Kisaviikon kuulumisia Challenge Barcelonasta
Kauden päätävoite on saavutettu ajassa 11.47.06. Tavoitehan tuli täyteen jo yli kaksi viikkoa sitten, mutta kisaraportin tekeminen on ottanut aikansa eikä se ole vieläkään valmis. Palataan siihen siis paremmilla pakkasilla ja sitä ennen tässä tulisi hieman kisaviikon kuulumisia.
Alunperin meitä piti lähteä kolme kaverusta tavoittelemaan läpipääsyä Challenge Barcelona täysmatkan triathlonissa. Alkukesästä kävi jo ilmi ettei Kari pääse viivalle. Takaiskut eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan kisaviikon alussa kävi ilmi ettei treenikaverini ja valmentajani Ville pääse matkaan mukaan. Ville joutui pieneen leikkaukseen eikä hän saanut lääkäriltä lupaa lähteä reissuun, kilpailuun osallistumisesta puhumattakaan. Yht'äkkiä olin meistä kolmesta ainut, joka pääsisi toteuttamaan yhteistä unelmaamme.
Tämä kisaviikon alussa ilmennyt uusi tilanne meinasi olla vaikea pala nieltäväksi minulle. Aloitin tämän projektin yhdessä Villen kanssa vuoden alussa ja siitä lähtien olemme puhkuneet intoa kuin Turusen pyssyt. Alkuvuodesta olimme molemmat aikamoisessa rapakunnossa, mutta perusharjoitteluilla saimme nostettua kuntoamme ja tämä yhteinen tavoite tsemppasi meitä eteenpäin. Vaikka emme treenanneetkaan kovin paljoa yhdessä, höpöttelimme kuitenkin projektistamme säännöllisin väliajoin. Keskustelun aiheina oli milloin mitäkin, kuten kisataktiikka, pyöräosuuden wattilukemat, juoksuosuuden piinaavuus tai unelma ylittää maaliviiva.
Vaikka tässä tilanteessa ei ollut kyse mistään kovin vakavasta tai peruuttamattomastia asiasta, kyllä tilanne silti veti mieleni matalaksi ja ennen kaikkea se tuntui kovin epäreilulta. Ville on kuitenkin ensi kädessä se henkilö, joka houkutteli minut kokeilemaan triathlonia. Tämän lisäksi hän on käyttänyt lukemattoman määrän tunteja auttaakseen minua löytämään oikeat triathlonvälineet, suunnitellakseen minulle harjoitusohjelmia ja jakanut kanssani valtavan paljon lajitietoutta, jotta minun on ollut helppo hypätä lajiin mukaan ja harrastaa sitä aktiivisesti.
Ville otti kuitenkin häntä kohdanneen ikävän tilanteen rauhallisesti ja käänsi ajatuksensa nopeasti jo kauteen 2014. Villen esimerkillisen asenteen myötä en voinut enää itsekään jäädä piehtaroimaan nenäliinapaketin kylkeen vaan oli alettava kaivamaan taisteluasennetta esiin :) Ei siis muuta kuin tavarat laukkuihin ja kohti Barcelonaa.
Näiden ikävien uutisten keskellä oli entistä arvokkaampaa, että joukko perheenjäseniäni oli lähdössä kannustamaan minua Barcelonaan. Ilman heidän apuaan en ehkä olisi selvinnyt edes Helsinki-Vantaan lentoasemalle kaikkine laukkuineni.
Lähdimme siis reissuun torstaina 3.10, joten meille jäi muutama kokonainen päivä käytettäväksi kisakylässä pyörimiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ei ollut yhtään liikaa, vaan tekemistä riitti jokaiselle päivälle. Johdattokoot seuraavat kuvat teidät muutaman kisaa edeltävän päivän tunnelmiin.
Menomatkalla alkoi jo vähän jännittää
Perillä Calellassa kaikkine romppeineni
Kisaexpoa, kilpailumateriaalin hakua, kisainfoa ja yleistä kuhinaa
La deportista ;)
Kerran jos toisenkin tuli tuskahiki
Kisaa edeltävänä perjantaina ei paljoa uintitreenejä vedelty. Meri oli aika vellova.
