Colola kiittaa ja kuittaa, sitten kohti Marqueliaa Acapulcon kautta
Julkasija Sanna ajankohtana sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009
2 kommenttia
Viime torstaina sain siis tietaa, etta seuraava leiri pidetaankin Marqueliassa (paikassa jonne mun alunperin piti menna). Akkia leppoinen torstai muuttuikin siis mun viimeiseksi paivaksi Cololassa. Hmm.. Se alkoikin harmittaa pikkaisen, koska kaikesta tekemisen puutteesta huolimatta sita oli jotenkin sopeutunut tahan piskuiseen ja sympaattiseen kylaan:D Oli siis aika sanoa hyvastit kaikille ihanille ja mukaville uusille ystaville. Mulla olis tietysti ollut mahdollisuus jaada sunnuntaihin saakka Cololaan, mutta sitten toisaalta matkustus Marqueliaan asti olisi kaynyt turhan raskaaksi (noin vuorokausi yhtamittaista reissaamista = ei niin kivaa). Ajattelin siis mukaavunhaluisesti ja lahdin meidan leirin poikien kanssa perjantaiaamuna kohti Acapulcoa. Kaksi muuta tyttoa halusivat viela jaada Cololaan.. Viimeisena iltana pidettiin viela yhteiset grillailuhetket leirilaisten kanssa ja hopoteltiin niita naita kilppariukkojen kanssa..
Todella suloinen tytto kylassa!
Suloisen tyton ihana tati!
Yhteiskuva muutaman killpariukon kanssa!
Noista kilppariukoista viela sen verran, etta myos he tekevat vapaaehtoistyota elikka he eivat saa korvausta pelastustyosta. He tyoskentelevat noin 15 hengen ryhmissa ja naita ryhmia on kolme. Yksi ryhma tekee toita aina viikon ajan ja sitten on seuraavan ryhman vuoro. Tietysti moni painaa naita hommia muun tyon lisaksi. Motivoitunutta sakkia siis! No toisaalta osalle motivaatio tyohon on tyttojen tapaaminen:D Ensimmaisina paivina meno leirilla ja saadun huomion maara meinasi kayda jopa vahan arsyttamaan tai ainakin hammensi kovasti. Olo oli kuin hunajakimpaleella mehilaislauman keskella.. Akkia se meno siita sitten kuitenkin rauhottui.. Ja lopulta moni naista kilppariukoista osoittautui hyvin sympaattisiksi kavereiksi. Moni heista on todella onnellinen Cololassa, mutta toisaalta elaman verkkaisuus taitaa ahdistaa monia.. He kun ovat nahneet miten me ulkomaalaiset matkustelemme ja mita kaikkea olemme elamassamme tehneet.. Ja se etta heilla tuskin koskaan on edes mahdollisuutta samaan:( Esimerkiksi yksi 17-vuotias poika kertoi mulle haluavansa lahtea opiskelemaan yliopistoon johonkin isompaan kaupunkiin Meksikossa. Nii-i, halua kylla olisi, mutta milla rahalla? Toisaalta moni naista ukoista on tyoskennellyt USAssa monia vuosia ja silti he ovat halunneet palata Cololaan. Palaamisen syyksi minulle kerrottiin mukavan verkkainen meno ja turvallisuus.
