Ironman Lake Tahoe huomenna!

Tahoen kisalle kolmas kerta toden sanoo ja nyt uskaltaa vihdoin todeta, että se on saletisti menoa huomenna! Tällä kisalla on tosiaan ollut aika värikäs historia ja viime vuonna koko höskä peruttiin kalkkiviivoilla maastopalojen pilaaman ilman takia. 

Vaikka nyt kaikki näyttää hyvälle, ei tästä kisaviikosta ole kuitenkaan täysin ilman sydämen tykytyksiä selvitty. Alkuviikosta täällä Squaw Valleyn laaksossa oli aika paljon metsäpalojen aiheuttamaa utua ja ilma haisi ihan savulle. Savuongelmaan saatiin onneksi keskiviikkona oiva ratkaisu, kun tuulet yltyivät puhaltamaan paikoin yli 10 m/s. Samassa rytäkässä lämpötila laski sinne 10 asteen tienoille. Autolautalla ja muutamalla ekstra-nousutonnilla kisan nimen olisi voinut vaihtaa Norsemaniksi :)

Näiden sääsäikäytysten jälkeen korkeapaine alkoi ottaa niskalenkkiä ja viimeiset päivät olemme saaneet nauttia superaurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Huominen kisapäivä tulee myös olemaan melko tuuleton, aurinkoinen ja lämpötila on optimaalinen 22 astetta. Jes!

Uinti starttaa huomenna aamulla klo 6.40 (16.40 Suomen aikaa). Luvassa on 3.8 kilsaa 16-asteisessa kristallin kirkkaassa Tahoen järvessä. Uintiin on taktiikkana lähteä rauhallisesti, koska tämä korkea ilmanala saattaa muuten käydä liiaksi henkeen. Sitten kun sopiva rytmi alkaa löytyä niin tasaisella kaasulla vaihtoon saakka. Uintiin arvioin kuluvan 1,5 tuntia.

Kello ei ole vielä kovinkaan paljon, kun pääsen vedestä pois ja ulkona on silloin suunnilleen 10-astetta lämmintä. Suhteellisen rapsakan kelin vuoksi ajattelin vaihtaa kisa-asun vasta T1:ssa päälle. Tässä vaiheessa on varmaan pakko myös tumpata takki ja hanskat käteen, koska luultavasti tulen olemaan uinnin jälkeen ihan kohmeessa.

Pyöräreitti tulee olemaan mielenkiintoinen! Se on melko kumpuileva ja siinä on kaksi isompaa nousua, jotka ympyränmuotoisen reitin vuoksi jynssätään useampaan kertaan. Nousumetrejä kertyy yhteensä 2000. Näillä spekseillä omalta pyöräsplitiltä ei voi odottaa ihmeitä. Arvioisin pyörään menevän noin 7,5 tuntia, toivottavasti arvio pitää ettei tarvitsisi ihan yötä myöten mankeloida.

Lopussa odottavaa maratonia odotan vähän kauhunsekaisilla tunteilla. Pyöräreitin rankkuus puree varmasti jalkoihin ja jotenkin ne pitäisi vielä piiskata innostumaan maratonista. Se ei ehkä ole kauhean helppo tehtävä, mutta tavallaan juuri tuon takia halusin osallistua tähän kisaan :)

Juoksureitti ei ole profiililtaan ihan tasaisimmasta päästä, mutta ei siinä toisaalta ole mitään hirmunousujakaan. Ennakkotiedustelun perusteella reitti on tosi kaunis ja se kiemurtelee pitkin joen vartta. Juoksureitissä on se erikoista, että sitä ei ole valaistu mitenkään. Auringon laskettua reitillä tulee siis olemaan säkkipimeää (apua) ja kisaohjeissa neuvottiin meitä hitaampia ottamaan oma otsalamppu matkaan mukaan. Tintin sanoin voin loppumatkan kuvitella olevani Jukolan viestissä.

Arvioisin, että juoksuun tulee menemään ainakin 4,5 tuntia näissä olosuhteissa. Vaihtojen kanssa kokonaisaika tulee olemaan jossain 14 tunnin kieppeillä. Omaa täysmatkan aika täällä ei tulla parantamaan, mutta alle 14 tunnin olisi kiva päästä :) Suomen aikaa olen maalissa siis noin 7.40 maanantaiaamuna. Voi ryökäle kun on pitkä päivä edessä!

