Montezuumailua

Lomailu Montezumassa on ottanut sujuakseen eikä sen viettäminen ole tuottanut vaikeuksia. Olemme löytäneet kaikkea kivaa tekemistä ja niistä tässä lisää.

Torstaina kampesimme kinkkumme läheiselle vesiputoukselle. Sinne käveli noin puolisen tuntia enemmän ja vähemmän ketteryyttä vaativaa reittiä pitkin. Könyämisen lopputuloksena pääsimme pulahtamaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Samalla saimme myös ihmetellä kuinka jotkut extreme-ekit kapusivat kivistä ja märkää vesiputouksen reunaa ylöspäin ja sitten hyppäsivät sieltä alas. Vesiputoushan oli sen 15 metriä korkea... Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt mitään vaikka sekään ei ole tavatonta.

Perjantain lomaohjelmaan kuului pyöräilyä ja viidakossa tarpomista. Kävimme siis heti aamusta vuokraamassa kaksipyöräiset menopelit ja aloimme kitkuttaa kohti Cabo Blancon kansallispuistoa. Matkaa ei ollut kuin yhdeksän kilometriä, mutta auringonpaiste pisti hikoiluttamaan ihan kiitettävästi.

Perillä Cabo Blancossa laitoimme pyörät jemmaan ja lähdimme tarpomaan viidakkopolkua määränpäänämme löytää hieno ranta. Viidakkopolku meni mäkiä ylös ja alas, eli hikihän siinä pukkasi... Onneksi puissa pomppivat apinat ilostuttivat menoamme! Tunnin ja vartin marssimisen jälkeen saavuimme rannalle, joka näytti tältä:

Lue lisää

Llegaron las maletas y el calor

Reissun alku oli jännittävä. Lähdimme jouluaattona Helsingistä Pariisia kohti varsin lumisissa merkeissä ja lentoaikatauluun tuli pientä myöhästystä. Dominoefekti alkoi rullata eivätkä rinkkamme ehtineet New Yorkiin, saati Costa Ricaan saakka. Myös New Yorkin kautta kulkeminen toi omat haasteet mukaan. Rajamuodollisuudet pitivät sisällään pienen kuullustelusession ja sormenjälkien luovuttamisen. Onneksi ne rinkat jäivät maleksimaan Pariisiin, joten niiden kanssa ei sitten tarvinnut vänkyttää Nykissä.

San Josessa olimme perillä 25 tunnin matkustamisen jälkeen myöhään illalla. Kävimme oikeastaan suoraan nukkumaan ja aamulla herätessämme olimme suoraan siirtyneet Costa Rican aikavyöhykkeelle. Helppoa:)

Päivä San Josessa kului nuhjuisissa matkavaatteissa kaupunkia kierrellen. Äkkiseltään San Jose ei vaikuttanut maailman kauneimmalta kaupungilta. Tosin yhden päivän perusteella ei saisi vielä antaa lopullista tuomiota. Joulupäivän ansiosta kaupungissa oli mukava kierrellä, koska ihmis- ja autovilinä ei ollut hipeimmillään.

Ennen kuin matkalaukut saapuivat hotellillemme, ehdimme nauttia hotellin henkilökunnan kokkaamaan Costa Ricalaisen illallisen muiden asukkien kanssa. Nam! Ehdottomasti mielenkiintoisin illallisseuralainen oli vanha jenkkiukko, jolla on aikomuksena ajaa pyörällä maailman ympäri. Matkansa hän oli aloittanut Californiasta ja valunut sieltä alaspäin Costa Ricaa kohti. Aika pitkä matka hänellä siis vielä on edessä!

Tapaninpäivän aamuna otimme San Josesta hatkat ja tuhersimme bussilla Montezumaan, Nicoyan niemimaan kärkeen. Olimme varanneet täältä aika hienon hotellin ja kelin ollessa superaurinkoinen, lomassa ei ole mitään valitettavaa.

Lue lisää

Etappi 1 - San José eli Chepe

San José, paikallisittain Chepe, on siis Costa Rican pääkaupunki ja matkamme ensimmäinen etappi. Hieman yllättäen San Josessa ei ole "kuin" 1,5 miljoonaa asukasta, eli josefinoa, ja se sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa. Korkeuden ansiosta helteen pahin terä ei pääse iskemään ja lämpötila pysyttelee siinä 25 celsiuksen hujakoilla. Mitä tältä yhdeltä lattareiden miljoonakaupungilta voi sitten odottaa?

Äkkinäisen kuuklettelun perusteella kaupungista löytyy hienoja kolonialistisia rakennuksia ja niitä ehkä hieman vähemmän inspiroivia betoniluomuksia. Nämä rakennukset sitten sijaitsevat eri kaupunginosissa eli barrioissa. Varmaan ihan kaikkiin barrioihin ei ole syytä tunkea valkeaa nokkaansa. Jos kaupungin karttaa sattuu tuijottamaan hieman tiivimmin, huomaa äkkiä tiettyä logiikkaa katujen nimeämisessä. Pohjoisesta etelään kulkevat kadut ovat Calleja ja lännestä itään menevät sitten Avenidat. Jännitystä joukkoon tuovat tietysti pääilmansuunnista poikkeavat kadut.

Aiomme viettää San Joséssa suunnilleen kaksi päivää. Aikaa ei siis todellakaan ole riittävästi miljonaakaupungin perinpohjaiseen kartoittamiseen. Jotta visiitistä saisi mahdollisimman paljon irti, olen selaillut matkaoppaita ja netin syövereitä intensiivisesti. Tutkimusteni pohjalta tein kartan, johon lisäilin kaikkia mielenkiintoisia paikkoja. Kartta toimii siis visiittimme inspiraation lähteenä, mutta ei spontaanien liikkeiden estona.
View Larger Map

Lue lisää

Ahorita vamos - Authorization Approved

Lähtö lähenee huimaa kyytiä. Pitäisi jo olla nukkumassa, mutta jotenkin sitä kukututtaa...

Tajusimme myös loppuillasta näpytellä ESTA-hakemuksen (Electronic System for Travel Authorization). Tuo on siis sähköinen hakemus, joka Jenkkeihin matkustettaessa tulee täyttää. Jotenkin luulimme ettei hakemus koske meitä kun teemme siellä vain välilaskun. Jos se hakemus olisi unohtunut täyttää, ei ilmeisesti olisi tarvinnut nousta Pariisista New Yorkiin menevään koneeseen. Gulp! Onneksi hakemuksen raapustus onnistui minuuteissa ja melko pian se myös pullahti bittiautomaatista läpi tuottaen tuloksen: Have a nice trip. Welcome to the United States.

Ihanaa ja kauniin talvista joulua <3

Lue lisää

Time to wake up

On taas aika herättää tämä blogi eroon. Hiljaiseloahan tässä ollaan ehditty viettää jo monta hyvää vuotta :)

Menneinä vuosina tämä blogi on siis toiminut reissupäiväkirjana seikkaillessani maailman metropoleissa. Blogin kautta on ollut kätevä jakaa kuulumisia kotimaan suuntaan ja samalla raapustetuista teksteistä on jäänyt kiva muisto itselle.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen vuonna 2008 kun suuntasin vaihto-opiskelemaan Malesiaan. Vaihtoni ajan asuin Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ja sain nauttia suurkaupungin melskeestä. Tulipa siinä opintojen ohessa tosin säntäiltyä monessa eri Aasian kolkassa.

Vaihto-opiskelusta jäi vielä päälle hirveä hinku päästä näkemään maailmaa, joten suuntasin kesäksi 2009 vapaaehtoistöihin Meksikoon. Oli aivan valloittavaa päästä tutkimaan lattarikulttuuria ja tutustumaan tuohon elämää pursuavaan kansaan.

Meksikosta paluusta on nyt jo pitkälti yli kolme vuotta aikaa enkä sen koomin ole ollut missään suurten merien takana palloilemassa. Pitihän sitä välillä keskittyä opintojen loppuun saattamiseen ja työntekoon :) Toisaalta maailmannälkä ei ole kadonnut mihinkään tässä kolmen vuoden aikana ja nyt todella uhkaavasti näyttää siltä, että reissuun oltaisiin taas lähdössä. Edessäni odottaa oikeastaan kaksi reissua, A-reissu ja hieman erilainen B-reissu.

Ensimmäiseksi mainittu A-reissu polkaistaan käyntiin jouluaattona ja tarkoituksena on kääntää suuntima kohti Costa Rican seutuja kolmen viikon ajaksi. Rinkan lisäksi koppaan Epun matkaan mukaan. Mielestäni matkalla on jo sen verran pituutta, että siitä kehtaa blogistekstejä näpytellä.

B-reissusta ehdinkin jo mainostaa sen erilaisuutta. Kyseessä ei siis ole perinteinen ajanvietto maamme rajojen ulkopuolella vaan tarkoituksenani on kertoa täysmatkan triathlonin (uinti 3,8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42 km) läpipääsyn tavoittelemisesta. Omanlainen matkansahan se on tuokin.

B-reissusta kirjoittelen enemmän sitten kuukauden päästä. Käydään nyt ensiksi hakemassa vähän aurinkoenergiaa Väli-Amerikasta! Tervetuloa mukaan!

Lue lisää

Etappi 2 - Montezuma, Península de Nicoya

Matkamme toinen etappi sijoittuu Nicoyan niemimaalle ja tarkemmin sen eteläkärjestä löytyvään Monzuma-nimiseen kylään. Montezuma, kuten koko Nicoyan niemimaa, on ilmeisesti pakattu täyteen toinen toistaan hienompia rantoja, surffattavia aaltoja, sukellettavia vesiä ja tutkittavia viidakoita. Tekemistä ja näkemistä riittää siis aivan varmasti, ongelmaksi taitaa muodostua fokusoituminen.

Yksi mitä Montezumassa haluaisin tehdä, on osallistua maastopyöräretkelle. Retkiä on luonnollisesti tarjolla eri mittaisia ja vaativustatasoltaan vaihtelevia. Pyörän selästä niemimaan luontoa pääsisi näkemään aivan eri vinkkelistä ja ehkäpä sitä tulisi bongattua jokin upea ranta, jonne ei ihan joka iikalla olisikaan pääsyä. Ainahan sitä tietysti voisi vuokrata auton ja lähteä tutkailemaan seutuja hieman vauhdikkaammalla menopelillä. Mutta kuka haluaa istua sisällä autossa, kun ulkona on kuitenkin täydellinen sää ;)

Toinen hamuilemani tekemiskohde on visiitti Absoluta Cabo Blancon luonnonpuistoon. Luonnonpuisto rajautuu aivan Nicoyan niemimaan eteläkärkeen ja on yksi vanhimpia luonnonpuistoja Costa Ricassa. Puiston on muuten aikoinaan perustanut tanskalais-ruotsalainen pari Karen Morgensen ja Nicholas Olof Wessburg.

Absoluta Cabo Blancon puistossa ajan saa kulumaan eläimiä bongaten ja tallustaessa noin 4,5 kilometrin mittaisen Sendero Suecon, eli ruotsalaisen polun, aivan niemimaan kärkeen. Reitti ei ole mikään erityisen pitkä, mutta ilmeisesti ketteryyttä vaaditaan eteenpäin pääsemiseksi. Vaivanpalkaksi taidetaan maksaa aikamoiset maisemat. Omat eväät mukaan!

(Kuva sivulta www.costaricantrails.com)

Kolmas aktiviteettihimotus olisi surffaus. Kumpikaan meistä ei ole mikään mestarilasettaja, joten ihan joka tuubiin ei voida lähteä yrittämään. Niemimaan lukuisista rannoista olisi sitten valittava sellainen, jossa aallot eivät lannista kerta toisensa jälkeen. Montezumaa lähimmät aallot taitavat löytyä Mal Paísin ja Santa Teresan suunnalta, mutta nämä taitavat olla noin tunnin matkan päässä Montezumasta. Surffaus taitaa siis olla sellainen asia, jota täytynee harrastaa muualla.

Lue lisää

Yllätysretki Monterreyhin

Taas saa tuutata tekstiä eetteriin niin monen kirjaimen edestä ettei ihme jos jännetupintulehdus alkaa kiusata. On taas ollu niin paljon kaikkee tekemistä ettei paljon koneella oo ehtiny virua. No ei kyllä haittaakaan. Reissun loppukiriähän tässä vedellään!

Alotetaanhan turinoiminen sitten vaikka viime perjantaista. Aamulla heräsin oottelemaan miun kaveria Villeä saapuvaksi Monterreystä moikkaamaan mua viikonlopuksi pääkaupunkiin. Oltiin sovittu reffit mun hotellille ja hyvinhän Ville perille löysi. Aluks oli kyllä outoa puhua suomea livenä, mut kylhän se sieltä lähti tulemaan. Ville oli meinaan toinen suomalainen kehen oon törmänny tällä reissulla.. Nii ja Ville on tullu täks syksyks opiskelemaan tänne Monterreyhin.

Perjantai päivä käytettiin lähinnä ravinnon tankkaamiseen ja pieneen shopautteluun! Shoppailun päätteeks tiuku tosin näytti sen verran, että oli aika siirtyä kohti painiareenoita. Päätettiin nimittäin mennä kattomaan lucha libreä, joka on äärimmäisen suosittua täällä Meksikossa! Kyseessä on siis eräänlainen näytöspaini. Ukoilla on hienot varusteet ja tarkoituksena on mättää toisia turpiin, mut silleen ettei ketään oikeesti satu (ainakaan kauheesti). Touhu on välillä hyvin aidon näköistä ja katsomossa tunnelma on korkealla. Katsomossa me nautittiin tunnelman lisäks myös kaljaa! Mahtava setti ja ehkäpä kuvat kertonevat enemmän!
















Tässä siis painifanit lähes täydessä painivarustuksessa!


Tässä sit taas videoo tapahtumasta.

