Perjantai 26.9 – maanantai 29.9.2008

Tosiaan perjantai oli meijän ensimmäinen lomapäivä. Se meni rauhallisissa merkeissä ja vähän toipuessa torstain humputuksista:D Illalla käytiin leffassa kattomassa Don’t mess with the Zohan. Se oli ihan räävitön komedia ja sai kikatuslihakset töihin. Leffan jälkeen alkoikin sitten hulvaton säätäminen! Eppu sai nimittäin tietää, et Singaporen formuloihin olis yks lippu tarjolla eikä hintakaan olis mitään ”kiskurimustapörssituhotaansamallaopiskelijanvuodentulot”-luokkaa. Nyt piti siis päättää lähdetäänkö formuloihin vai mennäänkö vaan alkuperäisen suunnitelman mukaan saariretkelle sukeltamaan?! Mä olin ihan sitä mieltä, että mennään Singaporeen! Tuollanen juttu jäis muuten niin pahasti hampaankoloon, että siitä hampilääkärikeikasta tulis liian kivulias. Kyseessä olis kuitenkin ihka ensimmäinen formulakisa Singaporessa ja se ajettaisiin vielä illan pimeydessä! Kello oli 23.30 kun päätös lähtemisestä lyötiin lukkoon. Aamulla pitäis siis herätä aikaisin ja yrittää löytää jostain kyyti kohti Singistä. Vielä ei ollut tietoa mistä ihmeestä tuollainen kyyti saattais herua.

Lauantaiaamun ratoksi kaikki asiat Singaporen keikkaa ajatellen alkoivat sujua oikein mallikkaasti. Ensinnäkin kyyti Singaporeen järjestyi lopulta todella helposti. VIP-bussi lähtis 11.30 meijän kämpän alakerrasta ja olis perillä Sporessa kuuden maissa. Tämä tarkoitti myös sitä, että Eppu ehtisi hyvin tiiristelemään formuloiden aika-ajoja!

Bussi saapui Singaporeen tunnin etuajassa (johtui ehkä siitä, et meitä oli vaan kolme matkustajaa ja tämän vuoksi rajamuodollisuudet eivät ottaneet liikaa aikaa) ja me päästiin hyvistä asemista kilpailemaan majapaikan löytämisestä. Majapaikan löytäminen oli odotetun hankalaa, mutta onneksi kuitenkin löydettiin ihan hyvä kämppä. Hintaa asunnolle tuli yli 20 ecua/yö/uuno eikä se ollu mitenkään hieno. Hinnassa oli tietysti pikkusen F1-lisää, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Tästä siis tuumittiin, että Singapore on huomattavasti tyyriimpi maa kuin Malesia. No onneks ei olla täällä niin montaa päivää, ettei konkurssi pääse iskemään. Toisaalta me kuitenkin päästiin halvalla. F1-radan alueella olevissa hotelleissa yö kustansi nimittäin alkaen 1700 euroa! Itse ajattelin elää tuolla summalla koko tämän neljä kuukautta enkä vain yhtä yötä:D Sit kun vielä vähän jatkaa vertaamista niin täälläpäin asuu ihmisiä, joille 15 dollarin kuukausitulot on oikeasti hyvät ansiot..