Kisaa edeltävänä päivänä oli kaunis keli ja täydelliset olosuhteet käydä vähän kauhomassa.
Kisajännitysilme
Seuraavaksi rustaan kisaraportin. Kyllä se sieltä tulloo aekannaa :)
Alunperin meitä piti lähteä kolme kaverusta tavoittelemaan läpipääsyä Challenge Barcelona täysmatkan triathlonissa. Alkukesästä kävi jo ilmi ettei Kari pääse viivalle. Takaiskut eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan kisaviikon alussa kävi ilmi ettei treenikaverini ja valmentajani Ville pääse matkaan mukaan. Ville joutui pieneen leikkaukseen eikä hän saanut lääkäriltä lupaa lähteä reissuun, kilpailuun osallistumisesta puhumattakaan. Yht'äkkiä olin meistä kolmesta ainut, joka pääsisi toteuttamaan yhteistä unelmaamme.
Tämä kisaviikon alussa ilmennyt uusi tilanne meinasi olla vaikea pala nieltäväksi minulle. Aloitin tämän projektin yhdessä Villen kanssa vuoden alussa ja siitä lähtien olemme puhkuneet intoa kuin Turusen pyssyt. Alkuvuodesta olimme molemmat aikamoisessa rapakunnossa, mutta perusharjoitteluilla saimme nostettua kuntoamme ja tämä yhteinen tavoite tsemppasi meitä eteenpäin. Vaikka emme treenanneetkaan kovin paljoa yhdessä, höpöttelimme kuitenkin projektistamme säännöllisin väliajoin. Keskustelun aiheina oli milloin mitäkin, kuten kisataktiikka, pyöräosuuden wattilukemat, juoksuosuuden piinaavuus tai unelma ylittää maaliviiva.
Vaikka tässä tilanteessa ei ollut kyse mistään kovin vakavasta tai peruuttamattomastia asiasta, kyllä tilanne silti veti mieleni matalaksi ja ennen kaikkea se tuntui kovin epäreilulta. Ville on kuitenkin ensi kädessä se henkilö, joka houkutteli minut kokeilemaan triathlonia. Tämän lisäksi hän on käyttänyt lukemattoman määrän tunteja auttaakseen minua löytämään oikeat triathlonvälineet, suunnitellakseen minulle harjoitusohjelmia ja jakanut kanssani valtavan paljon lajitietoutta, jotta minun on ollut helppo hypätä lajiin mukaan ja harrastaa sitä aktiivisesti.
Ville otti kuitenkin häntä kohdanneen ikävän tilanteen rauhallisesti ja käänsi ajatuksensa nopeasti jo kauteen 2014. Villen esimerkillisen asenteen myötä en voinut enää itsekään jäädä piehtaroimaan nenäliinapaketin kylkeen vaan oli alettava kaivamaan taisteluasennetta esiin :) Ei siis muuta kuin tavarat laukkuihin ja kohti Barcelonaa.
Näiden ikävien uutisten keskellä oli entistä arvokkaampaa, että joukko perheenjäseniäni oli lähdössä kannustamaan minua Barcelonaan. Ilman heidän apuaan en ehkä olisi selvinnyt edes Helsinki-Vantaan lentoasemalle kaikkine laukkuineni.
Lähdimme siis reissuun torstaina 3.10, joten meille jäi muutama kokonainen päivä käytettäväksi kisakylässä pyörimiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ei ollut yhtään liikaa, vaan tekemistä riitti jokaiselle päivälle. Johdattokoot seuraavat kuvat teidät muutaman kisaa edeltävän päivän tunnelmiin.
Menomatkalla alkoi jo vähän jännittää
Perillä Calellassa kaikkine romppeineni
Kisaexpoa, kilpailumateriaalin hakua, kisainfoa ja yleistä kuhinaa
La deportista ;)
Kerran jos toisenkin tuli tuskahiki
Kisaa edeltävänä perjantaina ei paljoa uintitreenejä vedelty. Meri oli aika vellova.
Kisaa edeltävänä päivänä oli kaunis keli ja täydelliset olosuhteet käydä vähän kauhomassa.
Kisajännitysilme
Seuraavaksi rustaan kisaraportin. Kyllä se sieltä tulloo aekannaa :)