Lue lisää

Matkalla kohti Ironman Lake Tahoeta 2015

Istuskelen tällä hetkellä reissuseurueeni kanssa Oslon lentokentän Loungessa ja 8 tunnin vaihtoajan sallimissa rajoissa tässä on nyt hyvää aika naputella blogia. Kauden pääkoitoskin, eli Lake Tahoen Ironman, kisataan jo ensi viikon sunnuntaina! Kisakauhu nostaa päätään tasaisin väliajoin käsikädessä päässä heräilevien epäilevien ajatusten kanssa. Mihinköhän soppaan sitä onkaan taas itseä tunkemassa?  

Tahoen Ironman tulee olemaan toinen täysmatka itselleni ja valitsin tämän kisan sen takia, että se on melko haastava. Kisa käydään 2000 metrin korkeudessa ja mäkisellä reitillä. Uteliaisuuttani haluan tietää saanko vedettyä kisan läpi noissa olosuhteissa etenkään kun en ole kovin vahva pyöräilijä tai ylipäätään erityisen kova tekijä kestävyyslajeissa.

Tykkään tehdä näitä pitkiä matkoja, koska itselle haastavan tavoitteen eteen on kiva tehdä töitä ja matka Ironmanin lähtöviivalle on aina jollain tapaa erityinen. Tällä kertaa aloitin treenaamaan kohti Tahoeta helmikuun puolella ja olin parhaimmassa kunnossa kuin koskaan tuohon vuoden aikaan. Maaliskuuta kohti meno parani entisestään ja toki tarkoituksena oli jatkaa tätä hyvää trendiä. Jostain syystä, kuten useampana aiempana vuotenakin, kevään korvilla suorituskyky ottikin takapakkia. Usein tuo huonompi meno on lakannut kesäkuun puolella, mutta nyt sitä tuntui jatkuvan hyvän matkaa heinäkuun puolelle. Kroppa oli jotenkin aneeminen eikä siitä meinannut irrota tehoja millään. Voimarinteen teräsmieskisojen tulos kertonee tilanteesta aika hyvin...

Yritimme Ville kanssa pohtia mistä tukkoisuus voisi johtua, mutta emme oikein keksineet mätsäävää selitystä. Ylikunto tai allergia eivät kumpikaan sopineet täysin tilanteeseen...

Pidimme elokuun lopussa Tintin kanssa pitkän treeniviikonlopun ja vihdoin, aikalailla henkisillä viimemetreillä, tunnelin päässä alkoi näkyä valoa. Jaksoin vetää volyymiviikonlopun läpi hyvillä energioilla, vauhdeilla ja tehoilla. Tarrasin tähän iloon takiaisen lailla :)  

Tahoen kisan suhteen tavoitteena on ensinnäkin päästä lähtöviivalle ilman, että minkään sortin metsäpalo, oravarutto tai lumimyrsky tulee sotkemaan tilannetta. Toisena tavoitteena on pitää hauskaa kisan ajan ja ottaa kaikki ilo irti reitin haastavuudesta. Kolmantena tavoitteena on päästä ehjin nahoin maaliin ja ahmia palautumisteltassa donitsiöverit Tintin kanssa.

Seuraavaksi sitten vähän kisasuunnitelmaa. Nyt kuitenkin kone kiinni ja kohti Loungen tarjoiluita!

Lue lisää

Kisaraportti: Alpe D'Huez Triathlon 2015

Osallistuin heinäkuun lopussa pidettyyn pitkän matkan versioon Alpe D'Huezin triathlonista, jossa uidaan 2,2 kilometriä, pyöräillään 115 kilometriä ja juostaan 22 kilometriä. Kisan suola on mäkinen pyöräreitti, joka huipentuu maantiepyöräilysta(kin) kuuluisaan Alpe D'Huezin nousuun. Kymmenvuotisen historiansa aikana Alpetriathlon on noussut juurikin mäkiensä myötä legendan maineeseen, joten tietenkinhän sen tunnelma piti päästä itse testaamaan.

Kisanjälkeisellä palauttavalla alppikävelyllä 2700 metrissä.