Nii sit ku saatiin hotelli, jätettiin kassit huoneeseen, tavattiin meijän koulukaveri Jukka, joka on Singiksessä vaihdossa, ja lähdettiin keskustaa kohti Jukan saattelemana. Siellä sitten palloiltiin ja ihmeteltiin Singiksen suhinaa ja käytiin pupeltamassa ruokaa. Kapungilla kävellessä kuului radalta jo formula-autojen ääniä. Voin sanoo, et kun kuulin millasta möykkää ne autot pitää, niin pikkusen alko harmittaa ettei mul ollu lippua! Jytinä oli sen verran äänekästä ettei ilman korvatulppia ollu asiaa radan läheisyyteen.. Ruoan jälkeen lähdin saattelemaan poikia kohti niitten katsomoa ja fiilistelin samalla ihmisten formulahuumaa. Kyl tää koko pieni maa on menny sekaisin noista nopeista autoista! Parhain pommi oli kuiteski Oskari Saaren puhelinsoitto Epulle! Osku soitti ja kerto ja et mäkin saisin lipun kisaan! JEAH! Eipä tarvinnu siis enää fiilistellä radan ulkopuolella tunnelmia vaan pääsisin ihan radan reunaan asti mulkoilemaan:D Lipussa oli se ongelma, et sillä oli menty jo kerran sisään ja siihen oli isketty leimat (lippua ei kuitenkaan kukaan käyttäny). Tämä taas meinas sitä, että mulla ois pitäny olla kädessä sellaset uv-valossa näkyvät leimat, jotta oisin päässy sillä lipulla sisään. Sellasen leiman saa kun tulee formula-alueelta ulos leimatun lipun kanssa. Mullahan sellaisia ei voinut tietenkään mitenkään olla. Tyhmää esittämällä tämäkin onneksi hoitui ja pääsin sisälle asti. Kimikin kurvaili mukavasti kolmanteen ruutuun. Kisan jälkeen saatiin Oskulta vielä jotkut biletiketit ja käytiin ihmettelee niitten meininkiä. Ei kyl jaksettu olla siellä kauaa, kozka väsy oli tässä vaiheessa jo melkoinen. Peittojen alle kömmittiin joskus kahden jälkeen yöllä..

Aika-ajoissa kiinalaisten Ferrarifanien kanssa

Aamulla nukuttiin niiiiin pitkään.. Itsehän jaksoin nousta vasta joskus kahdeltatoista. Pahimpien unihiekkojen karistua laadittiin päivän ohjelma. Ekaks mentäis syömään Oskun kaa ja vaihdettais vähän kuulumisia, sit vähän tutustuttais Singaporeen ja joskus kuuden maissa mentäis formula-alueelle pyörimään. Itte kisan pitäis sitten alkaa kasilta illalla.

Päivän päätapahtuma eli kisa oli tapahtumarikas ja hienoa katsottavaa! Suomalaisilla ei homma sujahtanu ihan kuin telkkä pönttöön, mut eipä se pahasti intoa syöny. Kimi kummiski ajoi täysillä, omalle tyylilleen uskollisena, ei varmistellu mitään ja taisteli voitosta! Nopein kierros koko kisassa jäi Kimin nimiin ja vastasipa suomalaistähti monesta hienosta ohituksesta. Kimin kisa päättyi maaliviivan ylityksen sijaan suojavallin kanssa otteluun, mutta kukapa noita nyt haluu muistella.. Harmitti vaan kun paikalla oli niin monta kiinalaista Kimi-fania:D Sit Nelson Piquet jr. päätti myös pistää autoa ruttuun meijän katsomon edessä. Se oli aika rajun näköstä, mut onneks Nelsonille ei käyny kuinkaan! Kolaroinnista tuli myös aika hyvät katkut katsomon puolelle..

Eppu kannattaa Ferraria edesta ja takaa

Katsomotunnelmia. Taustalla maailman suurin maailmanpyora eli Singapore Flyer.

Nelsonin romuauto.

Alonso kurvittelee.

Kisan jälkeen mentiin Jukan ja hänen vaihtarikavereiden kanssa diskoilemaan. Join yhden oluen ja se makso viis euroa. Singis on kallis maa:D Täytyy kyllä myöntää, että olut maistu hyvälle piiitkään, hikoiluttavan ja kuuman päivän päätteeks! Hotellilla oltiin takasin yhden maissa.

Suomalaisfaneja.

Ja lisaa suomalaisfaneja ja viela bisset kadessa. Soosoo.

Maanantaina ei oikeestaan tehty muuta, kun köröteltiin bussilla Singiksestä kohti Lumppuria.. Perilla oltiin kuuden maissa. Iltapuhteeks lohta napaan ja sen päälle kuntosalittelua.

Lue lisää

Suunnitelmat muuttuvat sukkelaan

Tadaa!

