Kulttuurienvalinen viestiminen
Julkasija Sanna ajankohtana perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
1 kommentti
Kovin yritin varautua ennen Meksikoon tuloa mañana-asenteeseen ja siihen etta viimehetken muutoksia tulee ihan varmasti. No niinhan niita on tullutkin ja se on vaan hyva! Tosin nyt taman viikon alkupuolella rupesi vahan nousemaan savumerkkeja korvakaytavista. Cololan-leirin loppuvaiheilla meinaan aavistelimme toisen leirin olevan myos Cololassa, minka takia lahetimme Meksikon paan organisaatiollemme sahkopostia, etta haluamme Cololaan tulevien vapaaehtoistoistyontekijoiden sahkopostiosoitteet. Meidan oli siis tarkoitus lahettaa sahkopostia vapaaehtoisillemme ja vahan infota heita yms.. yleista hassakkaa. No tietystikaan organisaatiomme ei reagoi asiaan mitenkaan. Neljan paivan paasta me saamme sahkopostia organisaatioltamme ja tiedon etta toinen leirin onkin Marqueliassa. No kysyn taas vapaaehtoisten yhteystietoja niin sahkopostilla kuin puhelimessakin. Listat luvataan lahettaa huomenna (eli viime viikon perjantaina).. No eihan niita listoja nay eika kuulu perjantaihin mennessa.. Eika liiemmin maanantainakaan..
No maanantaina illalla myohaan saavuimme sitten Marquelian leiripaikkaamme. No lisaa yllatyksia. Leiripaikka on eraan perheen koti. Eihan siina sinallaan mitaan vikaa oo ja on hienoa paasta asumaan oikean perheen kanssa, mutta kun tama koti on aika pieni ja sinne pitaisi majoittaa 12 henkea. Ainut ratkaisu on siis telttamajoitus. Tosin teltta oli viela maanantai-iltana Acapulcossa, josta olimme juurikin saapuneet Marqueliaan ja leirinjohtaja Marqueliassa pyysi meita puolenyon aikaan lahtemaan seuraavana aamuna viidelta Acapulcoon (olimme saapuneet Marqueliaan noin kymmenelta illalla). Tassa vaiheessa tama logiikka ei ihan hirveasti naurattanut. Sanottiin kylla ystavallisesti etta nyt ei vaan pysty lahtemaan. Pienella information vaihdolla olisimme ehka kaikki saastyneet ylimaaraiselta reissaamiselta:D No eipa siina mitaan.
Seuraavaksi kavi sitten arsyttamaan kun Marquelian leirinjohtaja tiesi kylla keta vapaaehtoisia on tulossa, mutta me ei vielakaan oltu saatu listoja vapaahehtoisista vaikka oltiin pyydetty niita jo viikon verran.. Kolmas kiehuttuva asia oli se ettei taustaorganisaatiomme ollut selvastikaan koskaan kaynyt talla leiripaikalla tai he eivat ainakaan ole kasittaneet ettei paikassa yksinkertaisesti ole kapasiteettia majoittaa 12 vapaaehtoista (paikassa on lisaksi turisteja, esim talla hetkella 6 opiskelijaa ja kaksi muuta). Niin ja 8 hengen teltta on aika ahdas ja nihkea 12 hengelle etenkin naissa helteissa.. No onneksi niita vapaaehtoisia saapui vain 6 joten meita onkin vain 9.. Koska faciliteetit leiripaikalla on aika niukat ja esim. tavaroitaan ei pysty purkamaan mihinkaan eika yksityista tilaa ei juurikaan ole, niin ajattelimme infota tasta taustaorganisaatiotamme. Soitimme ja kerroimme mitka kaikki asiat ovat ns. pielessa ja on mahdollista etteivat vapaaehtoiset viihdy leirilla, mika on taas persiista, koska he maksavat aika paljon rahaa tullakseen mestoille. No ensiks tuo puhelu organisaatiomme kanssa meni vatukkoon. Organisaation johtaja ihmetteli etta emmeko muka pysty nukkua teltassa ja mita valitamme. Puhelun jalkeen han napparana miehena olikin ehtinyt myos kirjoittaa sahkopostia Marquelian leirinjohtajalle ja sahkopostissa olikin sitten mainittu sanasta sanaan puhelussa mainitsemamme asiat, joihin emme ole tyytyvaisia. Argh. Arvatkaa oliko mukavaa palata leirille eli perheen kotiin, koska herra johtajan meilista perhe pystyi lukemaan mihin asioihin emme ole tyytyvaisia vaikka tietenkaan tarkoituksenamme ei ollut kohdistaa kritiikkia perheeseen. Tarkoituksenamme kun oli keskustella taustaorganisaatiomme kanssa ettei leiri ole viela valmis ottamaan vastaan nain montaa vapaaehtoista.. Lisaksi on selvinnyt monia muitakin asioita mita Meksikon paan organisaation on jattanyt kertomatta meille ja en nyt jaksa niista kaikista kitista, koska johan tassa on taas urputettu.
