Torstai 18.9 munilleen mennyt transportaatiopäivä
Julkasija Sanna ajankohtana maanantaina, syyskuuta 22, 2008
Ei kommentteja
Torstai oli muuten mukava kouluaherruken täyteinen päivä eikä siitä sinällään jäänyt mitään hassunhauskaa tarinaa jälkipolville kerrottavaksi. Kaikenlainen liikkuminen paikasta toiseen ei vaan tuona päivänä onnistunut ei sitten ollenkaan! Homma lähti lipsumaan jo heti aamusta kuin Marjolla konsanaan eikä minkäänlaisista havuista ollut apua laisinkaan.
Ensinnäkin lähdettiin aamusella taksilla koululle niin kuin tässä nyt parin viikon ajan ollaan tehty. Taksikuskipa ei ihan tarkalleen ottaen tiennyt missä meijän koulu sijaitsee, joten me sit annettiin reittiohjeita. Meijän ohjeet oli niin hyvät, et sit ku me eikä kuski liiemmin tiietty missä ollaan, oli aika maksaa kyyti ja vaihtaa cäbiä. Sit seuraava taksi löyty onneks aika rivakkaan ja me päästiin kuin päästiinkin koululle!
Alkuillasta piti sitten päästä koululta kotia ja välissä piti käydä koukkaamassa Pudu-nimisen linja-autoaseman tykönä ostamassa liput perjantaina Cameronin ylängöille vievään bussiin. Kukaan taksikuski koulun luona ei suostunu heittää meitä Puduun. No ei se mitään, se nyt oli aika oletettavaa ruuhkien takia. Suunnitelma B:ksi otettiin taksi juna-asemalle ja junalla pitäisi sitten selvitä yhdellä vaihdolle tuonne Puduun. Taksilla päästiin hyvin juna-asemalle, hienoa. Juna-asemalla yllätti jano ja ostettiin kioskista juotavaa. Nautittiin juotava asemalaiturilla ennen junan lähtöä. Se olikin kiellettyä ja aseman vartija siitä kiltisti meitä huomautti. Onneks ei huomauttanu myös 500 rinkulan (n. 100 euroa) sakkolahjakortilla, koska sekin ois ollu mahdollista. Sitten rytyytettiin vaihtoasemalle. Siellä oli sitten vaikeuksia löytää uus junalinja, jolla päästäis Puduun ja seuraava este oli lipunosto. Kaikki kuitenkin hoitui ja jälleen päästiin jatkamaan matkaa!
Tässä vaiheessa kello oli jotain kuuden paikkeilla illalla ja nälkä oli jo aika kova.. Parin pysäkin päästä rynnittiin täyteen sullotusta junasta ulos Pudu-nimisellä asemalla ja lähdettiin etsimään Pudun linja-autoasemaa. Eihän meillä ollu mitään aavistusta missä suunnalla sen aseman pitäis olla. Mentiin sitten aikas pian kysymään sellasen klinikan tohtorisedältä, joka omisti jäätävät karvakorvat, et missäköhän se asema mahtaa piileskellä. Tohtorin mukaan meijän ois pitäny jäädä edellisellä junapysäkillä pois, koska Pudun juna-asema ja linja-autoasema ei oo samoissa paikossa. Aha. No oli sillä tohtorilla ainakin komeimmat korvakarvat mitä oon kellään koskaan nähny! Ne oli niin tuuheet, et niitä tuskin edes kannatti yrittää niittää mitenkään:D Iuh:D
Tohtorin pakeilta lähdettiin taapertamaan takaisin tropiikin näännyttävään kuumuuteen. Seuraavat parikymmentä minuuttia käveltiin sit vähän vajailla lampuilla ympäriinsä ja ihan mihin sattuu ilman minkäänlaista järkevää suunnitelmaa. Kuulostaa siis normaalilta Sannan suunnistustouhulta: eteenpäin, ei niin väliä minne!
Kasvavan nälän kourissa tuumattiin sit, et otetaan taksi linja-autoasemalle. Noin kolmen ohiajaneen ja parin kieltäytyjän jälkeen päästiin vihdoin taksiin ja Pudun linja-autoasemalle. Tuolla asemalla on noin 100 pientä luukkua mistä voi ostaa tikettejä ympäri Malesiaa. Lopulta me löydettiin oikea luukku, joka päivän teeman mukaisesti oli kiinni.