Nyt ekalla lomalla ei lahdettykaan saarelle sukeltelemaan vaan sannattiinkin (kivan nakonen sana ilman pilkkuja a:n paalla;D) Singaporeen raakkaamaan tarykalvoja Formula ykkosten merkeissa! Aivan jarkyttavalla tuurilla saatiin normaalihintaiset liput ja nyt siis ollaan taalla missa koko muukin maailman kerma;) Autoista lahtee uskomaton meteli ja kyl ne pojat niilla ihan kohtuullista vauhtia korottaa. Se on myos sympaattista kun kaikki pienet kiinalaiset kantaa Suomen lippua!!! Mieli herkistyy ja tulee kiva pieni koti-ikava! Nyt pitaa lahtee syomaan ja sitten kisa-alueelle ihmettelemaan tata formulasirkusta. Lisaa raporttia luvassa kunhan taas paasen koneen aarelle. Kaikilla nyt peukut pystyyn suomalaisten kuskien puolesta!

PS. mua luultiin eilen singaporelaiseksi. Whaaat?!

Lue lisää

Kuluva viikko numero 39

Taman viikon kohokohtia pikaisesti:

Maanantaina oli normaali koulupaiva, mutta sitten illalla menin mun kamppiksen Tiinan kanssa Wushu tunnille. Wushu on itamainen taistelulaji ja englanniksi taitaa olla tunnettu nimella Kungfu! Alkuodotukset oli meilla aika pelonsekaiset. Meijan Belgialainen kaveri Gynther oli nimittain pelotellu, et treenit on RANKAT! Silti mentiin innolla kokeilee. Aluks juostiin alkuverkat. Kymmenen kertaa portaita ylos ja alas. Ei ollu paha. Sit tehtiin jotain loikkia, kuntopiiria ja venyttelya. Ei ollu sekaan paha. Kyl kungfuilu ala Haikonen on paljon rankempaa!!! Loppuaika taisteltiin masterin johdolla:D Harjoteltiin potkuja ja lyonteja. Me oltiin Tiinan kaa tosi hyvia ja masterikin kehui, etta excellent!!! Gyntherkin paatti todeta, et me ollaan hyvassa kunnossa ja et suomalaiset naiset on vahvoja;)

Tanaan torstaina oli sitten koepaiva. Kokeessa oli kolme kyssaria:
1) Kerro taloudellisesta integroitumisprosessista
2) Sit piti pohtia matala-, keski- ja korkeakontekstisia kulttuureja
3) Viimisessa kyssarissa kerroin sitten neljasta tekijasta, jotka hidastavat valtion taloudellista kehittymista.

Koe meni varmaanki ihan hyvin, joten eikohan se oo eka kurssi nyt sitte lapi!

Tanaan alkaa muuten viikon loma niin meilla kuin paikallisillakin. Suunnitelmissa olis sukelluskursin suoritus. Siita myohemmin lisaa. Niin ja lisasin myos Cameron Highlandsin reissusta tarinaa! Nyt syomaan. Adios!

Lue lisää

Viikonloppu Cameron Highlandseilla

Heipsis taas!

No vihdoin juttua. On meinaas vierahtyna taas aikaa kun on viimeeks tullu kirjoteltua. On ollu koulua niin paljon (jokapaiva 9 - 17 + taksimatkat paalle) ja sitte oli tanaan viela tentti mihin piti lukee! Aatelkaapa, taalla on todellakin joutunu opiskelemaan myos:D

Jepulis. Siis viime perjantaina otettiin bussi kohti Cameron Highlandsia ja perille saavuttiin puolen paivan tienoilla. Paikka oli siis noin 1500 metria merenpinnan ylapuolella, joten siella oli pikkisen viileempaa kuin KL:n helteessa. Kuvailisin ilmastoa aikaslailla Suomen tavalliseks kesapaivaks, oikein mukava keli siis viikonlopun ajaks! Illalla lampomittari naytti mun makuun vahan liian kylmia olosuhteita:D Muuten paikka oli oikein idyllinen pikkukyla, tai oikeastaan mansikkapitaja ja teetuppukyla. Manzikoita ja teelehtia ne siella kasvatti ihan innoissaan!

