Jämsä-Jukola 2013

Julkasija Sanna ajankohtana keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013 2 kommenttia
Viikko ennen juhannusta vietettiin maailman suurimpia suunnistusfestareita Jämsä-Jukolan merkeissä. Innokkaana suunnistusnörttinä minun oli tietysti päästävä mukaan ja tuona viikonloppuna viisveisasin triathlontreeneille.

Jukolan viestissä kisataan päivällä neliosuuksinen naisten viesti, joka kulkee nimellä Venlojen viesti. Saman päivän iltana, tarkalleen klo 23.00 pamahtaa liikkeelle sitten seitsenosuuksinen miesten viesti, tuo Jukolana paremmin tunnettu. Aiemmin Jukolan viesti oli sallittu vain miehille, mutta nykyään monissa joukkueissa juoksee myös naisia. Tämä video kertonee jotain tapahtuman tunnelmasta ja suuruusluokasta :

Jukola 2013 from KopterCam on Vimeo.

En itse ehtinyt tänä vuonna juoksemaan oman seurani riveissä naisten viestiä, joten änkesin sitten miesten viestiin. Suunnistin joukkueessa nimeltä Kokkosenkylän Rasti ja Risa, jota ei valitettavasti tänä vuonna nähty palkintopallilla. Syynä tähän lienee se ettemme saaneet ankkuriosuudelle juoksijaa.

Lähdimme ajelemaan kisapaikalle ystäväni Tintin kanssa lauantaina illansuussa. Tintti ei ole aiemmin ollut katsomassa mitään suunnistuskisaa, mutta kunnon urheiluhulluna häntä ei ollut kovin vaikea houkutella matkaan mukaan. Onneksi tiesin Tintiltä löytyvän rutkasti seikkailumieltä, sillä reissussa ei tulisi olemaan tarjolla luksusolosuhteita :) Pyrin kyllä selittämään Tintille kaikki mahdolliset kurjuusskenaariot ennen matkaa, mutta näemmä en ollut kyllin vakuuttava.

Kisapaikalle saavuttuamme kävimme tutkimassa kisakeskusta, tankaamassa kunnon ruoat naamariin, katsomassa miesten viestin lähdön ja tekemässä tarvittavat yöshoppailut. Tulinpa siinä sivussa tavanneeksi muut joukkuetoverini ensimmäisen kerran livenä.


 













Aina valmis shoppailuun & Tintin uusi hieno Garmin.

Kun syömiset, shoppailut ja muut tärkeät asiat oli saatu hoidettua pois alta, siirryimme Tintin autolle hieman lepuuttelemaan jalkoja ja valmistautumaan itse skabaan. Nostimme jalat kojelaudalle ja kääriydyimme makuupusseihin. Saimme oivat "pesät" aikaiseksi :) Niissä oli hyvä chillailla, käkätellä tyhmille väsyneille jutuille, jännittää joukkueen etenemistä live-seurannasta ja höyrytä omaa lähenevää lähtöä.






























Joukkueeni kaksi ensimmäistä juoksijaa posottivatkin metsässä melkoista kyytiä enkä sitten ehtinytkään "pesiä" makuupussissani kovin pitkään. Siirryin siis hyvissä ajoin vaihtoalueelle odottelemaan osuuteni alkua. Siinä vaiheessa en viitsinyt kuluttaa energioitani alkuverryttelyyn. Edessäni siinsi nimittäin Jukolan legendaarinen kolmas osuus, eli pitkä yö. Pituutta tällä osuudella oli noin 14,5 kilometriä ja taktitoin homman niin, että ehdin hoitaa verrat kisan aikanakin. 

Hieman kahden jälkeen aamuyöllä sain joukkuetoveriltani kartan käteen ja pääsin tositoimiin. Ensimmäisten kymmenten metrien aikana pyörittelin tuota lakanaa muistuttavaa karttaa kädessäni ja aloin laatia suunnitelmia ensimmäisten rastien löytämiseksi. Fiilikseni olivat melko katossa kun pääsin kirmaamaan aamuyön hämärään metsään suunnistuslampun loisteessa. Edellisen kerran olen tainnut yösuunnistaa joskus kymmenen vuotta sitten :)

Hyvän kelin ja maastotyypin vuoksi metsässä ei ollut missään vaiheessa säkkipimeää ja tämä kyllä helpotti rastien löytämistä. Metsään oli myös ehtinyt tallautua melkoiset urat tuhansien suunnistajien jäljiltä, joten siinäkään mielessä suunnistus itsessään ei ollut kovin vaativaa. Kaikesta tästä helpotuksesta huolimatta haastetta kehiin heitti sitten väsymys. Aamuyöstä ainakaan oma ajatukseni ei aina ollut ihan terävimmillään ja muutamille rastiväleille tuli kehiteltyä erilaisia töhöilyitä ja huonoja reitinvalintoja.

  























Esimerkkiä etenemisestäni. Rastille 15 juoksin väärälle hajonnalle ja rastille 19 tuli huono toteutus.


























Esimerkkiä huippujen etenemisestä, sinisellä Kalevan Rastin ja vihreällä Haldenin etenemistä. Rasteilla 13 ja 14 on hajonnat. Joukkueet kiertävät nämä hajontarastit eri järjestyksessä ja näin pyritään estämään se ettei kisassa voi vain seurata toisen joukkueen suunnistajaa itse suunnistamatta. Kartta täältä.

Virheistä huolimatta pyrin etenmään niin vauhdikkaasti kuin pystyin. Hyvästä yrityksestä huolimatta miehenkoltiaisia paineli minusta oikealta ja vasemalta ohitse. Onneksi suurta kismitystäni paikkasi kaunis ja utuinen auringonnousu höystettynä zirputuskonsertilla :)

Osuuteni lopputulema oli se, että tiputin joukkueeni sijoitusta 85 pykälää ja olin osuudellani 867/1550. En siis voi olla täysin tyytyväinen suoritukseeni. Laskeskelin, että realistisesti tuloksestani olisi voinut nipistää noin seitsemän minuuttia pois. Tällöin sijoitukseni osuusajoissa olisi painunut puolen välin paremmalle puolelle.

Osuuteni nopein mies juoksi radan minua noin 47 minuuttia nopeammin. Turpaan tuli siis noin 3 minuuttia per kilometri. Miesten suunnistusmaailman huipulle pääsemiseksi on siis vielä hieman tekemistä!

Maalissa minua odotti iloinen Tintti, joka oli käynyt sympatian vuoksi itsekin aamuöisellä juoksulenkillä uuden Garmininsa kanssa. Huhhuh, melkoinen mimmi. Itse olisin ehkä samassa tilanteessa käynyt ostamassa metrilakuja ja vetänyt torkut makuupussissani :)