Sitten perjantaihin. Perjantaiaamuna lahdettiin siis mina ja italialainen Emilio kohti Acapulcoa, ja ranskalainen Brice kohti paakaupunkia. Koska niita busseja ei edelleenkaan kulje oli meidan pakko liftata (juu on ihan yleista taallapain). Tavoitteena oli loytaa liftaamalla parin tunnin ajomatkan paahan kylaan nimelta Caleta, josta niita busseja sitten kulkee. Caletasta meidan oli tarkoitus ottaa bussi kaupunkiin nimelta Lazaro ja Lazarosta bussit kohti Acapulcoa & paakaupunkia. Ajateltiin, etta tasta matkustuspaivasta tulee tuskainen ja vaikea ihan jo sen perusteella ettei Cololan ohi niin hirveasti kulje autoja joiden kyydissa voisi paasta tuurilla Caletaan saakka... Tahdet olivat kuitenkin mita parhaimmassa asemassa ja noin 20 minuutin tienvarressa seisoskelun jalkeen kolme paikallista maanmittaria poimi meidat lava-autonsa suojiin!!! Eika siina viela kaikki, tama lava-auto naet kuljetti meidat Lazaroon saakka ja Bricen ihan perille asti. KIITOS, KUMARRUS, IHANAA! Matka meni siis rattoisasti ja katevasti kaytiin viela ukkojen kanssa syomassa matkalla. Ne sano mulle et mun taytyy lopettaa ne kilpparihommat ja tulla takymetrin taakse:D Heh! Lava-autossa matkustettiin muuten 4,5 tuntia jos se jotain kiinnostaa.. Tuuri jatkui sitten viela Lazarossakin nimittain kun saavuimme bussiasemalle, niin bussi Acapulcoon lahti viiden minuutin odottelun jalkeen:D Tassa bussissa hurahtikin sitten seitteman tuntia.. Herkkua! Lopulta myos paastiin hotellille kuuntelemaan hirveeta moykkaa kadulta, tuskailemaan kuumuudesta ja rapeltamaan nukahtamisen kanssa. Raju paiva!
No eilen sitten aamupaivasta nautittiin Acapulcon nopeasta nettiyhteydesta!!! Ja kaytiin vahan tutustumassa rantoihin.. Eipa taa meno taalla oo viela toistaseks kovin vakuuttanu.. Runsaasti turisteja, tosin suurin osa meksikolaisia.. Ja turismin mukana tulevat huijarit yms.. Tai ei siina turismissa mitaan vikaa oo, lahinna taa kauhia hulina&halina&porina&hyorina ymarilla kay ressaamaan:D Kun on naas tottunu siihen Cololan rauhaan:D Eilinen ilta meni myos tosi rauhassa ku tuolle italialaiselle pukkas oikein flunssan niskaan. 39 astetta kuumetta ja sita rataa. Mahtaa olla siisti fiilis naissa lampotiloissa sairastaa. No nyt on taas paskaa tarinaa niin paljon et parempi lopettaa. Kiitos!
Todella suloinen tytto kylassa!
Suloisen tyton ihana tati!
Yhteiskuva muutaman killpariukon kanssa!
Noista kilppariukoista viela sen verran, etta myos he tekevat vapaaehtoistyota elikka he eivat saa korvausta pelastustyosta. He tyoskentelevat noin 15 hengen ryhmissa ja naita ryhmia on kolme. Yksi ryhma tekee toita aina viikon ajan ja sitten on seuraavan ryhman vuoro. Tietysti moni painaa naita hommia muun tyon lisaksi. Motivoitunutta sakkia siis! No toisaalta osalle motivaatio tyohon on tyttojen tapaaminen:D Ensimmaisina paivina meno leirilla ja saadun huomion maara meinasi kayda jopa vahan arsyttamaan tai ainakin hammensi kovasti. Olo oli kuin hunajakimpaleella mehilaislauman keskella.. Akkia se meno siita sitten kuitenkin rauhottui.. Ja lopulta moni naista kilppariukoista osoittautui hyvin sympaattisiksi kavereiksi. Moni heista on todella onnellinen Cololassa, mutta toisaalta elaman verkkaisuus taitaa ahdistaa monia.. He kun ovat nahneet miten me ulkomaalaiset matkustelemme ja mita kaikkea olemme elamassamme tehneet.. Ja se etta heilla tuskin koskaan on edes mahdollisuutta samaan:( Esimerkiksi yksi 17-vuotias poika kertoi mulle haluavansa lahtea opiskelemaan yliopistoon johonkin isompaan kaupunkiin Meksikossa. Nii-i, halua kylla olisi, mutta milla rahalla? Toisaalta moni naista ukoista on tyoskennellyt USAssa monia vuosia ja silti he ovat halunneet palata Cololaan. Palaamisen syyksi minulle kerrottiin mukavan verkkainen meno ja turvallisuus.
