Triathlonkauden 2014 tavoitteet

Wuhuu, nyt on suunnitelmat tälle kaudelle valmiina! Treenejähän tässä ollaan vedetty reidet pinkeänä jo useamman kuukauden ajan, mutta kisakalenteri on ammottanut tyhjyyttään eikä siellä ole ollut kuin yksi kisa merkattuna mihin tähdätä. Eihän sitä yhdellä kisalla kuuhun mennä, vaikka kyseessä olisikin legendaarinen Finntriathlon Joroisilla. Halusin loppukesälle jonkin kivan isomman tavoitteen ja yritin kuumeisesti etsiä jotakin inspiroivaa vaihtoehtoa...

 Siinä sitä Villen kanssa FTP-testiä väännetään nöyrin mielin.

Lopulta asiat loksahtivat hassusti kohdilleen ja minulle tarjoitui mahdollisuus osallistua Miamin puolikkaalle Ironmanille. Enhän minä tietenkään voinut jättää tälläistä mahdollisuutta välistä! Kisa pidetään vielä sopivasti päivä ennen kuin täytän 30-vuotta, joten mikäs tämän parempi tapa hukuttaa ikääntymisen tuomat murheet :) 

Näiden triathlonkisojen lisäksi aion osallistua erinäisiin juoksutapahtumiin aina sopivan sauman sattuessa sekä tietysti käyn testaamassa miten kartanluku sujuu suunnistuskisoissa ikänäön suomin edellytyksin.

Aloitin suunnitelmallisen treenaamisen tätä kautta silmällä pitäen Villen johdolla helmikuun alussa ja ensimmäinen treenijakso on jo hyvän matkaa takana. Vuosi takaperin aloittassani ohjelmoituja treenejä olin todella huonossa kunnossa, joten treeniohjelmassa lähdettiin sen pohjalta liikkeelle. Kevyttä perustreeniä ja sitä rataa...


Tänä vuonna tilanne on onneksi hieman parempi ja lähtökohdat näyttävät mielenkiintoisille tätä kautta ajatellen. Nyt minulla näyttäisi olevan realistiset mahdollisuudet saada itseni parhaimpaan kuntoon missä olen ikinä ollut, joten on mielenkiintoista seurata tätä henkilökohtaista ihmiskoetta ja katsoa miten pystyn rikkomaan omia rajojani.

Alla on rähmälaatuinen kuva tekemistäni suht. vakioiduista testeistä, jotka suoritan aina suunnilleen kuukausittain kunkin treenijakson päätteeksi. Testeinä minulla on 400 metrin uinti, FTP-testi pyöräilyssä (edellyttää tehomittaria) sekä 5 kilometrin juoksu. Onhan nuo tammikuun 2013 tulokset aika hirveitä (juoksutesti on tosin juostu sisällä matolla toisin kuin tämän vuoden testit).

Pääasiassa treenini ovat sujuneet tänä vuonna hyvin ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa kohti Miamin säihkettä.

-Ihania ja nautinnolisia treenejä kaikille-

Lue lisää

Kauden 2014 käynnistelyä Vierumäellä

Toissa viikolla houkuttelin Tintin matkaan mukaan ja lähdimme kohti Vierumäkeä treenileirille. Kyseessä ei ollut mikään triathlonhäppeninki vaan suunnistusleiri. Vuodenajasta johtuen suunnistuksen osuus leiriohjelmasta oli kuitenkin rajallinen, joten me mahduimme hyvin Tintin kanssa joukkoon mukaan. Leiriohjelma koostui tiukemmista juoksu- ja suunnistustreeneistä ja näiden vastapainoksi oli tarjolla kevyempää hiihtoa taikka uintia. Taitolajeista ohjelmaan oli valittu salibandy :)

Lähdimme tosiaan perjantaina iltapäivästä Tintin kanssa autolla kohti Vierumäkeä. Aikataulullisesti olimme ehtimässä oikein hyvin alkuillan treeniin. Mäntsälän hujakoilla meikäläisen kartturintaidot haihtuivat kuitenkin tuhkana tuuleen ja hojotimme Mäntsälän Shellin rampista ohi bensavalon huutaessa kojelaudalla punaisena.

