San Christobal de las Casas
Julkasija Sanna ajankohtana tiistaina, elokuuta 18, 2009
1 kommentti
Viime torstaina jai siis PE kauas taakse ja bussilla rytyytettiin yota myoten kohti San Christobal de las Casasia. Matka kesti 12,5 tuntia... Onneks oon hyva nukkumaan eika matka tuottanut tuskaa. Ainoastaan absoluuttisessa nollapisteessa ollut ilmaistointilaitteen nuppi olis tehny mieli kaantaa vahan lampimammaksi.
Perjantaiaamuna oli sit vahan tokkurainen olo kun tulin SCDLC:n. Tietystihan siina sit bussiasemalla alko hirvee harpatys ja hotellien tarjoominen... Itsepaisesti kieltaydyin ja menin Lonely Planetista kattomaani hotelliin. Sinansa vahan tyhmaa ku myyntiukoilla ois varmasti ollu yhta hyvia ja parempiakin vaihtoehtoja.. Ei aina tarvii se lp:n vaihtoehtoja noudattaa. No hyvaan hostelliin paadyin kuitenkin. Huoneessa oli mun lisaks varmaan kymmenen muutakin tyttoa:D Ei siis tarvinnu yksin olla. Valittomasti sit paastyani hostellille lahdin tutkailee kaupunkia. Ekaks kavin sellasilla kasityolaismarkkinoilla ja hittolainen ku piti ostaa sellanen varikas villapaita. Ostoksen perusteluna se, etta taalla SCDLC:ssa on oikeesti iltasin tosi kylma (vahan niinku syksylla Suomessa) ja toisaalta voin kayttaa paitaa myos Suomessa:D Markkinoilta matka jatkui tuijottelemaan yhta kirkkoa. Hirveesti piti kiiveta rappusia paastakseen tuonne kirkolle eika kirkko loppujen lopuks kylla ollu mikaan ihmeellinen. Rappusen kapuaminen oli raskaampaa myos siks, et taa kaupunki on noin reilun kahden kilsan korkeudessa ja happea on ilmassa siks pikkusen vahemman imeskeltavaks. Kirkolta suuntasin sitten kahville ja tilasin churroja, joita en oo koskaan ennen maistanu. Kahvilareissun jalkeen en kylla voi sanoa olevani churrofani, mut ehka joku paiva. Kahvilla tapasin myos sellasen jenkkilaisen Davidin. David osottautuki sit ihan mukavaks tyypiks, sellanen rauhallinen kaveri. David naytti sit mulle vahan kaupunkia lisaa ku haa oli asustellu SCDLC:ssa vahan pidempaan. Kaiken kaikkiaan SCDLC on todella kaunis koloanilistinen kaupunki kaikenlaisilla ihmeellisilla lisamausteilla! Niista lisaa myohemmin.
San Christobalin katukuvaa.
Churroja!
Lauantaiaamuna herasin sitten ajoissa ja olin karppana valmiina lahtemaan tutustumaan sellaiseen alkuperaisvaeston kylaan nimelta San Juan Chamula. San Juan Chamulaan olis ollut mahdollista menna jarjestetylla retkella tai sit omatoimisesti. No ma paatin menna omatoimisesti, koska Chamulan paanahtavyys on eras kirkko ja ajattelin, et osaan varmaan sinne menna just ja just ittekseni. Taavetti tuli sit mun kans ja ihan kiva ettei tarttennu yksin sotkee. Chamulan kylassa asuu siis Tzotzil-nimisia Maya-heimon intiaaneja. Kylassa on katolinen kirkko ja kirkossa on mielenkiintoiset uskonnolliset menot. Periaatteessa meno on katolilaista, mutta hyvin vahvasti toiminnoissa on mukana piirteita alkuperaisvaeston uskonnosta. Nimenomaan kirkko ja alkuperaisvaeston nakeminen vetaa porukkaa Chamulaan. Mua rupes kylla vahan ahdistamaan ku mentiin kattoo kirkollisia menoja, kun tuntu et oon tiella ja hairitsen toisten keskittymista... Valokuvaaminen oli myos kiellettya kirkossa ja muutenkin alkuperaisvaestosta otettaessa kuvia piti olla tosi varovainen, koska he uskovat, etta valokuvan ottaminen varastaa ihmisen sielun (tietysti jos kuvattava saa rahaa, pysyy sielu aloillaan). Kirkkomenojen jalkeen pyorittiin sit vahan kylassa. Siella oli myynnissa muun muassa kananpoikasia. 1,25 eurolla ois saanu kaks poikasta. Jatin kyl ne ostamatta, mut Chamulasta tarttu sit mukaan PIPO! Selitys: Suomessa on kylma kun tuun takas ja pitaa varautuu:D
San Juan Chamulan kirkko.
Kirkkomenoja ulkoapain.
