistään ja kyllähän niitä siellä rantavedessä mukavasti muutamia tuikki. Liekö niitä on joskus ollut enemmän?

Lue lisää

Surfnama

Ensimmäinen kokonainen päivä Panamassa leivottiin käyntiin 12 kilometrin aamulenkillä. Ehdottomasti paras tapa aloittaa päivä! Juoksu kulki yllättävän rennosti, vaikka yleensä kuumilla keleillä olen aika helposti hätää kärsimässä. Puolimatkaan meille tuli pakollinen paussi, piti meinaan vähän seurata sivusta lasten surffikilpailuja. Janokin kiusasi, joten kävimme myös hörppäämässä rantaravintolassa milkshaket. Lenkissä oli siis mukavasti pilkettä silmäkulmassa:)

Iltapäivän suunnitelmiin Epun osalta kuului surffikoulu. Minun piti jättää surffailut tällä erää väliin, sillä onnistuin telomaan olkapääni viidakossa eikä käsipuolena olo ainakaan helpota tuon lajin oppimista.

Pienen teoriaosuuden jälkeen surffioppilaat kuljetettiin veneellä reef breakille, jossa he saivat läträtä reilun tunnin ajan. Paikka näytti ihanalle ja olisi ollut niin kiva hypätä mukaan. Korvaavaa hoitomuotona minut sitten kuljetettiin läheiselle rannalle, jossa juuri ja juuri kärsin olla nahoissani:) Epun napsiessa aaltoja, minä valo- ja videokuvasin erilaisia luontoihmeitä.

Illalla päätin vielä käydä paikallisessa sairaalassa näyttämässä olkapäätäni lääkärille ja varmistamassa ettei sieltä ole mitään rikki. Olkapää on kipuillut muutaman viikon ja tietyissä asennoissa se vihloo välillä ilkeästi. No, lääkärisetä sitten väänteli kättäni eri asentoihin, mutta eihän se kipu tietenkään siellä lääkärissä yhtään tuntunut. Ilmeisesti ja onneksi kyseessä on vain lihasvaurio sekä luulosairaus:)

Lue lisää

Panamasta päivää!

La Fortunasta matka jatkui seuraavana aamuna hyvin aikaisin joukkoliikenten turvin kohti uutta päämäärää. Päivän aikana vaihdoimme bussia kaksi kertaa ja lopulta illankahjussa pääsimme välietappiimme, Cahuitaan. Cahuita on pieni kylänen Costa Rican itärannikolla ja heti sinne saavuttuamme tuli tunne ihan kuin olisi vaihtanut maata:) Tunnelma karibioitui:) Vaikka Cahuita vaikutti todella sympaattiselta paikalta, emme kuitenkaan viipyneet siellä kuin yhden yön kuunnellen meren aaltojen laulua. Heti taas seuraavana aamuna oli aika suunnata kohti Panamaa!

Matka Panamaan kaikkine tahmaahkoineen rajamuodollisuuksinen kesti yllättävän kauan, mutta odottaminen oli ehdottomasti sen arvoista. Heti kättelyssä tuli käytyä istuskelemassa ehkä yhdellä kauneimmasta koskaan näkemästäni rannoista! Vietimme rannalla myös hieman Epun synttäritunnelmia Abuelo-rommin merkeissä;) Kamera jäi tällä erää hotellihuoneeseen, joten nyt ei ole näyttää miten kauniista maisemista saimme nauttia. Alla on kuitenkin yksi kuva panamalaisesta tiestä ja rajanylityksestä.

Lue lisää