Girona - Serinyà treenilomakohteena

Kesän kisakausi on jo hyvässä vauhdissa eikä kenelläkään varmaan tällä hetkellä ole akuuteimmalla todo-listalla lähteä treenileirille. Siitä huolimatta ajattelin tehdä pienen yhteenvedon Gironan seudulla sijaitsevasta Serinyàsta ja sen treeniolosuhteista. Paikka oli mielestäni aivan loistava aktiivilomailuun ja suosittelen sitä vilpittömästi kaikille ulkoilma-addikteille. Kannattaa siis laittaa nämä vinkit mieleen jos alkaa tulla semmoinen olo, että olisi päästävä tätä pohjoisen mielipuolista ilmastoa pakoon.

Treenilomakohteeni ainut miinuspuoli oli sen hieman hankalahko saavutettavuus jos ei ota suoraan lentokentältä vuokrapirssiä alle. Toisaalta julkinen liikenne toimii Kataloniassa omien kokemusteni mukaan hyvin eikä lippuja ole todellakaan ylihinnoiteltu, joten autottakin pärjää mainiosti. Itse lensin siis ensin Barcelonaan, otin sieltä Renfen junan Gironaan, Gironassa vaihdon kulkupelin Teisan bussiin ja lopuksi järjestelin vielä hotelliltani autokyydin ihan perille saakka. Matkapäiviin tuhraantui siis jonkin verran aikaa, mutta eipä tuo nyt paljoa haitannut.


Näytä suurempi kartta
Karttassa punaisilla pisteillä majapaikkani ja uintikeskus sekä viivoina muutama ajamani fillarilenkki.

Majapaikakseni valitsin Girona Cyclingin treenikeskuksen Mas Pelegri-nimisessä hotellissa. Treenikeskusta ja hotellia pyörittää brittiläinen pariskunta muutamine apulaisineen. Hotelli on tuunattu vanhaan katalonialaiseen kivitaloon ja se sijaitsee keskellä kaunista luontoa. Hotelli on mukava, perussiisti ja siellä on kaikenkokoisia huoneita erilaisille reissukokoonpanoille.

Hotellin hintaan sisältyi aamupala ja lisäksi sieltä pystyi tilaamaan illallisen jos ei halunnut lähteä muualle syömään. Illallinen tarjoiltiin hotellin ruokalissa ja kaikki kokuuntuivat nauttimaan sitä yhden ison pöydän ääreen. Illalisen lomassa oli mukava lärpätellä kuulumisia muiden vieraiden kanssa ja vaihtaa hyviä vinkkejä pyöräreiteistä, ravintoloista jne. Täytyy myös mainita, että hotellilla tarjoiltu ruoka oli maittavaa ja ennen kaikkea myös suunnilleen terveellistä.

Sitten itse asiaan eli treeniolosuhteisiin, ne ovat kerrassaan taivaalliset. Ensinnäkin hotellin pihassa on 25 metrin uima-allas, joka on vain hotellin asukkaiden käytössä. Siinä pystyi tekemään hyvin uintitreenin eikä radoilla ollut todellakaan ruuhkaa. Läheisestä Bañyolesin kylästä löytyy myös valtava vesiurheilukeskus, jossa on pari uimahallia sekä tietenkin uskomattoman kaunis ja kirkasvetinen Bañyolesin järvi. Bañyolesista löytyy luonnillisesti myös 500 metrin mittainen uimarata avovesiuimareille!

Treenikeskuksesta pystyy vuokraamaan erilaisia fillareita riippuen siitä haluaako viilettää maanteillä tai rytistellä pusikoissa. Pyöräreitit alkavat tietenkin suoraan hotellin ovelta ja ajamaan pääsee käytännössä heti. Arvokasta treeniaikaa ei siis tarvitse kuluttaa isojen kylien läpi ajamiseen ja vilkkaan liikenteen seassa siivilöimiseen. Pyöräreittejä on myös tarjolla jokaiseen makuun. Hotellin henkilökunta osaa suositella hyviä reittejä, mutta toki niitä voi etsiä itsenäisestekin esim. Stavasta tai vaikka gpsies-sivustolta.

