Kohti triathlonkesää 2015

Julkasija Sanna ajankohtana maanantaina, maaliskuuta 23, 2015 Ei kommentteja
Elossa, hengissä ja treenimoodissa ollaan, vaikka muutakin voisi blogin perusteella luulla. Onneksi kisakausi ei ole vielä ihan heti ovella, joten  nyt on hipeimmät hetket raottaa ensi kauden suunnitelmia. Tervetuloa peesiin mukaan jälleen!

Triathlonkauden ajattelin käynnistää Kiskossa kesäkuun lopussa ja siellä olisi tarkoitus tehdä sprinttimatka (500 m uintia, 20 km fillarilla ja 5 km juoksua).  En ole osallistunut aiemmin Kiskon triathloniin, joten on kiva saada uusi kisakokemus Suomesta. En ole myöskään hetkeen tehnyt sprinttimatkaa ja odotankin innolla tuollaista vähän sähäkämpää suoritusta.

Kauden toiseksi kilpailuksi valikoitui heinäkuun alussa 5.7 Voimarinteellä pidettävät teräsmieskisat. Siellä on luvassa hieman pidempi jotos puolimatkan (1900 m uinti, 90 km fillari ja 21,1 km juoksu) muodossa. Tämäkin kisa on minulle täysin uusi tuttavuus ja on hauska päästä tekemään puolimatka jossain muuallakin kuin Joroisissa.

Ensimmäinen tulevan kesän pääkisoista osuu heinäkuun loppupuolelle Alpe D´Huezin triathloniin. Kisa pidetään siis upeissa alppimaisemissa Ranskassa ja ranskalaisen omintakeisilla matkoilla. Uintia olisi luvassa 2,2 km, fillarointia 115 km ja juoksua puolestaan 22 km henkeäsalpaavalla kisareitillä. Pyöräreitille osuu mm. yksi Ranskan ympäriajossa usein poljettavista legendaarisista nousuista ja juoksu tapahtuu suhteellisen korkeassa ilmanalassa. Ennusmerkit näyttävät siis siltä, että tässä kisassa saa tuupata koko kisamaksun edestä!




Toista sankarisuoritusta lähdetään hakemaan syyskuun puolivälin tienoilla Kaliforniasta Ironman Lake Tahoelta. Tuolla on siis luvassa elämäni toinen täysmatka (uinti 3,8 km, fillari 180 km ja juoksu 42,2 km) ja reitin puolesta jatketaan Ranskan kisan kaltaisella linjalla. Tahoellakin saa siis tuupata sielunsa kyllyydestä ylämäkeen ja lisähaasteen tuo korkea ilmanala, sillä kisa käydään 2000 metrin korkeudessa.

Tahoen kisalla on vähän surkea historia. Se on nimittäin järjestetty vasta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli lähellä ettei kisaa peruttu, koska kisa-aamuna lämpötila oli lähellä nollaa ja yöllä oli satanut lunta. Viime vuonna taas kisa jouduttiin perumaan metsäpalojen pilaamaan ilman takia. Ehkä kolmas kerta toden sanoo ja tänä vuonna kisataan leppoisissa lämpötiloissa ja auringonpaisteessa.

Viime syksyn Miamin reissusta viisastuneena rekrytoin jo hyvissä ajoin reissuseuran Kaliforniaan mukaan. Rekrytointiprosessi oli suhteellisen helppo ja mitä muutakaan sitä kahden yllytyshullun, Ironmadren ja Tintin, kohdalla voi odottaa. Tintin kohdalla yllyttäminen meni vielä vähän pidemmälle ja sain houkuteltua hänet osallistumaan samaan aikaan järjestettävälle Lake Tahoen puolikkaalle Ironmanille. Mahtavaa saada jakaa kisajännitys huippujen matkaseuralaisten kanssa!