Kisa-aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja rapsakka viiden asteen lämpötila herätti aamuhorroksessa vaihtoalueella puuhastelevat triathlonistit. Olimme varanneet Villen kanssa riittävästi aikaa kaikkiin aamutoimiin ja pääsimme onneksi hyvissä ajoin uinnin lähtöpaikalle hengailemaan ja valmistautumaan edessä siintävään pitkään päivään. Samassa tohinassa kisajärjestävät pitivät kisainfonsa, josta ei jäänyt oikeastaan muuta mieleen kuin, että vesi olisi noin 15-asteista.

Aurinkoinen kisa-aamu ja mitkä maisemat!

Noin tuhannen neopreeninmamban astellessa veteen, alkoi Lac de Verneyssa olla sopivasti kuhinaa. Lähtöpaukun pamahdettua meininkiä alkoi olla omaan makuun vähän liikaakin ja keskittyminen uintiin oli välillä aika vaikeaa. Kerran piti ihan kirota ääneen keskellä järveä, kun kismitti kaikki päällekäyvät Pierre-Piraijat. Pieni noituminen onneksi helpotti tilannetta ja sain jotakuinkin uinnista kiinni sen jälkeen. Uintiaika jäi todella vaisuksi, noin 47 minuuttiin. Reitti taisi tosin olla jonkin verran ylimittainen, sillä huipullakin oli huonoja aikoja. Paska uinti, mutta tulipahan tehtyä :)

Vaihtoalue aamutuimaan. Kiva mäki taustalla.

Vaihtoalueella heitin aurinkolotionit niskaan ja hyppäsin Planet X:n selkään huonosta uinnista sisuuntuneena. Pyörä lähti alamäkeen vauhdikkaasti liikenteeseen ja olin ihan kummissani, kun painelin porukasta hyvää tahtia ohi. Onhan sitä aerokiekkojen ohisuhinaa tässä ihan riittävän monta vuotta kuunneltukin :)

Oman elvistelyn voikin sitten lopettaa siihen ensimmäisen nousun juurelle. Pelikirja kääntyi taas tavalliseen asentoon ja äijänkutaleita alkoi lappamaan vasemmalta ohi. Tätä huvia kesti kymmenen kilometrin verran ja samaan aikaan alkoi myös hyvin valjeta mistä tässä kisassa on kyse! Kropasta tuntui hupenevan puhtia vähän totuttua nopeampaan tahtiin ja tuumailinkin, että energioiden suhteen kisataktiikkaa olisi vähän muutettava jos meinasin maaliviivan ylittää. Varamaani geelit eivät todellakaan tulisi riittämään.

Reittiprofiili

Onneksi ensimmäinen kunnon huoltopiste tuli sopivassa saumassa. Vastoin omia periaatteitani hyppäsin pyörän päältä pois ja kävin kaikella hartaudella huoltopisteen antimiin käsiksi. Rohmusin sieltä appelsiiniä, vesimelonia ja suolakeksejä enkä tietenkään pystynyt vastustamaan PowerBarin keksitaikina-patukkaa. Valkohomejuustot sentään pystyin jättämään väliin.

Pyöräosuuden heikoin hetki osui ehdottomasti reitin keskimmäiselle nousulle, joka ei ollut edes jyrkkä. Tuntui ettei pyörä kulje yhtään minnekään ja paahtava auringonpaiste sai hetkeksi ajatukset väärille raiteille. Ensimmäisen kerran päähän putkahti ovelasti ajatus, että pääsenköhän sittenkään Alpen nousua ylös ja onkohan se noloa taluttaa pyörää jos ei jaksakaan polkea. Onneksi nuo ajatukset väistyivät aika äkkiä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsin jälleen huoltopöydän äären mussuttamaan sen antimia.

Hieman notkahtanut energiatasapaino palautui mukavasti viimeisessä laskussa ennen Alpen nousua ja sen takia, tai ehkä alamäkiadrenaliinien vuoksi, pääsin hyökkäämään siihen uudistuneella jytkeellä. Edessä oli enää 21 kuuluisaa mutkaa ja lopulta ne oli kuitattu yllättävän kivuttomasti 1,5 tuntiin. Kokonaisuudessaan pyöräaika painui kuuteen tuntiin ja olihan se melkoista jyystöä.

Huipulla!!!