Juoksu on siitä mutkaton laji, että sitä voi harrastaa missä vaan ja tietenkin myös Serinyàssa. Itse kävin tuolla juoksentelemassa lähinnä metsäpoluilla. Polkureitit olivat todella kauniita, mutta taloja vartioivien koirien kanssa kannattanee noudattaa varovaisuutta, ettei jalkalihakset päädy parempiin suihin.

Triathlonlajien lisäksi Serinyàssa voi harrastaa paljon muutakin. Siellä voi muun muassa vaeltaa, ratsastaa, meloa, polkuveneillä, pelata tennistä, käydä salilla ja nauttia ihania ruokia seudun lukuisissa ravintoloissa. Treenikeskuksessa lomaili paljon erilasia ihmisiä, siellä oli tavallisia perheitä, kaveriporukoita, urheilijoita ja yksittäisiä seikkailijoita. Paikka siis sopii lomailuun kaikille.

Omatoimisen harjoittelun lisäksi treenikeskuksessa pyörii väliajoin triathlonleirejä yms. järjestettyä ohjelmaa. Treenileirien valmentajina toimivat treenikeskusta pyörittävä brittipariskunta Garreth ja Fiona, jotka ovat erikoistuneet valmennuksen eri osa-alueisiin. Heiltä voi myös tilata yksittäisiä valmennustunteja ja meninkin leirin lopuksi yhdelle Garrethin vetämälle uintitunnille. Harmittaa etten tullut ottaneeksi enemmän pro-opetusta. Garreth olikin nimittäin mainio valmentaja. Jämäkkä, selväsanainen ja ennen kaikkea hän hallitsi savolaiselle piruilemisen taidon!

Lue lisää

Aurinkoa, treeniä, lepoa ja ruokaa

Edellisen ja tämän viikon tekemiset voisi vallan mainiosti tiivistää otsikon neljään sanaan. Elo Gironassa on siis ollut vallan yksinkertaista ja turistihommat ovat jäänet enimmäkseen luonnonmaisemien ihailuun, museoissa ja kirkoissa en ole paljon käynyt muita häiritsemässä.

Reissun alussa ajattelin, että ehkä olisi järkevä rakentaa jokin treenirunko näiden kahden viikon ajaksi, mutta sitten jotenkin maantie vei mennessään ja olenkin enimmäkseen keskittynyt pitkien matalatehoisten pyörälenkkien tekoon. Tämä on ollut varsin toimiva ratkaisu ja on ollut mukava vedellä vaihtelevia lenkkejä hieman kelien ja omien fiiliksien mukaan. 

Täytyy kyllä todeta, että tuota määrää on tullut tehtyä täällä vähän riskilläkin jos vertaa siihen kuinka paljon normaalisti treenailen kotiolosuhteissa. Toissapäivänä tuli vielä heitettyä sankarilenkin tapainen suraus Ranskanmaan kautta, joten nyt painoin tähän väliin vähän kärijarrua ja vietän pari kevyempää päivää auringosta nauttien. Samassa rytäkässä ehdin rustailla reissumuistot bloggeriin. 

Yhtenä päivänä piti vähän testailla huvin vuoksi paikallista Rocacorban nousua uudelleen. Tömpyrä on siis noin vajaan tonnin korkuinen ja tie ylös huipulle on 14 kilometrin mittainen. Nousun alussa kello käyntiin ja nokka kohti huippua. Tällä kertaa ylösnousemus oli selän puolesta tuskaton, mutta kelloa vastaan tehty kiipeäminen aiheutti vähän edelliskertaan nähden enemmän reisihappoja. Huiputus onnistui hieman reilussa tunnissa ja lopussa sai vähän keräillä itseään. 

Huohottaessani nassu punaisena Rocacorban päällä, paikalle suhautti Specialized-lycrakauris, joka oli noussut huipulle varmaankin 30 minuutissa ja näytti siltä kuin kaveri olisi korkeintaan kiivennyt Ilmalan-juna-aseman sillalle.Hehheh, siinä taas vähän perspektiiviä omaan tekemiseen.

