Kokemuksia Ironmanista palautumisesta

Sain Villen kautta viime kesänä käyttööni suomalaisen Firstbeat Technologiesin hyvinvointianalyysimittarin. Mittarin avulla tarkoituksenamme oli seurata kehon stressiä ja palautumista sekä tietysti oppia tuntemaan kehomme käyttäytymistä paremmin.

Käytännössä mittaukset toimivat siten, että kiinnitin elektrodilätkillä varustetun pienen mittalaitteen rintakehääni yöksi. Mittari tallensi muun muassa sykevälini koko yön ajalta. Tulokset purettiin aina väliajoin laitteesta koneelle ja ne syötettiin erilliseen ohjelmaan analysoitavaksi. Mittausdatan perusteella ohjelma tuotti henkilökohtaisen palautumisraportin. Sykeväliin perustuvasta analyysistä löytyy lisätietoa helposti esimerkiksi tämän sivun kautta.

Palautumisraportti oli käytännössä yhden sivun mittainen pdf-tiedosto ja mielestäni se oli todella helppolukuinen, vaikka en olekaan tälläisiin asioihin eritiysen vihkiytynyt biohakkeri. Oman huomioni raportissa kiinnitti yökohtainen stressiä ja palautumista kuvaava kaavio sekä pidemmällä aikavälillä seurattava kuvaaja palautumisindeksistä. Ajattelin lätkiä tähän seuraavaksi esimerkkejä näistä ja höystää niitä omilla kokemuksillani mittauksien ajalta.

Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn yökohtainen stressi- ja palautumiskaavio. Alla on yksi esimerkki viime vuoden heinäkuun alusta, jolloin aloitimme mittaukset. Ennen mittausyötä olen käynyt päivän töissä normaalisti ja juossut illalla suhteellisen tiukan vetoharjoituksen. Kaaviosta nähdään, että nukkumaan mennessä olen käynyt hieman ylikierroksilla (punaiset palkit), mutta hetken päästä kehoni on rauhoittunut (vihreät palkit) ja olen saanut levättyä hyvin. 

Yökohtaisen kaavion lisäksi raportti sisältää henkilökohtaisen palautumisindeksin sekä sen kehittymistä esittävän kuvaajan. Palautumisindeksi on henkilökohtainen eikä sitä siis voi verrata muihin. Luotettavampien tulosten saamiseksi mittaushistoriaa tulisi olla jonkin verran ja mittausjaksolle olisi hyvä sisällyttää kovempia ja helpompia treenijaksoja. Indeksin tulkinnassa kannattaa myös muistaa se, että se huomioi yöstä vain ensimmäiset neljä tuntia.

Alla olevaan kuvaan otin esimerkiksi palautumisindeksini käyttäytymisen heinäkuun ajalta. Olen tuhrannut kuvaajaan muutaman mielenkiintoisen kohdan punaisella.

• Ensimmäinen söherrys kuvaa Finntriathlonin jälkeistä yötä. Kisa tuntui kintereissä sen verran ettei palautumista ole tuona yönä tapahtunut ja indeksi on sukeltanut kisaa edeltävältä varsin hyvältä tasolta pohjalukemiin.
• Seuraavana kahtena yönä tilanne on kuitenkin ollut parempi ja palautuminen on lähtenyt hyvään vauhtiin.
• Kolmantena kisan jälkeisenä yönä palautumisindeksi sukeltaa jälleen. Miksi? No siksi, koska menin nauttimaan kesälomalla muutaman lasin viiniä ja valvomaan hieman pidempään. Minulle tämä oli suuri yllätys, että kohtuullinen määrä alkoholia vaikuttaa noin merkittävästi palautumiseen. 
• Tämän syntisen illan jälkeen palasin tietenkin ruotuuni ja join vaan vichyä. Kesäloma ja unet suloisessa rantamökissä pamauttivat indeksit ennätyslukemiin. 

Mielenkiintoisin mittausvaihe osui tietenkin lokakuulle Ironmanin jälkeiselle ajalle. Milloin mittari alkaisi näyttää vihreää ja palautumista alkaisi tapahtua tuon hirmurääkin jälkeen?

Kisan jälkeinen yö näytti tältä:

Viidentenä yönä kilpailun jälkeen alkoi jo vähän näyttää paremmalta ja tuona yönä tapahtui vihdoin palautumista. Jostain syystä palautuminen otti kuitenkin tämän jälkeen takapakkia ja vasta lokakuun lopulla alkoi tapahtua jälleen käännettä parempaan. Tuossa vaiheessa myös lopetin mittausten teon.

Kuvaaja palautumisindeksistä lokakuun ajalta:

Vaikka palautuminen alkoi olla mallillaan käyrien puolesta lokakuun lopulla, jouduin todellakin luopumaan alkuperäisestä ajatuksestani palata normaaliin treenirytmiin marraskuun alussa. Tunsin itseni edelleen väsyneeksi enkä ollut vielä aidosti innoissani säännölliseen treenirytmiin palaamisesta.

Hyvinvointimittarin käyttö oli todella mielenkiintoinen kokemus. Jotta mittarista olisi saanut kaiken hyödyn irti, olisi ollut hyvä jos olisin pystynyt käyttämään mittaria oikeasti joka yö ja jos olisin voinut tarkastella mittaustuloksia joka päivä. Nyt tähän ei ollut mahdollisuutta, mutta kyllä mittarin käytöstä oli silti paljon hyötyä.

Mittarin käyttö vahvisti minulle sen, että nukun pääsäntöisesti todella hyvin. Minusta oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka kovemmat treenisessiot tai kisasuoritukset näkyvät konkreettisesti kehon stressitilana stressi- ja palautumiskaaviossa. Yllättäviä juttuja oli puolestaan pienenkin alkoholimäärän vaikutus palautumiseen sekä kuinka pitkään Ironmanin rasitukset näkyvät mittaustuloksissa.

Mielestäni Firstbeatin mittari on loistava apuväline kaltaiselleni kuntoilijalle. Normaalissa arjessa siitä ei välttämättä ole kauheasti apua kehonsa tuntevalle kuntoilijalle, mutta erikoisemmissa tilanteissa sen käytöstä voi saada korvaamatonta informaatiota ja apua kehon signaalien tulkitsemiseen.

PS. Tätä monologia ei ole toteutettu kenenkään kanssa yhteistyössä :)