No se nyt taytyy viel esimerkkina sanoo (oon kyl saattanu jo aiemmin kertoo) et esimerkiks tan italialaisen kaverin piti tulla mun ekalle leirille Marquliaan. No ennen kun han lahti Italiasta han oli saanut tiedon, etta ei menekaan lerille Marqueliaan vaan Cololaan. Siis noin kaksi viikkoa ennen lerin alkua. Ma sitten leirinjohtajana saan tiedon noin viis tuntia ennen oletettua lahtoani Marqueliaan etten menekaan sinne vaan Cololaan.. Tasan ei mee nallekarkit.. Ja sitapaitsi kyselin oraganisaatioltani hirveasti kysymyksia liittyen Marqueliaan pari paivaa ennen oletettua lahtoani sinne... No hyvat naurut ne on ainaki saanu kun oon tyhmana kyselly innokkaasti kaikkii kysymyksii..
No nyt taalla Marqueliassa ollaan asusteltu muutama yo ja kaikki nayttaa lutviutuvan.. Tietysti oma vahan huono asenne johtuu siita etta Cololassa on tosi hyvat puitteet jarkata tan tyyppisia leireja ja mun mielesta se on vaan tosi sympaattinen paikka. Sopivan alkeellinen, taalla Marqueliassa on kauheen nopee nettikin ja melkeen 6000 asukasta:D Suihkukin on suihku eika epamaaranen sammakkoallas:D No mut hyvin taalla menee!
Toitakin on alettu vahan tekee. Tosin se on vaan lahinna iltakavelya rannalla, koska kilpikonnia on TODELLA vahan:( Saa nahda miten meidan vapaaehtoisten motivaatio riittaa kavella joka ilta rannalla min. kaks tuntia ja max. loydetaan yks kilppari! No onneks taalla voi vaikka siivota rantaa jos tylsyys iskee. Tosin oikeestaan meidan homma on vaan nayttaytya kaupungilla ja lisata ihmisten tietoisuutta kilppareiden suojelun tarkeydysta. Esim. keskiviikkona meilla oli ponotysilta. Ponotysillassa oli mm. Guerreron osavaltion joku presidentti (hyvin tarkee herra) ja meidat piti nayttaa talle herralle --> teitaaa rahaa tai ainakin materiaalilahjoituksia parantamaan leirin faciliteetteja;)
Ainiin, keskiviikkoiltana en tyoskennelly vaan yokin. Pitkasta aikaa joutu vahan puklailee ulkomailla:D Tahan onkin hyva lopettaa. Nyt jadelle, koska taa kyla on niiiiin iso etta taaalta saa JAATELOOOOOOOOOO.
No maanantaina illalla myohaan saavuimme sitten Marquelian leiripaikkaamme. No lisaa yllatyksia. Leiripaikka on eraan perheen koti. Eihan siina sinallaan mitaan vikaa oo ja on hienoa paasta asumaan oikean perheen kanssa, mutta kun tama koti on aika pieni ja sinne pitaisi majoittaa 12 henkea. Ainut ratkaisu on siis telttamajoitus. Tosin teltta oli viela maanantai-iltana Acapulcossa, josta olimme juurikin saapuneet Marqueliaan ja leirinjohtaja Marqueliassa pyysi meita puolenyon aikaan lahtemaan seuraavana aamuna viidelta Acapulcoon (olimme saapuneet Marqueliaan noin kymmenelta illalla). Tassa vaiheessa tama logiikka ei ihan hirveasti naurattanut. Sanottiin kylla ystavallisesti etta nyt ei vaan pysty lahtemaan. Pienella information vaihdolla olisimme ehka kaikki saastyneet ylimaaraiselta reissaamiselta:D No eipa siina mitaan.
