Pyörähtelevä viikko

Julkasija Sanna ajankohtana maanantaina, huhtikuuta 29, 2013 Ei kommentteja
Viime viikon treenit menivät kyllä sitä yhtä ja samaa rataa aina silloin kun onnistuin treenivermeet niskaani vetämään. Treenailuni koostuivat siis vain ja ainoastaan kovatehoisesta pyöräilystä. Treenitunteja kertyi vaivaiset 5,5.

Viikon alkupuoliskon vietin jonkun vatsapöpön kourissa ja aika kului sohvalla rauhaksiltaan hengitellessä. Torstaihin mennessä olin onneksi tolpillani taas ja heti piti käydä laittamassa kaasu pohjaan. Kävimme juhlistamassa ystäväni Tintin synttäreitä reippaalla Xycling-tunnilla. Tungimme itsemme oikein eturiviin ja eihän siinä kehdannut lintsata :) Vastukset koville, reidet hapoille ja happea haukkomaan kuin kala kuivalla maalla konsanaan!

Perjantaina minulla olisi ollut ohjelmassa uintitesti, mutta mutta... Työviikon päätteeksi kun heittää vähän murua rinnan alle ja erehtyy asettamaan itsensä vaaka-asentoon, niin tietäähän sen miten siinä käy. Onnellisena koisailin iltamyöhään saakka ja ohi uimahahallien aukioloaikojen. Tämän treenin missaaminen meni kyllä ihan oman laiskuuden/viitseliäisyyden piikkiin. Eihän se herätyskellon käyttö nyt niin vaikeaa ole :)

Lauantaina oli sitten vuorossa taas tuttu ja turvallinen fillaritesti. Testin alussa meinasi hieman päänsärky vaivata ja oli vähän nuutunut olo, mutta kyllä se elo siitä hyvällä hapottamisella korjaantui. Testi meni oikein mukavasti ja tuloksetkin taas paranivat hieman. Näistä tarkemmin lisää kunhan loputkin testit saadaan vedettyä.

Sununtaina pääsin osallistumaan yhteiselle fillarilenkille ensimmäistä kertaa elämässäni. Porukassa ajettaessa turvallisuuteen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Ryhmäajossa käytetäänkin erilaisia käsimerkkejä riippuen aina tilanteesta. Pysähtymiselle, hidastamiselle, tiessä oleville kuopille yms. on olemassa omat merkkinsä, vähän kuten sukeltamisessakin on omat merkkinsä. Omaleimaisen kommunikoinnin lisäksi täytyy uskaltaa ajaa todella lähellä edellämenevän peräpäätä, muuten sitä tipahtaa tuulitunnelista pois ja ajo muuttuu hyvin ripeästi yksinäiseksi jyystöksi :)

Ajelimme sunnuntaina siis Porvooseen ja takaisin. Menomatkalla ajamisestani ei meinannut suoraan sanottuna tulla yhtään mitään. Liikennevalo-osuuksista päästyämme ja vauhdin kiihdyttyä olin jo heti alusta lähtien aivan hapoilla. Tuntui, että sain tuupata reisistä paukkuja ihan tosissani, mutta silti muut olisivat ajaneet helposti hymyssä suin karkuun elleivät olisi olleet niin ihania ja odottaneet minua :) Monta kertaa olin mielessäni jo kääntymässä takaisin, mutta jotenkin sitä vaan Porvooseen asti päädyttiin.

Porvoon ABC:lla pidettiin pieni tauko ja tuumittiin tilannettani. Ensimmäiseksi vapautimme väärään asentoon kääntyneen takajarruni ettei tarvitsisi koko ajan ajaa pienellä jarrutuntumalla :) Toiseksi kevensimme hieman tankkausvarastoani. Jos toissasunnuntain lenkillä meinasi loppua energiat ja juomat kesken, niin tällä kertaa ei ollut siitä pelkoa. Tämän sunnuntain varusteluilla olisi osallistunut johonkin paria astetta rankempaan kisasuoritukseen.

Nämä korjaustoimenpiteet auttoivat ja matka takaisin Helsinkiin päin sujui huomattavasti helpommissa tuntemuksissa. Toki sykkeet paukuttelivat omiaan ja jalat olivat hieman väsyneet, mutta yleistuntuma oli PALJON kevyempi. Porukka-ajokin sujui oikein onnistuneesti!

Mitä tästä opimme? Aina kun olet kuljettanut fillariasi esim. autossa, niin tsekkaa jarrupalojen asento. Tämä on myös erityisen tärkeää kisoissa kun olet jättämässä fillaria numerosi osoittamalle paikalle.

Tästä viisastuneina on hyvä jatkaa wappua kohden!