Kisapäivän aamu

Tämän projektin ehdottomasti vaikein asia on ollut kirjoittaa kisaraportti. Olen yrittänyt rustata sitä epätoivoisesti jo kohta kuukauden verran. En ole oikein osannut päättää mitä kisapäivästä haluaisin kirjoittaa. Sitten kun olen jotakin tekstiä saanut aikaiseksi, on se kuullostanut ihan hölmölle ja delete-nappi on saanut laulaa.

Päädyin nyt sitten siihen tulokseen, että jaan tarinan ainakin neljään osaan. Kirjoitan tarinan kisapäivän aamusta ja sitten omat sepustuksensa uinti-, pyörä- ja juoksuosuuksista. Näin saan hyvän syyn päivittää blogia vähän tiheämmällä tahdilla eikä yhdestä kirjoituksesta tule niin mahdottoman pitkää. Aloitetaan siis kisapäivän aamusta.

Heräsin kisapäivän aamuun virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen. Kello tikitteli tässä vaiheessa 5.00 aamulla ja löysinkin äidin keittiöstä hääräämästä aamupalaa triathleetille. Pöytä notkui tuttuun tyyliin kaikenlaisia herkkuja ja yritin nikertää pöydän antimia mahaani. Sen verran taisi kuitenkin jänskättää ettei Suomesta asti raahattu kaurapuurokaan meinannut oikein maistua.

Aamutoimien jälkeen oli aika suunnata Calellan vielä pimeään aamun tarkastamaan fillari sekä viemään uinnin ja pyöräilyn vaihtopussukat paikoilleen. Pyöräni oli selvinnyt hienosti yön taivasalla tuhannen muun pyörän kanssa eikä sille tarvinnut oikeastaan tehdä muuta kuin pumpata kumit ;) Muutkin kisailijat olivat samoissa tarkistuspuuhissa ja ilmassa oli aistittavissa mukavaa kisafiilistä.

Viimeisten varustetarkistusten jälkeen lähdimme Epun kanssa kävelemään rauhassa kohti uinnin lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalle oli reilun kilometrin verran matkaa, mutta mikäs siinä oli kävellessä kaunista rantabulevardia pitkin. Meri liplutteli rauhallisena ja aurinko hiipi taivaalle omaan tahtiinsa värjäämällä taivaan kauniiksi.

Mainitaan nyt vielä se, että äitini oli jo tässä vaiheessa pöheltänyt lähtöpaikalle. Verkkainen odottaminen ei liene hänen vahvin ominaisuutensa :) Taisi äippäkin käydä vähän kierroksilla.

Kaunis aamu. Lähtö lähenee. Jiiks!

Lähtöpaikalle päästyämme nyhdin märkäpuvun päälle ja kävin tekemässä pienen alkuverkan meressä. Meri oli onneksi ymmärtänyt laskea kierroksia aiempiin päiviin nähden eikä se vellonut enää läheskään niin terhakkaasti. Uintikelin pitäisi siis loistava.

Vamosvamos

Verkat tehty ja starttihetki alkaa olla lähellä!

Verryttelyjen jälkeen kello oli jo sen verran paljon, että minun piti alkaa siirtyä kohti lähtökarsinaa. Halatessani maailman parhaimpia kannustajiani, meinasin purskahtaa onnenkyyneliin. Hetki oli niin ikimuistoinen minulle ja olin kovin onnellinen ikiomista kannustajistani.

Päätän nyt tämän tekstin tähän itselleni tärkeään hetkeen. Huomenna ilmestyvässä tekstissä päästään jo starttaamaan :)