Rocacorban tuuttauksen jälkeisenä päivänä minun oli tarkoitus tehdä joku vähän kevyempi ja ennen kaikkea tasaisempi lenkura. Ajatushan oli mitä mainioin, mutta käytännön toteutus oli vaan hieman erilainen. Noin 15 kilometrin serpentiinirullailun jälkeen totuus valkeni mutkan takaa. Jossain risteyksessä oli käynyt pieni suunnistushassi ja olin lähtenyt kohti yhtä seudun isoimpia mäkiä. Tilanne onneksi helpottui sillä seukunnilla kun pyörän käänsi ympäri. Kismittää kyllä aika paljon, kun luostarin munkit jäi näkemättä, mutta ehkä miä vielä ehdin tuonne ottamaan uusinnan paremmilla eväillä.

Toissapäivänä oli tosiaan aiemmin mainitus sankarilenkin vuoro. Suunnitelmana oli ajaa noin 185 kilometrin pituinen lenkki, joka koukkasi parin mäen ja Ranskan kautta takaisin Kataloniaan. Nousumetrejä tuolle reitille kertyi reilu 3000.

Lenkki oli tosiaan aika raisu, mutta tasaisella etenemisellä sain sen jyrättyä kokonaan läpi. Onneksi sain myös täältä hotellilta yhden hullun matkaan mukaan, joten ei tarvinnut olla omissa ajatuksissa kokonaista päivää. Ihan viimeisimmässä mäessä meinasi tehdä jonkun verran tiukkaa, mutta ylös tultiin! Tämä lenkki toimi myös hyvänä checkpointtina kesän kisoja ajatellen. Niissä tullaan nousemaan jotakuinkin saman verran ja hienoimmillaan kaiken saa vielä kruunata maratonilla. Kaikenlaisiin keitoksiin sitä keksiikin itsensä ilmoittaa :)

Lue lisää

Terkkuja treenileiriltä!

Tulevan kesän mäkivoittoiset koitokset alkoivat jännittää talven pimeinä tunteina sen verran paljon, että päätin lähteä talviloman viettoon Espanjaan Gironan seudulle. Hyppäsin eilen aamulla Finskin sinisille siiville ja en olisi ilmeisesti parempaa lähöpäivää voinut valita, kun Suomessa kevät alkoi juosta takaperin. Gironassa minun on tarkoitus olla seuraavat kaksi viikkoa ja keskittyä hyvien treenien tekoon loisto-olosuhteissa.

Eilinen meni tosiaan pitkälti matkustamiseen, joten illalla en tehnyt muuta kuin kevyttä lihashuoltoa. Tänä aamuna tilanne oli onneksi toinen, kun olin saanut nukuttua matkaväsymykset yöllä pois. Aurinko helotti heti aamusta kirkkaana taivaalla, joten päätin lähteä avaamaan maantiepyöräkauden.

Sain hotelliltani pikkuisen paperikartan, johon oli kirjattu ohjeet noin 100 kilometrin mittaisesta reitistä. Ajattelin, että sehän voisi olla sopivan mittainen lenkki ajella rauhaksiin, katsella maisemia ja totutella taas ulkona ajamiseen. Noh, ihan vähän meni metsään tämä ajatus.

Reitin alkuosaan osui heti melkoinen tömpyrä, joka meinasi ottaa luulot pois. Rocacorban nousulla on mittaa noin 14 kilometriä ja tuossa matkassa ehditään kapuamaan suoraan ylöspäin vajaat 900 metriä. Sinällään tuo ei vielä ole mikään ihmemäki, mutta maastavedoista ja painavan rinkan kantelusta totaalijuntturaan jökkiytynyt selkä tuo ajoon hieman koomisia piirteitä. Matkan varrella minun piti pari kertaa heittäytyä tienposkeen selälleen helpottamaan juntturoita. Luojan kiitos reitti meni keskellä pusikkoa ja se tarjosi riittävästi omaa rauhaa omintakeiselle etenemiselle. Ähäkutti, pääsinpä mäen kuitenkin ylös asti ja maisemat huipulta olivat aivan todella makeat!

Rocacorban valloituksen jälkeen ajelin sitten loppuun vähän taisaisempaa pätkää nautiskellen hyvästä asfaltista ja ihanasti helottavasta auringosta. 100 kilsan lenkki jäi vielä haaveeksi, mutta onneksi tässä on vielä monta mahtavaa zygäilypäivää jäljellä.