Isi on usein toitottanut, että bensavalon syttyessä autolla ajaa vielä 100 kilometriä. No ei aja. Oikeasti sillä ajaa 53,2 kilometriä. Näillä spekseillä hyvin alkanut matkantekomme siis tyssäsi moottoritien varteen.

Menon hyydyttyä aloimme puntaroida useita erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta hyppäsimme autosta ulos ja aloimme huiskia ohikiitäville autoilijoille. Onneksi meidän ei tarvinnut siinä kovin kauaa viuhtoa, kun pelastava ritari kurvasi tien sivuun. Tämän ihanan ihmisen avustuksella kävimme hakemassa bensaa kanisteriin Mäntsälän Shelliltä ja saimme Sitikkaan vähän menovettä lisää. Matka jatkui tästä nauravissa tunnelmissa ja pääsimmehän me lopulta sinne Vierumäelle asti.

Saavutettuamme määränpään ehdimme käydä katsomassa muiden juoksutreeniä. Meno näytti kovalta ja olisi ollut kiva olla viilettämässä mukana. Onneksi Vierumäellä ei nähtävästi ollut tuona viikonloppuna aivan hullua ruuhkaa, joten pienen uudelleenaikataulutuksen jälkeen pääsimme Tintin kanssa vetämään oman juoksutreenimme. Painelimme sisäradalla 3x5x200 metrin vetoja ja tämä oli ihan tosi kiva treeni!

Lauantaiaamuun starttasimme pienellä aamulenkillä ja ehdimme vielä käydä kurkkimassa avantouinnin sm-kisoja. Homma näytti aivan liian hyytävälle meikäläisen silmiin. 

Lauantain ensimmäinen treeni oli taas juoksua ja tällä kertaa riipaisimme 5x1km vedot ja ideana oli kiristää tahtia joka vedolla. Vetäisin neljännen vetoni vähän turhan napakasti, josta seurasi se että viides veto oli aika tahmea. Noh, sainpahan järkytettyä kroppaani tekemällä vetoja pidemmän tauon jälkeen.

Iltapäivästä kävimme sitten uimassa ja kiskoin altaassa jonkun 1,5 kilometriä rauhalliseen tahtiin. Lopputreenistä aloimme vielä seurakaverini kanssa leikkiä GoProlla ja kuvailimme vähän uintitekniikka ja -hyppyjä. Tuosta pelleilystä sai taas ihan hyvät naurut aikaan.

Leirin viimeiset kaksi treeniä olivat lauantai-illan salibandyt ja sunnuntaiaamun sprinttisuunnistustreeni. Olipa muuten kiva suunnistaa pitkästä aikaa ja huippua kun Tintti tuli mukaan juoksemaan! Ratamestari oli ujuttanut radalle ihan mukavan loppunousun, joten kun sen oli vetänyt pariin kertaan, niin reidet olivat ihan sopivassa kotiinlähtökunnossa. 

Nyt takana on jo viikko treeniä varsinaisen suunnitelman mukaan, joten tästä tämä kausi 2014 pikkuhiljaa starttailee. Raportoin tämän kauden suunnitelmista, treenien etenemisestä, tavoitteista ja muista hömpötöksistä edelleen tässä blogissa aktiivisen epäaktiivisesti. 

Lue lisää

Kokemuksia Ironmanista palautumisesta

Sain Villen kautta viime kesänä käyttööni suomalaisen Firstbeat Technologiesin hyvinvointianalyysimittarin. Mittarin avulla tarkoituksenamme oli seurata kehon stressiä ja palautumista sekä tietysti oppia tuntemaan kehomme käyttäytymistä paremmin.