OK, ei sitten osteta lippuja vaan ostetaan ne huomenna aamulla. Vähän meinas epätoivo iskeä, mut eipä tässä mitään katastrofaalista ollu vielä käyny. Päätettiin ottaa linja-autoasemalta taksi kotiin, et päästäis mahd. pian syömään! Taksikuskitpa sattuivat olemaan niin vitsikkäällä päällä, että pyysivät tuosta matkasta melkein viisinkertaista hintaa. Ei pystyny antaa ”kiskurihinnoille” periks ja kävelykshän se homma meni. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti ravintolaan, jossa sain todella maukasta ruokaa, oikean annoksen eikä mitkään ainesosat ollu loppu:D
Ensinnäkin lähdettiin aamusella taksilla koululle niin kuin tässä nyt parin viikon ajan ollaan tehty. Taksikuskipa ei ihan tarkalleen ottaen tiennyt missä meijän koulu sijaitsee, joten me sit annettiin reittiohjeita. Meijän ohjeet oli niin hyvät, et sit ku me eikä kuski liiemmin tiietty missä ollaan, oli aika maksaa kyyti ja vaihtaa cäbiä. Sit seuraava taksi löyty onneks aika rivakkaan ja me päästiin kuin päästiinkin koululle!
Alkuillasta piti sitten päästä koululta kotia ja välissä piti käydä koukkaamassa Pudu-nimisen linja-autoaseman tykönä ostamassa liput perjantaina Cameronin ylängöille vievään bussiin. Kukaan taksikuski koulun luona ei suostunu heittää meitä Puduun. No ei se mitään, se nyt oli aika oletettavaa ruuhkien takia. Suunnitelma B:ksi otettiin taksi juna-asemalle ja junalla pitäisi sitten selvitä yhdellä vaihdolle tuonne Puduun. Taksilla päästiin hyvin juna-asemalle, hienoa. Juna-asemalla yllätti jano ja ostettiin kioskista juotavaa. Nautittiin juotava asemalaiturilla ennen junan lähtöä. Se olikin kiellettyä ja aseman vartija siitä kiltisti meitä huomautti. Onneks ei huomauttanu myös 500 rinkulan (n. 100 euroa) sakkolahjakortilla, koska sekin ois ollu mahdollista. Sitten rytyytettiin vaihtoasemalle. Siellä oli sitten vaikeuksia löytää uus junalinja, jolla päästäis Puduun ja seuraava este oli lipunosto. Kaikki kuitenkin hoitui ja jälleen päästiin jatkamaan matkaa!
Tässä vaiheessa kello oli jotain kuuden paikkeilla illalla ja nälkä oli jo aika kova.. Parin pysäkin päästä rynnittiin täyteen sullotusta junasta ulos Pudu-nimisellä asemalla ja lähdettiin etsimään Pudun linja-autoasemaa. Eihän meillä ollu mitään aavistusta missä suunnalla sen aseman pitäis olla. Mentiin sitten aikas pian kysymään sellasen klinikan tohtorisedältä, joka omisti jäätävät karvakorvat, et missäköhän se asema mahtaa piileskellä. Tohtorin mukaan meijän ois pitäny jäädä edellisellä junapysäkillä pois, koska Pudun juna-asema ja linja-autoasema ei oo samoissa paikossa. Aha. No oli sillä tohtorilla ainakin komeimmat korvakarvat mitä oon kellään koskaan nähny! Ne oli niin tuuheet, et niitä tuskin edes kannatti yrittää niittää mitenkään:D Iuh:D
Tohtorin pakeilta lähdettiin taapertamaan takaisin tropiikin näännyttävään kuumuuteen. Seuraavat parikymmentä minuuttia käveltiin sit vähän vajailla lampuilla ympäriinsä ja ihan mihin sattuu ilman minkäänlaista järkevää suunnitelmaa. Kuulostaa siis normaalilta Sannan suunnistustouhulta: eteenpäin, ei niin väliä minne!
Kasvavan nälän kourissa tuumattiin sit, et otetaan taksi linja-autoasemalle. Noin kolmen ohiajaneen ja parin kieltäytyjän jälkeen päästiin vihdoin taksiin ja Pudun linja-autoasemalle. Tuolla asemalla on noin 100 pientä luukkua mistä voi ostaa tikettejä ympäri Malesiaa. Lopulta me löydettiin oikea luukku, joka päivän teeman mukaisesti oli kiinni.
OK, ei sitten osteta lippuja vaan ostetaan ne huomenna aamulla. Vähän meinas epätoivo iskeä, mut eipä tässä mitään katastrofaalista ollu vielä käyny. Päätettiin ottaa linja-autoasemalta taksi kotiin, et päästäis mahd. pian syömään! Taksikuskitpa sattuivat olemaan niin vitsikkäällä päällä, että pyysivät tuosta matkasta melkein viisinkertaista hintaa. Ei pystyny antaa ”kiskurihinnoille” periks ja kävelykshän se homma meni. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti ravintolaan, jossa sain todella maukasta ruokaa, oikean annoksen eikä mitkään ainesosat ollu loppu:D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti