Pomppulasta pomppien Laosiin

Viime tiistai (16.12) oli meijan viiminen paiva Phnom Phenissa. Aamulla nukuttiin rehvakkaasti aika pitkaan ja aloteltiin aamua iisisti. Aamupala napsittiin poskeen sellasella reppureissaajien alueella, koska siella on niin outoa. Samalla kaytiin sitten justeeraamassa meille sielta bussiliput ihan Laosiin saakka.

Iltapaivalla lahdettiin sitten piipahtamaan yhdessa museossa, joka kertoo surullista tarinaansa punakhmeerien vankilasta.. Tama museo on siis ihan oikea entinen punakhmeerien vankila, joten jo itsessaan se on aika ikavia mielikuvia herattava.. Eivatka nama mielikuvat vierailun aikana yhtaan parane. Paikka oli todella raivorealistinen. Jotenkin kun oli viela edellisena iltana kuullut, etta tuktuk-kuskimme veli oli kuollut taalla.. Ja miten monta muuta ihmista siella on menehtynyt.. Ja millaisiin julmuuksiin velimeikalainen on kykenevainen.. Tuossa siis riittaa pureskeltavaa hetkeksi.

Museovierailun jalkeen lahdimme ihan vaan hoitelemaan viisumiasioita yms..

Illalla Hannekin jaksoi lahtea viela meijjan kanssa porraamaan kaupungille vaikka olikin pikkuisen pipi. Oli taas mukavaa ja Hannelta kuuli niin monta hyvaa juttua naista Pomppulan kiemuroista. Ilta kylla osittain sitten huipentui lansimaisten turistien "miten kayttaydytaan Aasiassa"-naytokseen. Oltiin yhdessa ravintolassa jalkiruokailemassa kunnes sisaan rynnisti sellainen kahden miehen vahvuinen joukkio. Tassa ravintolassa porrasi myos kolmin kappalein sellaisia varmaankin 7-10-vuotiaita lapsukaisia myymassa kirjoja. Naa ravintolan tarjoilijat yrittivat sitten ystavallisesti ohjastaa nama lapset ulos tasta ravintolasta. Sehan otti sitten naille lansimaisille ukoille tuulta purjeisiin ja eikos siina alkanu perinteinen kukkotappelu naitten lankkariukkojen puolelta ja ne alkoivat vahan rayhata naille ravintolan tarjoilijoille. Naitten lankkariukkojen mielesta ois ollu kiva ostaa nailta lapsilta jotain ja rupatella niille. No jokatapauksessa ei naa lapset enaa tullu tahan ravintolaan vaan jaivat odottamaan siihen ulkopuolle. Ukkelit sitten laskunsa maksettueen lahtivat rinta royhistellen ulos ja oikein naytostyyliin antoivat dollareita naille pikkulapsille ulospaastyaan. Sitten vahan silitettiin lapsukaisten paita ja katottiin pahansuovasti ravintolan tarjoilijoita. Voin kylla sanoa, etta jonkinverran otti pannuun.. Ensinnakaan taalla itamaissa ei paljon kannata alkaa rayhata, koska se johtaa kasvojen menetykseen ja sitten mitkaan asiat ei hoidu. No rahan antamisesta lapselle, joka on kello kymmenen aikaan kadulla myymassa kirjoja voi varmaan jokainen paatella mihin se johtaa. Sitten tuo paansilittaminen on jokseensakin virhe, koska paa on taallapain pyha eika siihen tulisi ainakaan tuntemattoman koskea. Naihin maihin myo turistit vaan tullaan haukkumaan naitten maitten kehnoja systeemeja ja ite ollaan vahintaan ihan yhta kopsia:D Aaah oli pakko saada avautua tasta, koska niin paljo hermostutti, mutta enpa kylla valiinkaan mennyt, joten..

No mutta Kambodia on maana mita mainioin ja suurin kiitos tasta kuuluu myos Hannelle, joka ystavallisesti jaksoi meita kaikissa jannissa paikoissa kierrattaa seka turinoida juttuja! Aika helposti taalla hurahtaa kauhistelemaan taman maan verista historiaa ja vinksahtaineita nykypaivan kuvioita. Itte sitten yritin myos kiinnittaa huomiota iloisiin juttuihin. Se oli hauskaa kun keskiviikkoaamuna herattiin aikaisin ja nain lahipuistossa jotakin taistelulajia reenavia nuoria. Siellahan oli joukossa myos yksi tytto pitkan mustan poninhantansa kanssa heilumassa!

Keskiviikkona alettiin siis taittaa matkaa kohti Laosia. Matkalla oltiin yota yhdessa Kamppulan pikkukylassa ja torstaina jatkettiin taas matkantekoa. Iltapaivalla paastiin meidan Laosin paamaaraan. Kerronpa tasta ehka huomenna lissaa.

Kaikki on siis hyvin! Jos yritatte soitella niin minapa en varmaan vastaa:D Pelkaan jattipottia Elisalta(puhelinyhtio).

-S