VAROITUS ei herkkänahkaisille:D Painin jälkeen lähdettiin sit tyytyväisinä ja väsyneinä kämpille. Meinaan Meksiko City on yli 2000 metrin korkeudessa ja tää ilmanohuus käy vähän väsyttämään.. Kämpillä oottiki sit taas jymy-ylläri. Sieltä meijän dormitooriosta löyty meinaan mun ekan leirin ranskalainen kaveri Brice!!! Mikä sattuma!!! Tiesin, et Brice on samoihin aikoihin mun kanssa Meksiko Cityssä, mut ei oltu sovittu mitään et nähtäis. Uskomaton ja hauska sattuma!!!

Lauantaina aamusta lähdettiin sit Villen kanssa höökimään kohti ikivanhaa Asteekkikaupunkia nimeltä Teotihuacan. Teotihuacan on tässä pääkaupungin kyljessä tunnin bussimatkan päässä. Teotihuacanilla meitä odotti maailman kolmanneks suurin pyramidi nimeltänsä aurinkopyramidi. Olihan tuo komia näky! Tietysti sinne pyramidin huipulle piti oma ihmisraunio raahata ja pikkusen se kävi puuskuttamaan. Ei tietystikään huonon kunnon takia, vaan ohuen ilman vuoksi:D
















Turret ja taustalla kuun pyramidi. Kuvassa ollaan aurinkopyramidin huipulla.

Pyramidireissun jatkeeks hyökättiin vielä parin tunnin turistubussiajelulle ympäri Meksiko Cityn keskustaa. Pikkusen oli hapokas ajelu, mut kaikkee hienoo tuli nähtyä. Vähän keskittymiskyky meinas jo kaiken näkemisen keskellä herpaantua:p Illalla piti sit lähtee vielä ranskalaisten kans bilettää... Ei kyl sit pystynykää. Vettä sato ryminällä ja sänky imas uumeniinsa...

Sunnuntain ohjelma laadittiin sit vähän kevyemmäks. Aamusta vaan pörräilyy keskustassa. Käytiin muun muassa ihmettelee runsaahkosti maahan vajonnutta kirkkoa ja kidutusmuseota. Kidutusmuseo näytti olevan suosittu perheiden keskuudessa. Vähän se pisti ihmettelemään. Kama museossa ei kyl mun mielestä oikein soveltunu ipanoille, jos edes mulle:D Ihminen osaa olla luova apina!

Illansuussa kurssi näytti kohti futismatsia. Vaikka mä en futiksesta mitään ymmärrä, halusin ehdottomasti mennä kattomaan sitä, koska myös ihmeellisen painin lisäks nahkapalloralli vetää populaa katsomoon. Illan ottelussa vastaikkain nokkivat Americas ja Toluca. Americas on yks tän pääkaupungin suosituimmista joukkueista. Peli pelattiin Estadio Aztecalla, jonne on kylvetty yhteensä 114 000 istumapaikkaa!!! Kyseessä on siis aivan valtavan kokoinen laitos!!! Liput herkullisimmille paikoille kustansivat vain viisi euroa ja paikalle oli saapunut myös jokunen muukin tyyppi meidän lisäks. Stadionilla riitti siis hulinaa ja mölinää, asioita mitä nimenomaan halusinkin päästä ihmettelemään! Pelissä syntyi myös runsas määrä maaleja mikä sitten nostatti tunnelmaa entisestään. Huippu kokemus tämäkin! Tässä yksi kuva lystistä väliajalta:




















Futismatsin jälkeen siirryttiin sitten hotellin kautta bussiasemalle. Mä nimittäin päätin lähteä Villen mukana Monterreyhin kuikuilemaan opiskelijakaupungin menoa muutamaksi päiväksi. Ehdittiin Villen kans koluta ne jutut läpi pääkaupungissa mitä ehdottomasti halusinkin siellä tehdä eikä mua houkuttanu enää kärvistellä siellä yksin viimeisiä päiviä. Sitäpaitsi Monterreyssä on kuumaa ja aurinkoista! Tietysti myös Villen opiskelijaboksin uima-allas houkutti:D Yöbussilla siis eteenpäin niinkuin mummo lumessa!

Maanantaiaamuna oltiin siis perillä täällä. Nyt on päivät kulunu lähinnä shoppailessa ja ihmetellessä. Ihan niin aurinkoista ei oo ollu ku odotin, mut mitäs sen on väliä. Hauskaa ja hulvatonta menoa täällä Villen kansainvälisessä kämpässä on riittäny! Tänä iltana otan sitten taas yöbussin kohti Meksiko Cityä ja alan jännittää kotiinpaluuta. Laskettu aika on 5.9 klo 21.05! Siihen asti siis nassukat!

Lue lisää