Käytännössä mittaukset toimivat siten, että kiinnitin elektrodilätkillä varustetun pienen mittalaitteen rintakehääni yöksi. Mittari tallensi muun muassa sykevälini koko yön ajalta. Tulokset purettiin aina väliajoin laitteesta koneelle ja ne syötettiin erilliseen ohjelmaan analysoitavaksi. Mittausdatan perusteella ohjelma tuotti henkilökohtaisen palautumisraportin. Sykeväliin perustuvasta analyysistä löytyy lisätietoa helposti esimerkiksi tämän sivun kautta.

Palautumisraportti oli käytännössä yhden sivun mittainen pdf-tiedosto ja mielestäni se oli todella helppolukuinen, vaikka en olekaan tälläisiin asioihin eritiysen vihkiytynyt biohakkeri. Oman huomioni raportissa kiinnitti yökohtainen stressiä ja palautumista kuvaava kaavio sekä pidemmällä aikavälillä seurattava kuvaaja palautumisindeksistä. Ajattelin lätkiä tähän seuraavaksi esimerkkejä näistä ja höystää niitä omilla kokemuksillani mittauksien ajalta.

Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn yökohtainen stressi- ja palautumiskaavio. Alla on yksi esimerkki viime vuoden heinäkuun alusta, jolloin aloitimme mittaukset. Ennen mittausyötä olen käynyt päivän töissä normaalisti ja juossut illalla suhteellisen tiukan vetoharjoituksen. Kaaviosta nähdään, että nukkumaan mennessä olen käynyt hieman ylikierroksilla (punaiset palkit), mutta hetken päästä kehoni on rauhoittunut (vihreät palkit) ja olen saanut levättyä hyvin. 

Yökohtaisen kaavion lisäksi raportti sisältää henkilökohtaisen palautumisindeksin sekä sen kehittymistä esittävän kuvaajan. Palautumisindeksi on henkilökohtainen eikä sitä siis voi verrata muihin. Luotettavampien tulosten saamiseksi mittaushistoriaa tulisi olla jonkin verran ja mittausjaksolle olisi hyvä sisällyttää kovempia ja helpompia treenijaksoja. Indeksin tulkinnassa kannattaa myös muistaa se, että se huomioi yöstä vain ensimmäiset neljä tuntia.

Alla olevaan kuvaan otin esimerkiksi palautumisindeksini käyttäytymisen heinäkuun ajalta. Olen tuhrannut kuvaajaan muutaman mielenkiintoisen kohdan punaisella.

• Ensimmäinen söherrys kuvaa Finntriathlonin jälkeistä yötä. Kisa tuntui kintereissä sen verran ettei palautumista ole tuona yönä tapahtunut ja indeksi on sukeltanut kisaa edeltävältä varsin hyvältä tasolta pohjalukemiin.
• Seuraavana kahtena yönä tilanne on kuitenkin ollut parempi ja palautuminen on lähtenyt hyvään vauhtiin.
• Kolmantena kisan jälkeisenä yönä palautumisindeksi sukeltaa jälleen. Miksi? No siksi, koska menin nauttimaan kesälomalla muutaman lasin viiniä ja valvomaan hieman pidempään. Minulle tämä oli suuri yllätys, että kohtuullinen määrä alkoholia vaikuttaa noin merkittävästi palautumiseen. 
• Tämän syntisen illan jälkeen palasin tietenkin ruotuuni ja join vaan vichyä. Kesäloma ja unet suloisessa rantamökissä pamauttivat indeksit ennätyslukemiin. 

Mielenkiintoisin mittausvaihe osui tietenkin lokakuulle Ironmanin jälkeiselle ajalle. Milloin mittari alkaisi näyttää vihreää ja palautumista alkaisi tapahtua tuon hirmurääkin jälkeen?

Kisan jälkeinen yö näytti tältä:

Viidentenä yönä kilpailun jälkeen alkoi jo vähän näyttää paremmalta ja tuona yönä tapahtui vihdoin palautumista. Jostain syystä palautuminen otti kuitenkin tämän jälkeen takapakkia ja vasta lokakuun lopulla alkoi tapahtua jälleen käännettä parempaan. Tuossa vaiheessa myös lopetin mittausten teon.