Lue lisää

Treenileiri, raportti 3

Lauantaisen testilenkin tuupattuani ja havahduttuani hikoillen sunnuntaihin, sain onnekseni todeta, ettei flunssani ollut halukas kiusaamaan minua sen enempää. Oloni oli siis hieman parempi ja pystyimmekin lähteä taas pyörän selkään tutustumaan Calellan ympäristöön. Jos olisin tiennyt etukäteen millainen lenkki minua odotti, minulla olisi saattanut olla mielihaluja livistää tästä setistä pakoon.
 

Suunnittelimme reittimme etukäteen ja tiesimme kyllä, että pitkä ajo olisi tiedossa. Arviomme mukaan lenkki tulisi olemaan noin neljä tuntia. Tosin arvioiteassa reitin pituutta perinteiseltä paperilituskakartalta, suattaapi siihen tulla heittoa.

Lähdimme aamusta liikeelle ja jälleen sataprosenttinen auringonpaiste toi hyvää fiilistä ajoon. Tällä kertaa reitinvalinta osui kohdille ja pääsimme varsin nopeasti ajamaan rauhallisia ja kauniita pikkuteitä. Maisemien ja pikkuteiden ansiosta taisin päästä ensimmäistä kertaa maantiepyöräilyn tunnelmiin a la España.

Heti alkuun minulla oli myös vaikeuksia havaita reitille osuvia ylämäkiä. Suomessa niiden havainnointi on mielestäni helpompaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa eniten ajelen, ylämäet ovat lyhyitä ja teräviä. Espanjan suunnalla taas ylämäki saattaa olla esim. 10 kilometriä pitkä, mutta se hivuttautuu ylöspäin aika ovelasti. Jaloissa tuntuu mäki, mutta jos puusto saattuu sopivasti peittämään, niin silmissä mäki ei oikein näytä miltään.
 
Loppujen lopuksi päivän treeni taukoineen kesti noin 9 tuntia, noususummaksi muodostui 3 kilometriä ja matkaa taisi kertyä 140 kilometriä. Helteisessä kelissä ja hieman haastavassa energiansaantipolitiikassa väliin mahtui muutamia synkkiä hetkiä.

Ensimmäinen näistä tummumisista tapahtui ennen puoliväliä. Olimme kinkanneet Villen kanssa yhtä syntistä ylämäkeä jo ties kuinka kauan ja juomamme alkoivat olla vähissä. Kieli pitkällä odotimme jokaisen mutkan jälkeen ensimmäistä paikkaa, josta saisi juomista. Onneksi sellainen löytyikin melko pian kun saavutimme mäen päällä olevan hylätyn juoma-automaatin. Tarjosimme sille rusinaisin suupielin viimeisiä kolikoitamme, mutta alkuun mokoma vehje hylki niitä. Noh, lopulta rakkine virkosi lepotilasta, nielaisi rahamme ja antoi meille vastineeksi kylmää kokista. Eipä ole kokis ihan hetkeen yhtä hyvälle maistunut.
















Toinen tummuminen taisi sattua reitin puoliväin tienoille, kun tienristeyksen jälkeen nenän eteen tupsahti liikennemerkki, joka kertoi tämmöiselle yksinkertaiselle ihmiselle mäen nousukulman. Se oli 10 astetta se, ei tarvinnut enää arpoa ollako vai eikö olla mäessä. Tottumattomalle helteen piiskaamalle pohjoismaalaiselle se oli täydellisintä herkkua niin kauan kunnes iski verensokerien vajaukset. Geelilimaa innolla suuhun ja vointi oli hetken päästä taas kohdillaan.

Kolmas selkärangan nitkahdus osui aivan viimeisille kilometreille. Loppumatka oli nimittäin tasaista hyväpintaista asfalttia ja tuntui että siinä sai paahdettua vähän kovempaa vauhtia. Paahtaminen loppui tosin lyhyeen kun verensokerit olivat alhaalla jälleen. Siinä vaiheessa päätin hidastaa tahtia ja ajella rauhaksiltaan kämpille. Mielessä pyöri tasan yksi haave, KitKat-suklaapatukka. Hoin mielessä rimpsua ”kitkatkitkat” ja painelin loppumatkan kotiin. Kämpän pihassa ryöstin Villen rahat ja painelin suklaakaupoille ennennäkemätöntä vauhtia.

