Mallorcalta vauhtia Miamiin

Menneen heinäkuun kohokohta oli Joroisten Finntriathlon, elokuun taas loputon päivänpaiste ja syyskuun Mallorcan Ironman. En kylläkään itse lähtenyt rykimään Ironmania vaan pysyin visusti kannustusjoukkojen puolella.

Kisaturistina olo oli mahtavaa ja tämän reissun päätavoitteeni oli kannustaa Ville hänen ensimmäisellä täysmatkalla maaliin. Meidänhän piti tehdä viime vuonna silloinen Challenge Barcelonan täysmatka yhdessä, mutta ikävien sattumusten vuoksi Ville ei päässyt tuolloin kisaamaan. Lupasin Villelle vuosi sitten, että olen paikalla kun hän viimein pääsee kisamaan oman ensimmäisen Ironmaninsa. Nyt oli aika lunastaa lupaukset ja suunnata syksyn sateista Mallorcan lämpöön.

Saavuin pelipaikoille Mallorcalle pari päivää ennen kisaa ja muu reissuseurue, eli isipappa, Tintti, Ville ja Daniela, olivatkin jo paikalla. Aika kului leppoisasti kisahumuun tutustuessa, hotellin uima-altaassa uidessa, merenrantoja pitkin juostessa, kannustustaktiikoita hioessa ja tietenkin kisakynsiä tuhertaessa. Triathlonisteja kuhisi kaikkialla toinen toistaan hienommilla pyörillä.

Kisa-aamuna kello herätti kannustajatkin hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Perusaamutoimien jälkeen siirryimme lähtöpaikalle ja parkkeerasimme itsemme hyviin asemiin uinnin loppusuoralle. Lähtöpamauksesta päivä lähti virallisesti käyntiin ja pitkä odotus oli ohi. Jännitti Villen puolesta niin pirusti, mutta samaan aikaan olin varma, että hän hoitaa homman kotiin.

Päivän valjettua täyteen mittaansa ohitsemme alkoi juosta tasaisena nauhana uinnin suorittaneita urheilijoita. Yritin valokuvata heitä sen minkä kerkesin, mutta paikoin sai olla tarkkana kameran kanssa ettei se kastu ihan täysin. Vaatteiden kanssa ei ollut mitään toivoa.

Villen suoriuduttua loistavasti uinnista ja siirryttyä pyörälle, kävimme Tintin kanssa tekemässä pienen juoksulenkin. Ensin tuuppasimme kisan juoksuosuuden reitin läpi (~10 km) ja sitten suuntasimme hölköttelemään pyöräilyreitin varteen. Juoksun lomassa yritimme kannustaa pyöräilijöitä sen minkä keuhkojen reservistä jäi yli. Saimme osaksemme huvittuneita katseita ja jopa muutaman kannustuksen takaisin. Villen bongasimme 100 kilometrin krouvissa ja tietenkin sovitussa aikataulussa. Ville kisa oli siis lähtenyt aivan loistavasti käyntiin, joten tähän väliin kannustajat ottivat pienen tauon.

Syömisen ja lepäilyn jälkeen olikin jo aika suunnata juoksureitin varteen. Siellä oli käynnissä jo melkoinen kuhina ja viimeistään tässä vaiheessa päivän kuumuus tuli selväksi. Aurinko porotti valtoimenaan eikä osin talojen välissä kulkeva juoksureitti tarjonnut minkäänlaista viilennystä triatleeteille (eikä kannustajille). Noh, mitä kovempi keli sitä suurempi meteli :) Katsoimme aina juoksijoiden numerolappuvöistä heidän nimensä/kansalaisuutensa ja kannustimme heitä äänekkäästi eteenpäin. Metelöinti kannatti - meitä tultiin siitä kisan jälkeen kiittämään pariin otteeseen. Pääasia, että siitä oli apua.

Pitkä päivä sai hienon päätöksen kun Ville kirmasi komealla askeleella vaikean juoksun jälkeen maalin. Ville - you are an ironman - MAHTAVAA ja onnea!!!!

Loppuloma Mallorcalla meni Villeä juhliessa ja sadetta pidellessä. Meillä oli kyllä tarkoituksena ajella useampikin lenkki maantiefillareilla, mutta kelien puolesta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Onneksi saimme kuitenkin yhden hyvän ajopäivän alle ja pääsimme testaamaan kisareitilläkin kavutun Llucin nousun. Jätetään ne muutamat eksymiset, ukkosmyräkät ja noitumiset tästä kertomuksesta pois :)

Tämä reissu oli sen verran lyhyt ettei Mallorcaan ehtinyt kovin hyvin tutustua. Se kävi kuitenkin selväksi, että saari on aktiivilomailijan/triathleetin/pyöräilijän paratiisi. Hyväpintaista tietä ja kirkasta merivettä riittää loputtomiin. Ehkäpä pääsen sinne vielä uudestaan joku päivä.

Itselläni olisi vielä yksi kisa tälle kaudelle edessä, eli Miamin 70.3 Ironman. Siihen on aikaa tasan kaksi viikkoa. Jaiks!  Tästä lisää ensi viikolla, nyt nukkumaan.