Juu elikka perjantaina meilla ei ollu mitenkaan ihmeellinen ohjelma. Heti perille paastyamme menimme intialaiseen ravintolaan syomaan. En ollu koskaan ennen syony intialaista ruokaa ja sehan oli todella hyvaa. Namnam! Ruoan jalkeen vahan levyteltiin ja sitte lahettiin lenkille viidakkopoluille. Ei jaksettu juosta ku tunti, mut parempi sekin on ku ei mitaan. Samalla nahtiin joku paikallinen juoksuporukka, joka veti makivetoja! Ei lahetty peesiin. Lopuks temmellettiin vahan nurmikentalla. Eppu teki jotain sabatreeneja ja ma heittelin karrinpyoria:D Luulin muuten, et taalla metta on ihan erilaista (mantya ja sen sellasia) ja et Cameronin ylangolla on vaan jotain aakeita nurmialueita, joilla voi juosta ihan huoletta. Virta paalle Sanna! Ihan samanlaista sademettaa taallakin on eika pusikkoon oo ilman sapelia asiaa.

Tuossa ylla kuva siis meijan majatalon Connie-koirasta! Se oli niin sulonen ja sen kans oli mukava leikkia! Meijan majatalo kustansi muuten 5 euroa pernapa ja oli todella siisti. Sielta sai myos hyvaa pullaa kermavaahdolla ja mansikkahillolla:D

Lauantaina aamusta lahdettiin sitten viidakkoretkelle metsastamaan Rafflesia kukkaa. Viidakossa tarvottiin varmaankin yhteensa kolmisen tuntia. Rafflesia loytyi, mutta ei mitaan elaimia itukkaisia ja yhta matoa lukuunottamatta. Suomen wikipediassa mainitaan, etta Rafflesia haisee madalle ja houkuttaa raatokarpasia. Jos mua ei lasketa niin kukassa ei kylla porranny yhtaan karpasen tapaista otusta eika se haissu yhtaan miltaan! Sen sijaan se vissiinki on jotenki sieniin ja rihmastoihin yhteydessa eika se kait ihan taysiverinen kukka oo. Alla siis kuva kukkasesta. Se todellakin on iso!

Kukkabongauksen jalkeen kavaistiin vesiputouksessa uimassa. Taas sai suomalaiset nayttaa muille kansallisuuksille esimerkkia ja menna ekana pulikoimaan. Vesi oli koleaa, mutta virkistavaa kaiken viidakossa konyamisen paalle. Uimisen paalle sain myos juoda vetta suoraan bambun juuresta, cool!

Viidakoinnin jalkeen kaytiin sitten sellasessa pienessa kylassa ihmettelemassa asukkien elinoloja, sitten mentiin perhostarhalle ja siella oli kaikenlaisia otomolliaisia, lopuks kaytiin sitten mansikkaviljelmilla. Alla kuvia eri paikoista missa kaytiin.

Joku lentava pirhonen. Latinalainen nimi viela haussa.

Perhonen nro kaksi!

Koirahampainen kissakaarme. Viehattava otus?

Sulkuista sulkuin Gekko! Pistelia kasia kun se tepasteli mun kasilla!

Joku jattilaishirvio:D

Pienen kylan suloinen mukula.

Grrr:) Maailman paras mantsikkajatskiannos! Taalla muuten kasvatetaan mansikat noin metrin korkeudella maasta --> mansikat ei homehdu, niihin ei paase kaikenmaailman pistiaiset kasiks ja ne on helppo poimia. Miks Suomessa ei toimita nain? Aiheutuuko siita liikaa napertelya eika isanta paase korottaa traktorilla?!

Sit ku retki oli loppu joskus kuuden aikaan illalla me oltiin aika poikki! Suurinpiirtein syomaan ja nukkumaan.

Sunnuntain puolella herattiin ajoissa, kaytiin puolen tunnin juoksulenkilla ja alettiin ootella bussin lahtoa kohti Kuala Lumpuria. Lumppuriin paastiin jalleen hyvin perille ja illalla mentiin viela kamppisten kaa riehuu salille! Ihan hyva treeniviikonloppu naissa oloissa!

