Vain Meksikossa
Julkasija Sanna ajankohtana torstaina, heinäkuuta 02, 2009
1 kommentti
No johan tassa on taas ehtiny tapahtua vaikka mita sitten viime maanantain. Moni varmaan elaa viela siina uskossa etta meikalainen pelastaa kilpikonnia Marqueliassa. Homma ei nyt kuiteskaa oo ihan nain. Meinaan viime maanantaina meilla oli johtakoulutuksen viiminen osa sitten loppujen lopuks neljan aikaan iltapaivalla ja kymmenelta oli lahto pois Moreliasta. Siinahan kavi sitten niin etta neljan aikaan sainkin tietaa etta sikaflunzan takia moni vapaaehtoinen oli perunut tulonsa ja Marqueliaan ei ollu tulossa ku yks leirilainen eli taa italialainen Emilio. Kahdella muulla leirilla oli sama tilanne --> joten kaikki nama leirit pidetaankiin yhdessa paikassa samaan aikaan ja tama paikka on nimeltansa Colola. Meilla pitais olla kuus leirilaista ja kolme johtajaa:D
Matka tanne Cololaan oli aika raju. Liikkeelle lahdettiin maanantai-iltana kympin aikaan ja perilla oltiin tiistaiaamuna joskus puolenpaivan maissa.. Matka sisalsi muun muassa noin parin tunnin vaelluksen kaikkian kamojen kanssa naissa helteissa ilman juomista:D Voin sanoa, etta jopa mua vahan alko kyrsia varsinkin ku meikalaisella ei aina kauheen vahan nuita pakaaseja oo. No en kuitenkaan alkanu kiukutella..
Cololassa meita odotti aika alkeelliset majoitusolosuhteet. Ei sahkoja eika mitaan mukaavuuksia. Lattiana merenrannan hiekka. Mut eipa mulla mitaan valittamista oo. Suihkussa saa kayda sirkkojen konsertissa ja lampoa riittaa! Ruuat tehhaan kaasulla ja ne pitaa syya heti pois koska mitaan kylmasailytystiloja ei oo. Eikoha sita reilun kuukauden nain selvia! Tosin varmaan heinakuun puolivalin jalkeen saatan menna Marqueliaan, mutta se nyt ei viela mitenkaan oo varmaa vaikka niin sanotaankiin.
Tiistaina me ei pajoo muuta tehty ku asetuttiin asumaan meijjan majaan ja kaytiin laheisella rannalla uimassa. Meijjan omalla rannalle ei voi muuten uida koska siina on niin rouheet aallot.
Keskiviikkopaiva kului odotellessa meidan vapaaehtoisia, joista loppujen lopuks vain yks ranskalainen saapui paikalle. Mulla ei oo mitaan hajua missa ne muut on ja miten ne loytaa paikalle?!?! No kai jotenkin?! Illalla tehtiin myos eka meidan tyovuoro. Nain kun sellainen metrin mittainen merikilpikonna pykas 54 munaa hiekkakuoppaan ja sitten me kerattiin ne munat turvaan!!! Voi etta kun se otus oli suloinen. Kuulemma noin 45 vuotta vanha rouva! Huh huh nyt meinaa olla niin kuuma ettei jaksa ajatella eika kirjottaa. En nyt jaksa enempaa kirjottaa. Taalla siis kaikki hyvin ja pikkuhiljaa kaikki alkaa jarjestya. Nettikin siis taalta kylasta loytyy, mutta yhteys on kylla hidas:D Mutta kiva etta loytyy yhteys!
Matka tanne Cololaan oli aika raju. Liikkeelle lahdettiin maanantai-iltana kympin aikaan ja perilla oltiin tiistaiaamuna joskus puolenpaivan maissa.. Matka sisalsi muun muassa noin parin tunnin vaelluksen kaikkian kamojen kanssa naissa helteissa ilman juomista:D Voin sanoa, etta jopa mua vahan alko kyrsia varsinkin ku meikalaisella ei aina kauheen vahan nuita pakaaseja oo. No en kuitenkaan alkanu kiukutella..
Cololassa meita odotti aika alkeelliset majoitusolosuhteet. Ei sahkoja eika mitaan mukaavuuksia. Lattiana merenrannan hiekka. Mut eipa mulla mitaan valittamista oo. Suihkussa saa kayda sirkkojen konsertissa ja lampoa riittaa! Ruuat tehhaan kaasulla ja ne pitaa syya heti pois koska mitaan kylmasailytystiloja ei oo. Eikoha sita reilun kuukauden nain selvia! Tosin varmaan heinakuun puolivalin jalkeen saatan menna Marqueliaan, mutta se nyt ei viela mitenkaan oo varmaa vaikka niin sanotaankiin.
Tiistaina me ei pajoo muuta tehty ku asetuttiin asumaan meijjan majaan ja kaytiin laheisella rannalla uimassa. Meijjan omalla rannalle ei voi muuten uida koska siina on niin rouheet aallot.
Keskiviikkopaiva kului odotellessa meidan vapaaehtoisia, joista loppujen lopuks vain yks ranskalainen saapui paikalle. Mulla ei oo mitaan hajua missa ne muut on ja miten ne loytaa paikalle?!?! No kai jotenkin?! Illalla tehtiin myos eka meidan tyovuoro. Nain kun sellainen metrin mittainen merikilpikonna pykas 54 munaa hiekkakuoppaan ja sitten me kerattiin ne munat turvaan!!! Voi etta kun se otus oli suloinen. Kuulemma noin 45 vuotta vanha rouva! Huh huh nyt meinaa olla niin kuuma ettei jaksa ajatella eika kirjottaa. En nyt jaksa enempaa kirjottaa. Taalla siis kaikki hyvin ja pikkuhiljaa kaikki alkaa jarjestya. Nettikin siis taalta kylasta loytyy, mutta yhteys on kylla hidas:D Mutta kiva etta loytyy yhteys!
1 kommenttia:
Hei Sanna,
Kilpikonnan takia oot joskus ennenkin nähnyt paljon vaivaa...muistatko Juhannuksen Lontoossa 1997 kun Annalle piti välttämättä löytää kilpikonna tuliaisiksi. Ja just mikkään muu ei kelvant, hih, sitkeä Sanna 12 vuotta. Onneks löytyi. Luonnon ihmeet, joita Suomessa ei nää korvaa varmasti matkan aiheuttamat rasitukset ja ym. vaikeudet monin verroin. Ainakaa ei tarvii lattioita pestä jos on hiekasta.:)
Aurinkoiset terveiset ja hengessä mukana with full heart.
emo
Lähetä kommentti