Seuraavaksi kavi sitten arsyttamaan kun Marquelian leirinjohtaja tiesi kylla keta vapaaehtoisia on tulossa, mutta me ei vielakaan oltu saatu listoja vapaahehtoisista vaikka oltiin pyydetty niita jo viikon verran.. Kolmas kiehuttuva asia oli se ettei taustaorganisaatiomme ollut selvastikaan koskaan kaynyt talla leiripaikalla tai he eivat ainakaan ole kasittaneet ettei paikassa yksinkertaisesti ole kapasiteettia majoittaa 12 vapaaehtoista (paikassa on lisaksi turisteja, esim talla hetkella 6 opiskelijaa ja kaksi muuta). Niin ja 8 hengen teltta on aika ahdas ja nihkea 12 hengelle etenkin naissa helteissa.. No onneksi niita vapaaehtoisia saapui vain 6 joten meita onkin vain 9.. Koska faciliteetit leiripaikalla on aika niukat ja esim. tavaroitaan ei pysty purkamaan mihinkaan eika yksityista tilaa ei juurikaan ole, niin ajattelimme infota tasta taustaorganisaatiotamme. Soitimme ja kerroimme mitka kaikki asiat ovat ns. pielessa ja on mahdollista etteivat vapaaehtoiset viihdy leirilla, mika on taas persiista, koska he maksavat aika paljon rahaa tullakseen mestoille. No ensiks tuo puhelu organisaatiomme kanssa meni vatukkoon. Organisaation johtaja ihmetteli etta emmeko muka pysty nukkua teltassa ja mita valitamme. Puhelun jalkeen han napparana miehena olikin ehtinyt myos kirjoittaa sahkopostia Marquelian leirinjohtajalle ja sahkopostissa olikin sitten mainittu sanasta sanaan puhelussa mainitsemamme asiat, joihin emme ole tyytyvaisia. Argh. Arvatkaa oliko mukavaa palata leirille eli perheen kotiin, koska herra johtajan meilista perhe pystyi lukemaan mihin asioihin emme ole tyytyvaisia vaikka tietenkaan tarkoituksenamme ei ollut kohdistaa kritiikkia perheeseen. Tarkoituksenamme kun oli keskustella taustaorganisaatiomme kanssa ettei leiri ole viela valmis ottamaan vastaan nain montaa vapaaehtoista.. Lisaksi on selvinnyt monia muitakin asioita mita Meksikon paan organisaation on jattanyt kertomatta meille ja en nyt jaksa niista kaikista kitista, koska johan tassa on taas urputettu.
No se nyt taytyy viel esimerkkina sanoo (oon kyl saattanu jo aiemmin kertoo) et esimerkiks tan italialaisen kaverin piti tulla mun ekalle leirille Marquliaan. No ennen kun han lahti Italiasta han oli saanut tiedon, etta ei menekaan lerille Marqueliaan vaan Cololaan. Siis noin kaksi viikkoa ennen lerin alkua. Ma sitten leirinjohtajana saan tiedon noin viis tuntia ennen oletettua lahtoani Marqueliaan etten menekaan sinne vaan Cololaan.. Tasan ei mee nallekarkit.. Ja sitapaitsi kyselin oraganisaatioltani hirveasti kysymyksia liittyen Marqueliaan pari paivaa ennen oletettua lahtoani sinne... No hyvat naurut ne on ainaki saanu kun oon tyhmana kyselly innokkaasti kaikkii kysymyksii..
No nyt taalla Marqueliassa ollaan asusteltu muutama yo ja kaikki nayttaa lutviutuvan.. Tietysti oma vahan huono asenne johtuu siita etta Cololassa on tosi hyvat puitteet jarkata tan tyyppisia leireja ja mun mielesta se on vaan tosi sympaattinen paikka. Sopivan alkeellinen, taalla Marqueliassa on kauheen nopee nettikin ja melkeen 6000 asukasta:D Suihkukin on suihku eika epamaaranen sammakkoallas:D No mut hyvin taalla menee!
Toitakin on alettu vahan tekee. Tosin se on vaan lahinna iltakavelya rannalla, koska kilpikonnia on TODELLA vahan:( Saa nahda miten meidan vapaaehtoisten motivaatio riittaa kavella joka ilta rannalla min. kaks tuntia ja max. loydetaan yks kilppari! No onneks taalla voi vaikka siivota rantaa jos tylsyys iskee. Tosin oikeestaan meidan homma on vaan nayttaytya kaupungilla ja lisata ihmisten tietoisuutta kilppareiden suojelun tarkeydysta. Esim. keskiviikkona meilla oli ponotysilta. Ponotysillassa oli mm. Guerreron osavaltion joku presidentti (hyvin tarkee herra) ja meidat piti nayttaa talle herralle --> teitaaa rahaa tai ainakin materiaalilahjoituksia parantamaan leirin faciliteetteja;)
Ainiin, keskiviikkoiltana en tyoskennelly vaan yokin. Pitkasta aikaa joutu vahan puklailee ulkomailla:D Tahan onkin hyva lopettaa. Nyt jadelle, koska taa kyla on niiiiin iso etta taaalta saa JAATELOOOOOOOOOO.
1 kommenttia:
Tervehdys Sanna,
Onpa teillä ollu taas vääntöä tiedotuksen ja etenkin sen puutteen kanssa. Luulisi että Meksiko haluaisi näyttää ulkomaalaisille nuorille vähän paremmat puolensa koska nuoret vievät poislähtiessään tietoa maasta maailmalle. Kulttuuriero on tosiaan huikea.
Täällä kotimaassa on aurinkoista ja lämmintä. Olen jo päässyt lempiharrastukseni pariin eli poimimaan mustikoita. Tuon sitten niitä sinullekin kunhan palaat (terveellisiä flavonoideja..hih).
Terveitä päiviä ja tsemiä edelleen
ja isoja haleja t. emo
Lähetä kommentti