Pyörän jälkeen ensimmäiset juoksuaskeleet tuntuivat tragikoomisilta. Jalat olivat aivan veltot, joten niillähän oli oikein kiva lähteä taivaltamaan tuota 22 kilsan matkaa alppipoluille. Reitin isoimmissa ylämäissä jouduin jopa laittamaan kävelyksi, sillä kroppa tuntui tuolla korkeuksissa sakkaavan aika helposti. En onneksi ollut ainut luopio juoksureitillä, vaan kyllä siellä lähes kaikki muutkin raahustivat niitä mäkiä kävellen ylös.

Jollain konstilla matka kuitenkin hupeni ja pääsin vihdoin kirmaamaan loppusuoralle. Sain siihen rakkaan ystäväni Danskun kirittämään rinnalleni. Loppukiri olikin sen verran napakka, että maalissa oli kyllä kaikkensa antanut olo. Taputukset yleisöltä kotiin ja se oli siinä! Juoksuun meni lopulta noin 2 h ja 15 min, kokonaisajan painuessa 9 tuntiin ja 14 minuuttiin. Sijoituksellisesti jäin oman sarjani puoleen väliin.   

  Maalisuoraa kohti Danskun kainalossa ja melkein tällä planeetalla.

Lue lisää

Alpe D'Huez triathlon huomenna!

Jaiks! Huomenna olisi luvassa taas yksi extremekoitos ranskalaisten organisoimassa Alpe D'Huezin triathlonissa. Hommahan koostuu perinteiseen tapaan kolmesta eri lajista. 

Alkuun tietenkin vedetään 2,2 kilsan uinti jossain alppijärvessä, joka on normaalisti suljettu uimareilta. Järvessä on ilmeisesti jonkin sortin voimalaitos eikä siinä siksi voi uida muina aikoina. Toivottavasti turbiinit pysyy huomennakin suljettuina ettei tartte alkaa tosissaan pyristellä vedessä. 

Uinnin jälkeen päästään itse asiaan eli pyöräilyyn. 115 kilometrin pyöräreitti on vain ylä- ja alamäkeä. Reitille osuu kolme isompaa kukkulaa, joista ensimmäinen on 16 kilometriä pitkä ja noususummaa kertyy 1000 metriä. Toinen nousu on vaatimattomampi 20 kilometrin pituudellaan ja 600 metrin noususummalla. Pyöräosuus huipentuu kuuluisaan Alpe D'Huezin nousuun, joka on noin 14 kilometriä pitkä ja siinäkin kavutaan rapeat 1000 metriä taivasta kohti. 

Viime viikon Tour de Francella ajettiin muuten tämä sama kuuluisa mäki. Nairo Quintana tuuppasi huipulle 39 minuutissa, joten samaa lähdetään tietenkin itsekin hakemaan :)

Sitten kun on jollain konstilla saanut hinattua itsensä huipulle siistitään homma  vielä 22 kilsan maastojuoksulla. Juoksureitistä mulla ei ole kovin selkeää käsitystä. Jossain täällä alppikylän ympärillä se kiertelee, joten turha on varmaan odottaa mitään kovin tasaista taaperrusta. Hommaa ei myöskään helpota vajaan 2000 metrin korkeus. 

Huomisesta tulee ihan varmasti elämyksellinen päivä! Nyt vähän vielä venyttelyä ja pötköttelemään. 

Lue lisää

Kisakausi avattu takkuisesti

Alkuperäinen suunnitelma oli avata kisakausi kesäkuun lopussa Kiskossa, mutta joku ilkeämielinen virus päätti laittaa asiassa vastaan ja sain tyytyä selaamaan online-tulospalvelua sohvan syövereistä käsin. Onneksi tauti oli viikossa taputeltu ja pääsin vihdoin viime sunnuntaina starttiviivalle asti Voimarinteen teräsmieskisoissa! Olin ilmoittautunut puolimatkan kisaan (1,9km uinti, 90 km pyörä, 21,1 juoksu), joten kauden startti otettiin pitkän kaavan kautta. Viikon sohvalla kiemurtelu yhdistettynä kevään ja alkukesän vaivanneeseen ailahtelevaan suorituskykyyn eivät ehkä tarjonneet parhaita lähtökohtia noin pitkälle suoritukselle. Halusin kuitenkin päästä starttaamaan, joten viivalle mars.