Iltapaivalla en sitte tehny mitaan ihmeellista. Buukkasin retken sellaselle hienolle kanjonille, loysin kaupasta TsingTao-olutta ja join elamani pahimman Mojiton:D
No taisin vissiin syya jaatelooki, kuvassa myos hieno villapaita ja pipo!
Sunnuntaina oli sitten retkipaiva kanjonille. Kanjoni oli upea!!! Laittaisin kuvia, mut nyt ei onnistu.. Retkelta kotiuduttiin sit sen verran ajoissa, et ehti hyvin pyoria cityssa. Kovasti taalla turisteille yritetaan myyda tuota kasityotavaraa. Ja vahan hammentaa se kun tosi moni myyjista on nuita alkuperaisvaeston lapsia ja muutenkin taalla nakee paljon lapsia toissa... Sit kun nuo myyjat on viela tosi surullisen nakoisia:( Kaduilla ne tallustaa alkuperaisvaatteissaan ja kantaa myymiaan tuotteita mukanaan seka usein myos pienia lapsia.. Niitten silmat on vaan niin surumieliset... Yyyh. No pysty niitten kaa silti heittaa vahan lappaa ja kyl ne sit nauro:D
Kanjoni!
Maanantaiaamuna kavin sit vaan syomassa aamupalaa ja puolenpaivan tienoilla suoritin ek1:n SCDLC:sta paikkaan nimelta Palenque. Matkaa piti taittaa 210 kilometria ja aikaa tahan tuhraantui 5,5 tuntia. Tie oli kylla hyvassa kunnossa, mut jumaleisson ku se oli mutkanen. Jopa ma aloin voida bussissa pahoin! Bussiasemelta menin sit suorintatieta mun viidakkomajaan. Siella piti olla mulle halpa mokki ja vaan mulle, mut kappas kun ei ollukkaan. No dormitorioon vaan kaikkien muitten kiusaks. Dormissa oliki sitten italiaano, kaks brittia ja kaks saksalaista ja voi etta ku pit hopottaa. Suomalaene ois halunt olla turpa rullalla ees hetken:D
No nyt tiistaina oonki saanu olla turpa rullalla, koska lahin niin ajoissa kattomaan Palenquen Maya-raunioita. Haha! No nyt loppuu vihdoin juttu kesken.
Ajoissa raunioille, et voi elvistella olleensa yksin siella ilman muita turreja.
Kuvassa oikealla paaraunio eli El Palacio.
Perjantaiaamuna oli sit vahan tokkurainen olo kun tulin SCDLC:n. Tietystihan siina sit bussiasemalla alko hirvee harpatys ja hotellien tarjoominen... Itsepaisesti kieltaydyin ja menin Lonely Planetista kattomaani hotelliin. Sinansa vahan tyhmaa ku myyntiukoilla ois varmasti ollu yhta hyvia ja parempiakin vaihtoehtoja.. Ei aina tarvii se lp:n vaihtoehtoja noudattaa. No hyvaan hostelliin paadyin kuitenkin. Huoneessa oli mun lisaks varmaan kymmenen muutakin tyttoa:D Ei siis tarvinnu yksin olla. Valittomasti sit paastyani hostellille lahdin tutkailee kaupunkia. Ekaks kavin sellasilla kasityolaismarkkinoilla ja hittolainen ku piti ostaa sellanen varikas villapaita. Ostoksen perusteluna se, etta taalla SCDLC:ssa on oikeesti iltasin tosi kylma (vahan niinku syksylla Suomessa) ja toisaalta voin kayttaa paitaa myos Suomessa:D Markkinoilta matka jatkui tuijottelemaan yhta kirkkoa. Hirveesti piti kiiveta rappusia paastakseen tuonne kirkolle eika kirkko loppujen lopuks kylla ollu mikaan ihmeellinen. Rappusen kapuaminen oli raskaampaa myos siks, et taa kaupunki on noin reilun kahden kilsan korkeudessa ja happea on ilmassa siks pikkusen vahemman imeskeltavaks. Kirkolta suuntasin sitten kahville ja tilasin churroja, joita en oo koskaan ennen maistanu. Kahvilareissun jalkeen en kylla voi sanoa olevani churrofani, mut ehka joku paiva. Kahvilla tapasin myos sellasen jenkkilaisen Davidin. David osottautuki sit ihan mukavaks tyypiks, sellanen rauhallinen kaveri. David naytti sit mulle vahan kaupunkia lisaa ku haa oli asustellu SCDLC:ssa vahan pidempaan. Kaiken kaikkiaan SCDLC on todella kaunis koloanilistinen kaupunki kaikenlaisilla ihmeellisilla lisamausteilla! Niista lisaa myohemmin.
San Christobalin katukuvaa.
Churroja!