Kuvaaja palautumisindeksistä lokakuun ajalta:

Vaikka palautuminen alkoi olla mallillaan käyrien puolesta lokakuun lopulla, jouduin todellakin luopumaan alkuperäisestä ajatuksestani palata normaaliin treenirytmiin marraskuun alussa. Tunsin itseni edelleen väsyneeksi enkä ollut vielä aidosti innoissani säännölliseen treenirytmiin palaamisesta.

Hyvinvointimittarin käyttö oli todella mielenkiintoinen kokemus. Jotta mittarista olisi saanut kaiken hyödyn irti, olisi ollut hyvä jos olisin pystynyt käyttämään mittaria oikeasti joka yö ja jos olisin voinut tarkastella mittaustuloksia joka päivä. Nyt tähän ei ollut mahdollisuutta, mutta kyllä mittarin käytöstä oli silti paljon hyötyä.

Mittarin käyttö vahvisti minulle sen, että nukun pääsäntöisesti todella hyvin. Minusta oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka kovemmat treenisessiot tai kisasuoritukset näkyvät konkreettisesti kehon stressitilana stressi- ja palautumiskaaviossa. Yllättäviä juttuja oli puolestaan pienenkin alkoholimäärän vaikutus palautumiseen sekä kuinka pitkään Ironmanin rasitukset näkyvät mittaustuloksissa.

Mielestäni Firstbeatin mittari on loistava apuväline kaltaiselleni kuntoilijalle. Normaalissa arjessa siitä ei välttämättä ole kauheasti apua kehonsa tuntevalle kuntoilijalle, mutta erikoisemmissa tilanteissa sen käytöstä voi saada korvaamatonta informaatiota ja apua kehon signaalien tulkitsemiseen.

PS. Tätä monologia ei ole toteutettu kenenkään kanssa yhteistyössä :)

Lue lisää

Treenasit varmaan koko ajan 20 tuntia viikossa?

Kisasuorituksen jälkeen monet ovat kyselleet minulta, mitä täydenmatkan triathlonille valmistautuminen oikein edellyttää? Hyvin moni on ollut erityisen kiinnostunut treenimääristä ja he ovat arvelleet niiden olleen järkyttävän suuria. Koska tämä aihe on selvästi kiehtonut monia ja tiedän useammankin ystäväni pohtivan tällä hetkellä osallistumista Ironmanille, päätin raaputella muutaman oman ajatukseni kasaan tämän tiimoilta.

Huomioittehan etten ole valmentamisen ammattilainen, joten luvassa ei ole mitään tiukkaa asiatekstiä. Tässä on vain otteita omista treeneistäni ja kokemuksista valmistautumisen ajalta. Ironmanille jokainen valmistautuu tyylillään ja omat taustansa huomioon ottaen, joten metodeja on varmasti yhtä monta kuin riathlonia harrastavia trikooheppuja.

Liiallinen keskittyminen pelkkiin treenimääriin on myös mielestäni hieman hölmöä, sillä kuten sanonta kuuluu, määrä ei korvaa laatua. Tämän uhalla halusin silti tuoda esille tekemiäni tuntimääriä, sillä niiden kautta on mielestäni jokaisen helppo ymmärtää mitä Ironmanille valmistautuminen yleisellä tasolla edellyttää tavalliselta kuntoilijalta.

Ironmanille valmistautumisessa minua auttoi suuresti ystäväni Ville. Hän muun muassa suunnitteli minulle treeniohjelmat. Ennen varsinaisen treenaamisen aloittamista istuimme alas ja kartoitimme hieman tavoitteitani ja toiveitani koitoksen suhteen. Näiden perusteella Ville pystyi paremmin laatimaan itselleni sopivan treeniohjelman. 