Uintireitti tehtiin kahtena lenkkinä ja niiden välissä puikattiin rannan kautta ennen uudelle kierrokselle menoa. Virallisissa tuloksissa uintiajakseni kirjattiin 37.51 ja se sisältää kapuamisen rannalta mäen päälle sijainneelle vaihtoalueelle. Oman kellon mukaan pelkkään uintiin käytetty aika oli noin 36.16. Ajallisesti uinti meni tasan samalla tasolla kuin viime vuonna Joroisilla eli siinä mielessä uinnista ei jäänyt hehkutettavaa. Uinnissa pysyi kuitenkin koko ajan hyvä tatsi päällä, joten eiköhän se ala sujumaan hieman nopeammin kunhan saan vaan lisää kilsoja ulkovesissä alle.

Hypättyäni pyörän selkään huomasin nopeasti, että jalat ovat aikalailla tyhjät. Reittiprofiili ei myöskään helpottanut tätä tuntemusta. Tuntui, että reitti koostui vain ylä- ja alamäistä. Koko ajan sai olla renkkaamassa vaihteita ja ihmettelemässä millaisella aika-ajopyörällä sieltä nyt paahdetaan ohi :) Huonoista tuntemuksista huolimatta sain pidettyä yllä suunnittellut tehot, ajettua ylämäet säästellen ja muistin polkea reippaasti alamäkiin. Pyörän kokonaisajaksi kirjaantui 3.08.05.

 Jos uinnissa ja pyörässä oli edes jotain positiivista pilkettä, niin juoksu oli kyllä yhtä takiaistarhassa repimistä. Ei irronnut edes sinne päin. Hyvin monessa trikisassa mulle on käynyt niin, että pyörällä olen muille ihan märkä rätti, mutta sitten juoksussa pystyn vähän kirimään sijoja. Voimarinteellä juoksu ei vain lähtenyt rullaamaan enkä saanut kropasta tehoja irti. Juoksun loppuaika oli 2.02.53 enkä ole koskaan juossut noin huonosti. 

Kisan kokonaisaika oli 5.51.28, joka on minuutilleen sama kuin elämäni eka puolikas Joroisilla 2012 (siellä oli 4 km ylipitkä fillari). Vaikka aikoja ei voi tietenkään verrata täysin reittien erilaisuuden vuoksi, eihän tuo kauden avaus siltikään hyvin mennyt. Onneksi kauden jännittävimmät koitokset ovat vielä edessä päin, joten mitä tästä rykmentin murhetta ottamaan.

Voimarinteen kisaviikonloppu oli omia hutilointeja lukuunottamatta aivan huippu. Ensinnäkin reissuseura oli ihan parasta ja saatinkin juhlia lauantaina Sporttitintin pokkaamaa pronssia Tampereen Torni-hotellin kattoterassilla. Tietysti myös monien suomalaisten huikeat suoritukset ja eeppiset taistelut Frankensteinin Ironmanilla pitivät jännityksessä sunnuntai-iltaan asti. Täytyy olla aika kovis, että pystyy vetämään Ironmanin 40-asteen kuumuudessa.

Tampesteri iltakoreudessaan.

Lue lisää

Girona - Serinyà treenilomakohteena

Kesän kisakausi on jo hyvässä vauhdissa eikä kenelläkään varmaan tällä hetkellä ole akuuteimmalla todo-listalla lähteä treenileirille. Siitä huolimatta ajattelin tehdä pienen yhteenvedon Gironan seudulla sijaitsevasta Serinyàsta ja sen treeniolosuhteista. Paikka oli mielestäni aivan loistava aktiivilomailuun ja suosittelen sitä vilpittömästi kaikille ulkoilma-addikteille. Kannattaa siis laittaa nämä vinkit mieleen jos alkaa tulla semmoinen olo, että olisi päästävä tätä pohjoisen mielipuolista ilmastoa pakoon.

Treenilomakohteeni ainut miinuspuoli oli sen hieman hankalahko saavutettavuus jos ei ota suoraan lentokentältä vuokrapirssiä alle. Toisaalta julkinen liikenne toimii Kataloniassa omien kokemusteni mukaan hyvin eikä lippuja ole todellakaan ylihinnoiteltu, joten autottakin pärjää mainiosti. Itse lensin siis ensin Barcelonaan, otin sieltä Renfen junan Gironaan, Gironassa vaihdon kulkupelin Teisan bussiin ja lopuksi järjestelin vielä hotelliltani autokyydin ihan perille saakka. Matkapäiviin tuhraantui siis jonkin verran aikaa, mutta eipä tuo nyt paljoa haitannut.