Sitten perjantaihin. Perjantaiaamuna lahdettiin siis mina ja italialainen Emilio kohti Acapulcoa, ja ranskalainen Brice kohti paakaupunkia. Koska niita busseja ei edelleenkaan kulje oli meidan pakko liftata (juu on ihan yleista taallapain). Tavoitteena oli loytaa liftaamalla parin tunnin ajomatkan paahan kylaan nimelta Caleta, josta niita busseja sitten kulkee. Caletasta meidan oli tarkoitus ottaa bussi kaupunkiin nimelta Lazaro ja Lazarosta bussit kohti Acapulcoa & paakaupunkia. Ajateltiin, etta tasta matkustuspaivasta tulee tuskainen ja vaikea ihan jo sen perusteella ettei Cololan ohi niin hirveasti kulje autoja joiden kyydissa voisi paasta tuurilla Caletaan saakka... Tahdet olivat kuitenkin mita parhaimmassa asemassa ja noin 20 minuutin tienvarressa seisoskelun jalkeen kolme paikallista maanmittaria poimi meidat lava-autonsa suojiin!!! Eika siina viela kaikki, tama lava-auto naet kuljetti meidat Lazaroon saakka ja Bricen ihan perille asti. KIITOS, KUMARRUS, IHANAA! Matka meni siis rattoisasti ja katevasti kaytiin viela ukkojen kanssa syomassa matkalla. Ne sano mulle et mun taytyy lopettaa ne kilpparihommat ja tulla takymetrin taakse:D Heh! Lava-autossa matkustettiin muuten 4,5 tuntia jos se jotain kiinnostaa.. Tuuri jatkui sitten viela Lazarossakin nimittain kun saavuimme bussiasemalle, niin bussi Acapulcoon lahti viiden minuutin odottelun jalkeen:D Tassa bussissa hurahtikin sitten seitteman tuntia.. Herkkua! Lopulta myos paastiin hotellille kuuntelemaan hirveeta moykkaa kadulta, tuskailemaan kuumuudesta ja rapeltamaan nukahtamisen kanssa. Raju paiva!
No eilen sitten aamupaivasta nautittiin Acapulcon nopeasta nettiyhteydesta!!! Ja kaytiin vahan tutustumassa rantoihin.. Eipa taa meno taalla oo viela toistaseks kovin vakuuttanu.. Runsaasti turisteja, tosin suurin osa meksikolaisia.. Ja turismin mukana tulevat huijarit yms.. Tai ei siina turismissa mitaan vikaa oo, lahinna taa kauhia hulina&halina&porina&hyorina ymarilla kay ressaamaan:D Kun on naas tottunu siihen Cololan rauhaan:D Eilinen ilta meni myos tosi rauhassa ku tuolle italialaiselle pukkas oikein flunssan niskaan. 39 astetta kuumetta ja sita rataa. Mahtaa olla siisti fiilis naissa lampotiloissa sairastaa. No nyt on taas paskaa tarinaa niin paljon et parempi lopettaa. Kiitos!
2 kommenttia:
Olipa taas hyvä kertomus ja mikä taival Acapulcoon huh huh. Terveitä päiviä ja tsemppiä edelleen Marqueilassa.
Kylla nama Kaakkois-Aasian reppumatkaajien tarinat jaa kakkosiksi sun rottien ja aikataulumuutosten kanssa. Ja saat olla viela ihan ainulaatuinen ainoa vaalea ikina missaan! :)
Ja kylla nama aikataulumuutokset ja viimesekunnin muutokset taalla ministeriossa ja kehyhommissakin on pelkkaa arkipaivaa. Just lahdin meinaan provinssiin, enpas lahtenytkaan. Sa tietty joudut tekemaan jotain oikeetakin niin kai ne hontyilyt voi vahan vaikeuttaa menoa...mie vaan kirjoitellen raportteja. Hyvahan niita on.
Lähetä kommentti