Taustoistani vielä sen verran, että olen hehkeästi ilmaistuna tavallinen oravanpyöräläinen, joka käy päivät töissä, ulkoiluttaa illalla noutajaansa ja viettää viikonloput vapaammin. Tavallinen arki asettaa siis hyvin raaminsa muulle tekemiselle.

Tehtyäni päätöksen osallistua täydenmatkan triathlonille, asetin ensisijaiseksi tavoitteekseni ainoastaan kunniallisen läpipääsyn. Tavoitteen ollessa periaatteessa aika simppeli, ei itse treenaaminenkaan ollut mitään rakettitiedettä. Treenit sijoittuivat neljän viikon blokkeihin, joista kolmen ensimmäisen viikon aikana nostettiin määrää/tehoa ja neljäs viikko oli sitten kevyempi viikko, jolloin myös yleensä teimme suht. vakioidut kuntotestit. Treenien edetessä blokki kerrallaan, tavoitteena oli myös nostaa määriä/tehoja blokki blokilta. Käytännön toteutuksessa en päässyt ihan idealiin, mutta sinne suunnille :)

Jos nyt sitten vihdoin puhutaan niistä konkreettisista määristä, niin treenasin aikavälillä helmikuu 2013-syyskuu 2013 noin 7,5 tuntia viikossa, mikä ei kyllä korvaani kuullosta mitenkään hurjalle määrälle. Tarkempi jakauma näkyy tuossa alla olevassa kuvaajassa. Kokosin tuohon alle lisäksi muutamia esimerkkiviikkoja treenijakson ajalta.  

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee yksi treeniviikko viime maaliskuulta. Se on mielestäni oikein hyvä esimerkki tyypillisimmästä treeniviikosta minulle. Tämän kaltaisia viikkoja jaksolle mahtui paljon, viikkotuntimäärien vaihdellessa 5 ja 8 tunnin välillä.  

Ma: lepo

Ti: uinti 40 min

Ke: juoksu 1.05

To: voimaharjoitus 40 min

Pe: uinti 45 min

La: pyöräily 1.30

Su: juoksu 1.10

Yhteensä: noin 5 tuntia 50 minuuttia

Toukokuun puolelta treenipäiväkirjastani löytyi tälläinen viikko, jossa määrät ovat keskivertoon nähden suurempia. Treeniä on kertynyt rapiat 10 tuntia. Tästäkin huolimatta ehdin käydä viikonloppuna Savon suunnalla ja vietimme ihanan ystäväni polttareita. Ihan kaikkea sosiaalista elämää ei siis tarvinnut uhrata triathlonin alttarilla :) 

Ma: uinti 50 min

Ti: juoksu 1.20

Ke: lepo

To: juoksu 1.30

Pe: uinti 1 h + voimaharjoitus 45 min

La: pyöräily 1.35

Su: pyöräily 3.05

Yhteensä: noin 10 tuntia 5 minuuttia

Viimeiseksi esittelyyn pääsee elo-syyskuun taitteeseen osunut hieman erilainen viikko. Tuo viikko oli siis periaatteessa kevyt, mutta viikonlopulle oli suunniteltu tiukempi treenikokonaisuus. Tälläisiä tiukempia treeniviikonloppuja koko jaksolla oli yhteensä kolme ja tämä on näistä kaikista rankin. Tuohon treenikokonaisuuteen olisi kuulunut vielä yksi uinti, mutta en ehtinyt tekemään sitä.  

Ma: lepo

Ti: lepo

Ke: juoksutesti 25 min (epäonnistui)

To: juoksutesti 45 min (onnistui)

Pe: pyöräily 1.35 + juoksu 30 min

La: pyöräily 5 h + juoksu 2.20

Su: uinti 1 h + juoksu 1.35

Yhteensä: noin 13 tuntia 30 minuuttia

Loppuun vielä kuva kevyempien viikkojen aikana suoritetuista kuntotestien tuloksista. Saimme suoritettua kuntotestit hyvin toukokuulle saakka, mutta kesän aikana testikuvioita vaikeuttivat Finntriathlonit, treenileirit yms. kuviot. Ihan viimehetken kuntotietoja ennen kauden pääkoitosta ei nyt ole saatavilla, mutta suunta on treeneissä on kuitenkin ollut oikea.

