Puhasta hulluutta

Julkasija Sanna ajankohtana maanantaina, kesäkuuta 22, 2009 4 kommenttia
Tervehdys taas ystavaiseni!

Juhannusaatto menikin mulla yllattaen ihan mukavasti. Tutustuin yhteen sellaseen paikalliseen jantteriin, joka osas vahan enklantia, joten sitten oli helpompi keskustella. Olipa kiva saaha vahan juttuseuraa:D Naytin sille kaikkia kuvia Suomesta ja kerroin et tanaa Suomessa vietetaan juhannusta. Se oli vahan ihmeissaan. Juotiin sitten yhessa kuppilassa parit cervezat eli oluet eli coronat. Sitten se naytti yhen miulle yhen paikallisen yokerhon. Siella oli kauheesti sen kavereita ja ne pulitti espanjaa kaasu pohjassa. No suurin osa asioista meni ohi:D Ihan kiva baari oli se. Menin kuitenkin puoliltaoin nukkumaan, koska seuraavana aamuna piti herata aikasin kattomaan yhtia juoksukisoja.

Menin sitten seuraavana aamuna tohon mun hotellin viereiselle aukiolle kattomaan niita juoksukisoja, joitten piti alkaa seittemalta. No eiha siella mitaan ollu. Kavin sitte itte vaan holkkaamassa. Paivan kiertelin taas ympariinsa taalla San Luis Potosissa ja otin kaikkia kuvia. Nainpa yhet poliittiset fiestatkin. Aika rennosti otin tan paivan. Nii aamupalaks tilasin tyhmana huevos tibios. En sitten viittiny tarkistaa sanakirjat et se tarkottaa haaleita munia. Sain sitten kupullisen kaytonnossa raakoja munia. Jai syomatta:D Tarjoilija kavi viela ystavallisesti kuumentamassa niita vahan kypsemmiks, mut ei hitto. Ei vaan pystyny. Ei siis enaa haaleita munia!

Mutta eilista 21. paivaa en sitten ottanukkaan enaa niin rennosti. Kavin meinaan holkkaamassa tossa aamuseittemalta maratonin:D Oho! Se olikin aikamoinen elamys. No nyt sain sitten vahan vaikeemman maraton-kokemuksen. Ensinnakin lahto oli aamu seittemalta, jollon oli mukavan viilee ja oikeestaan koko juoksun ajan oli tosi mukavat kelit. Ongelmia tuotti lahinna jarjestajien juottologiikka. Kisaohjeissa sanottiin, et juomista on tarjolla aina kahden kilometrin valein. No olihan sita, mut se oli paaasiassa oudon makusta vetta:D Ekalla 7 kilsalla oli tajolla gatoradea ja sitten ehka taas 35 kilsasta eteenpain. Enka ma tajunnu otta mitaan omia energioita mukaan, hontti... 25 kilsan paikkeilla mulla oli energiat sit ihan loppu. Kavin paikalle olleesta ambulanssistakin kysymassa et oisko niilla jotain mista sais energiaa mut ei ollu! Onneks sitten yks jonkun muun juoksijan huoltojoukoissa ollu tati anto mulle keksin ni siita sai kivasti sitte enrgiaa. Ja kaiken huippu oli se kun sellanen pikkupoika tuli pyoralla vahan ajan paasta siihen mun kohdille ja antoi mulle purkillisen marjamehua!!!! Siita sai viimeistaan lisaa energiaa ja loppu menikin sitten mukavasti ja maalissa oli hyva fiilis!!!! Esim. viimeset seitteman kilsaa jaksoin taas juosta oikein mukavasti kun energiat oli palannu. Taitaa olla tuo maratonikin peruskuntolaji ja paasta se on kiinni:D Ei saa luovuttaa! Jalatkin on tanaan ihan hyvassa kunnossa. Polvi pikkusen kipee ja lihakset myos mut kylhan ne siita tokenee.
















Maali! Gol!
















Hieno metalli!!!