Lue lisää

Torstai 18.9 munilleen mennyt transportaatiopäivä

Torstai oli muuten mukava kouluaherruken täyteinen päivä eikä siitä sinällään jäänyt mitään hassunhauskaa tarinaa jälkipolville kerrottavaksi. Kaikenlainen liikkuminen paikasta toiseen ei vaan tuona päivänä onnistunut ei sitten ollenkaan! Homma lähti lipsumaan jo heti aamusta kuin Marjolla konsanaan eikä minkäänlaisista havuista ollut apua laisinkaan.

Ensinnäkin lähdettiin aamusella taksilla koululle niin kuin tässä nyt parin viikon ajan ollaan tehty. Taksikuskipa ei ihan tarkalleen ottaen tiennyt missä meijän koulu sijaitsee, joten me sit annettiin reittiohjeita. Meijän ohjeet oli niin hyvät, et sit ku me eikä kuski liiemmin tiietty missä ollaan, oli aika maksaa kyyti ja vaihtaa cäbiä. Sit seuraava taksi löyty onneks aika rivakkaan ja me päästiin kuin päästiinkin koululle!

Alkuillasta piti sitten päästä koululta kotia ja välissä piti käydä koukkaamassa Pudu-nimisen linja-autoaseman tykönä ostamassa liput perjantaina Cameronin ylängöille vievään bussiin. Kukaan taksikuski koulun luona ei suostunu heittää meitä Puduun. No ei se mitään, se nyt oli aika oletettavaa ruuhkien takia. Suunnitelma B:ksi otettiin taksi juna-asemalle ja junalla pitäisi sitten selvitä yhdellä vaihdolle tuonne Puduun. Taksilla päästiin hyvin juna-asemalle, hienoa. Juna-asemalla yllätti jano ja ostettiin kioskista juotavaa. Nautittiin juotava asemalaiturilla ennen junan lähtöä. Se olikin kiellettyä ja aseman vartija siitä kiltisti meitä huomautti. Onneks ei huomauttanu myös 500 rinkulan (n. 100 euroa) sakkolahjakortilla, koska sekin ois ollu mahdollista. Sitten rytyytettiin vaihtoasemalle. Siellä oli sitten vaikeuksia löytää uus junalinja, jolla päästäis Puduun ja seuraava este oli lipunosto. Kaikki kuitenkin hoitui ja jälleen päästiin jatkamaan matkaa!

Tässä vaiheessa kello oli jotain kuuden paikkeilla illalla ja nälkä oli jo aika kova.. Parin pysäkin päästä rynnittiin täyteen sullotusta junasta ulos Pudu-nimisellä asemalla ja lähdettiin etsimään Pudun linja-autoasemaa. Eihän meillä ollu mitään aavistusta missä suunnalla sen aseman pitäis olla. Mentiin sitten aikas pian kysymään sellasen klinikan tohtorisedältä, joka omisti jäätävät karvakorvat, et missäköhän se asema mahtaa piileskellä. Tohtorin mukaan meijän ois pitäny jäädä edellisellä junapysäkillä pois, koska Pudun juna-asema ja linja-autoasema ei oo samoissa paikossa. Aha. No oli sillä tohtorilla ainakin komeimmat korvakarvat mitä oon kellään koskaan nähny! Ne oli niin tuuheet, et niitä tuskin edes kannatti yrittää niittää mitenkään:D Iuh:D

Tohtorin pakeilta lähdettiin taapertamaan takaisin tropiikin näännyttävään kuumuuteen. Seuraavat parikymmentä minuuttia käveltiin sit vähän vajailla lampuilla ympäriinsä ja ihan mihin sattuu ilman minkäänlaista järkevää suunnitelmaa. Kuulostaa siis normaalilta Sannan suunnistustouhulta: eteenpäin, ei niin väliä minne!