Näytä suurempi kartta
Karttassa punaisilla pisteillä majapaikkani ja uintikeskus sekä viivoina muutama ajamani fillarilenkki.

Majapaikakseni valitsin Girona Cyclingin treenikeskuksen Mas Pelegri-nimisessä hotellissa. Treenikeskusta ja hotellia pyörittää brittiläinen pariskunta muutamine apulaisineen. Hotelli on tuunattu vanhaan katalonialaiseen kivitaloon ja se sijaitsee keskellä kaunista luontoa. Hotelli on mukava, perussiisti ja siellä on kaikenkokoisia huoneita erilaisille reissukokoonpanoille.

Hotellin hintaan sisältyi aamupala ja lisäksi sieltä pystyi tilaamaan illallisen jos ei halunnut lähteä muualle syömään. Illallinen tarjoiltiin hotellin ruokalissa ja kaikki kokuuntuivat nauttimaan sitä yhden ison pöydän ääreen. Illalisen lomassa oli mukava lärpätellä kuulumisia muiden vieraiden kanssa ja vaihtaa hyviä vinkkejä pyöräreiteistä, ravintoloista jne. Täytyy myös mainita, että hotellilla tarjoiltu ruoka oli maittavaa ja ennen kaikkea myös suunnilleen terveellistä.

Sitten itse asiaan eli treeniolosuhteisiin, ne ovat kerrassaan taivaalliset. Ensinnäkin hotellin pihassa on 25 metrin uima-allas, joka on vain hotellin asukkaiden käytössä. Siinä pystyi tekemään hyvin uintitreenin eikä radoilla ollut todellakaan ruuhkaa. Läheisestä Bañyolesin kylästä löytyy myös valtava vesiurheilukeskus, jossa on pari uimahallia sekä tietenkin uskomattoman kaunis ja kirkasvetinen Bañyolesin järvi. Bañyolesista löytyy luonnillisesti myös 500 metrin mittainen uimarata avovesiuimareille!

Treenikeskuksesta pystyy vuokraamaan erilaisia fillareita riippuen siitä haluaako viilettää maanteillä tai rytistellä pusikoissa. Pyöräreitit alkavat tietenkin suoraan hotellin ovelta ja ajamaan pääsee käytännössä heti. Arvokasta treeniaikaa ei siis tarvitse kuluttaa isojen kylien läpi ajamiseen ja vilkkaan liikenteen seassa siivilöimiseen. Pyöräreittejä on myös tarjolla jokaiseen makuun. Hotellin henkilökunta osaa suositella hyviä reittejä, mutta toki niitä voi etsiä itsenäisestekin esim. Stavasta tai vaikka gpsies-sivustolta.

Juoksu on siitä mutkaton laji, että sitä voi harrastaa missä vaan ja tietenkin myös Serinyàssa. Itse kävin tuolla juoksentelemassa lähinnä metsäpoluilla. Polkureitit olivat todella kauniita, mutta taloja vartioivien koirien kanssa kannattanee noudattaa varovaisuutta, ettei jalkalihakset päädy parempiin suihin.

Triathlonlajien lisäksi Serinyàssa voi harrastaa paljon muutakin. Siellä voi muun muassa vaeltaa, ratsastaa, meloa, polkuveneillä, pelata tennistä, käydä salilla ja nauttia ihania ruokia seudun lukuisissa ravintoloissa. Treenikeskuksessa lomaili paljon erilasia ihmisiä, siellä oli tavallisia perheitä, kaveriporukoita, urheilijoita ja yksittäisiä seikkailijoita. Paikka siis sopii lomailuun kaikille.

Omatoimisen harjoittelun lisäksi treenikeskuksessa pyörii väliajoin triathlonleirejä yms. järjestettyä ohjelmaa. Treenileirien valmentajina toimivat treenikeskusta pyörittävä brittipariskunta Garreth ja Fiona, jotka ovat erikoistuneet valmennuksen eri osa-alueisiin. Heiltä voi myös tilata yksittäisiä valmennustunteja ja meninkin leirin lopuksi yhdelle Garrethin vetämälle uintitunnille. Harmittaa etten tullut ottaneeksi enemmän pro-opetusta. Garreth olikin nimittäin mainio valmentaja. Jämäkkä, selväsanainen ja ennen kaikkea hän hallitsi savolaiselle piruilemisen taidon!