Yhteenvetona voisin siis todeta ettei Ironmanin läpipääsy edellytä mitään älyttömiä treenimääriä. Järkevällä perustyöllä pääsee jo pitkälle ja tärkeintä kuntoilijan kannalta on, että treenit sopivat yhteen muun elämän kanssa ja ovat sopivia omaan taustaasi nähden. Voin myös lämpimästi suositella oman valmentajan hankkimista. Villen apu oli itselläni keskeisessä roolissa onnistuneen suorituksen saamiseksi sekä pahimpien yli- ja alilyöntien välttämisessä.  

Seuraavaksi yritän hahmotella lopulliset tavoitteet ensi vuoden riathloneille. Siihen asti, sporttista uutta vuotta kaikille! 

Lue lisää

Kisaraportti: jälkitunnelmat

Tämän kauden pääkilpailu oli ja meni pari kuukautta sitten. Vaikka tuo aihe ei ole enää yhtään tapetilla, haluasin kuitenkin vielä raporteerata jälkitunnelmista. Eli millaiset fiilikset koko projektista sitten jäi mieleen? Tekstiä värittää satunnaiset kuvat Barcelonasta.

 Palautumissuklaat Barcelonassa, nam :)

Alkuvuodesta heräsin kytevään paloon tehdä täydenmatkan triathlon. Paperilta katsottuna 3,8 kilometrin uinti, 180 kilometrin pyöräily ja 42 kilometrin juoksu tuntuivat aika utopistisilta suorittaa yhteen pötköön. Pyörittelin usein mielessäni ajatusta voiko siitä selvitä? Joka ikinen kerta sisäinen ääneni kuitenkin tuli lopputuokseen, että tottakai siitä selvitään. Usko omaan itseen oli ainakin vankkumaton.

Alkuvuodesta oma fyysisen suorituskyky oli kyllä kaikkea muuta vankkumaton. Tältä kantilta katsottuna Ironman-vuori näytti tammikuussa vielä kovin korkealta. Toisaalta ihan sama millaisesta vuoresta tässä tapauksessa olisi ollut kyse, ei sinne ihmettelemällä olisi kuitenkaan kavuttu. Ei siinä muu auttanut kuin alkaa ulkoiluttaa lenkkikenkiä tosissaan.

Katalonian-aukio Barcelonassa.

Treenini sujuivat mielestäni suht koht hyvin elokuun puoliväliin saakka. Toki väliin mahtui muutama jo ennelta odotettu vaikea viikko, mutta niin käy varmasti jokaiselle. Harmikseni kuitenkin viimeiset 1,5 kuukautta ennen pääkisaa menivät aikalailla tyystin mönkään. Treenijaksosta tuli rikkonainen enkä saanut harjoiteltua kunnolla erinäisistä syistä johtuen. Kaikkein tiukimmat ja ehkä omalla kohdallani kaikkein tärkeimmät treenit jäivät siis tekemättä. 

Nämä seikat huomioon ottaen olisi voinut kuvitella, että olen ennen kisaa täysin hermorauniona ja täydellisen epäileväinen omiin kykyihini suoriutua tuosta hirmumatkasta. Ihme ja kumma, näin ei kuitenkaan käynyt. Yllätin itseni olemalla pikemminkin varma siitä, että pääsen kisan läpi jos mitään havereita ei satu.

Turremehuja

Loppujen lopuksi pääsin hienosti maaliin ja olin riemuissani ajastani. 12 tunnin alitus oli ollut pieni salainen haaveeni, mutta en uskonut sen olevan kovin helpposti tai edes todennäköisesti alitettavissa. Nyt tuo 12 tunnin raja alittui kuitenkin reilusti ja projekti todellakin sai arvoisensa päätöksen.