Kasvavan nälän kourissa tuumattiin sit, et otetaan taksi linja-autoasemalle. Noin kolmen ohiajaneen ja parin kieltäytyjän jälkeen päästiin vihdoin taksiin ja Pudun linja-autoasemalle. Tuolla asemalla on noin 100 pientä luukkua mistä voi ostaa tikettejä ympäri Malesiaa. Lopulta me löydettiin oikea luukku, joka päivän teeman mukaisesti oli kiinni.

OK, ei sitten osteta lippuja vaan ostetaan ne huomenna aamulla. Vähän meinas epätoivo iskeä, mut eipä tässä mitään katastrofaalista ollu vielä käyny. Päätettiin ottaa linja-autoasemalta taksi kotiin, et päästäis mahd. pian syömään! Taksikuskitpa sattuivat olemaan niin vitsikkäällä päällä, että pyysivät tuosta matkasta melkein viisinkertaista hintaa. Ei pystyny antaa ”kiskurihinnoille” periks ja kävelykshän se homma meni. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti ravintolaan, jossa sain todella maukasta ruokaa, oikean annoksen eikä mitkään ainesosat ollu loppu:D

Lue lisää

Aherrusta ja suunnittelua

Eilen aherrettiin kouluhommia ja niin ollaan aherrettu tanaankin! Kylla on kiinalaisten filosofien ajatukset mielenkiintoisia. Nyt ku on paassy jyvalle niitten pohdinnoista pitais seuraavaksi verrata niita lansimaiseen ajattelu/johtamistyyliin.. Jippii! Hedelmallinen juttu on tassa nyt kylla kasilla! Ehka kuulette myohemmin lisaa. On nimittain sen verran pimeeta tarinaa:D

Eilen illalla opiskelujen jalkeen lahdettiin steppailemaan Kuala Lumpurin kuuluille torneille eli Petronasin twin towereille. Nehan oli himpskutin hienot ihan siita laheltakin katsottuna eika vaan omasta ikkunasta nahden. Vieressa vahan kuvaa kun siirran torneja parempaan kulmaan oman asunnon ikkunaani nahden.

Huomenissa sykahdamme sitten ylankoalueille vahan juoksemaan & vaeltelemaan. On toi juoksumatolla hiihtaminen toisinaan vahan puuduttavaa, joten kiva paasta pitkasta aikaa OIKEASTI OIKEASTI juoksemaan. Ylankoalueilta pitais myos loytyy maailman suurin kukka elikka Rafflesia (ei nayta kuvissa kauheen kauniilta:). Sielta tulee sitten varmaankin seuraavaa raporttia. Nyt koululta kotiin ja illalla ihmettelemaan kiinalaiskaupunginosan ihmeita!

Lue lisää

Piitkasta aikaa kuulumisia

Siirrytäänpä ajassa hieman taaksepäin torstaihin 11.9. Torstaina oli normaali koulupäivä ja sitten suoraan koulusta oli tarkoituksena ampaista kohti Pulau Tiomanin ihmeitä. Koulupäivä meni mukavasti kuunnellen proffan juttusia ja saatiinpa me tehtäväksemme eka ryhmätyökin. Meijän pitäis tehdä power-point spektaakkeli Brasilian taloudellisesta tilanteesta ja päättää kannattaisko sinne lähtee tekemään kuluttajahyödykkeiden myyntibisnestä. Kiva aihe ja hirmu kiva perehtyä siihen saarella, jossa ei kuulu puhelimet eikä oo käytössä tietokonettaJ No otettiin koulukirja mukaan ja nostettiin peukut pystyyn!

