Mañana

Julkasija Sanna ajankohtana perjantaina, kesäkuuta 26, 2009 2 kommenttia
Jospa nyt ehtis vahan kirjotella pidemmin lauseenkiertein.

KESKIVIIKKONA
Keskiviikko kului italiaanon kanssa sahlatessa kaupungilla. No onneks talla kertaa ei mitaan varastettu. Kovasti taa jantteri miulle kaikkee hopotteli, mutta sanotaanko nyt niin etten ihan kaikkee ymmartany:D Tosin sitten kun naytin sille feisbuukista miun ja epun reissukuvia ja kaytin netmot-italia-sanakirjaa apunani niin avot. Edes jotain ymmarrettiin. Sitte se oli ihan surkeena ku se joutu olemaan niin paljon hiljaa ku ei tietenkaan pystyny ilmasemaan itteaan normaaliin tahtiin. Mia sonkotin sille sitte, etta kuule meilla Suomessapa ei roklatetakaan Itaaliaan malliin vaan valilla ollaan pitkiakin aikoja turvat rullalla! Sitakii se vahan ihmetteli, heehheeh. Kivasti meni kuiteski keskiviikko. Sain puhuttua Eppusenkin kanssa messenger-puhelimella ilmatteeks ja se oli tosi kivaa. Hopotettiin hirmuusen pitkaan. Nii ja en oo viela tuota Mehiikolaista puhelinta hommannu, koska se on oletettua mutkikkaampaa ja en nyt jaksa niita koukeroita tassa alkaa raportoimaan. Puhelinasia on siis mañana-linjalla viela toistaiseksi! Oletettua on, et ens viikolla homma selviaa:D Niin joo ja keskiviikkona meijan taloon tai oikeestaan sikalaan (se on niin saastanen) tuli kaks uutta asukkia. Yski Kanadasta ja yski Jenkkilasta. Sainpa siis purettua sanaista arkkuanikin pikkuisen keskiviikkoiltana. Mukavan oloisia nama uudet tytot. He ovat siis myos vapaaehtoistyoleirin vetajia, jeij!

TORSTAI ON TOUHUPAIVA
Torstainapa lahdimme sitten nelistaan tuhtaamaan sellaiseen kylaan kuin Uruapan. Siella oli hieno luontopuisto tuhansine vesiputouksineen, sitten kavimme katsastamassa sellaisen kauniin jarvem ja vierailimme lisaksi kuparikylassa. Kuvat kertonevat lisaa paikoista. Sitten se oli myos kivaa kun tuolla jarvella tuuli niin tuoksu oli ihan samanlainen kuin Suomessa ja jarvenrannan nurmikolla kasvoi niittyleinikkeja. Nii ja italialainen kavas uimassa tossa jarvessa. Ite en menny, koska sieltahan ois voinu saaha matoja (Eppu ja Hanne tietaa ainakin millasia;).



















Meika kuikuilee jarvella.















Kuparitehtaalla aijjat painaa hommia.

Illalla oli muuten makee ukkonen, sain jopa yhden salaman kameralla kiinni!














JOHTAJAKOULUTUS;)
Tanaan perjantaina meilla oli siis johtakoulutus leirinvetajana toimimiseen (Alunperin koulutuksen piti olla kaks paivaa sitten :). Aamupaivalla osa 1 ja sitten iltapaivalla osa 2. No koulutuksen numero yksi aikana selviskin, et koulutus kaks on vasta maanantaina. Ja me kaikki odotettiin nimenomaan tota koulutusta kaksi, koska sen aikana ois pitany selvita keta meidan leireille on tulossa ja mista maista. Mutta yritetaanpa nyt totutella tahan mañana-meinikiin. Ois vaan ollu kiva saada tietaa esim. noitten leirilaisten sahkopostiosoitteeet, jotta ois voinu laittaa heille tiedottavaa meilia. Meinaan et ei ne leirilaiset kauheesti tieda millaisiin oloihiin ne on tulossa:D Toisaalta ma en nyt mitenkaan voinu saada niitten sahkopostiosoitetta eli edetaan nyt sitten matalan tiedottamisen tasolla! Itte koulutuksen eka osa oli ihan jees. Se vedettiin kyl españjoolaks, mut ymmarsin kyl melkein kaiken. Espanjan puhuminen vahan viela takkuilee.. Saatiin oikein tuhdit paperiniput missa on runsaasti hyodyllista tietoa leirin koordinoimiseen.

Tanaan siis varmistui, etta Marqueliian olen menossa. Majoitus ei ole rakennus vaan joku telttabamburakennelma. Skorppioneja ja muita rakkaita myrkkynilviaisia ei Marqueliassa pitais olla ja jopa hjurriikaaneilta pitais olla turvassa. Lienee siis vahvaa tekoa nuo meijjan teltat! Internetikka ja puhelimet pitais myos miun kylasta loytya. Sitten tyo mita me tehdaan on uhanalaisten merikilpikonnalajien (lepidochelys olivacea ja dermochelys coracea, saa guuglettaa) pelastustyota. Taalta sivulta loytyy vahan ja hyvin tietoa: http://www.wwf.fi/ymparisto/uhanalaiset_lajit/ulkomaiset/merikilpikonnat.html On meinaan sellanen juttu, etta nama kilpikonnalajit ovat nostattaneet Meksikoilaisten kulinaristien veden kielelle ja kilpparinliha on maistunu siihen tahtiin ettei syntyvyys oo pysyny syomisen tahdissa. No meksikolaiset on sitten itse tiedostanu tan homman ja siis meksikolaisten yliopistejen vaki on pistany vuodesta -97 alkaen useita kilppareiden suojeluprojekteja kayntiin. Suojeluprojekteista on paavastuussa paikalliset ihmiset, mutta meita ulkomaalaisia on otettu projekteihin sen takia mukaan etta kulttuurienvalinen ymmarrys lisaantyisi. Jee! Eli ihan hirvealla luontoaktivistiasialla tassa ei olla vaan hommalla on paljon muitakin ulottuvuuksia. Mielenkiinnolla odotan!

Sitten viela yleista lopinaa Meksikon kokemuksista tahan saakka. Eli turisteja on ollu huomattavasti paljon vahemman kun oon osannu odottaa. Aluks aattelin, et se on vahan pelottavaa kun ei nay yhtaan ketaan muita turisteja holmoilemassa ymparilla, mutta toisaalta olo on tuntunu koko ajan turvalliselta. Valkeen ihon takia en oo myoskaan onneks saanu juurikaan yhtaan huomiota. Kaikki ihmiset mita oon tavannu ovat olleet tosi ystavallisia ja auttavaisia. Kaikki on siis loistavasti!

Nuista videioista sen verran, et eka on polittisista juhlista San Luis Potosista. Toinen on myos San Luis Potosin katumeiningeista. Viiminen video on meininkia siita miten taalla Moreliassa ihmiset matkustaa joukkoliikenteella.