Tässä se taas nähtiin kuinka pitkissä suorituksissa on tärkeää huolehtia tasaisesta energian ja nesteen nauttimisesta. Täydenmatkan trillä ei ole varaa kokea kovin voimakkaita KitKat-hetkiä.

Lue lisää

Treenileiri, raportti 2

Ensimmäisestä yöstä selvittiin kunnialla ja yritin aloittaa uuden päivän (sunnuntai 28.7) taas reippain mielin. Kotisuomessa niskaan puskenut flunssa piti kuitenkin edelleen minua pienessä pinteessä ja tahtomattaan tämä veti fiilismittaria hieman alaspäin. Tällekin päivälle jäi kuitenkin vielä muutamia käytännön asioita hoitamatta, joten onneksi suurta painetta täysimääräiselle treenaamiselle ei vielä ollut.

Kävimme aamusta muun muassa vuokraamassa minulle maantiepyörän. En jaksanut raahata omaa pyörääni tuhansien kilometrien päähän vaan katsoin parhaaksi vuokrata paikan päältä maantiemenopelin. Olin katsonut netistä, että Calellassa pitäisi olla maantiepyöriä vuokraava firma nimeltänsä Medbikes. Lopulta selvisikin, ettei se ollut ihan Calellassa, vaan parin ”kylän” päässä pohjoisessa. Ei siis muuta kuin junan nokka kohti rannikkoa pohjoiseen. Lopulta vuokraamo löytyi ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen Medbikesin toimintaan. Sain heiltä ystävällistä ja ammattitaitoista palvelua sekä loistavan menopelin viikoksi käyttöön.

Pyörä uudemman kerran samassa fotossa

Käytännön asioiden ratkettua pyörän testailu alkoi poltella takaraivossa. Päätin tehdä kevyen testitreenin lauantain päätteeksi yhdessä Villen kanssa. (Ville on siis ystäväni ja aivan julmetun kova valmentautumis/varustementorini näissä trihommissa) Testitreenin tarkoituksena oli totuttaa minut uuteen pyörään ja katsoa mitä nuhainen nenä tuumaisi urheilusta. Pieni reitin plänäys siis alkuun ja ei muuta kuin sitkuttamaan.
















Aurinko nousee Espanjassakin
 
Ensimmäiseksi reitiksi emme osanneet valita sitä kaikkein rauhallisinta ja kauneinta vaihtoehtoa. Tulimme ajaneeksi melko paljon autojen joukossa ruuhkaisten teiden varressa. Aloimme jo hieman pohtia joskohan täällä Calellassa onkaan kovin hyvät mahdollisuudet maantiepyöräilylle. Seuraavat tarinat osoittavat tämän pelon onneksi turhaksi.

Justin Ice, oli tietenkin pakko maistaa (maistui hubbabubba-purkalle yllättäen)

Lue lisää

Treeniä reissussa

Joroisten koitos alkaa olla nyt palauteltu pakettiin. Ensimmäiset koitoksen jälkeiset päivät kuluivat Rantasalmen vuokramökkimme pihapiirissä ylirennoissa merkeissä. Käytännössä söin, makasin, luin kirjaa ja heitin koiralle keppiä. Täydellinen nollaus.

Hyvien palautteluiden jälkeen olen taas palaillut treenien pariin varsin mukavissa merkeissä. Löydyn siis tällä hetkellä Calellasta, Espanjasta jos joku haluaa tulla moikkaamaan. Täällä näyttää tältä: 

Raportoin täältä myöhemmin lisää. Nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksaa painaa huomenna mäeltä toiselle! 

Lue lisää

Kaikenlaisia juoksuja

Tähän viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista juoksua. Vappuaaton alkajaisiksi kävin juoksemassa tutun ja turvallisen viiden kilometrin juoksutestin juoksumatolla. Testi meni ihan mukavasti ja tuli tehtyä pienoinen parannus edelliseen tulokseen nähden.  Hyvin alkanutta juoksua tuli sitten vielä jatkettua Helsingin yön puolella.