Ensin piti kummiskin siirtää omat lihat ja luut sinne saarelle. Se ei menny taaskaan ihan iiseimmällä tavalla, mutta sepä ei liene enää suuri ylläitys. Suunnitelma A oli mennä koulun päätyttyä suoraan bussiasemalle, ostaa bussiliput kello 14.00 lähtevään bussiin, olla perillä satamakaupungissa nimeltä Mersing kello ennen 18 ja mennä kello 18.00 lautalla Mersingistä Tiomanin saarelle. No siellä bussiasemalla selvis sitten ettei kello 14 mitään busseja oo lähössä mihinkään päin. Seuraava lähtis kello 18.00 ja sitä seuraava kello 23.00. Pitkällisen pohtimisen jälkeen todettiin ettei meillä olis mitään mahdollisuuksia ehtiä enää torstain puolella Tiomanille, joten päädyttiin ottamaan yöbussi Mersingiin ja lähtemään perjantaiaamun ekalla lautalla kohti Tiomania. Bussiasemalta mentiin sitten takas kämpille. Miä menin vielä riehumaan salille. Sit suihkun kautta kamat päälle, reppu säppiin ja flipflopit läpsyen takas bussiasemalle. Linikan piti lähtee siis kello 23.00. No matkaan päästiin 00.15. Vähän jännitti ehdittäiskö aamun ekaan lauttaan? Bussimatka sujui aikalailla tuhistestessa ja päättyi herätykseen kello 05.00 kun päästiin perille Mersingiin. Mersingistä ostettiin sit lauttaliput Tiomanille. Lautta lähti vasta 7.30, joten eihän siinä ollu sit muuta tekemistä ku jatkaa tirsoja sataman penkeillä aamurukousta kuunnellessa. Lopulta lauttakin lähti ja me hypättiin sen kyydistä pois Paya Beach-nimisen rannan kohdalla. Tiomanille oli tulossa aikas iso porukka meijän vaihtareita, mut tälle meijän rannalle tuli vaan seittemän suomalaista. Mä, Eppu, meijän kämppikset ja sit kolme kundia Tambereelta.

Nyt eletään siis perjantaita 12.9 Tiomanin saarella Paya Beachillä. Paya rannalle saavuttuamme menimme heti buukkaamaan kämpät (n. kaks majoitusvaihtoa, joten ei tarvinnu kauheest arpoo), syömään ja sitte biitsille. Koska auringossa ol niin kuuma maata, niin päätettiin sitte alkaa pelaamaan lentopalloo. Se oli ihan huippua, tosin aika kuumaa puuhaa. Onneks täällä merivesi oli edes hitusen viileemmän tuntusta ku ilma niin sinne pääs sit vähän jäähylle. Lentopalloilun jälkeen lähettiin porukalla tutkimaan rantaa vähän enemmän. Köpsästihän siinäkin meinas käydä. Tän rantsun edessä on sellanen pikkunen saari ja sinne pääsee kävellen sellasta hiekkaväylää pitkin. Se hiekkaväylä oli tosi söpö ja päätettiin sit jumittaa siihen hetkeks. Osa porukasta säntäs heti snorklaamaan. Mä jäin kämppis Ollin kaa väylälle nauttii auringosta. Sit yhtäkkiä silmäkulmassa vilahti. No ei hätää. Pieni söpö apinahan se siinä vaan juoksenteli, mut mitä hittoo? Se juoksi suoraan miun kassille, missä oli vaikka mitä arvokasta, kurkkas kassiin ja alko hilata sitä mukanaan metikköön. Porukalla saatiin häädettyä se pois ja loput porukasta painu veteen ihmettelemään kaloja. Luultiin jo Ollin kaa, et apina oli saanu sydänhalvauksen eikä enää tekis come backiä.. Sitkee rimpula tuli kuitenki takas ja entistä törkeempänä. Sain ihan tosissani rääkyä ja säikytellä sitä litran vesipulloa huiskuttaen. Se kehtas vielä vilauttaa mulle purukalustoaan:D En tiiä jos en ois saanu siltä pomppukoivelta niitä mun tavaroita takaisin niin mitenköhän sen olis vakuutusyhtiölle selittäny? Tässä seassa siis pari kuvaa The Monkeysta ja pieni videopätkäkin siitä viheliäästä. Toivottavasti video toimii. Iltapäiväpuhteena käytiin vielä ettii viidakosta vesiputousta, jota ei koskaan löytyny.. Lisäks pojat mätti taas hetken lentopalloo. Loppuilta meni rauhassa ja oli pakko päästä ajoissa nukkumaan.