Lue lisää

Aurinkoa, treeniä, lepoa ja ruokaa

Edellisen ja tämän viikon tekemiset voisi vallan mainiosti tiivistää otsikon neljään sanaan. Elo Gironassa on siis ollut vallan yksinkertaista ja turistihommat ovat jäänet enimmäkseen luonnonmaisemien ihailuun, museoissa ja kirkoissa en ole paljon käynyt muita häiritsemässä.

Reissun alussa ajattelin, että ehkä olisi järkevä rakentaa jokin treenirunko näiden kahden viikon ajaksi, mutta sitten jotenkin maantie vei mennessään ja olenkin enimmäkseen keskittynyt pitkien matalatehoisten pyörälenkkien tekoon. Tämä on ollut varsin toimiva ratkaisu ja on ollut mukava vedellä vaihtelevia lenkkejä hieman kelien ja omien fiiliksien mukaan. 

Täytyy kyllä todeta, että tuota määrää on tullut tehtyä täällä vähän riskilläkin jos vertaa siihen kuinka paljon normaalisti treenailen kotiolosuhteissa. Toissapäivänä tuli vielä heitettyä sankarilenkin tapainen suraus Ranskanmaan kautta, joten nyt painoin tähän väliin vähän kärijarrua ja vietän pari kevyempää päivää auringosta nauttien. Samassa rytäkässä ehdin rustailla reissumuistot bloggeriin. 

Yhtenä päivänä piti vähän testailla huvin vuoksi paikallista Rocacorban nousua uudelleen. Tömpyrä on siis noin vajaan tonnin korkuinen ja tie ylös huipulle on 14 kilometrin mittainen. Nousun alussa kello käyntiin ja nokka kohti huippua. Tällä kertaa ylösnousemus oli selän puolesta tuskaton, mutta kelloa vastaan tehty kiipeäminen aiheutti vähän edelliskertaan nähden enemmän reisihappoja. Huiputus onnistui hieman reilussa tunnissa ja lopussa sai vähän keräillä itseään. 

Huohottaessani nassu punaisena Rocacorban päällä, paikalle suhautti Specialized-lycrakauris, joka oli noussut huipulle varmaankin 30 minuutissa ja näytti siltä kuin kaveri olisi korkeintaan kiivennyt Ilmalan-juna-aseman sillalle.Hehheh, siinä taas vähän perspektiiviä omaan tekemiseen.

Rocacorban tuuttauksen jälkeisenä päivänä minun oli tarkoitus tehdä joku vähän kevyempi ja ennen kaikkea tasaisempi lenkura. Ajatushan oli mitä mainioin, mutta käytännön toteutus oli vaan hieman erilainen. Noin 15 kilometrin serpentiinirullailun jälkeen totuus valkeni mutkan takaa. Jossain risteyksessä oli käynyt pieni suunnistushassi ja olin lähtenyt kohti yhtä seudun isoimpia mäkiä. Tilanne onneksi helpottui sillä seukunnilla kun pyörän käänsi ympäri. Kismittää kyllä aika paljon, kun luostarin munkit jäi näkemättä, mutta ehkä miä vielä ehdin tuonne ottamaan uusinnan paremmilla eväillä.

Toissapäivänä oli tosiaan aiemmin mainitus sankarilenkin vuoro. Suunnitelmana oli ajaa noin 185 kilometrin pituinen lenkki, joka koukkasi parin mäen ja Ranskan kautta takaisin Kataloniaan. Nousumetrejä tuolle reitille kertyi reilu 3000.

Lenkki oli tosiaan aika raisu, mutta tasaisella etenemisellä sain sen jyrättyä kokonaan läpi. Onneksi sain myös täältä hotellilta yhden hullun matkaan mukaan, joten ei tarvinnut olla omissa ajatuksissa kokonaista päivää. Ihan viimeisimmässä mäessä meinasi tehdä jonkun verran tiukkaa, mutta ylös tultiin! Tämä lenkki toimi myös hyvänä checkpointtina kesän kisoja ajatellen. Niissä tullaan nousemaan jotakuinkin saman verran ja hienoimmillaan kaiken saa vielä kruunata maratonilla. Kaikenlaisiin keitoksiin sitä keksiikin itsensä ilmoittaa :)

Lue lisää