Tämä varsin onnistunut ensimmäinen Ironwoman-suoritus jätti palon kokeilla tätä kuninkuusmatkaa toistamiseenkin, sillä pitäähän tuota omaa ennätystä lähteä ruuvaamaan vähän kireämmälle. Haaveissa on alkanut siintää 11 tunnin alitus ;) Missä ja milloin lähden haavettani jahtaamaan, jää nähtäväksi. Ensi kesän kisasuunnitelmat ovat nimittäin vielä aikalailla auki.

Meillä oli ihana hotelli Barcelonassa. Se oli juuri avattu ja se oli ihanan persoonallinen. Sen lasitetulla parvekkeella kelpasi nauttia aamiaista.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää tukijoukkojani, joita ilman tämän projektin läpivieminen ei olisi ollut läheskään niin helppoa tai hauskaa.

• Ensimmäiseksi suuren suuri kiitos ystävälleni, treenikaverilleni ja valmentajalleni Villelle aivan kaikesta. Kiitos siitä, että aikanaan houkuttelit minut tämän lajin pariin ja ennen kaikkea kiitos kaikesta mahdollisesta tuesta tämän projektin aikana. Olet käyttänyt aivan mielettömän määrän tunteja minun auttamiseeni tämän lajin harrastamisessa, etten oikein tiedä miten sinua kiittäisin :) Haaveilen siitä, että pääsemme yhdessä osallistumaan johonkin Ironman-kisaan kilpailijoina.
• Kiitos isi Jekun hoivaamisesti ja aktiivisesta huoltajan roolista. Aika monta lenkkiä olisi tullut heitettyä kuivin suin ellei liikuteltava huoltopiste olisi kulkenut mukanasi erinäisiin maanteiden kolkkiin Savossa.
• Kiitos äiti ja Masa täydellisestä huollosta Espanjan maankamaralla. Touhustani ei kertakaikkiaan olisi tullut mitään yksin.
• Kiitos kaikki lukuisat ystäväni kannustuksesta ja treeniseurasta matkan varrella. On sanomattakin selvää, että se tsemppaa eteenpäin.
• Kiitos Eppu vankkmattomasta tuesta hullutuksiani kohtaan. Kanssasi askeleeni on kevyt :)   

Se kalja, jota olisi pitänyt maistaa, ihan periatteesta :)

PS. Meinasin muuten kirjoitella vielä muutaman tarinan tähän projektiin liittyen. Yhdessä tekstissä ajattelin keskittyä Ironmanista palautumiseen ja toisessa tekstissä avata hieman harjoittelumääriäni, koska ne tuntuvat kiinnostava monia. Noiden tekstien jälkeen on sitten todellakin aika kääntää tekstit olevaan ja tulevaan menneen märehtimisen sijasta.

Lue lisää

Papattaja päivittyy

Heinäsirkkapapattaja joutui ulkoasullisen päityksen uhriksi. Ihan kaikki ei ole vielä kohdallaan, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa valmistu.

Lue lisää

Mukavaa luettavaa pimeneviin iltoihin

Päivitin äsken hieman blogini oikeasta reunasta löytyviä seuraamiani blogeja. Tässä vielä sama lista seuraamistani pääasiassa triathlonaiheisista suomenkielisistä blogeista.

• Aktiiviliikkujan uusi laji
• Anu Uhotoinen
• Ekonomin treenikalenteri
• Energianurkkaus
• Fanikerhoriitu
• Hearts and Minds
• Liikuntapäiväkirja
• Loppukiri
• Matkalla Hawaijin Ironmaniin
• Projekti Joroinen 2014
• Sporttaillaan
• Treenipäiväkirja
• Triathlonisti Anni Antikainen
• Trisome
• Tritraining
• Älä poika märise vaan reenaa

Mukavia lukuhetkiä. Ei mulla tänään muuta :)

PS. muista hauskoista blogeista saa myös vinkata minulle!

Lue lisää