Vapusta selvittyäni oli torstaina vuorossa uintitesti. Tähän testiin lähdin aika ristiriitaisissa fiiliksissä, koska tällä jaksolla oli jäänyt muutama uintitreeni tekemättä. Mietiskelin voikohan muutamalla uintitreenillä saada kovin kummoista parannusta testitulokseen? No vastaus tähän on, että näköjään voi. Kaiken kaikkiaan testitulokseen tuli parannusta 10 sekuntia ja siihen olen oikein tyytyväinen. Tälläkään kertaan en saanut uida testiä tyhjällä radalla, mutta tuskinpa tuo muiden ohittelu hirveästi aikaan vaikutti. Alla vielä taulukko testeistä.

Perjantai-iltana palasin taas juoksun pariin ja kävin hölköttelemässä pienen valmistavan verryttelylenkin Helsinki City Runia silmällä pitäen. Lenkin ohessa juoksin pari reippaampaa pätkää ja pohdiskelin mitähän vauhtia sitä kannattaisi puolikkaalla pitää. Hetken tätä mysteeriä arvottuani tulin siihen tulokseen, että lähden työstämään juoksua fiilispohjalta. Asetin siis tavoitteekseni nauttia täysin siemauksin tästä megasuuresta kuntoilutapahtumasta ja juosta napakasti maaliin saakka.

  
Töölönlahdella tankkaamassa.


Starttasin kisaan käsikynkässä ystäväni Jennin kanssa. Lähdimme jolkottelemaan varsin maltillisella tahdilla eikä siinä tainnut paljon muita vaihtoehtoja ollakaan. Juoksijoita oli nimittäin niin runsain määrin ettei sellaisen lössin keskellä kannata sortua junnumaiseen höntyilyyn. Levollisin mielen vain eteenpäin, kyllä ne pahimmat höyryt ehtii päästellä niillä tuskaisilla viimeisillä kilometreillä.






















Pahin sumppuvaihe oli ohitse kolmen kilometrin tietämillä ja omasta juoksurytmistä oli helpompi pitää kiinni. Samalla vauhtimme nousi ja tykitimme matkaa eteenpäin tasaisen varmasti. Jenni huuteli välillä kilometriaikoja, itse pyrin painelemaan fiiliksen mukaan ja toisinaan vilkuilin sykelukemia. Tällä taktiikalla painelin maaliin saakka, tosin viimeisillä kilometreillä yritin hieman kiristää tahtia. Lopulta kello pysähtyi aikaan 1.50.53 ja tähän olen oikein tyytyväinen. Sain nautittua tapahtumasta täysin siemauksin sekä tehtyä napakan juoksun. Tavoitteet täyttyivät siis kirkkaasti :)

Tietysti illalla piti vielä lähteä käymään Helsinki City Night Runissa. Palautumisen kannalta ei ehkä ole järkevintä nauttia kuohujuomaa ja lähteä sen jälkeen vielä painelemaan pikkutunneiksi mölyisään baariin. Onneksi en kuitenkaan ole ammattiurheilija vaan voin välillä surffailla vähän pienemmillä aalloilla ;)

Viikon päätteeksi kävin vielä pyöräilemässä 1,5 tuntia. Tämä teki kieltämättä todella hyvää raihnaisille kintuille ja muutenkin hömelöiselle olotilalle. Viikon treenisaldoksi kertyi noin kuusi tuntia. Muutama viikko ollaan nyt siis menty määrällisesti alhaisilla tuntimäärillä, toki tehoja on ollut kuvioissa normaalia enemmän. Seuraavilla viikoilla treenimäärät tulevat taas nousemaan reippaastikin ja tietysti tässä auttaa se, että ulkona pystyy vihdoin ajamaan pyörällä.

  

Lue lisää

Pyörähtelevä viikko

Viime viikon treenit menivät kyllä sitä yhtä ja samaa rataa aina silloin kun onnistuin treenivermeet niskaani vetämään. Treenailuni koostuivat siis vain ja ainoastaan kovatehoisesta pyöräilystä. Treenitunteja kertyi vaivaiset 5,5.