Lauantaiaamuna herasin sitten ajoissa ja olin karppana valmiina lahtemaan tutustumaan sellaiseen alkuperaisvaeston kylaan nimelta San Juan Chamula. San Juan Chamulaan olis ollut mahdollista menna jarjestetylla retkella tai sit omatoimisesti. No ma paatin menna omatoimisesti, koska Chamulan paanahtavyys on eras kirkko ja ajattelin, et osaan varmaan sinne menna just ja just ittekseni. Taavetti tuli sit mun kans ja ihan kiva ettei tarttennu yksin sotkee. Chamulan kylassa asuu siis Tzotzil-nimisia Maya-heimon intiaaneja. Kylassa on katolinen kirkko ja kirkossa on mielenkiintoiset uskonnolliset menot. Periaatteessa meno on katolilaista, mutta hyvin vahvasti toiminnoissa on mukana piirteita alkuperaisvaeston uskonnosta. Nimenomaan kirkko ja alkuperaisvaeston nakeminen vetaa porukkaa Chamulaan. Mua rupes kylla vahan ahdistamaan ku mentiin kattoo kirkollisia menoja, kun tuntu et oon tiella ja hairitsen toisten keskittymista... Valokuvaaminen oli myos kiellettya kirkossa ja muutenkin alkuperaisvaestosta otettaessa kuvia piti olla tosi varovainen, koska he uskovat, etta valokuvan ottaminen varastaa ihmisen sielun (tietysti jos kuvattava saa rahaa, pysyy sielu aloillaan). Kirkkomenojen jalkeen pyorittiin sit vahan kylassa. Siella oli myynnissa muun muassa kananpoikasia. 1,25 eurolla ois saanu kaks poikasta. Jatin kyl ne ostamatta, mut Chamulasta tarttu sit mukaan PIPO! Selitys: Suomessa on kylma kun tuun takas ja pitaa varautuu:D
San Juan Chamulan kirkko.
Kirkkomenoja ulkoapain.
Iltapaivalla en sitte tehny mitaan ihmeellista. Buukkasin retken sellaselle hienolle kanjonille, loysin kaupasta TsingTao-olutta ja join elamani pahimman Mojiton:D
No taisin vissiin syya jaatelooki, kuvassa myos hieno villapaita ja pipo!
Sunnuntaina oli sitten retkipaiva kanjonille. Kanjoni oli upea!!! Laittaisin kuvia, mut nyt ei onnistu.. Retkelta kotiuduttiin sit sen verran ajoissa, et ehti hyvin pyoria cityssa. Kovasti taalla turisteille yritetaan myyda tuota kasityotavaraa. Ja vahan hammentaa se kun tosi moni myyjista on nuita alkuperaisvaeston lapsia ja muutenkin taalla nakee paljon lapsia toissa... Sit kun nuo myyjat on viela tosi surullisen nakoisia:( Kaduilla ne tallustaa alkuperaisvaatteissaan ja kantaa myymiaan tuotteita mukanaan seka usein myos pienia lapsia.. Niitten silmat on vaan niin surumieliset... Yyyh. No pysty niitten kaa silti heittaa vahan lappaa ja kyl ne sit nauro:D
Kanjoni!
Maanantaiaamuna kavin sit vaan syomassa aamupalaa ja puolenpaivan tienoilla suoritin ek1:n SCDLC:sta paikkaan nimelta Palenque. Matkaa piti taittaa 210 kilometria ja aikaa tahan tuhraantui 5,5 tuntia. Tie oli kylla hyvassa kunnossa, mut jumaleisson ku se oli mutkanen. Jopa ma aloin voida bussissa pahoin! Bussiasemelta menin sit suorintatieta mun viidakkomajaan. Siella piti olla mulle halpa mokki ja vaan mulle, mut kappas kun ei ollukkaan. No dormitorioon vaan kaikkien muitten kiusaks. Dormissa oliki sitten italiaano, kaks brittia ja kaks saksalaista ja voi etta ku pit hopottaa. Suomalaene ois halunt olla turpa rullalla ees hetken:D
No nyt tiistaina oonki saanu olla turpa rullalla, koska lahin niin ajoissa kattomaan Palenquen Maya-raunioita. Haha! No nyt loppuu vihdoin juttu kesken.
Ajoissa raunioille, et voi elvistella olleensa yksin siella ilman muita turreja.
Kuvassa oikealla paaraunio eli El Palacio.
1 kommenttia:
Kyllä noista sun tarinoista häikäistyy, saatikka piposta ja villapaidasta. Ootin niin hartaasti kuulumisia ettet voi uskoa, kyllä nukutti viime hyvin kun sai lukea illalla plogiasi. Kaiken kokemasi jälkeen siähän voit alkaa oppaaksi suomalaisille Meksikon matkaajille, minä voisin heti ilmottautua ryhmään. Tsemiä edelleen turneelle t.emo
Lähetä kommentti