Video apinasta

Lauantaina 13.9 lähdettiin heti aamusta snorkkelointiretkelle japanilaisten kanssa. Matkanjärjestäjät tuuppasivat japseille heti pelastusliivit päälle. Suomalaisille niitä ei edes tarjottu:D Eka pulikointipaikka oli sellanen meripuisto. Siellä ei ollu koralleita, mut kaikenlaisia kaloja kyllä yllin kyllin. Parhaiten mieleen jäi kyl 10-40 senttiset monnit. Ensisäikähdyksellä luulin niitä pieniks hain poikasiks.No sit ku ne tuli hinuttamaan ihoon kiinni, yrittivät uida poikien uimashortsien sisään ja niitä pysty potkimaan jaloilla, niin sit piti vaihtaa käsitystä niiden laadusta. Inhottavia otuksia:D Meripuistosta siirryttiin sitten sellasen Monkey Islandin eteen snorkkeiloimaan. Siellä olikin sitten jos jonkinlaisia koralleja ja otuksia. Hyvällä tuurilla olis saattanu pystyä näkemään haita ja merikilppareita. Niitä mä en kyl onnistunu bongmaamaan. Vastineeks pääsin LOPULTAKIN silmäkkäin Nemokalan elikkäs Klovnikalan kanssa. Silmiini osui pohjassa huojuva merivuokko ja sitte ku sukelsin nenän vuokkoon kiinni niin sieltähän niitä Nemoja löytyi!!! ISO JEEEJEEE!!!! Hirmusen sulonen kala:D Onnistuin melkein näkemään myös vähemmän söpön meriötökän elikkäs merikärmeksen. Se on yks maailman myrkyllisimpiä käärmeitä.. Onneks just ku olin sukeltanu sen lähellä snorkkelointiopas sano mulle pinnalla, et siellä missä sukeltelin on sellanen liero. Vaihdoin sitten sukkelasti maisemaa!

Snorkkeloinnin jälkeen me lähdettiin Epun kaa vielä kalastusreissulle tai oikeestaan pilkkimään. Kalastus tapahtui laittamalla koukkuun syötiks mustekalaa ja sit siima painoineen rullattiin lähelle pohjaa. Kalastusreissulla oli mukana myös ihan ammattikalastajia virveleineen, mut kyl me Epun kaa saatiin eniten kalaa vaikka meillä meni siimat välillä ihan solmuun ja muutenki oltiin ihan turisteja;) Meijän huimasta kalasaalista Eppu nosti yhdeksän sätkijää ja mä sain yhden. Ihan tasan ei menny kalakarkit, mut eipä sen niin väliä. Hauskaa puuhaa! Illalla nautittiin sit porukalla meijän grillattua kalasaalista. Maukasta oli kala vaikkakin välillä aika ruotoista! Aterioinnin päätteeks mentiin paikallisten kans nuotiobileisiin. SIISTIÄ!

Sunnuntaiaamuna herätys oli armoton ja pitkä kotimatka odotti ryytynyttä. Tiomanilta lähdettiin kahdeksan lautalla kohti Mersingiä ja sieltä oli sitten tarkoitus jatkaa heti ensimmäisellä bussilla kohti Kuala Lumpuria. Lautta oli siinä kymmenen tienoilla Mersingissä, mutta seuraava bussi, jossa olisi vielä tilaa, lähtisi vasta kuudelta illalla kohti Lumppuria. Hmm. Meijän ois pakko päästä aikasemmin kotiin, koska meidän pitäis saada ryhmätyömme tehtyä. Otettiin sit kimppataksi yhdessä sakemannien kanssa. Hintaa taksille tuli noin 15 ecua pernassu, joten ei ihan kauheen paha. Kello 11 taksi lopulta starttasi ja perillä oltiin vähän viiden jälkeen illalla.. Matkalla vähän eksyttiin, vaihdelaatikko rupes kiukkuilemaan ja iski kauhee ukkosmyrsky. Onneks päästiin kuitenkin hyvin kotiin!

Lue lisää