Viikon alkupuoliskon vietin jonkun vatsapöpön kourissa ja aika kului sohvalla rauhaksiltaan hengitellessä. Torstaihin mennessä olin onneksi tolpillani taas ja heti piti käydä laittamassa kaasu pohjaan. Kävimme juhlistamassa ystäväni Tintin synttäreitä reippaalla Xycling-tunnilla. Tungimme itsemme oikein eturiviin ja eihän siinä kehdannut lintsata :) Vastukset koville, reidet hapoille ja happea haukkomaan kuin kala kuivalla maalla konsanaan!

Perjantaina minulla olisi ollut ohjelmassa uintitesti, mutta mutta... Työviikon päätteeksi kun heittää vähän murua rinnan alle ja erehtyy asettamaan itsensä vaaka-asentoon, niin tietäähän sen miten siinä käy. Onnellisena koisailin iltamyöhään saakka ja ohi uimahahallien aukioloaikojen. Tämän treenin missaaminen meni kyllä ihan oman laiskuuden/viitseliäisyyden piikkiin. Eihän se herätyskellon käyttö nyt niin vaikeaa ole :)

Lauantaina oli sitten vuorossa taas tuttu ja turvallinen fillaritesti. Testin alussa meinasi hieman päänsärky vaivata ja oli vähän nuutunut olo, mutta kyllä se elo siitä hyvällä hapottamisella korjaantui. Testi meni oikein mukavasti ja tuloksetkin taas paranivat hieman. Näistä tarkemmin lisää kunhan loputkin testit saadaan vedettyä.

Sununtaina pääsin osallistumaan yhteiselle fillarilenkille ensimmäistä kertaa elämässäni. Porukassa ajettaessa turvallisuuteen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Ryhmäajossa käytetäänkin erilaisia käsimerkkejä riippuen aina tilanteesta. Pysähtymiselle, hidastamiselle, tiessä oleville kuopille yms. on olemassa omat merkkinsä, vähän kuten sukeltamisessakin on omat merkkinsä. Omaleimaisen kommunikoinnin lisäksi täytyy uskaltaa ajaa todella lähellä edellämenevän peräpäätä, muuten sitä tipahtaa tuulitunnelista pois ja ajo muuttuu hyvin ripeästi yksinäiseksi jyystöksi :)

Ajelimme sunnuntaina siis Porvooseen ja takaisin. Menomatkalla ajamisestani ei meinannut suoraan sanottuna tulla yhtään mitään. Liikennevalo-osuuksista päästyämme ja vauhdin kiihdyttyä olin jo heti alusta lähtien aivan hapoilla. Tuntui, että sain tuupata reisistä paukkuja ihan tosissani, mutta silti muut olisivat ajaneet helposti hymyssä suin karkuun elleivät olisi olleet niin ihania ja odottaneet minua :) Monta kertaa olin mielessäni jo kääntymässä takaisin, mutta jotenkin sitä vaan Porvooseen asti päädyttiin.

Porvoon ABC:lla pidettiin pieni tauko ja tuumittiin tilannettani. Ensimmäiseksi vapautimme väärään asentoon kääntyneen takajarruni ettei tarvitsisi koko ajan ajaa pienellä jarrutuntumalla :) Toiseksi kevensimme hieman tankkausvarastoani. Jos toissasunnuntain lenkillä meinasi loppua energiat ja juomat kesken, niin tällä kertaa ei ollut siitä pelkoa. Tämän sunnuntain varusteluilla olisi osallistunut johonkin paria astetta rankempaan kisasuoritukseen.

Nämä korjaustoimenpiteet auttoivat ja matka takaisin Helsinkiin päin sujui huomattavasti helpommissa tuntemuksissa. Toki sykkeet paukuttelivat omiaan ja jalat olivat hieman väsyneet, mutta yleistuntuma oli PALJON kevyempi. Porukka-ajokin sujui oikein onnistuneesti!

Mitä tästä opimme? Aina kun olet kuljettanut fillariasi esim. autossa, niin tsekkaa jarrupalojen asento. Tämä on myös erityisen tärkeää kisoissa kun olet jättämässä fillaria numerosi osoittamalle paikalle.

Tästä viisastuneina on hyvä jatkaa wappua kohden!

Lue lisää